Harrastukset lapsiperheessä

Minä laskeskelin, että tulet töistä normaalisti viimeistään neljältä, jos ehdit laittaa ruuan ja sen jälkeen vielä viettää 2-4h perheaikaa ennen klo 20 jolloin esikoinen menee nukkumaan. Eli työpäivä alkanee viimeistään puoli kahdeksalta? Esikoisen aamutoimet, herätys täytyy olla joskus kuuden maissa. Ei sinulle hirveästi jää aikaa nukkua. Tai sitten tuossa laskelmassa joku ei täsmää.

Joka tapauksessa, voisit ajatella myös miltä vaimosta tuntuu. Hän on luultavasti yksinäinen ja kaipaa aikuista seuraa kun viettää päivät vauvan ja taaperon kanssa. Nyt korona-aikana tuskin voi joka päivä ravata jossain vauvakerhossa. Luultavasti hän on myös väsynyt, jos hoitaa yksin kaikki yöheräilyt. Ei jaksa lähteä iltaisin mihinkään keksimään itselleen harrastusta, varsinkin kun nyt koronan takia ei edes kaikkea voi harrastaa.

Vietkö sinä säännöllisesti lapset ulos vaikka leikkipuistoon, niin että vaimo saa olla vaan kotona yksin, mielellään vielä niin että ensin on siivottu ettei tarvitse käyttää "omaa aikaa" siivoamiseen? Ehdotatko koskaan mitään yhteistä tekemistä vai oletko kiinnostunut lähinnä omista harrastuksistasi (semmoisen kuvan saa viesteistäsi)? Ongelma ei ehkä ole niinkään ajankäyttö, vaan se, että vaimo kokee itsensä yksinäiseksi ja hylätyksi, kun et vaikuta ollenkaan kiinnostuneelle hänen kanssaan olemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksette vaan eroa? Oot kyllä niin itsekäs kakkiainen harrastuksinesi.

Viikko-viikko systeemillä lapset, niin saa vaimokin omaa aikaa, ja sinä opit lastenhoitoa, vastuun kantamista, epäitsekkyyttä ja joustavuutta. Opit nöyrtymään.

Miehet on kyllä niin per zeestä.

Mitä itsekästä tuossa on??? Lapsetki nukkuu pääosin ku ap harrastaa. Jos ap:n vaimo olis itsekin menevää sorttia, ni ketään ei haittais. Mut nyt ku vaimo ei halua eväänsä liikuttaa ni ei sais mieskään. Voi hyvänen aika.

Totuus on varmasti se, ettei vaimolla ole iltaisin energiaa astua ovesta ulos. Pieni vauva jota imettää, vilkas taapero vahdittavana, mies joka ei kanna vastuuta, vaan haluaa karata joka välissä. Ymmärrän vaimon vastalauseet täysin.

Mies voisi olla edes läsnä ja henkisenä tukena, ja laittaa perheensä etusijalle. Mutta kun minä minä minä minä minä.....

Mieshän osallistuu, hoitaa ja tekee! Ja lähtee vasta kun lapset nukkuu! Mitään vaivaa puolisolle ei tuosta edes seuraa. Mikä sua vaivaa? Omistushaluisuutta tuollainen on. Et kukahan se on itsekäs...

Mihin ap menee keskellä yötä? " Pallopelejä" pelaamaan😂 Tiedetään ap.n pallopeli🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites kotityöt? Jääkö vaimo kotiin lajittelemaan pyykkiä ja siivoamaan keittiötä kun sinä harrastat? Ja lähdetkö oikeasti vasta sitten, kun lapset on nukkumassa vai jääkö lasten nukkumaan laitto (eli se kaikkein rasittavin vaihe) vaimolle? Valvotko sitten harrastuksen takia myöhään ja olet seuraavana päivänä väsynyt?

Minun mies kalastaa, ja varsinkin kesällä se usein haluaisi lähteä yöksi kalaan. Harrastaa lasten nukkuessa juu, mutta tietenkin se sitten on tosi väsynyt seuraavana päivänä tai nukkuu jonnekin kymmeneen asti ja minulle jää lasten aamutoimet. Eli en erityisemmin arvosta sitä, että mies ravaa siellä harva se ilta. Lisäksi se on myös suoraan pois meidän kahdenkeskisestä ajasta jota muutenkin on max 2h päivässä lasten nukkuessa.

