Lue keskustelun säännöt.
Pidättekö vilpittömästi lapsista? - muista kun omistanne.
24.03.2014 |
Itse en ole mikään erityisen lapsirakas ihminen (mutta tätähän on synti myöntää?).
Omat lapseni ovat tottakai rakkaita, + tiedän muutaman suloisen lapsen lähipiiristä, mutta jokainen vastaantuleva vauva/pieni lapsi ei saa minua hymyilemään ja lässyttämään ihastuksesta. Päinvastoin. Osa jopa ärsyttää minua.
Ihan sama pätee toki aikuisiinkin. Kaikki eivät voi miellyttää kaikkia. Lapsista puhuttaessa se vaan tuntuu olevan tabu myöntää.
Voitko sinä sanoa vilpittömästi olevasi lapsirakas? Pidät ihan kaikkia pieniä lapsia suloisina olentoina, ilman että ajattelet koskaan mitään negatiivista?
Kommentit (92)
En pidä lapsista juuri ollenkaan. Minulla ei myöskään ole omia lapsia. En minä kissaakaan hankkisi, jos en pitäisi kissoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:12"]
En pidä lapsista juuri ollenkaan. Minulla ei myöskään ole omia lapsia. En minä kissaakaan hankkisi, jos en pitäisi kissoista.
[/quote]
Etkö sitten ylipäätään pidä ihmisistä?
Voin vilpittömästi sanoa, että haluan jokaiselle lapselle hyvää. Ja hymyilen ja "lässytän" vieraankin pienokaisen kanssa, jos hän yrittää ottaa kontaktia. En oikein ymmärrä miksi lapset ärsyttävät niin monia. Onko kysymys jostain alkukantaisesta vaistosta? Miksi lapset saavat osakseen niin paljon rasismia? Kukaan ei kysy "Voisitko vilpittömästi sanoa pitäväsi vanhuksista, tummaihoisista, homoista, venäläisistä, keski-ikäisistä..."
Omaani rakastan, ei muita. En ole koskaan pitänyt lapsista, tutuista tai vieraista. Sisarteni lapsista kyllä tykkään, mutta esim. miehen puolen lapsista tai kavereiden lapsista en tykkää lainkaan.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:13"]
Etkö sitten ylipäätään pidä ihmisistä?
[/quote]
Pidän monista ihmisistä. -3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varsinaisesti pidä. Ja varsinkin nyt, kun omat lapseni ovat jo teinejä, huomaan että siedän pikkulapsia huonommin. Varsinkin jos käyttäytyvät huonosti/huutavat/ovat ns. liian vapaasti kasvatettuja.
Eli tosiaan en esim olisi sopinut millekkään alalle missä ollaan lasten kanssa tekemisissä koko ajan. Toisaalta taas jos näen että lasta kohdellaan kaltoin (esim kerran äiti lukitsi turvaistuimessa istuvan lapsen autoon parkkipaikalla ja lähti kauppaan) tai muut lapset kiusaavat toista, puutun heti peliin, eli en ole mikään "sivustaseuraaja", kuten suomalaiset yleensä.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:14"]
Voin vilpittömästi sanoa, että haluan jokaiselle lapselle hyvää. Ja hymyilen ja "lässytän" vieraankin pienokaisen kanssa, jos hän yrittää ottaa kontaktia. En oikein ymmärrä miksi lapset ärsyttävät niin monia. Onko kysymys jostain alkukantaisesta vaistosta? Miksi lapset saavat osakseen niin paljon rasismia? Kukaan ei kysy "Voisitko vilpittömästi sanoa pitäväsi vanhuksista, tummaihoisista, homoista, venäläisistä, keski-ikäisistä..."
[/quote]
Voisikohan johtua siitä, että lasten vuoksi muiden oletetaan aina venyvän ja kestävän esim. meteliä, kiukuttelua, vieraiden ruokapöytiin tunkemista, juoksemista käytävillä jne. Ei kukaan humalaisistakaan tykkää juuri samasta syystä, eli ne jotka eivät pidä lapsista, voivat olla aika kovilla.
