Lue keskustelun säännöt.
Pidättekö vilpittömästi lapsista? - muista kun omistanne.
24.03.2014 |
Itse en ole mikään erityisen lapsirakas ihminen (mutta tätähän on synti myöntää?).
Omat lapseni ovat tottakai rakkaita, + tiedän muutaman suloisen lapsen lähipiiristä, mutta jokainen vastaantuleva vauva/pieni lapsi ei saa minua hymyilemään ja lässyttämään ihastuksesta. Päinvastoin. Osa jopa ärsyttää minua.
Ihan sama pätee toki aikuisiinkin. Kaikki eivät voi miellyttää kaikkia. Lapsista puhuttaessa se vaan tuntuu olevan tabu myöntää.
Voitko sinä sanoa vilpittömästi olevasi lapsirakas? Pidät ihan kaikkia pieniä lapsia suloisina olentoina, ilman että ajattelet koskaan mitään negatiivista?
Kommentit (92)
Kaikki omat lapset ovat hyviä tyyppejä.
Sen sijaan muiden lapsista pidän vain harvoin. Jos lapsella on kuvottavia tapoja, esim. yli 3-vuotias syö sormiaan tai kaivelee nenäänsä, vieras alkaa käyttäytyä kotonamme kuin omassansa, esim. penkomaan paikkoja eikä lähde pyydettäessä kotiin, olen nopeasti kypsä.
Vauvoistakaan en erityisemmin välitä, elleivät ole omia. En lapsenakaan koskaan ymmärtänyt nukkeleikkejä. En ehkä ole perinteistä mammatyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on ihminen, en pidä kaikista. Pitämiseen vaikuttaa käytös.
Mä pidän lapsista. Oikeastaan nyt, kun omat lapset on jo teini-ikäisiä, niin huomaan pienten lasten viehättävän minua vielä enemmän kuin ennen. Aikaisemmin ei varmaan jaksanu innostua/kiinnostua ihan kaikista pienten jutuista. Onneksi kavereilla on pieniä lapsia niin saa vielä höpötellä ja leikkiä/pelata pienten kanssa. Usein pysähdyn pihallekin juttelemaan naapurien pienten kanssa.
Lähtökohtaisesti lapset on siis mun mielestä ihania, mut välillähän ne voi olla rasittavia. En mäkään mitään lasten kiljumista rakasta, mutta kaikki me ollaan oltu joskus lapsia. Vähän isommille lapsille voi vaikka huomauttaakin huonosta käytöksestä, jos rassaa.
Mä taas ajattelen niin, että lapsista nimenomaan täytyy lähtökohtaisesti pitää, koska heistä kasvaa siten parempia aikuisia. Mut tää on vaan mun asenne tätä elämää kohtaan. Muut tekee sit toisin.
Muistakaa, että se, jos ei pudä lapsista, ei tarkoita että VIHAA niitä.
En. Pidän ja välitän n. 25% tapaamistani ihmisistä, ikään katsomatta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 20:01"]
Muistakaa, että se, jos ei pudä lapsista, ei tarkoita että VIHAA niitä.
[/quote]
Ei niin, mutta kyllä ne lapset aistii senkin, ettei heistä pidetä.
Mut eihän sille mitään voi, jos ei pidä (jos ei halua muuttaa asennettaan).
Useimmiten vaan noiden lapsiin negatiivisesti suhtautujien omassa lapsuudessa on ollut enemmän tai vähemmän negatiivisia kokemuksia. Tunnusti sen tai ei.