Avataan tätä nyt sitten hieman meidän päivää tarkemmin:

1. Yöheräilyt hoitaa vaimo koska imettää.

2. Aamuisin nousen hoitamaa esikoisen 2v. Aamutoimet ja katsotaan hetki muumeja ennen kuin lähden töihin. Herätän vaimon kun lähden.

3. Työpäivä, vaimo kotona lasten kanssa

4. Kotiin tullessani teen ruoan (koska pidän ruoanlaitosta myönnettäköön).

5. Perheen kanssa yhteistä aikaa 2-4 tuntia, laitan esikoisen nukkumaan noin klo 20. Nukuttaminen helppoa ja menee samalla kaavalla päivittäin ilman suurempia kiukkuja.

6. Lähden urheilemaan kun lapsi nukutettu. Poissa noin 20.30-23.30

Arki tällaista eli toiveeni olisi 1-3 iltaa näin, loput vaimon ja lasten kanssa eli kohta 6 muuttuu netflixiksi vaimon kanssa

Viikonloppuisin 1-2 3h poissaoloa kaipaisin, riippuen montako otin viikolla.

Selkiyttääkö tämä työnjakoa?

Selkiyttää erinomaisesti. Olette ilmiselvästi työpari, ette parisuhteessa. Teillä ei ole yhteistä aikaa keskustella, olla yhdessä tai nauttia läheisyydesta seksin kanssa tai ilman seksiä. Tuohan kertoo siitä, että et välitä etkä rakasta puolisosasi, koska et halua viettää hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa. Sanot vain, että saahan vaimokin harrastaa, jos tämä haluaa. Eli sitenkin ilmaiset, ettet halua hänen kanssaan olla.

Vaimo hoitaa suurimman osan kotitöistä ja lasten hoidosta. Jatkuva öisin herääminen on rankkaa ja käy jaksamisen päälle. 

No mut hyvä ratkaisuhan olisi, et mies jäis kotiin! Työssäkäyvä vaimo sais nauttia illat pitkät ihanasta vaihtelusta ja laatuajasta lasten kans ja kotona olevan ap:n vapaa ja jaksaminen pitäis ehdottomasti priorisoida, joten ap:lla olis tottakai suurempi oikeus omaan aikaan.

Ilomielin! Mies muistaa sitten myös ottaa kontolleen kotityöt, lasten yöheräämiset, vaatehankinnat, neuvolat ja muut pikkujutut. 

T: Vaimo

Juu, mut vaimo herää sit lapsen kans ennen töitä hoitamaan lapsen aamutoimet ja tekee ruoan kans! Ja laittaa nukkumaan. Sit vasta puhuttais samasta tilanteesta kun noilla nyt on. Ja jos vaimo haluaa mennä omille menoilleen, menee vasta kun lapset nukkuu.

Ja sit ap saa palstan mukaan mennä vapaasti, vaikka joka päivä ku kotona on niin helv... rankkaa. Kerran kuussa neuvolakin!!!!!! Omg!!!

Vierailija kirjoitti:

Minä laskeskelin, että tulet töistä normaalisti viimeistään neljältä, jos ehdit laittaa ruuan ja sen jälkeen vielä viettää 2-4h perheaikaa ennen klo 20 jolloin esikoinen menee nukkumaan. Eli työpäivä alkanee viimeistään puoli kahdeksalta? Esikoisen aamutoimet, herätys täytyy olla joskus kuuden maissa. Ei sinulle hirveästi jää aikaa nukkua. Tai sitten tuossa laskelmassa joku ei täsmää.

