Lue keskustelun säännöt.
Harrastukset lapsiperheessä
Perheellinen mies
20.11.2020 |
Missä menee sopivan ja liiallisen harrastamisen raja? Lapsia 2, ikää 2 ja 0.
Vaimon kanssa tästä vääntöä kun mielestäni 2-4 kertaa viikossa ihan ok, varsinkin kun usein ajoittuu lasten nukkumaanmenon jälkeen. Poissa kerrallaan 2-3 tuntia.
Mielipiteitä mikä on sopiva määrä?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On liikaa. Kahden pienen lapsen kanssa päivät on raskaita muutenkin. Sano nyt vielä, että käyt päivisin töissä ja vaimo hoitaa lapsia silloinkin? Entä yöheräilyt? Kotona olevan vanhemman tarve omalle ajalle pitäisi olla ykkösprioriteetti, sen jälkeen parisuhdeaika ja viimeisenä muualla töissä käyvän vanhemman harrastukset. Näin turvataan viime kädessä kaikkein tärkein eli lasten hyvinvointi.
Ei tällainen ole reilua! :D Ensin töissä ja sit toinen vuoro kotona, et kotona olija saa harrastaa. Come on. Älä viitsi nyt. Älkää miehet suostuko tällaiseen lapatossun elämään.
Jos ei ole missään pakkotahtisessa duunarityössä ja pitää työstään, niin se työssäkäynti käy melkein harrastamisesta, verrattuna kotiarkeen kahden alle 3-vuotiaan kanssa. Jos kysyttäisiin, että kummassa pääsee helpommalla, kotona taaperoiden kanssa (tietäen, että kotona taaperoiden kanssa ollaan seuraavat X kuukautta) vai sinänsä vaativassa asiantuntijatyössä, niin ei tarvitsisi edes miettiä vastausta.
T. DI-äiti
Kyllä kotona on helpompaa. En tajua miten saamattomia ihmisiä täällä on, kun ei vessaan pääse. Kyllä lapsen/lasten kanssa voi tehdä paljonkin, kun käyttää luovuuttaan. Ja tosiaan päikkärit on yhtä lepoa vaan. Voin ottaa parin tunnin torkutkin. Aaaahh....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On liikaa. Kahden pienen lapsen kanssa päivät on raskaita muutenkin. Sano nyt vielä, että käyt päivisin töissä ja vaimo hoitaa lapsia silloinkin? Entä yöheräilyt? Kotona olevan vanhemman tarve omalle ajalle pitäisi olla ykkösprioriteetti, sen jälkeen parisuhdeaika ja viimeisenä muualla töissä käyvän vanhemman harrastukset. Näin turvataan viime kädessä kaikkein tärkein eli lasten hyvinvointi.
No huh huh! Kyllä työssä käyvällä täytyy olla tasan yhtä paljon omaa aikaa kuin kotona olevallakin. Oletpa kohtuuton!
Ei, vaan lasten tarpeista päivin öin huolehtiminen on kuluttavaa ja venyttää äärirajoille täysin eri tavoin kuin aikuisten työelämä. Silloin lepoa tai unta tarvitsee järjissään ja/tai hengissä selvitäkseen. Kyse ei ole siitä, että onpa kiva harrastella - harva uupunut äiti edes lähtee mihinkään pallopeleihin vaan menee nukkumaan. Huomaa, että nyt puhutaan vauva- ja taaperoikäisistä lapsista. Myöhemmin tietysti tasajako (tai oikeamminkin niin että lasten kasvaessa heidän harrastuksensa ensin ja sitten vasta vanhempien).
Älä viitsi uhriutua minulle, meillä on 3 lasta ja kumpikin vanhempi on ollut molemmissa rooleissa. Ei tulis mielenkään, et toisella olis vapaus käyttää enemmän omaa aikaa. Ei millään tavalla perusteltua sellainen. Varsinkin kun usein kotona saa edes hetken hengähdyksen. Lapset nukkuvat kuitenkin monesti päiväunia jne. Ei välttämättä aina ja kaikki lapset. Mut ei töissä olla missään lepolomalla, josta tullaan pahoitellen paapomaan kotona olijaa.
