Miksi urheilullisuus on niin tärkeää?

Vierailija kirjoitti:

Ovatko sumopainijat urheilullisia?

Sanoisin niin, treenejä kuitenkin se kolme kertaa päivässä, tiukka ruokavalio ja päivärytmi. Kannattaa katsoa joku dokkarinpätkä youtubesta, laji ja sitä ympäröivä kulttuuri on hyvin mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa viestille #1

Joillekin liikunta on vain se pakollinen paha, mutta mä haluan voida puhua intohimoisesti urheilusta ja tykkäisin siitä että molemmat tsemppaa toisiaan parempiin suorituksiin (ja ulkonäköön).

Haluan että urheilu on se vahvasti yhdistävä tekijä. Haluan että kun pyydän naista urheiluseuraksi niin nainen on ihan että jes millon mennään ja mitä tehdään eikä niin että "onko ihan pakko.."

Puhutko nyt urheilusta vai liikunnasta? Koska intohimoisimmat urheilusta kiinnostuneet eivät aina ole niitä intohimoisimpia liikkujia.

Mulle on tärkeää se, että tykkää harrastaa aktiivisesti esim 4-7 krt viikossa. Sillä ei ole hirveästi merkitystä että minkä tasoista se liikkuminen on tällä hetkellä, motivaatio/intohimo/tavoittellisuus on tärkeintä.

Intohimoista runkkaamista 7 krt viikossa vai päivässäkö se oli. Kunhan runkkaatte samanlaiselle pornolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohtui myös sanoa, että arvostan kurinalaisuutta. Se että jaksaa treenata ja jaksaa syödä terveellisesti on viehättävää. Verrattuna siihen että pitäisi herkutella päivittäin..

Kunnianhimo treenaamisen suhteen, se on se mitä haluaisin nähdä. Koulu/työjutut ei ole niin tärkeää.

Yäk ihminen joka punnitsee ruokaa ja vaahdottelee smoothieita ja mittailee reisien ympärysmittaa yäk yäk

Kuulostat katkeralta. Menepä mussuttamaan sohvalle jotain jos se sillä helpottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikkumisesta on tehty sellainen pakkopulla että monet jää sohvalle ihan vaan koska -ituttaa se jatkuva "kyllä sunkin pitäis"-pusku.

On ihan tarpeeksi liikuntaa kävellä vaikka Jumbossa pari tuntia. Kesällä voi filllaroida rantakahvilaan. Kaikki liikkuminen on liikkumista, ei ole pakko "harrastaa".

Juuri tuon kaltaiset ihmiset haluan välttää. Tuo asenne että liikunta on pakkopullaa on kamalan epäviehättävää. Olisit varmaan juuri sellainen tyyppi joka aina valittaisi kun pyytää treenaamaan yhdessä.

Ei, tykkään liikkua, mutta haluan liikkua yksin ja siihen tahtiin kuin huvittaa, enkä juosta kanssasi kilpaa niin että voisit sen jälkeen antaa vinkkejä tyylini parantamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa viestille #1

Joillekin liikunta on vain se pakollinen paha, mutta mä haluan voida puhua intohimoisesti urheilusta ja tykkäisin siitä että molemmat tsemppaa toisiaan parempiin suorituksiin (ja ulkonäköön).

Haluan että urheilu on se vahvasti yhdistävä tekijä. Haluan että kun pyydän naista urheiluseuraksi niin nainen on ihan että jes millon mennään ja mitä tehdään eikä niin että "onko ihan pakko.."

🤣🤣🤣🤣🤣🤣 Reps. Kuulostat aivan uskomattoman puuduttavalta ihmiseltä ja suoraan sanottuna nololta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa viestille #1

Joillekin liikunta on vain se pakollinen paha, mutta mä haluan voida puhua intohimoisesti urheilusta ja tykkäisin siitä että molemmat tsemppaa toisiaan parempiin suorituksiin (ja ulkonäköön).

Haluan että urheilu on se vahvasti yhdistävä tekijä. Haluan että kun pyydän naista urheiluseuraksi niin nainen on ihan että jes millon mennään ja mitä tehdään eikä niin että "onko ihan pakko.."

Puhutko nyt urheilusta vai liikunnasta? Koska intohimoisimmat urheilusta kiinnostuneet eivät aina ole niitä intohimoisimpia liikkujia.

Mulle on tärkeää se, että tykkää harrastaa aktiivisesti esim 4-7 krt viikossa. Sillä ei ole hirveästi merkitystä että minkä tasoista se liikkuminen on tällä hetkellä, motivaatio/intohimo/tavoittellisuus on tärkeintä.