Itse tykkään suurimmasta osasta, mutta on myös ärsyttäviä tapauksia. Esimerkiksi näsäviisaat ja lapset, jotka yrittävät olla suloisia saavat karvat nousemaan pystyyn. Samaten lelli-petterit, joiden vanhemmat eivät tajua kieltää ja opettaa lapsilleen käytöstapoja (tosin tässä syy on kyllä vanhemmissa, ei lapsessa, mutta huonosti käyttäytyvä lapsi saa ne ärsytykset niskoilleen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:14"]
Omaani rakastan, ei muita. En ole koskaan pitänyt lapsista, tutuista tai vieraista. Sisarteni lapsista kyllä tykkään, mutta esim. miehen puolen lapsista tai kavereiden lapsista en tykkää lainkaan.
[/quote]
Tuollaisista ihmisistä tulee mieleen että rakastavatko oikeasti ketään muuta kuin itseään?
Minulla on paha tapa lässyttää kaikille lapsille ja välillä tulee nykypäivänä olo että äidit pelkäävät minun olevan joku lapsiinsekaantuja.
Tuntemattomat lapset eivät saa minua sellaiselle "aaaww"-tuulelle, mutta jos näen lapsen itkevän, tulee minulle todella paha mieli.
Minulla on vain yksi kaveri jolla on lapsia, ja he ovat ihan ok. Ärsyttäviä siinä mielessä, etteivät anna äitinsä, eli kaverini, seurustella kanssani rauhassa kun olen heillä tai he meillä. Ihmeellistä, jatkuvaa roikkumista äidissään, kun kyseessä ei kuitenkaan ole mitkään 1-3-vuotiaat, vaan 5- ja 6-vuotiaat. Mutta en inhoa heitä.
Sanoisin siis, etten ole erityisemmin lapsirakas (paitsi omat tietenkin eri asia), mutten inhoa lapsia. Eri juttu sitten kiusaaja- ja röyhkeät lapset jotka ärsyttävät, mutten heitäkään inhoa/vihaa, en vain pidä heistä. Vanhempiinhan se inho pitää kohdistaa, jos lapsi käyttäytyy huonosti=alkaa ärsyttämään, koska vanhemmat jättäneet opettamatta, että toisten jääkaapille ei mennä omin luvin eikä pöydässä oleville tarjoiluille sanota yäk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:14"]
Kukaan ei kysy "Voisitko vilpittömästi sanoa pitäväsi vanhuksista, tummaihoisista, homoista, venäläisistä, keski-ikäisistä..."
[/quote]
Kaikki lapset eivät ole samanlaisia, mutta käytännössä kaikilla lapsilla on yksi tai useampi epämiellyttävä, lapsiin tyypillisesti yhdistettävä ominaisuus kuten äänekkyys, kitinä, julmuus, uhmakkuus, takertuvuus, sosiaalinen taitamattomuus, itsekkyys, sottaisuus, jankkaava puhetapa, huonotapaisuus, arvaamaton käytös ja niin edelleen. On toki joitakin pikkuvanhoja lapsia, joissa ei ole mitään ärsyttävää, ihan niin kuin voi olla tosi epäkissamaisia kissoja. Aika harvinaista se kyllä on. -3
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:18"][quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:14"]
Voin vilpittömästi sanoa, että haluan jokaiselle lapselle hyvää. Ja hymyilen ja "lässytän" vieraankin pienokaisen kanssa, jos hän yrittää ottaa kontaktia. En oikein ymmärrä miksi lapset ärsyttävät niin monia. Onko kysymys jostain alkukantaisesta vaistosta? Miksi lapset saavat osakseen niin paljon rasismia? Kukaan ei kysy "Voisitko vilpittömästi sanoa pitäväsi vanhuksista, tummaihoisista, homoista, venäläisistä, keski-ikäisistä..."
[/quote]
Voisikohan johtua siitä, että lasten vuoksi muiden oletetaan aina venyvän ja kestävän esim. meteliä, kiukuttelua, vieraiden ruokapöytiin tunkemista, juoksemista käytävillä jne. Ei kukaan humalaisistakaan tykkää juuri samasta syystä, eli ne jotka eivät pidä lapsista, voivat olla aika kovilla.
Itse tykkään suurimmasta osasta, mutta on myös ärsyttäviä tapauksia. Esimerkiksi näsäviisaat ja lapset, jotka yrittävät olla suloisia saavat karvat nousemaan pystyyn. Samaten lelli-petterit, joiden vanhemmat eivät tajua kieltää ja opettaa lapsilleen käytöstapoja (tosin tässä syy on kyllä vanhemmissa, ei lapsessa, mutta huonosti käyttäytyvä lapsi saa ne ärsytykset niskoilleen).
