Pidättekö vilpittömästi lapsista? - muista kun omistanne.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 19:35"]

Lapsi on ihminen, en pidä kaikista. Pitämiseen vaikuttaa käytös.

[/quote]

Mutta tiedätte varmaankin lapsen iän ja kehitysasteet, ja tiedätte millaista käytöstä voi odottaa ja millaista ei.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:37"]

Miten te, jotka ihan avoimesti myönnätte, ettette pidä lapsista omianne lukuunottamatta, pystytte toimimaan omien lapsienne ystävien kanssa? Ihan uteliaisuuttani kysyn, koska itse tulen suvusta, jossa lapsille paitsi toivotaan hyvää, myös kohdellaan kiinnostavina yksilöinä.

Minulla on nyt oma vauva, ja jotenkin tuntuu ahdistavalta, että hän joutuu todennäköisesti joskus käymään kodissa, jonne on tervetullut vain Pikku Nupun ystävänä, ei muuten. Ainakin omasta lapsuudesta tulee mieleen muutama kaverin koti, jonne en mielelläni mennyt, koska kaverin vanhemmat olivat jotenkin nuivia. 

Kertokaa, miten olette ratkaisseet tämän ongelman, käykö teillä esimerkiksi lastenne kavereita ollenkaan?

[/quote]

Ihan uskomatonta, että tällainen viesti on saanut 6 alapeukkua ja yhden (minulta) yläpeukun.

Yhtä uskomatonta on , että omaan napaansa tuijotellessaan narsisimipäissään ihminen ei tajua, että sitä todellakin niittää mitä kylvää. Ei pysty ajattelemaan, että ehkä sille omalle lapsellekin tämä maailma olisi parempi paikka, jos pystyisi ja haluaisi oikeasti hyvää kaikille lapsille, ja kohtelisi jokaista lasta arvokkaana yksilönä.

Ja ei, se ei tarkoita sitä, että huonosti käyttäytyvälle lapselle tarvitsisi lässyttää sitä tai tätä, vaan että osoittaisi kiinnostusta ja hyväksyntääoman elämänpiirin lapsille, ja ehkä jopa sille pienelle tuntemattomalle, joka kaupassa tulee höpöttämään.

Uskomattoman pienisieluisia ihmisiä on taas tämä palsta täynnä, johan sen näkee tämänkin ketjun peukutuksista. Mutta ilmeisesti on taas Velat asialla, sen verran vastaavia peukutustuloksia näkee kaikissa veloja koskevissa ketjuissa.

[/quote]

Peesi tälle. Jotenkin tämä on ollut aika liikuttava ketju, kun niin moni on intoutunut oikein monisanaisesti selostamaan millaisista lapsista pitää ja varsinkin ei pidä, miten liikuttavan huolellisesti luetellaan piirteitä ajatellen, että lukijaa kovin paljon kiinnostaa juuri tämä minun hohdokas mielipiteeni juuri tästä asiasta...

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 20:15"]

Toivoisin, että ne jotka eivät pidä toisten lapsista, eivät kuitenkaan kohtelisi heitä huonosti. 1-vuotiaani napsii leluja toisten kädestä, mikä lienee vielä normaalia (sanon hänelle kyllä siitä, ihan kauniisti ja yritän estää). Ällistyin kyllä kun toinen äiti repäisi aggressiivisesti lapseltani lelun, vieläpä kaksikin kertaa. Lapseni oli sen varmaan hänen lapseltaan ottanut, mutta tuollainen viha ahdistaa minua pitkään. Näkivätpä siinä sitten todellakin esimerkkiä. Itse en voisi kuvitellakaan tekeväni noin, varsinkaan toisen lapselle. Eikö oman lapsen saaminen tuo mitään ymmärrystä toisiakin lapsia kohtaan?

[/quote]

Jos tiedät lapsesi käyttäytyvän noin, sinun todellakin pitää olla paljon tarkempana tilanteissa, joissa lapsesi on toisten kanssa, eikä vaan juoruta selkä lapseen päin muiden äitien kanssa. Miten ihmeessä noin pääsee käymään kaksi kertaa?

