Sairaan lapsen kanssa elämä on yhtä helvettiä
Lapsellani on todella pahoja käytösongelmia ja uhmaa lähes koko ajan aikuisia, ärsyttää, kiljuu ja hyppii pitkin kotia. Ikää kohta 9 vuotta joten ei ole enää pieni lapsi. On ollut aina äärimmäisen raskas lapsi. Olemme eronneet lapsen isästä ja hänen isänsä on ollut yksi maanvaiva, jolla on ollut lähestymiskiellot ym.
Minun voimat voat koetuksella, uusi avopuolisoni ei ymmärrä että lapsi on sairas, välillä tuntuu että lapseni tietoisesti ärsyttää miestäni niin että hänen on pakko lähteä kodistan pois että saa pidettyä hermonsa. Harmittaa lapseni puolesta, on todella väsynyt häneen, harmittaa että meillä on vain pieniä hetkiä jolloin hän ei temppuile. Minun elämä on loputonta joustoa, ymmärrystä ym. rankkaa, kiitos avautumisesta. Ja lapseni saa hoitoa ammattilaisilta, lääkitysasiat tulee seuraavaksi tapetille. On vain välillä niin raskasta kun ei ole hetken rauhaa työpäivän jälkeen, ei koskaan, ei edes yöllä, sillä hän ei nuku hyvin ja silloin ei nukun kukaan muukaan.
Kommentit (24)
Joo mäkin ihmettelen sitä, kun on aina pakko se uusi mies siihen heti hommata, kun mullakin on tarpeet ja minä haluan rakkautta ja minä minä minä... Kun olet lapsen mennyt tekemään ja lapsesi vielä kärsii, niin jospa antaisit nyt miekkosten olla vähäksi aikaa ja keskittyisit auttamaan LASTASI! Vituttaa tollaset ämmät.. Itse olen eronnut lapseni isästä ja oma lapseni on terve eikä hänellä ole mitään ongelmia mutta en silti toisi tähän nyt mitään uutta äijää vielä piiiitkiin aikoihin, lapsi menee kaiken edelle. Anna lapsellesi edes aikaa äitinsä kanssa, jos et muuta pysty antamaan, siis paljon aikaa, unohda poikkiksesi nyt ja kuuntele lastasi. Herää!
voimia etsi vertaistukea esim. leijonaemot ryhmiin mene t. kohtalotoveri
Pitää vielä sen verran palata tähän ketjuun...kiitos kaikille jotka asiallisesti vastailivat minulle.
En todella ole lähtenyt uutta miestä heti itselleni haalimaan, olen elänyt lapsen kanssa 7 vuotta yksin ennenkuin nykyinen mies tuli elämäämme. Minusta on väärin ajatella että kun olet lapsen tehnyt niin nyt olet 18 vuotta yksin. Minä keskityn auttamaan lastani ja paljon miettimisen aihetta annoitte. Kiitos. Aurinkoista päivää kaikille. Mieli hyvä, sillä tämä aamu lapsen kanssa meni hienosti, joten toivonpilkahduksia on olemassa.
Oikeus voi päättää asiat miten lystää. Olen siis se, joka ketjun alkupuolella kirjoitti joutuneensa läheltä seuraamaan, kuinka sairas vanhempi sairastutti lapsen. Lapsi on erolapsi ja oikeus nimenomaan päätti niin, että tämä sairas vanhempi on mainio lähivanhempi, mistä maksettiin sitten iso lasku (sekä yhteiskunnalle taloudellisesti että ennen kaikkea henkisesti lapsen ja läheistensä kannalta). Ilmoitat lastensuojeluun, että sinulla on hätä ja huoli lapsestasi ja viet asian tarvittaessa oikeuteen. Et (ymmärrettävästi varmaankin) kerro isän aiheuttamista kauheuksista, mutta jos lapsi on hänen takiaan joutunut näkemään niin paljon pahaa, hänellä on lähestymiskielto jne., niin ei varmaankaan ole ihan tuulesta temmattua ajatella, että ei ole kykenevä hoitamaan lasta. On valitettavasti aika lailla tyhjän kanssa käyttää asiantuntija-avussa ja sinun ja miehesi venyä loputtomiin ja yrittää kasvattaa, jos yksi vie koko hommalta pohjan pois joka toinen viikonloppu.
En tiedä tilannettasi tarkemmin, mutta tuon sivusta seuraamiskokemukseni perusteella sanoisin, että HAE APUA NIIN KAUAN, KUNNES SITÄ JOSTAIN SAAT. Tuossakin tapauksessa oli MONIA ihan fiksun ja auttavaisen oloisia asiantuntijoita, joista oli lapselle enemmän harmia kuin hyötyä. Tottakai sinun kannattaa huolehtia mahdollisuuksien mukaan omasta jaksamisestasi, eikä parisuhdekaan ole mitenkään huono juttu automaattisesti, mutta nyt pitää alkaa hoitaa lapsen oireilun SYYTÄ eikä sammutella tulipaloja tukiperhetoiveilla tms. Kun nämä jutut saadaan kuntoon, arkenne helpottuu satanolla. Ei se lääkitys poissuljettu ole, mutta tulipa mieleeni, että tuolla tapaukseni lapsella oli myös pahoja nukkumisongelmia ja välttämätön melatoniinilääkitys, joka (muiden lääkkeiden lisäksi) otettiin pois, kun oireiden syy poistui. Kaikkea hyvää teille.