[/quote] En lähtisi vertaamaan lasta ja humalaista, koska humalainen on aikuinen ja vastuussa siitä mitä tekee. Usein miten vika on nimenomaan vanhemassa, jos lapsi käyttäytyy sopimattomasti. Mitä tuolla näsäviisaudella tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:18"][quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:14"]
Voin vilpittömästi sanoa, että haluan jokaiselle lapselle hyvää. Ja hymyilen ja "lässytän" vieraankin pienokaisen kanssa, jos hän yrittää ottaa kontaktia. En oikein ymmärrä miksi lapset ärsyttävät niin monia. Onko kysymys jostain alkukantaisesta vaistosta? Miksi lapset saavat osakseen niin paljon rasismia? Kukaan ei kysy "Voisitko vilpittömästi sanoa pitäväsi vanhuksista, tummaihoisista, homoista, venäläisistä, keski-ikäisistä..."
[/quote]
Voisikohan johtua siitä, että lasten vuoksi muiden oletetaan aina venyvän ja kestävän esim. meteliä, kiukuttelua, vieraiden ruokapöytiin tunkemista, juoksemista käytävillä jne. Ei kukaan humalaisistakaan tykkää juuri samasta syystä, eli ne jotka eivät pidä lapsista, voivat olla aika kovilla.
Itse tykkään suurimmasta osasta, mutta on myös ärsyttäviä tapauksia. Esimerkiksi näsäviisaat ja lapset, jotka yrittävät olla suloisia saavat karvat nousemaan pystyyn. Samaten lelli-petterit, joiden vanhemmat eivät tajua kieltää ja opettaa lapsilleen käytöstapoja (tosin tässä syy on kyllä vanhemmissa, ei lapsessa, mutta huonosti käyttäytyvä lapsi saa ne ärsytykset niskoilleen).
[/quote] En lähtisi vertaamaan lasta ja humalaista, koska humalainen on aikuinen ja vastuussa siitä mitä tekee. Usein miten vika on nimenomaan vanhemassa, jos lapsi käyttäytyy sopimattomasti. Mitä tuolla näsäviisaudella tarkoitat?
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:14"]
Kukaan ei kysy "Voisitko vilpittömästi sanoa pitäväsi vanhuksista, tummaihoisista, homoista, venäläisistä, keski-ikäisistä..."
[/quote]
Ehkä se johtuu jokaisen omista kokemuksista. Minä voin sanoa, että lähtökohtaisesti pidän kadulla vastaan tulevista vanhuksista, venäläisistä, romaneista, koulusta palaavista alakoululaisista ja maahanmuuttajanaisista, joilla on iloisen värinen huivi päässä. Olen kokenut heidän taholtaan vain hyvää.
Koska en tiedä, kuka ympärilläni olevista ihmisistä on homo, en osaa siihen kommentoida. Meillä päin ei myöskään ole tummaihoisia kuin ihan yksittäisiä kappaleita, joten heihin en osaa suhtautua oikein mitenkään erityisesti. Rekisteröin kyllä ihonvärin, mutta muutoin en ole koskaan joutunut heidän kanssaan tekemisiin käällä kotipuolessa.
Sen sijaan en pidä kauppakeskuskissa tärykalvoja koettelevista kiljuvista mukuloista tai lähikaupoissa singahtelevista alakoululaisista tai meikkihyllyllä näpistelyä harkitsevista teineistä tai räkivistä, tupakoivista, vittuilevista teinipojista. Myös aika monet keski-ikäiset ovat tylyjä, joten heidän kohdallaan täytyy aina ottaa tuo tykkäämisasia tapauskohtaisesti.
Useimmat pikkulapset ovat siinä iässä, että käyttäytyvät ikävästi. Kiukuttelua, parkumista, tottelemattomuutta. En pidä sellaisesta. En myöskään oikein tiedä, miten pikkulapsille pitäisi puhua, koska omaan elämänpiiriini ei ole koskaan kuulunut pikkulapsia. Pelkään, että lässytän liian lapsellisesti tai sitten puhun liian aikuismaisesti. On ikävää, kun lapsi vain tuijottaa takaisin eikä sano mitään tai piiloutuu äidin taakse. En oikein osaa suhtautua sellaiseen. Ehkä siksi en pidä lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän yllättävän paljon lapsista, joiden vanhemmat ovat mielestäni hyviä ihmisiä. Yllätyn itsekin, miten paljon koen lämpöä ja suojelunhalua ja ihastusta kaverin lapsen avoimia höpinöitä kohtaan.