Mulle just sanat "motivaatio" ja "tavoitteellisuus" on ihan punaiset vaatteet. Johtuu ehkä siitä että työni on kilpailullisella alalla ja joudun jatkuvasti motivoitumaan ja saavuttamaan tavoitteita - vapaa-ajalla tämä on viimeinen asia jota haluan tehdä. Haluan kävellä rauhassa koirani kanssa. Ja joku futismatsiyleisön kouhotusääni telkkarissa saa mut raivariin, kuulostavat ihan aivottomilta.

Ei mua miehenä sun työjutut kiinnostaisi vaan vapaa-ajan harrastukset ja niihin keskittyminen..

Miksi tavoitteellinen urheilu ei voisi olla myös rentouttavaa? Koirankävelyttäjänaisia löytyy kyllä paljon netistä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko sumopainijat urheilullisia?

Tietysti ovat. Tosin kovin vanhana ei lajissa kilpailla, ja paljon saavat erilaisia rasitusvammoja. Mutta sellaistahan se kilpaurheilu on.

Juuri näin. Ei taida montaa kolmekymppisetä voimistelijaa olympialaisissa esiintyä.

Vierailija kirjoitti:

Liikkumisesta on tehty sellainen pakkopulla että monet jää sohvalle ihan vaan koska -ituttaa se jatkuva "kyllä sunkin pitäis"-pusku.

On ihan tarpeeksi liikuntaa kävellä vaikka Jumbossa pari tuntia. Kesällä voi filllaroida rantakahvilaan. Kaikki liikkuminen on liikkumista, ei ole pakko "harrastaa".

Tsaijjaijjai! Nyt meni naula kantaan. Liikunnan "harrastaminen" pilaa urheilun. On liikunnallisia urheilijoita ja harraste urheilijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa viestille #1

Joillekin liikunta on vain se pakollinen paha, mutta mä haluan voida puhua intohimoisesti urheilusta ja tykkäisin siitä että molemmat tsemppaa toisiaan parempiin suorituksiin (ja ulkonäköön).

Haluan että urheilu on se vahvasti yhdistävä tekijä. Haluan että kun pyydän naista urheiluseuraksi niin nainen on ihan että jes millon mennään ja mitä tehdään eikä niin että "onko ihan pakko.."

🤣🤣🤣🤣🤣🤣 Reps. Kuulostat aivan uskomattoman puuduttavalta ihmiseltä ja suoraan sanottuna nololta.

Aivan kuten sinä kuulostat urheilulliselle miehelle. En voisi ikinä kiinnostua sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohtui myös sanoa, että arvostan kurinalaisuutta. Se että jaksaa treenata ja jaksaa syödä terveellisesti on viehättävää. Verrattuna siihen että pitäisi herkutella päivittäin..

Kunnianhimo treenaamisen suhteen, se on se mitä haluaisin nähdä. Koulu/työjutut ei ole niin tärkeää.

Yäk ihminen joka punnitsee ruokaa ja vaahdottelee smoothieita ja mittailee reisien ympärysmittaa yäk yäk

Kuulostat katkeralta. Menepä mussuttamaan sohvalle jotain jos se sillä helpottaisi.

En mene koska en ole nälkäinen juuri nyt. Olen hoikka ja hyväkuntoinen ilman minkäänlaista ponnistelua! (Ottaako päähän?) Johtuu siitä että ymmärrän kuinka elimistö toimii.

Jääkää te laiskat púllukat tänne katkeroimaan, minä lähden uimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa viestille #1

Joillekin liikunta on vain se pakollinen paha, mutta mä haluan voida puhua intohimoisesti urheilusta ja tykkäisin siitä että molemmat tsemppaa toisiaan parempiin suorituksiin (ja ulkonäköön).

Haluan että urheilu on se vahvasti yhdistävä tekijä. Haluan että kun pyydän naista urheiluseuraksi niin nainen on ihan että jes millon mennään ja mitä tehdään eikä niin että "onko ihan pakko.."

🤣🤣🤣🤣🤣🤣 Reps. Kuulostat aivan uskomattoman puuduttavalta ihmiseltä ja suoraan sanottuna nololta.

Aivan kuten sinä kuulostat urheilulliselle miehelle. En voisi ikinä kiinnostua sinusta.

Mikä menetys! Vauvapalstalla mansspleinaava setämies ei nyt kiinnostu jostain. :D

- eri

En usko että parisuhteella on kovin pitkää tulevaisuutta, jos elämäntavat ovat kumppanin kanssa aivan erilaiset. Tärkein syy miksi haluan urheilullisen.

