Lue keskustelun säännöt.
Pidättekö vilpittömästi lapsista? - muista kun omistanne.
24.03.2014 |
Itse en ole mikään erityisen lapsirakas ihminen (mutta tätähän on synti myöntää?).
Omat lapseni ovat tottakai rakkaita, + tiedän muutaman suloisen lapsen lähipiiristä, mutta jokainen vastaantuleva vauva/pieni lapsi ei saa minua hymyilemään ja lässyttämään ihastuksesta. Päinvastoin. Osa jopa ärsyttää minua.
Ihan sama pätee toki aikuisiinkin. Kaikki eivät voi miellyttää kaikkia. Lapsista puhuttaessa se vaan tuntuu olevan tabu myöntää.
Voitko sinä sanoa vilpittömästi olevasi lapsirakas? Pidät ihan kaikkia pieniä lapsia suloisina olentoina, ilman että ajattelet koskaan mitään negatiivista?
Kommentit (92)
En todellakaan ole mikään lapsirakas, mutta olen omieni myötä oppinut ymmärtää lasten maailmaa jonkin verran. Mulla on muutama lempparimuksu lasten kavereista. Sisarusten lapset ovat aivat järjettömän tärkeiksi tulleet, jahka ovat oppineet puhumaan ja temmeltämään. En mä niistä pariin ekaan vuoteen sillain kiinnostunut.
Mä olen omille muksuille sanonutkin, että tuo ja tuo kuuluu tähän perheeseen myös. Ovat kunnialapsia, ne mä olen valinnut ja teidät mä olen saanut. Miettikää sitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän lapsista pääsääntöisesti, mutta joskus en vain jaksa lasten seuraa ollenkaan. Se vaatii monesti aika paljon energiaa. Omia lapsia ei ole, joten voin aika lailla valita milloin haluan lasten seuraa ja milloin en. :)
Suurimmasta osasta pidän. Tietenkin huonosti käyttäytyvät pikkulapset ärsyttävät, mutta heidän kohdallaan inhoni kohdistuu lähinnä vanhempiin, jotka ovat jättäneet kasvatustehtävänsä väliin. Huonosti käyttäytyvien teini-ikäisten kohdalla voin sanoa reilusti inhoavani heitä, koska siinä iässä vastuu käytöksestä on jo heillä itsellään, eikä vanhemmilla.
Miksi kaikista lapsista pitäisi pitää ylettömästi vain siksi että he ovat lapsia? En ymmärrä. Tietenkin lapsia pitäisi silti kohdella hyvin, niin kuin aikuisiakin.
Pidän, vilpittömästi. Koska lapset on niin vilpittömiä.
Tästä ketjusta saa vaikutelman, että monet eivät pidä lapsista, koska heidän vanhempansa ovat ärsyttäviä. Hmmm?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin ennen lapsista, vaikka en hyvin osannutkaan olla lasten kanssa ja jännitin varsinkin pienten lasten seuraa, kun en tiennyt miten puhua heille. Silti pidin varsinkin koululaisista.
Nykyään en, kun olen joutunut tutustua ihmisiin, jotka elävät nyt elämänsä tähtihetkiä "kunkkuina" tehtyään lapset ja voivansa heidän varjolla tehdä mitä vain ja muiden ihmisten kunnioitus on tuntematon käsite.
En pidä. Pidän vain omista lapsistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja puhun nyt ihmisistä, joille muiden ihmisten omaisuus tai terveys ei merkitse mitään, kun omilla lapsilla on niin paljon oikeuksia.81
En pidä lapsista ja myönnän sen suoraan.
t. kolmen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin jos joku äiti sanoo mulle ettei tykkää kuin omista lapsistaan ja mulla kaksi lasta niin kyllä se tarkoittaa juuri sitä ettei tykkää minunkaan lapsistani. Mulle on sanottu noin ja voi kuulemma sietää mun lasta, muttei muuta.
Tasan tarkkaa tulee vastareaktio heti ja en todellakaan tykkää tuollaisten äitien lapsilta. En halua olla missään tekemisissä. Ja kyllä mä näytän se äidin kautta että ei kiitos sun kakaraasi. 67
Pidän yleisesti ottaen lapsista. Ne herättävät minussa myös jonkinlaisen suojelureaktion. Yksilötasolla suhtaudun lapsiin samalla tapaa kuin aikuisiin: joistakin pidän enemmän kuin toisista. Suvaitsen ja siedän lapsilta kuitenkin enemmän kuin aikuisilta, koska koen, että heidän kehityksensä on vielä kesken.
Kiinnyn helposti vieraidenkin lapsiin. Jos minulle jätettäisiin joku tuntematon lapsi oven taakse, aika nopeasti luultavasti pystyisin ottamaan sen omakseni. Toki tulisi ärsytyksen tunteita, mutta niinhän nuo ärsyttävät omat lapsetkin.