Pidän lapsista enemmän kuin useista aikuisista. Lapset ovat mielestäni vilpittömiä ja yleensä viattomia. Eivätkä he ole yleensä oppineet teeskentelemisen taitoa. Lapset osaavat usein myös sen tärkeimmän, eli elää nykyhetkessä, joka on monilta aikuisilta unohtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin, että ne jotka eivät pidä toisten lapsista, eivät kuitenkaan kohtelisi heitä huonosti. 1-vuotiaani napsii leluja toisten kädestä, mikä lienee vielä normaalia (sanon hänelle kyllä siitä, ihan kauniisti ja yritän estää). Ällistyin kyllä kun toinen äiti repäisi aggressiivisesti lapseltani lelun, vieläpä kaksikin kertaa. Lapseni oli sen varmaan hänen lapseltaan ottanut, mutta tuollainen viha ahdistaa minua pitkään. Näkivätpä siinä sitten todellakin esimerkkiä. Itse en voisi kuvitellakaan tekeväni noin, varsinkaan toisen lapselle. Eikö oman lapsen saaminen tuo mitään ymmärrystä toisiakin lapsia kohtaan?
En pidä ilkeistä, likaisista, meluavista (siis sellaista älämölöä ja turhaa mekkalaa pitävistä), huomionhakuisista, näsäviisaista, häiriköivistä, muita pomottavista ja kaikin tavoin huonosti käyttäytyvistä lapsista. Niin kuin en pidä vastaavista aikuisista ihmisistäkään. En pidä näistä piirteistä, ne ovat suorastaan vastenmielisiä ja niitä ei tee yhtään sen siedettävämmäksi se, että tällä tavoin käyttäytyvä henkilö on lapsi eikä aikuinen. (Poislukien vauvat ja taaperot, jotka eivät vielä tajua käytöstään ja syy-seuraussuhteita).
Useimmat lapset eivät myöskään ole millään tavalla söpöjä. Ovat rähnäisiä, vaatteet kurassa, naama räässä, hiukset puurossa jne. Nämä eivät tee ainakaan käytökseltään rasittavasta lapsesta yhtään ihastuttavampaa.
Pidän söpöistä, iloisista, eloisista, tottelevaisista, kontaktia ottavista ja tiettyyn rajaan asti puheliaista lapsista. Uhmata tietysti saa ja kuuluukin tietyssä iässä, mutta julkisilla paikoilla ja kylässä voi silti opetella käyttäytymään. Lähipiirissä on muutama tällainen supersöpö pikkulapsi, he ovat hellyyttäviä. Sitten on kasapäin näitä ei mitään vaikutusta tekeviä massalapsia räkäjojoineen. Ja jonkun verran näitä vastenmielisiä käytöshäiriköitä. Heitä emme perheenä koskaan kutsu kylään, vaan näemme joko perheen miestä tai naista kahdestaan esim. kahvittelun merkeissä sen mukaan kumman ystävästä on kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 20:21"]
En pidä ilkeistä, likaisista, meluavista (siis sellaista älämölöä ja turhaa mekkalaa pitävistä), huomionhakuisista, näsäviisaista, häiriköivistä, muita pomottavista ja kaikin tavoin huonosti käyttäytyvistä lapsista. Niin kuin en pidä vastaavista aikuisista ihmisistäkään. En pidä näistä piirteistä, ne ovat suorastaan vastenmielisiä ja niitä ei tee yhtään sen siedettävämmäksi se, että tällä tavoin käyttäytyvä henkilö on lapsi eikä aikuinen. (Poislukien vauvat ja taaperot, jotka eivät vielä tajua käytöstään ja syy-seuraussuhteita).
Useimmat lapset eivät myöskään ole millään tavalla söpöjä. Ovat rähnäisiä, vaatteet kurassa, naama räässä, hiukset puurossa jne. Nämä eivät tee ainakaan käytökseltään rasittavasta lapsesta yhtään ihastuttavampaa.
Pidän söpöistä, iloisista, eloisista, tottelevaisista, kontaktia ottavista ja tiettyyn rajaan asti puheliaista lapsista. Uhmata tietysti saa ja kuuluukin tietyssä iässä, mutta julkisilla paikoilla ja kylässä voi silti opetella käyttäytymään. Lähipiirissä on muutama tällainen supersöpö pikkulapsi, he ovat hellyyttäviä. Sitten on kasapäin näitä ei mitään vaikutusta tekeviä massalapsia räkäjojoineen. Ja jonkun verran näitä vastenmielisiä käytöshäiriköitä. Heitä emme perheenä koskaan kutsu kylään, vaan näemme joko perheen miestä tai naista kahdestaan esim. kahvittelun merkeissä sen mukaan kumman ystävästä on kysymys.