Joka tapauksessa, voisit ajatella myös miltä vaimosta tuntuu. Hän on luultavasti yksinäinen ja kaipaa aikuista seuraa kun viettää päivät vauvan ja taaperon kanssa. Nyt korona-aikana tuskin voi joka päivä ravata jossain vauvakerhossa. Luultavasti hän on myös väsynyt, jos hoitaa yksin kaikki yöheräilyt. Ei jaksa lähteä iltaisin mihinkään keksimään itselleen harrastusta, varsinkin kun nyt koronan takia ei edes kaikkea voi harrastaa.

Vietkö sinä säännöllisesti lapset ulos vaikka leikkipuistoon, niin että vaimo saa olla vaan kotona yksin, mielellään vielä niin että ensin on siivottu ettei tarvitse käyttää "omaa aikaa" siivoamiseen? Ehdotatko koskaan mitään yhteistä tekemistä vai oletko kiinnostunut lähinnä omista harrastuksistasi (semmoisen kuvan saa viesteistäsi)? Ongelma ei ehkä ole niinkään ajankäyttö, vaan se, että vaimo kokee itsensä yksinäiseksi ja hylätyksi, kun et vaikuta ollenkaan kiinnostuneelle hänen kanssaan olemisesta.

Millä tavalla vaimon tarvitsee mielestäsi huomioida ap:n toiveet ja jaksaminen? Vai tarviiko ollenkaan?

Aika yksipuolisesti täällä ajatellaan kaikki vaimon näkökulmasta. Eipä ole paljon näkynyt toisenlaista näkökulmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä laskeskelin, että tulet töistä normaalisti viimeistään neljältä, jos ehdit laittaa ruuan ja sen jälkeen vielä viettää 2-4h perheaikaa ennen klo 20 jolloin esikoinen menee nukkumaan. Eli työpäivä alkanee viimeistään puoli kahdeksalta? Esikoisen aamutoimet, herätys täytyy olla joskus kuuden maissa. Ei sinulle hirveästi jää aikaa nukkua. Tai sitten tuossa laskelmassa joku ei täsmää.

Joka tapauksessa, voisit ajatella myös miltä vaimosta tuntuu. Hän on luultavasti yksinäinen ja kaipaa aikuista seuraa kun viettää päivät vauvan ja taaperon kanssa. Nyt korona-aikana tuskin voi joka päivä ravata jossain vauvakerhossa. Luultavasti hän on myös väsynyt, jos hoitaa yksin kaikki yöheräilyt. Ei jaksa lähteä iltaisin mihinkään keksimään itselleen harrastusta, varsinkin kun nyt koronan takia ei edes kaikkea voi harrastaa.

Vietkö sinä säännöllisesti lapset ulos vaikka leikkipuistoon, niin että vaimo saa olla vaan kotona yksin, mielellään vielä niin että ensin on siivottu ettei tarvitse käyttää "omaa aikaa" siivoamiseen? Ehdotatko koskaan mitään yhteistä tekemistä vai oletko kiinnostunut lähinnä omista harrastuksistasi (semmoisen kuvan saa viesteistäsi)? Ongelma ei ehkä ole niinkään ajankäyttö, vaan se, että vaimo kokee itsensä yksinäiseksi ja hylätyksi, kun et vaikuta ollenkaan kiinnostuneelle hänen kanssaan olemisesta.

Millä tavalla vaimon tarvitsee mielestäsi huomioida ap:n toiveet ja jaksaminen? Vai tarviiko ollenkaan?

Aika yksipuolisesti täällä ajatellaan kaikki vaimon näkökulmasta. Eipä ole paljon näkynyt toisenlaista näkökulmaa.

Vaimo on tainnut huomioida ap:n jaksamisen esim. hoitamalla kaikki yöheräilyt. Ilmeisesti vaimolle miehen harrastaminen on myös ok, kunhan määrät eivät mene älyttömyyksiin. Eikö se mielestäsi riitä?

Vaimollasi on 3 vuoden sisällä ollut kaksi raskautta, kaksi synntytystä ja niistä toipuminen, kahden vauvan hoitamista, yöheräilyä pari vuotta, imettämistä ja sen opettelua.

Vanhempi lapsista saattaa juuri ja juuri osata käyttää muutaman sanan lauseita. Siinä on keskustelukumppania kerrakseen.