Sinultakin toivoisi vähän ymmärrystä sitä äitiä kohtaan, jonka lapsi ei osaa pitää puoliaan, ja jonka lasta omasi käy koko ajan tölvimässä, koska on tajunnut, että oma äiti ei puutu tilanteeseen, ja että toinen ei osaa pitää puoliaan.

Skarppaa nainen! 

[/quote]

En juorunnut kenenkään kanssa. Tämä tapahtui kaksi kertaa siksi, koska lapsi nappasi lelun takaisin siltä äidiltä, jonka jälkeen äiti repäisi sen toisen kerran itselleen. Kyselin neuvolasta, ja siellä todettiin että nämä asiat täytyy selvittää puhuen, eikä antaa tuollaista esimerkkiä. Sanottiin myös, että toisten lelujen ottaminen on tuossa iässä vielä tavallista. Toinen lapsi kiinnostaa, ja sitä myötä hänen lelunsa. Kuten kirjoitin, sanon asiasta kyllä lapselleni ja vahdin. Täytyy toki vahtia vielä tarkemmin, esim. tuollaisten aggressiivisten äitien varalta. Tottakai minulla on käynyt mielessä se, onko tämä toinen lapsi kokenut "tölväyksiä" useinkin.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:46"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:37"]

Miten te, jotka ihan avoimesti myönnätte, ettette pidä lapsista omianne lukuunottamatta, pystytte toimimaan omien lapsienne ystävien kanssa? Ihan uteliaisuuttani kysyn, koska itse tulen suvusta, jossa lapsille paitsi toivotaan hyvää, myös kohdellaan kiinnostavina yksilöinä.

[/quote]

Vaikka ei pidä lapsista, ei se tarkoita, että toivoisi heille pahaa. Ikävästi käyttäytyvistä lapsista kasvaa aikanaan aikuisia. Sitten heihin suhtautuu ihan toisella tavalla.

[/quote]

Ja he toivottavasti muistavat kohtelunsa!

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:46"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:37"]

Miten te, jotka ihan avoimesti myönnätte, ettette pidä lapsista omianne lukuunottamatta, pystytte toimimaan omien lapsienne ystävien kanssa? Ihan uteliaisuuttani kysyn, koska itse tulen suvusta, jossa lapsille paitsi toivotaan hyvää, myös kohdellaan kiinnostavina yksilöinä.

[/quote]

Vaikka ei pidä lapsista, ei se tarkoita, että toivoisi heille pahaa. Ikävästi käyttäytyvistä lapsista kasvaa aikanaan aikuisia. Sitten heihin suhtautuu ihan toisella tavalla.

[/quote]

Ja he toivottavasti muistavat kohtelunsa!

[/quote]

jatkan: tarkoitan tällä sitä, että toivottavasti jättävät heitä huonosti kohdelleet aikuiset omiin oloihinsa.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:04"]

Itse en ole mikään erityisen lapsirakas ihminen (mutta tätähän on synti myöntää?).

Omat lapseni ovat tottakai rakkaita, + tiedän muutaman suloisen lapsen lähipiiristä, mutta jokainen vastaantuleva vauva/pieni lapsi ei saa minua hymyilemään ja lässyttämään ihastuksesta. Päinvastoin. Osa jopa ärsyttää minua.

Ihan sama pätee toki aikuisiinkin. Kaikki eivät voi miellyttää kaikkia. Lapsista puhuttaessa se vaan tuntuu olevan tabu myöntää.

Voitko sinä sanoa vilpittömästi olevasi lapsirakas? Pidät ihan kaikkia pieniä lapsia suloisina olentoina, ilman että ajattelet koskaan mitään negatiivista?