[/quote]
Sä kuulostat ihanalta ihmiseltä.
Pidän lapsista smalla periaatteella kuin aikuisistakin. Joidenkin kanssa synkkaa paremmin kuin toisten. Kaikki lapset eivät Ole kivoja kuten ei myöskään aikuiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisesti ottaen en ole ollenkaan lapsirakas ihminen, enkä osaa toimia minkään ikäisten lasten kanssa. Mitä semmoisten kanssa voi tehdä tai jutella? Omia en ole aikonut hankkia. Hyvinkasvatetut ja hyväkäytöksiset lapset ovat kyllä suloisia ja kivoja, mutta vapaasti kasvatetut ja pilalle lellityt kakarat (joita suurin osa lapsista tänäpäivänä tuntuu olevan) ottavat hermoon todella pahasti. Vika ei kuitenkaan ole lapsissa, vaan heidän vanhemmissaan. Huonosti käyttäytyvät, muka kapinalliset teinit lähinnä huvittavat (juu, todella rankkaa notkua baarin nurkalla syljeskelemässä tai sotkemassa paikkoja, kun ikää on vasta 15v.. :D). Oli kuinka ongelmallinen lapsi tahansa, en silti siedä kaltoinkohtelua ja puuttuisin heti, jos sellaista tilannetta joutuisin todistamaan.
En voi sanoa aluksi, että kaikki lapset ovat heti samalla lailla yhtä positiivisia tunteita herättäviä. Kuitenkin, kun lapseen tutustuu, kuuntelee, keskustelee ja tekee töitä, että yhteinen sävel löytyy, niin oikeastaan kaikki ovat olleet omia mielenkiintoisia persoonia. Työskentelen nyt teini-ikäisten kanssa, mutta aiemmin olen ollut monta vuotta päiväkodissa työssä. En ole suuntautunut työssäni lapsiin ja nuoriin, koska erityisesti kokisin lasten olevan ihania vaan koska lapsuus kehitysvaiheena kiinnosta ja lasten maailma on hyvin mielenkiintoinen, kun siihen tutustuu. Epätoivottava käyttäytyminen ei ärsytä, mietin miten saan ko.lapsen käytöksen muuttuvan niin, että kasvatus ja rajat samalla lisäävät lapsen itsetuntoa ja itsetietoisuutta. Vielä ei ole tullut ns.mahdotonta lasta vastaan ja monesti niistä, joiden kanssa on eniten haasteita, tulee myös läheisempiä. Lapsen käytös on monien asioiden summa ja oikealla, taitavalla, säännönmukaisella ja välittävällä kasvatuksella lapsen käytös on toivottua. Lapsia ja aikuisia on monia eri tempperamenttejä. Jokaisella lapsella on jotain haasteita kasvussa ja tehtäväni on auttaa lasta tulemaan omaksi itsekseen ja toimeen toisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ollut erityisen "lapsirakas", siesin huonosti random-lasten käytöstä (siis tuskastuin mielessäni, ei se ulospäin näy) enkä oikein osannut olla normaalisti lasten seurassa, en osannut ns. leikkiä oikein tai edes puhua lapselle niin että olisi edes jonkinlainen kontakti luotu. :)
Kun sain itse lapsen, huomasin, että siedän huomattavasti paremmin myös muiden itkeviä, kiukuttelevia tai muutenvaan lapsia. Sain siis paljon ymmärrystä lastenmaailmasta ja siten myös pitempää pinnaa.