Jos et ole vielä ymmärtänyt, niin vaimosi on yksinäinen. Hän on väsynyt, ja vaimosi kaipaa huolenpitoa. Huolenpitoa ei ole se, että hoidat sen 2-vuotiaan aamun, päivällisen ja 2-vuotiaan nukuttamisen.

Helli vaimoasi, hiero hartioita, tuo töistä tullessasi suklaalevy yms. Se mitä teet nyt, vaimosi muistaa 20 vuoden päästä. Sitä mitä et tee nyt, vaimosi muistaa taatusti myös toisen miehen kanssa toisessa suhteessa ollessaan 20 vuoden päästä.

Jos jatkat samaa rataa, niin ennustan, että eroatte viimeistään 5 vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä laskeskelin, että tulet töistä normaalisti viimeistään neljältä, jos ehdit laittaa ruuan ja sen jälkeen vielä viettää 2-4h perheaikaa ennen klo 20 jolloin esikoinen menee nukkumaan. Eli työpäivä alkanee viimeistään puoli kahdeksalta? Esikoisen aamutoimet, herätys täytyy olla joskus kuuden maissa. Ei sinulle hirveästi jää aikaa nukkua. Tai sitten tuossa laskelmassa joku ei täsmää.

Joka tapauksessa, voisit ajatella myös miltä vaimosta tuntuu. Hän on luultavasti yksinäinen ja kaipaa aikuista seuraa kun viettää päivät vauvan ja taaperon kanssa. Nyt korona-aikana tuskin voi joka päivä ravata jossain vauvakerhossa. Luultavasti hän on myös väsynyt, jos hoitaa yksin kaikki yöheräilyt. Ei jaksa lähteä iltaisin mihinkään keksimään itselleen harrastusta, varsinkin kun nyt koronan takia ei edes kaikkea voi harrastaa.

Vietkö sinä säännöllisesti lapset ulos vaikka leikkipuistoon, niin että vaimo saa olla vaan kotona yksin, mielellään vielä niin että ensin on siivottu ettei tarvitse käyttää "omaa aikaa" siivoamiseen? Ehdotatko koskaan mitään yhteistä tekemistä vai oletko kiinnostunut lähinnä omista harrastuksistasi (semmoisen kuvan saa viesteistäsi)? Ongelma ei ehkä ole niinkään ajankäyttö, vaan se, että vaimo kokee itsensä yksinäiseksi ja hylätyksi, kun et vaikuta ollenkaan kiinnostuneelle hänen kanssaan olemisesta.

Millä tavalla vaimon tarvitsee mielestäsi huomioida ap:n toiveet ja jaksaminen? Vai tarviiko ollenkaan?

Aika yksipuolisesti täällä ajatellaan kaikki vaimon näkökulmasta. Eipä ole paljon näkynyt toisenlaista näkökulmaa.

Vaimo on tainnut huomioida ap:n jaksamisen esim. hoitamalla kaikki yöheräilyt. Ilmeisesti vaimolle miehen harrastaminen on myös ok, kunhan määrät eivät mene älyttömyyksiin. Eikö se mielestäsi riitä?

Mies harrastaa aikana, jolloin vaimo voisi itsekin nukkua tai levätä. Miehen harrastusaika ei ole vaimolta millään tavalla pois. Et onpa tosiaan armollista "antaa" toisen lähteä. Varsinkin kun itsellä olisi sama mahdollisuus käyttää aikaa itseensä.

Näkökulma silti keskustelussa on miten "itsekäs" ap on. Mielestäni hän hoitaa todella hyvin asiat, minimoiden vaimon rasituksen.

Plussaa siitä, että harrastukset on urheilua eikä kaljan kittaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vaimollasi on 3 vuoden sisällä ollut kaksi raskautta, kaksi synntytystä ja niistä toipuminen, kahden vauvan hoitamista, yöheräilyä pari vuotta, imettämistä ja sen opettelua.

Vanhempi lapsista saattaa juuri ja juuri osata käyttää muutaman sanan lauseita. Siinä on keskustelukumppania kerrakseen.