En pidä kaikista lapsista, en pidä ollenkaan lapsista, joiden vanhemmat eivät ole mielestäni hyviä ihmisiä enkä huutavista äänekkäistä lapsista, joita vanhemmat eivät heti tiukasti ole laittamassa kuriin. (suuttumusta ja itkua ja pettymystä en paheksu jos siitä lähtee ääntä vaan sitä että saa ihan normaalisti leikin tuoksinassa pitää jatkuvaa meteliä tarvitsematta ottaa huomioon muita).
Näen muissakin kuin omassani hyvät ja huonot puolet helposti ja lahjakkuudet. Eli en ole äiti joka näkee oman täydellisenä vaan aivan todella helppoa on ollut esim. olla karsintatilaisuudessa samaa mieltä ohjaajien kanssa, vaikka itselläni ei mitään koulutusta tai kokemusta vaan pelkästään silmämääräisesti näki heti että jotkut ovat taitavampia kuin omani.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:26"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:18"][quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:14"]
Voin vilpittömästi sanoa, että haluan jokaiselle lapselle hyvää. Ja hymyilen ja "lässytän" vieraankin pienokaisen kanssa, jos hän yrittää ottaa kontaktia. En oikein ymmärrä miksi lapset ärsyttävät niin monia. Onko kysymys jostain alkukantaisesta vaistosta? Miksi lapset saavat osakseen niin paljon rasismia? Kukaan ei kysy "Voisitko vilpittömästi sanoa pitäväsi vanhuksista, tummaihoisista, homoista, venäläisistä, keski-ikäisistä..."
[/quote]
Voisikohan johtua siitä, että lasten vuoksi muiden oletetaan aina venyvän ja kestävän esim. meteliä, kiukuttelua, vieraiden ruokapöytiin tunkemista, juoksemista käytävillä jne. Ei kukaan humalaisistakaan tykkää juuri samasta syystä, eli ne jotka eivät pidä lapsista, voivat olla aika kovilla.
Itse tykkään suurimmasta osasta, mutta on myös ärsyttäviä tapauksia. Esimerkiksi näsäviisaat ja lapset, jotka yrittävät olla suloisia saavat karvat nousemaan pystyyn. Samaten lelli-petterit, joiden vanhemmat eivät tajua kieltää ja opettaa lapsilleen käytöstapoja (tosin tässä syy on kyllä vanhemmissa, ei lapsessa, mutta huonosti käyttäytyvä lapsi saa ne ärsytykset niskoilleen).
[/quote] En lähtisi vertaamaan lasta ja humalaista, koska humalainen on aikuinen ja vastuussa siitä mitä tekee. Usein miten vika on nimenomaan vanhemassa, jos lapsi käyttäytyy sopimattomasti. Mitä tuolla näsäviisaudella tarkoitat?
[/quote]
Humalainen käyttäytyy holtittomasti, oli sitten kuinka aikuinen hyvänsä. Lapsi käyttäytyy myös holtittomasti ja jos vanhemmat ovat vapaan kasvatustyylin ihailijoita tai lapsi ei muuten vain osaa käyttäytyä julkisilla paikoilla, on se käytös aivan yhtä ärsyttävää: kiljuminen, huutaminen, pöytiin törmäily ym.
Näsäviisas lapsi on pikkuvanha, eli esimerkiksi vastailee nenäkkäästi kysymyksiin ja on tietävinään kaiken. Yleensä tällaiset lapset on nenäkkäillä aikuisilla, joiden mielestä oma lapsi on maailman napa.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:26"]
En lähtisi vertaamaan lasta ja humalaista, koska humalainen on aikuinen ja vastuussa siitä mitä tekee.
[/quote]
Kyllä asiat voivat ärsyttää ja inhottaa, vaikka ne eivät olisikaan itsenäisiä subjekteja ja moraalisia toimijoita. Monia ärsyttävät tai inhottavat tietyt eläinlajit, vaikka niiden edustajissa on keskinäisiä eroja ja ne eivät varmastikaan ole vastuussa teoistaan. -9
Miten te, jotka ihan avoimesti myönnätte, ettette pidä lapsista omianne lukuunottamatta, pystytte toimimaan omien lapsienne ystävien kanssa? Ihan uteliaisuuttani kysyn, koska itse tulen suvusta, jossa lapsille paitsi toivotaan hyvää, myös kohdellaan kiinnostavina yksilöinä.