On kyllä todella kummallista, että nykyään on alettu kuvitella, että vain vain _urheilulliset_ ihmiset voivat elää terveesti. Koskaan aiemmin ei ole tällä tavalla huhkittu salilla kuin nykyään, ja silti on pysytty terveinä ja normaalipainoisina. Toki nykyään ihmiset saavat vähemmän hyötyliikuntaa kuin ennen, mutta silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urheilullisuus on vain kiertoilmaisu sille että etsii laihaa naista. Urheilullinen normaalipainoinen nainen ei viehätä. 

Mutta aika huono kiertoilmaisu, koska hoikkuus tulee syömällä, eikä liikkumalla. Urheilijoissa on tosi vähän laihoja, paitsi maratoonarit.

Miltein kaikki potkupalloilijat ovat hoikkia.

Huomaa, miten paljon futareita tunnet.

Vierailija kirjoitti:

Jääkää te laiskat púllukat tänne katkeroimaan, minä lähden uimaan.

Eli menet pätemään seuraavaan ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urheilullisuus on vain kiertoilmaisu sille että etsii laihaa naista. Urheilullinen normaalipainoinen nainen ei viehätä. 

Mutta aika huono kiertoilmaisu, koska hoikkuus tulee syömällä, eikä liikkumalla. Urheilijoissa on tosi vähän laihoja, paitsi maratoonarit.

Niinpä. Ja jos treenaa paljon ei silloin jaksa olla nälässä. Moniko mies itse haluaisi olla koko ajan nälkäinen (ja kärttyinen)? Muutenkin kun naisen kehossa on luonnostaan se 10% enemmän rasvaa niin naisen pitää oikeasti olla todella hoikassa kunnossa näyttääkseen riittävän laihalle. 

Lisään tähän vielä että moni nainen kärsii kuukautishäiriöistä, kilpirauhasongelmista jne sen jälkeen kun on diettaillut itseään kauneusihanteiden mukaiseksi. Ammattiurheilijanaisilla on erittäin yleistä ettei kuukautisia tule. Silti ajatellaan että kaikki naiset voisivat näyttää samalle kuin se instan fitnesstähti tai joogapimu kun vaan laihduttaa tarpeeksi... 

Tämä myös johtaa paino-ongelmiin, varsinkin aktiiviuran loppuessa.

Jos on lihaskunto, eli voima ja kestävyys, kunnossa niin kroppa on väistämättä kiihottava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa viestille #1

Joillekin liikunta on vain se pakollinen paha, mutta mä haluan voida puhua intohimoisesti urheilusta ja tykkäisin siitä että molemmat tsemppaa toisiaan parempiin suorituksiin (ja ulkonäköön).

Haluan että urheilu on se vahvasti yhdistävä tekijä. Haluan että kun pyydän naista urheiluseuraksi niin nainen on ihan että jes millon mennään ja mitä tehdään eikä niin että "onko ihan pakko.."

Puhutko nyt urheilusta vai liikunnasta? Koska intohimoisimmat urheilusta kiinnostuneet eivät aina ole niitä intohimoisimpia liikkujia.

Mulle on tärkeää se, että tykkää harrastaa aktiivisesti esim 4-7 krt viikossa. Sillä ei ole hirveästi merkitystä että minkä tasoista se liikkuminen on tällä hetkellä, motivaatio/intohimo/tavoittellisuus on tärkeintä.

Mulle just sanat "motivaatio" ja "tavoitteellisuus" on ihan punaiset vaatteet. Johtuu ehkä siitä että työni on kilpailullisella alalla ja joudun jatkuvasti motivoitumaan ja saavuttamaan tavoitteita - vapaa-ajalla tämä on viimeinen asia jota haluan tehdä. Haluan kävellä rauhassa koirani kanssa. Ja joku futismatsiyleisön kouhotusääni telkkarissa saa mut raivariin, kuulostavat ihan aivottomilta.

Ei mua miehenä sun työjutut kiinnostaisi vaan vapaa-ajan harrastukset ja niihin keskittyminen..

Miksi tavoitteellinen urheilu ei voisi olla myös rentouttavaa? Koirankävelyttäjänaisia löytyy kyllä paljon netistä..

Yritin selittää miksi juuri itselleni se "tavoitteellisuus" vapaa-ajalla ei toimi. En tykkää tuoda työjuttujani vapaa-aikaan muutenkaan, eli en juttelisi niistä sulle. Koiran kävelytys on yksi parhaita liikuntamuotoja. Painotan vielä että tavoitteellisuus ei mielestäni ole sama kuin haasteellisuus. Tavoitteellisuus kuulostaa puuduttavalta, haasteellisuus taas tarkoittaa jotain keskittymistä vaativaa, vaikka koskenlaskua, mikä taas on mielestäni rentouttavaa ja mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jääkää te laiskat púllukat tänne katkeroimaan, minä lähden uimaan.

Eli menet pätemään seuraavaan ketjuun.

Se ei tykänny kun me ei innostuttu sen salibodysta.