Jos et ole vielä ymmärtänyt, niin vaimosi on yksinäinen. Hän on väsynyt, ja vaimosi kaipaa huolenpitoa. Huolenpitoa ei ole se, että hoidat sen 2-vuotiaan aamun, päivällisen ja 2-vuotiaan nukuttamisen.

Helli vaimoasi, hiero hartioita, tuo töistä tullessasi suklaalevy yms. Se mitä teet nyt, vaimosi muistaa 20 vuoden päästä. Sitä mitä et tee nyt, vaimosi muistaa taatusti myös toisen miehen kanssa toisessa suhteessa ollessaan 20 vuoden päästä.

Jos jatkat samaa rataa, niin ennustan, että eroatte viimeistään 5 vuoden päästä.

Minäkin uskon että eroatte, mutta jos toimit tuolla kuvatulla tavalla.

Syynä on se, että kyllästyt paapomaan ja palvomaan aikuista ihmistä, joka määrittelee sulle mitä saat tehdä ja milloin. On meitä sellaisiakin naisia, jotka emme odota mitään vuosien paapomisia sen takia että olemme synnyttäneet ja olleet raskaana. Emme todellakaan odota hierontaa ja suklaalevyjä ja kädestä pitämistä, vaan kykenemme aikuisten reiluun parisuhteeseen, jossa molempien näkökulmat ovat reilulla tavalla edustettuina.

AP:n vaimo tarvitsee henkistä tukea, vastuun jakoa ja aikaa saada nukkua, ei miestä joka karkaa harrastustensa pariin. Vaimo ei jaksa lähteä kotoonta minnekkään ja minnes menisi mitään harrastamaan kun kerran vauva imetettävänä.

Vierailija kirjoitti:

Plussaa siitä, että harrastukset on urheilua eikä kaljan kittaamista.

No ei ne harrastukset ole urheilua. Todennäköisesti toinen nainen.

Vaimo on lasten kanssa 24 h/vrk. Vastuu kuin yksinhuoltajana.

Mies on lasten kanssa/kotona 2-4 h/vrk. Päivät töissä, yöt nukkuu ja "harrastaa".

Viikonloppuna mies myös haluaa karata. Molempina päivinä.

Päästäisiin menemään tuollaisen "helmen".

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä, että miksi olette alunalkaen ryhtyneet parisuhteeseen, kun kerran toinen ei halua yhteistä aikaa? Perheaika ei ole parisuhdeaikaa.

Kysymys ap:lle? Olisitke heti valmis vaihtamaan osia vaimosi kanssa? Hoitamaan yöherätykset, antamaan pulloa, hoitamaan kaikki kodin muut työt paitsi aamulla 2-vuotiaan kanssa olo, päivällinen ja 3-4 tunnin perheaika 2-vuotiaan nukutuksineen. Loppu olisi sinun työmaatasi Vaimosi olisi kotoa poissa iltaisin 3-4 tuntia.

Sinä odottaisit, että kun vaimosi tulee kotiin, niin saat keskustella aikuisen kanssa. Koko päivän, edellisen päivän ja monta edellistä kuukautta on keskustelusi ollut seuraavanlaista tunnista tuntiin, päivästä päivään ja kuukaudesta kuukauteen:

-Amu

- On kyllä hieno lamppu katossa.

-Amu

-Kyllä, meillä on lamppu nurkassakin. Se on valkoinen.

-Amu

- ulkona on aurinko. Se ei ole lamppu.

Yllätyksekksesi huomaisit, että se puoliso, johon olet luottanut, jonka kanssa olet perustanut perheen ja muodostanut parisuhteen, ei haluakaan enää olla seurassasi, Kumppnai viettää pari tuntia kotona ensin keittiössä ja sen jälkeen lapsen sängyn vieressä. Sitten kumppani lähteekin harrastamaan, ja kun hän tulee kotiin, hän menee suoraan sänkyyn. Aamullakaan ette keskustele, koska olet yöstä täysin uupunut, ja nouset pakon sanelemana, kun kumppanisi lähtee töihin. Toivot, että tänä iltana keskustelisitte, mutta lopputulos on, että tänäänkin hän lähtee vain muutamaksi tunniksi harrastamaan. Niiksi muutamaksi tunniksi, jotka voisivat olla parisuhdeaikaa.