Minulla on nyt oma vauva, ja jotenkin tuntuu ahdistavalta, että hän joutuu todennäköisesti joskus käymään kodissa, jonne on tervetullut vain Pikku Nupun ystävänä, ei muuten. Ainakin omasta lapsuudesta tulee mieleen muutama kaverin koti, jonne en mielelläni mennyt, koska kaverin vanhemmat olivat jotenkin nuivia.
Kertokaa, miten olette ratkaisseet tämän ongelman, käykö teillä esimerkiksi lastenne kavereita ollenkaan?
No minulla sama pätee lapsiin kuin muihinkin ihmisiin sekä lemmikkeihin, joistain pidän, joistain en pidä. Esimerkiksi jotkut lapset on todella suloisia, jotkut kissat on todella suloisia ja näin pois päin, mutta jotkut lapset on todella rasittavia ja jotkut kissat on myös todella rasittavia. Minä pidän ihmisistä/lemmikeistä sen mukaan mitä ne ovat, en inhoa tai pidä jostain ryhmästä vain sen ryhmän vuoksi. Toki lasten huono käytös usein menee vanhempien piikkiin, mutta kyllä sitä on lapsissa eroja samalla lailla kuin muissakin.
Olen huomannut myös joissain vanhemmissa sen, että heille heidän omat lapsensa ovat tottakai rakkaita, mutta muut lapset heitä saattavat usein ärsyttää. Sitten samat ihmiset ovat usein niitä jotka vastustavat kaikkia lapsivapaita palveluita, vaikka eivät itsekään kestä muiden lapsia esim. lentokoneessa, mutta silti muiden pitäisi kestää sitä omaa ihanaa lasta joka on niin täydellinen.
Minä en varsinaisesti pidä lapsista tai niiden hoitamisesta, siksi en niitä haluakaan. Toki jotkut lapset on ihania ja niiden kanssa on hauska viettää aikaa, mutta yleisesti en koe mitään ihailun tunteita tai muuta, kuten en koe aikuisistakaan, joten voin kai sanoa että en vilpittömästi pidä kaikista lapsista.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:19"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:14"]
Omaani rakastan, ei muita. En ole koskaan pitänyt lapsista, tutuista tai vieraista. Sisarteni lapsista kyllä tykkään, mutta esim. miehen puolen lapsista tai kavereiden lapsista en tykkää lainkaan.
[/quote]
Tuollaisista ihmisistä tulee mieleen että rakastavatko oikeasti ketään muuta kuin itseään?
[/quote]
Omituinen ajatus. Rakastatko sinä ihan kaikkia ihmisiä maan päällä? Jos et rakasta ihan kaikkia, olet täydellisen itserakas ja halveksittava olento.
Minä rakastan omaa perhettäni ja omia sukulaisiani, joita näen päivittäin ja joiden kanssa olen kokenut vaikka mitä vuosien mittaan. He ovat läheisiä minulle. Jos siskoilleni kävisi jotain ja heidän lapsensa jäisivät jostain syystä orvoiksi, ottaisin kyselemättä heidän lapsensa kasvatettavakseni, vaikka tila kävisikin ahtaaksi, ja rakastaisin heitä kuin omiani.
Sen sijaan miehen sukulaislapsiin minulla ei ole minkäänlaisia siteitä. Lapset ovat syntyneet ennen kuin tapasin mieheni. Kun käymme sukulaisissa, lapset istua möllöttävät hapan ilme naamalla eivätkä puhu mitään koko aikana. He eivät edes vastaa, vaikka kysyisin jotain. Miten sellaisiin saisi edes luotua minkäänlaista suhdetta?
Kavereiden ja työkavereiden lapsia tapaan äärimmäisen harvoin. En osaa puhua lapsille heille tärkeistä asioista. En osaa leikkiä heidän kanssaan heidän leluillaan "oikein" eikä minua suoraan sanottuna kiinnostakaan.
Pidän iloisista lapsista, mutta sellaisia tulee valitettavan harvoin vastaan. Usein lapset mekastavat ja häiritsevät muita ihmisiä ja ovat huonokäytöksisiä. En pidä huonosta käytöksestä ylipäänsä minkäänikäisten kohdalla.
En niin paljoa kun omasta. Omaani rakastan yli kaiken.