Edelleenkään en spontaanisti pidä kaikista lapsista saati heille lässyttele. En pahemmin välitä kaikista tyttäreni pikku ystävistä, jotkut ovat jopa luonteeltaan hieman luotaantyöntäviä. Mutta esim. erään hyvän ystäväni lapsi on niin herttainen ja suloinen, välitön lapsi että hänen kanssa mulla synkkaa ja voin sanoa, että olen kiintynyt tyttöön ja hänen kanssaan leikin ja hellittelenkin häntä kuin omaani.
Sisarillani ei ole lapsia mutta uskon, että varmasti tulen kiintymään heihinkin.
Nää, ei lapsirakkauskaan nyt ihmisestä sokeaa ja erottelukyvytöntä tee! Eli lapsirakaskin voi ärsyyntyä jostain lapsesta, joka kiusaa muita ja on itsekäs ja riehuu. Mutta kyllä, noin lähtökohtaisesti tykkään lapsista, ja lapset tykkävät minusta, juttelevat ja ovat kanssani mielellään.
kahden lapsen lapsirakas äiti
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 20:21"]
En pidä ilkeistä, likaisista, meluavista (siis sellaista älämölöä ja turhaa mekkalaa pitävistä), huomionhakuisista, näsäviisaista, häiriköivistä, muita pomottavista ja kaikin tavoin huonosti käyttäytyvistä lapsista. Niin kuin en pidä vastaavista aikuisista ihmisistäkään. En pidä näistä piirteistä, ne ovat suorastaan vastenmielisiä ja niitä ei tee yhtään sen siedettävämmäksi se, että tällä tavoin käyttäytyvä henkilö on lapsi eikä aikuinen. (Poislukien vauvat ja taaperot, jotka eivät vielä tajua käytöstään ja syy-seuraussuhteita).
Useimmat lapset eivät myöskään ole millään tavalla söpöjä. Ovat rähnäisiä, vaatteet kurassa, naama räässä, hiukset puurossa jne. Nämä eivät tee ainakaan käytökseltään rasittavasta lapsesta yhtään ihastuttavampaa.
Pidän söpöistä, iloisista, eloisista, tottelevaisista, kontaktia ottavista ja tiettyyn rajaan asti puheliaista lapsista. Uhmata tietysti saa ja kuuluukin tietyssä iässä, mutta julkisilla paikoilla ja kylässä voi silti opetella käyttäytymään. Lähipiirissä on muutama tällainen supersöpö pikkulapsi, he ovat hellyyttäviä. Sitten on kasapäin näitä ei mitään vaikutusta tekeviä massalapsia räkäjojoineen. Ja jonkun verran näitä vastenmielisiä käytöshäiriköitä. Heitä emme perheenä koskaan kutsu kylään, vaan näemme joko perheen miestä tai naista kahdestaan esim. kahvittelun merkeissä sen mukaan kumman ystävästä on kysymys.
[/quote]
sulle suosittelen ehdottomasti pysyttelyä lapsettomana. Korkeintaan voit ostaa sellaisen vauvanuken, joka sanoo "mamma", eikä koskaan ole rähnäisiä tai jätä ymmärtämättä käytössääntöjä...
mutta kiitos, osoitit juuri oikein osuvasti, että sinua aiemmin ketjussa kommentoinut oli väärässä. Ei-lapsirakkaissa on joukossa toden totta myös lapsia vihaavia (ja ihmisvihaa muutenkin vaalivia) naisia joukossa.
En mä ole ajatellut, että lapsirakkaud olisi jotain sellaista epänormaalin ihanaa, ettei negatiivista ajatustakaan lapsista kävisi mielessä. Toisaalta en koe olevani mikään "rakas" saati "hullu", en lapsi, koira, kissa enkä hevos... vaikka pidän yleensä lapsista ja eläimistä. Mutta ei musta kaikki lapset ole kivoja ja jotkut eläimet on rasittavia.