Kiitos kommenteista. Tämä jäänee illan viimeiseksi viestikseni. En vaihtaisi, mutta en ole myöskään tätä valinnut vaan itsestään selvää oli että vaimo jää kotiin. Imettäminen kuitenkin meidän mielestä tätä ohjaa oli ihmiset miten nykyaikaisia tahansa, muut tekevät miten parhaaksi näkevät.

Keskustelemme paljonkin onhan valtaosa illoistamme kokonaan yhteisiä. Kotitöitä en kaikkia nyt viitsinyt listata. Ne mitkä vaimo ehtii tehdä työpäiväni aikana on osa hänen työpäiväänsä kotona ja muuten hoidamme niitä molemmat, vaimo kylläkin enemmän kieltämättä. Kotitöistä riidellään hyvin harvoin. Lapset ovat melko helppoja tapauksia tässä vaiheessa ja olemme tästä yhtämieltä.

Keskustelu on ollut melko polarisoitunutta. Osan mielestä olen täysi porsas ja osan mielestä vaimo täysin kohtuuton tyranni. Totuus lienee jossain miellyttävämmässä puolivälissä. Ehkä täältä muutaman argumentin saa tulevaan keskusteluun jolla saisi vaimoa taivuteltua. Tuntuu ikävältä että luvan kysyminen urheiluun ei ole muodollisuus joka kielletään vain jos ajankohta ei ole sopiva muiden menojen takia vaan.

-ap

On helppo laskea sopiva määrä näin: oletetaan että molemmilla on harrastuksia viikossa tasan yhtä paljon, eli jos sinä harrastat 12h/vko, niin vaimo tekee samoin. Sitten arvioidaan miten tuo määrä vaikuttaa perheeseen, riittääkö sika kotitöille, parisuhteelle, lapsille ja perheen ulkopuolisten ihmissuhteiden ylläpitoon. Jos riittää, niin asia ok, jos ei riitä, niin silloin harrastus vie liikaa aikaa.

Näin laskettaessa tulee näkyväksi se, onko harrastus oikeasti ok, vai onko se ok siksi että vaimo paikkaa harrastustunnit tekemällä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä, että miksi olette alunalkaen ryhtyneet parisuhteeseen, kun kerran toinen ei halua yhteistä aikaa? Perheaika ei ole parisuhdeaikaa.

Kysymys ap:lle? Olisitke heti valmis vaihtamaan osia vaimosi kanssa? Hoitamaan yöherätykset, antamaan pulloa, hoitamaan kaikki kodin muut työt paitsi aamulla 2-vuotiaan kanssa olo, päivällinen ja 3-4 tunnin perheaika 2-vuotiaan nukutuksineen. Loppu olisi sinun työmaatasi Vaimosi olisi kotoa poissa iltaisin 3-4 tuntia.

Sinä odottaisit, että kun vaimosi tulee kotiin, niin saat keskustella aikuisen kanssa. Koko päivän, edellisen päivän ja monta edellistä kuukautta on keskustelusi ollut seuraavanlaista tunnista tuntiin, päivästä päivään ja kuukaudesta kuukauteen:

-Amu

- On kyllä hieno lamppu katossa.

-Amu

-Kyllä, meillä on lamppu nurkassakin. Se on valkoinen.

-Amu

- ulkona on aurinko. Se ei ole lamppu.

Yllätyksekksesi huomaisit, että se puoliso, johon olet luottanut, jonka kanssa olet perustanut perheen ja muodostanut parisuhteen, ei haluakaan enää olla seurassasi, Kumppnai viettää pari tuntia kotona ensin keittiössä ja sen jälkeen lapsen sängyn vieressä. Sitten kumppani lähteekin harrastamaan, ja kun hän tulee kotiin, hän menee suoraan sänkyyn. Aamullakaan ette keskustele, koska olet yöstä täysin uupunut, ja nouset pakon sanelemana, kun kumppanisi lähtee töihin. Toivot, että tänä iltana keskustelisitte, mutta lopputulos on, että tänäänkin hän lähtee vain muutamaksi tunniksi harrastamaan. Niiksi muutamaksi tunniksi, jotka voisivat olla parisuhdeaikaa.