Olen luokanopettaja ja pyrin aina suhtautumaan oppilaisiini vähän kuin omiin lapsiini. Jokainen on paras sellaisenaan, jokaisessa on jotakin hyvää ja huonoa. Se mikä koulussa saattaa näyttäytyy negatiivisena ominaisuutena, on toisenlaisessa ympäristössä pelkästään positiivinen piirre. Lapset ovat aina myös alisteisessa asemassa siinä mielessä, että he eivät ole voineet valita vanhempiaan eikä minua opettajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 11:25"]
Pidän, vilpittömästi. Koska lapset on niin vilpittömiä.
[/quote]Millä perusteella lapset on muka vilpittömiä? Lapsethan valehtelee, näyttelee, teeskentelee ja itkee krokotiilinkyyneleitä enemmän kuin kukaan muu, ja tekevät sen vielä vailla minkäänlaisia tunnontuskia.
Minä pidän lapsista, niin omista kuin muidenkin lapsista. Ihan vilpittömästi. Lasten kanssa on mukava jutella, koska he eivät yleensä esitä mitään muuta kuin itseään ja usein mielipiteetkin ovat vilpittömiä ja jopa silmätavaavia. En tajunnut, että lapsista pitäminen on näin harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän vilpittömästi omistani ja siskon lapsista. Muista lapsista joistakin tykkään. Enimmistöstä en. Ärsyttää esim. nirsoilu ruokapöydässä. Vanhempien lelliminen ja sääntöjen puuttuminen näkyy monissa lapsissa. Valitettavasti myös sukulaisten. Yhtä lasten sukulaispoikaa en voi edes sietää. Mitään rajoja ei ole ollut koskaan, ei syö muuta kuin herkkuja, puhuu lässyttämällä, riehuu, kiusaa. Ja vanhemmat ihmettelevät, miksi hän ei löydä kavereita... nooh... katsoisivat peiliin.
Minä luulen, että nyky-yhteiskunnassa ihmiset elävät niin kuplissaan, että moni ei edes näe lapsia ympärillään ennen kuin itse saa niitä. Minä olen hoitanut lapsia jo nuoresta lähtien, mutta muistan kuinka aluksi lasten kanssa jännitti juuri sen takia, että nehän saattavat sanoa ja tehdä mitä vaan, joskus loukkaaviakin asioita. Toisaalta kun lasten kanssa on enemmän, tajuaa, ettei 'loukkauksia' ole aina tarkoitettu loukkauksiksi ja että aikuisella on paljon valtaa muokata huonoa käytöstä paremmaksi. Eikä niitä lasten typeryyksiä pidä missään tapauksessa ottaa itseensä! Aikuinen on kuitenkin lasten yläpuolella siinä mielessä, ettei häntä paljon heilauta jos lapsi sanoo hänen hampaitaan vampyyrin hampaiksi tai kysyy miksi henki haisee oudolta. Jotkut aikuisetkin vaan ovat niin herkkiä, etteivät kestä rehellistä keskustelua, koska lasten suusta kuulee usein ne totuudet.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 13:02"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 11:25"]
Pidän, vilpittömästi. Koska lapset on niin vilpittömiä.
[/quote]Millä perusteella lapset on muka vilpittömiä? Lapsethan valehtelee, näyttelee, teeskentelee ja itkee krokotiilinkyyneleitä enemmän kuin kukaan muu, ja tekevät sen vielä vailla minkäänlaisia tunnontuskia.
[/quote]
Aivan! Lapset ovat myös itsekkäitä, ihan syntyjään. Vanhempien tehtävä onkin sitten opettaa näistä huonoista tavoista pois. Moni vaan jättää sen vastuun kantamatta.
En pidä todellakaan, eikä mua kiinnosta yhtään lässyttää niille. Eivät omanikaan kyllä aina niin hyvin käyttäytyviä kullanmuruja ole, tai toinen ainakaan, mutta omaa siedän ja rakastan vaikka välillä on helvetin ärsyttäväkin.
Olen lapsirakas ja pidän lapsista, olenhan valinnut työskennellä lasten kanssa. Mutta, kyllö joskus tapaan lapsen, josta en vain pidä eikä se minusta vähennä lapsirakkauttani. Se on sitä ammattitaitoa ja ylipäätänsä aikuisuutta, että ei anna henkilökohtaisten tunteiden vaikuttaa siihen kuinka kohtelee toisia. Kohtelee työssäni kaikkia lapsia samalla tavalla vaikka luonnollisesti joistakin lapsista pidän enemmän kuin toIsista. Niinkuin itsekin lapsille opetan, kaikista ei tarvitse pitää mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:37"]
Miten te, jotka ihan avoimesti myönnätte, ettette pidä lapsista omianne lukuunottamatta, pystytte toimimaan omien lapsienne ystävien kanssa? Ihan uteliaisuuttani kysyn, koska itse tulen suvusta, jossa lapsille paitsi toivotaan hyvää, myös kohdellaan kiinnostavina yksilöinä.
[/quote]
Vaikka ei pidä lapsista, ei se tarkoita, että toivoisi heille pahaa. Ikävästi käyttäytyvistä lapsista kasvaa aikanaan aikuisia. Sitten heihin suhtautuu ihan toisella tavalla.