[/quote]

Lasken itseni lapsirakkaaksi. Lähtökohtani on uuden lapsen tavatessani, että hän on  suloinen. Toki mielikuva voi muuttua kun lapsen kanssa on tekemisissä ja on on kaikkea muuta kuin suloinen. 

Omat lapseni ovat toki suloisia, mutta minulla on yksi lapsi joka ei edusta millään tasolla sellaista lasta jota pitäisin suloisena. Myönnän tämänkin. Rakastan tietysti omaa lastani kovasti, mutta jos en olisi hänen äitinsä, en luultavaati pitäisi yhtään koko lapsesta. 

En lukenut muita vastauksia ja omani on: en pidä kuin harvoista. Kilteistä, hyvinkasvatetuista.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 21:59"]

En lukenut muita vastauksia ja omani on: en pidä kuin harvoista. Kilteistä, hyvinkasvatetuista.

[/quote]

Sitten toistan sinullekin: toivottavasti tiedät lapsen iän ja kehitysvaiheet, ja sen millaista käytöstä voi odottaa ja millaista ei.

Lapset on kyllä kieltämättä se ihmisryhmä, josta vilpittömästi pidän (aikuisten kanssa olen paljon valikoivampi). Oikeastaan jokainen vastaantuleva lapsi herättää mussa erityisen reaktion. Tykkään hoitaa vauvoja, tykkään leikkiä leikki-ikäisten kanssa ja jutella kaikista maailman asioista kouluikäisten kanssa. Erityisen ihanaa musta on lukea lapsille ääneen.

Tietysti joskus voin hermostua jonkun lapsen kiukutteluun tms., mutta se on reaktio käytökseen eikä tarkoita, etten lapsesta itsestään pitäisi.

Luulen että tämä on molemminpuolista, lapset tuntuvat viihtyvän mun seurassa hyvin ja saan helposti kontaktin ihan tuntemattomiinkin lapsiin. Nyt vanhemmiten olen vähän harmitellut, etten tullut valinneeksi ammattia, jossa saisin olla tekemisissä lasten kanssa, mutta näin yli viisikymppisenä taitaa olla myöhäistä vaihtaa.

Niin ja omia lapsia mulla ei ole.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 22:05"]

Lapset on kyllä kieltämättä se ihmisryhmä, josta vilpittömästi pidän (aikuisten kanssa olen paljon valikoivampi). Oikeastaan jokainen vastaantuleva lapsi herättää mussa erityisen reaktion. Tykkään hoitaa vauvoja, tykkään leikkiä leikki-ikäisten kanssa ja jutella kaikista maailman asioista kouluikäisten kanssa. Erityisen ihanaa musta on lukea lapsille ääneen.

Tietysti joskus voin hermostua jonkun lapsen kiukutteluun tms., mutta se on reaktio käytökseen eikä tarkoita, etten lapsesta itsestään pitäisi.

Luulen että tämä on molemminpuolista, lapset tuntuvat viihtyvän mun seurassa hyvin ja saan helposti kontaktin ihan tuntemattomiinkin lapsiin. Nyt vanhemmiten olen vähän harmitellut, etten tullut valinneeksi ammattia, jossa saisin olla tekemisissä lasten kanssa, mutta näin yli viisikymppisenä taitaa olla myöhäistä vaihtaa.

Niin ja omia lapsia mulla ei ole.

[/quote]

Tää vois olla mun kirjoittama. Paitsi, että omia lapsia löytyy kaksi.

En, pidän vain siskoni lapsista (pidän näitä 'ominani' :) ). Erittäin harva vauva / lapsi on kaunis, jotenkin semmosia rumia huutavia ei kestä millään.

En vain osaa olla muiden lasten kanssa, lapset ovat pelottavia

Tuota, eikös jokainen ihminen pidä lapsista? Eikö se ole tutkitustikin ihan vaistomaista?

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 22:22"]

Tuota, eikös jokainen ihminen pidä lapsista? Eikö se ole tutkitustikin ihan vaistomaista?