Kiitos kommenteista. Tämä jäänee illan viimeiseksi viestikseni. En vaihtaisi, mutta en ole myöskään tätä valinnut vaan itsestään selvää oli että vaimo jää kotiin. Imettäminen kuitenkin meidän mielestä tätä ohjaa oli ihmiset miten nykyaikaisia tahansa, muut tekevät miten parhaaksi näkevät.

Keskustelemme paljonkin onhan valtaosa illoistamme kokonaan yhteisiä. Kotitöitä en kaikkia nyt viitsinyt listata. Ne mitkä vaimo ehtii tehdä työpäiväni aikana on osa hänen työpäiväänsä kotona ja muuten hoidamme niitä molemmat, vaimo kylläkin enemmän kieltämättä. Kotitöistä riidellään hyvin harvoin. Lapset ovat melko helppoja tapauksia tässä vaiheessa ja olemme tästä yhtämieltä.

Keskustelu on ollut melko polarisoitunutta. Osan mielestä olen täysi porsas ja osan mielestä vaimo täysin kohtuuton tyranni. Totuus lienee jossain miellyttävämmässä puolivälissä. Ehkä täältä muutaman argumentin saa tulevaan keskusteluun jolla saisi vaimoa taivuteltua. Tuntuu ikävältä että luvan kysyminen urheiluun ei ole muodollisuus joka kielletään vain jos ajankohta ei ole sopiva muiden menojen takia vaan.

-ap

Sinun urheilu ei ole tällä hetkellä perheenne tärkein asia. Vaan lapset.

Urheile sitten, kun lapset on isompia, eivätkä kiinni vanhemmassa! Siihen ei montaa vuotta mene.

Ymmärrän sinänsä sen, että ap:llä on tunne siitä, että hän tekee jo ihan tarpeeksi, ja vastineeksi olisi kohtuullista, että hän pääsisi omiin menoihinsa niin paljon kuin haluaa.

Surullista on sen sijaan se, että ap ei joko yhtään pysty ajattelemaan vaimon näkökulmaa. Kyllä tuolla jaolla kotityöt ja lastenhoito varmasti sujuvat, mutta monessa perheessä halutaan tehdä muutakin. Niin perheenä kuin pariskuntana. Ap ei sitä selvästi kaipaa toisin kuin vaimo, mutta suhteen tulevaisuude kannalta olisi hyvä pystyä jonkinlaiseen kompromissiin. Ei taida tapahtua, jos ap haki tältä keskustelulta vain eväitä vaimon taivutteluun.

Todella ajattelematon tuo asenne, että haet argumentteja joilla saat vaimon "taivuteltua". Eikö se ole jo selvää, että iltamenojasi on liikaa, jos toisesta tuntuu siltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä, että miksi olette alunalkaen ryhtyneet parisuhteeseen, kun kerran toinen ei halua yhteistä aikaa? Perheaika ei ole parisuhdeaikaa.

Kysymys ap:lle? Olisitke heti valmis vaihtamaan osia vaimosi kanssa? Hoitamaan yöherätykset, antamaan pulloa, hoitamaan kaikki kodin muut työt paitsi aamulla 2-vuotiaan kanssa olo, päivällinen ja 3-4 tunnin perheaika 2-vuotiaan nukutuksineen. Loppu olisi sinun työmaatasi Vaimosi olisi kotoa poissa iltaisin 3-4 tuntia.

Sinä odottaisit, että kun vaimosi tulee kotiin, niin saat keskustella aikuisen kanssa. Koko päivän, edellisen päivän ja monta edellistä kuukautta on keskustelusi ollut seuraavanlaista tunnista tuntiin, päivästä päivään ja kuukaudesta kuukauteen:

-Amu

- On kyllä hieno lamppu katossa.

-Amu

-Kyllä, meillä on lamppu nurkassakin. Se on valkoinen.

-Amu

- ulkona on aurinko. Se ei ole lamppu.