Toki jonkun lapsen luonne voi käydä hermoille, samoin tiettyjen koira/hevosrotujen yksilöt. Hankalinta kuitenkin on, jos kertakaikkiaan tyyppi on luonnevikainen tai hullun kasvattama. Oli se lapsi, hevonen tai koira. Eihän siitä silloin mitään tule. Hullun hoivaama kasvaa vinoon.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:37"]
Miten te, jotka ihan avoimesti myönnätte, ettette pidä lapsista omianne lukuunottamatta, pystytte toimimaan omien lapsienne ystävien kanssa? Ihan uteliaisuuttani kysyn, koska itse tulen suvusta, jossa lapsille paitsi toivotaan hyvää, myös kohdellaan kiinnostavina yksilöinä.
Minulla on nyt oma vauva, ja jotenkin tuntuu ahdistavalta, että hän joutuu todennäköisesti joskus käymään kodissa, jonne on tervetullut vain Pikku Nupun ystävänä, ei muuten. Ainakin omasta lapsuudesta tulee mieleen muutama kaverin koti, jonne en mielelläni mennyt, koska kaverin vanhemmat olivat jotenkin nuivia.
Kertokaa, miten olette ratkaisseet tämän ongelman, käykö teillä esimerkiksi lastenne kavereita ollenkaan?
[/quote]
Ihan uskomatonta, että tällainen viesti on saanut 6 alapeukkua ja yhden (minulta) yläpeukun.
Yhtä uskomatonta on , että omaan napaansa tuijotellessaan narsisimipäissään ihminen ei tajua, että sitä todellakin niittää mitä kylvää. Ei pysty ajattelemaan, että ehkä sille omalle lapsellekin tämä maailma olisi parempi paikka, jos pystyisi ja haluaisi oikeasti hyvää kaikille lapsille, ja kohtelisi jokaista lasta arvokkaana yksilönä.
Ja ei, se ei tarkoita sitä, että huonosti käyttäytyvälle lapselle tarvitsisi lässyttää sitä tai tätä, vaan että osoittaisi kiinnostusta ja hyväksyntääoman elämänpiirin lapsille, ja ehkä jopa sille pienelle tuntemattomalle, joka kaupassa tulee höpöttämään.
Uskomattoman pienisieluisia ihmisiä on taas tämä palsta täynnä, johan sen näkee tämänkin ketjun peukutuksista. Mutta ilmeisesti on taas Velat asialla, sen verran vastaavia peukutustuloksia näkee kaikissa veloja koskevissa ketjuissa.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 20:15"]
Toivoisin, että ne jotka eivät pidä toisten lapsista, eivät kuitenkaan kohtelisi heitä huonosti. 1-vuotiaani napsii leluja toisten kädestä, mikä lienee vielä normaalia (sanon hänelle kyllä siitä, ihan kauniisti ja yritän estää). Ällistyin kyllä kun toinen äiti repäisi aggressiivisesti lapseltani lelun, vieläpä kaksikin kertaa. Lapseni oli sen varmaan hänen lapseltaan ottanut, mutta tuollainen viha ahdistaa minua pitkään. Näkivätpä siinä sitten todellakin esimerkkiä. Itse en voisi kuvitellakaan tekeväni noin, varsinkaan toisen lapselle. Eikö oman lapsen saaminen tuo mitään ymmärrystä toisiakin lapsia kohtaan?
[/quote]
Jos tiedät lapsesi käyttäytyvän noin, sinun todellakin pitää olla paljon tarkempana tilanteissa, joissa lapsesi on toisten kanssa, eikä vaan juoruta selkä lapseen päin muiden äitien kanssa. Miten ihmeessä noin pääsee käymään kaksi kertaa?
Sinultakin toivoisi vähän ymmärrystä sitä äitiä kohtaan, jonka lapsi ei osaa pitää puoliaan, ja jonka lasta omasi käy koko ajan tölvimässä, koska on tajunnut, että oma äiti ei puutu tilanteeseen, ja että toinen ei osaa pitää puoliaan.
Skarppaa nainen!
Mä pidin kovasti lapsista ennen kuin sain omia. En tiedä miksi nykyään suorastaan inhoan toisten kakaroita...... En jaksaisi katsella niitä meillä kylässä yhtään mutta pakkohan se on.