[/quote]

Niin minäkin luulin. Varsinkin näin luulin olevan omia lapsia saaneiden keskuudessa. Minulle kävi nimittäin niin. Kun sain oman lapsen, ikäänkuin heräsin kaikille muillekin lapsille ja näen heitä nyt joka paikassa, kun ennen näin vain vauvat heidän suloisuutensa takia. Mutta ilmeisesti näin ei käy kaikille.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 22:22"]

Tuota, eikös jokainen ihminen pidä lapsista? Eikö se ole tutkitustikin ihan vaistomaista?

[/quote]

Minä en ainakaan pidä.

Kyllä pidän, lähtökohtaisesti kaikista lapsista. Lähtökohtaisesti pidän kyllä aikuisistakin, mutta heidän kohdallaan mieleni voi useastikin muuttua. Lasten kohdalla ei juuri koskaan.

Ennen pidin paljon lapsista, mutta nykyään en. Omat lapset 10 ja 12v. Itsen olen 48v. ja tykkään joistakin lapsista ja toisista en. Vain muutama on söpö ja luonne on se juttu,ei ulkonäkö. Pienet lapset on usein rasittavia.

Pidän. Se lienee yksi perusedellytyksistä työssäni luokanopettajana. Lapsirakkauteni ei kuitenkaan ilmene imelänä lässytyksenä (lukuunottamatta ihan vauvaikäisiä, joita voin kohdella lässyttäen), vaan ennemminkin pidän kaikenikäisiä lapsia älyllisinä olentoina. (Vaikka, myönnettäköön se rehellisesti, kaikki eivät aina käyttäydy niin että se älyllinen puoli olisi kovin vahva.) Huonoa käytöstä en siedä, mutta se taas ei useinkaan ole lapsen vika. Jos lapsen on annettu käyttäytyä huonosti, hän voi niin tehdä. Minun tehtäväni on työssäni auttaa näitä kasvattamattomiakin kasvamaan ihmisiksi. Teen tätä myös aika ajoin vapaa ajallanikin. Puutun nimittäin lasten hölmöilyyn ja huonoon käytökseen, jos sellaista näen eikä lähettyvillä ole lapsen "omaa" aikuista.

Pidän. Se lienee yksi perusedellytyksistä työssäni luokanopettajana. Lapsirakkauteni ei kuitenkaan ilmene imelänä lässytyksenä (lukuunottamatta ihan vauvaikäisiä, joita voin kohdella lässyttäen), vaan ennemminkin pidän kaikenikäisiä lapsia älyllisinä olentoina. (Vaikka, myönnettäköön se rehellisesti, kaikki eivät aina käyttäydy niin että se älyllinen puoli olisi kovin vahva.) Huonoa käytöstä en siedä, mutta se taas ei useinkaan ole lapsen vika. Jos lapsen on annettu käyttäytyä huonosti, hän voi niin tehdä. Minun tehtäväni on työssäni auttaa näitä kasvattamattomiakin kasvamaan ihmisiksi. Teen tätä myös aika ajoin vapaa ajallanikin. Puutun nimittäin lasten hölmöilyyn ja huonoon käytökseen, jos sellaista näen eikä lähettyvillä ole lapsen "omaa" aikuista.

Pidän. Lapsi on sellainen ihmisen alku, jossa on kaikki ja josta voi tulla mitä tahansa. Se on jotenkin lumoava asia ajatella. Lapsissa on myös sellaista vilpittömyyttä ja aitoutta, mitä ei oikeastaan kenessäkään aikuisessa enää ole, se häviää johonkin. Lasten kanssa voi itsekin olla ihan vain omana itsenään, se on aika arvokas juttu.

Jos joku äiti sanoo mulle ettei tykkää kun omasta lapsestaan niin mulle tulee heti vastareaktio ja inhoan tämän äidin lapsia. Lapsi siihen syytön, mutta on kuitenkin äidin lapsi ja äitiä taas voi loukata hyvin lapsen kautta.

Sen siis saa minkä tilaa.