Yllätyksekksesi huomaisit, että se puoliso, johon olet luottanut, jonka kanssa olet perustanut perheen ja muodostanut parisuhteen, ei haluakaan enää olla seurassasi, Kumppnai viettää pari tuntia kotona ensin keittiössä ja sen jälkeen lapsen sängyn vieressä. Sitten kumppani lähteekin harrastamaan, ja kun hän tulee kotiin, hän menee suoraan sänkyyn. Aamullakaan ette keskustele, koska olet yöstä täysin uupunut, ja nouset pakon sanelemana, kun kumppanisi lähtee töihin. Toivot, että tänä iltana keskustelisitte, mutta lopputulos on, että tänäänkin hän lähtee vain muutamaksi tunniksi harrastamaan. Niiksi muutamaksi tunniksi, jotka voisivat olla parisuhdeaikaa.

Kiitos kommenteista. Tämä jäänee illan viimeiseksi viestikseni. En vaihtaisi, mutta en ole myöskään tätä valinnut vaan . Imettäminen kitsestään selvää oli että vaimo jää kotiinuitenkin meidän mielestä tätä ohjaa oli ihmiset miten nykyaikaisia tahansa, muut tekevät miten parhaaksi näkevät.

Keskustelemme paljonkin onhan valtaosa illoistamme kokonaan yhteisiä. Kotitöitä en kaikkia nyt viitsinyt listata. Ne mitkä vaimo ehtii tehdä työpäiväni aikana on osa hänen työpäiväänsä kotona ja muuten hoidamme niitä molemmat, vaimo kylläkin enemmän kieltämättä. Kotitöistä riidellään hyvin harvoin. Lapset ovat melko helppoja tapauksia tässä vaiheessa ja olemme tästä yhtämieltä.

Keskustelu on ollut melko polarisoitunutta. Osan mielestä olen täysi porsas ja osan mielestä vaimo täysin kohtuuton tyranni. Totuus lienee jossain miellyttävämmässä puolivälissä. Ehkä täältä muutaman argumentin saa tulevaan keskusteluun jolla saisi vaimoa taivuteltua. Tuntuu ikävältä että luvan kysyminen urheiluun ei ole muodollisuus joka kielletään vain jos ajankohta ei ole sopiva muiden menojen takia vaan.

-ap

Upea aviomies olet. Ilmiselvästi on vaimosi ja lastesi hyvinvointi prioriteetti numero yksi elämässäsi, kuten jokaisella kunnon miehellä tuossa elämäntilanteessa tulee olla. 

Kun oma lapsemme (ja huom, yksi) oli noin pieni, meillä oli molemmilla yksi säännöllinen harrastusilta viikossa. Minun iltani oli keskiviikko, miehen torstai. Mies tekee vuorotyötä, joten yhtään enempään ei arkemme olisintaipunut. Harrastuksemme olivat täsmälleen saman veroisia, eli yhteisen kello viiden ruoan jälkeen toinen lähti klo 18 alkavaan harrastukseen ja palasi noin klo 21.30 lapsen jo nukkuessa. Harrastukseen liittyy molemmilla myös esiintymisiä, joille toki raivattiin aina tilaa.

Meistä molemmista tämä oli riittävä ja kohtuullinen määrä. Yhtään enemmän olisi tuossa vaiheessa ollut pois tärkeimmiltä asioilta, eli lapselta, parisuhteelta ja perhe-elämältä. Kun lapsi kasvaa, vapautuu vanhemmille lisää aikaa harrastaa. Jos on lapsia halunnut, pitäisi vauva- ja pikkulapsiaika jaksaa vähemmällä. Omaa tilaa ja harrastusmahdollisuuksia pitää ehdottomasti molemmilla olla, mutta jos kumpi tahansa kokee määrän liialliseksi, sitä tulee kuunnella.

Eipä sillä niin väliä, vaikka harrastaisikin tuon verran, kunhan sit kotona ollessa on "aktiivinen", eli ottaa vastuuta kotitöistä, lapsista jne. Eikä vaan möllötä sohvalla ja heittele vaatteitaan lattialle.