Mitä uhriutumista siinä on, jos on perustellusti eri mieltä? Tässä joku fiksusti kirjoitti, että kotona oleva ei pääse ilman omaa aikaa mihinkään eikä hetkeksikään irtautumaan lapsista ja vastuusta. Siksi hänen oma aikansa vauva- ja taaperoaikana on tärkeämpää. Aloittajan tapauksessa äiti vastaa vielä yksin yöherätyksistä, mikä on jo itsessään täysin kohtuutonta ja lisää levon tarvetta muina aikoina.
Jotenkin kuulostaa, että et ole kotihoitanut vauvaa ja kaksivuotiasta yksinäsi :D Jos onnistuu saamaan molemmat samaan aikaan päiväunille, ehtii siinä ajassa hyvänä päivänä kotitöiden lisäksi juomaan pöydälle kylmenneen aamukahvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites kotityöt? Jääkö vaimo kotiin lajittelemaan pyykkiä ja siivoamaan keittiötä kun sinä harrastat? Ja lähdetkö oikeasti vasta sitten, kun lapset on nukkumassa vai jääkö lasten nukkumaan laitto (eli se kaikkein rasittavin vaihe) vaimolle? Valvotko sitten harrastuksen takia myöhään ja olet seuraavana päivänä väsynyt?
Minun mies kalastaa, ja varsinkin kesällä se usein haluaisi lähteä yöksi kalaan. Harrastaa lasten nukkuessa juu, mutta tietenkin se sitten on tosi väsynyt seuraavana päivänä tai nukkuu jonnekin kymmeneen asti ja minulle jää lasten aamutoimet. Eli en erityisemmin arvosta sitä, että mies ravaa siellä harva se ilta. Lisäksi se on myös suoraan pois meidän kahdenkeskisestä ajasta jota muutenkin on max 2h päivässä lasten nukkuessa.
Avataan tätä nyt sitten hieman meidän päivää tarkemmin:
1. Yöheräilyt hoitaa vaimo koska imettää.
2. Aamuisin nousen hoitamaa esikoisen 2v. Aamutoimet ja katsotaan hetki muumeja ennen kuin lähden töihin. Herätän vaimon kun lähden.
3. Työpäivä, vaimo kotona lasten kanssa
4. Kotiin tullessani teen ruoan (koska pidän ruoanlaitosta myönnettäköön).
5. Perheen kanssa yhteistä aikaa 2-4 tuntia, laitan esikoisen nukkumaan noin klo 20. Nukuttaminen helppoa ja menee samalla kaavalla päivittäin ilman suurempia kiukkuja.
6. Lähden urheilemaan kun lapsi nukutettu. Poissa noin 20.30-23.30Arki tällaista eli toiveeni olisi 1-3 iltaa näin, loput vaimon ja lasten kanssa eli kohta 6 muuttuu netflixiksi vaimon kanssa
Viikonloppuisin 1-2 3h poissaoloa kaipaisin, riippuen montako otin viikolla.
Selkiyttääkö tämä työnjakoa?
Selkiyttää erinomaisesti. Olette ilmiselvästi työpari, ette parisuhteessa. Teillä ei ole yhteistä aikaa keskustella, olla yhdessä tai nauttia läheisyydesta seksin kanssa tai ilman seksiä. Tuohan kertoo siitä, että et välitä etkä rakasta puolisosasi, koska et halua viettää hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa. Sanot vain, että saahan vaimokin harrastaa, jos tämä haluaa. Eli sitenkin ilmaiset, ettet halua hänen kanssaan olla.
Vaimo hoitaa suurimman osan kotitöistä ja lasten hoidosta. Jatkuva öisin herääminen on rankkaa ja käy jaksamisen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Miksette vaan eroa? Oot kyllä niin itsekäs kakkiainen harrastuksinesi.
Viikko-viikko systeemillä lapset, niin saa vaimokin omaa aikaa, ja sinä opit lastenhoitoa, vastuun kantamista, epäitsekkyyttä ja joustavuutta. Opit nöyrtymään.
Miehet on kyllä niin per zeestä.
Mitä itsekästä tuossa on??? Lapsetki nukkuu pääosin ku ap harrastaa. Jos ap:n vaimo olis itsekin menevää sorttia, ni ketään ei haittais. Mut nyt ku vaimo ei halua eväänsä liikuttaa ni ei sais mieskään. Voi hyvänen aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites kotityöt? Jääkö vaimo kotiin lajittelemaan pyykkiä ja siivoamaan keittiötä kun sinä harrastat? Ja lähdetkö oikeasti vasta sitten, kun lapset on nukkumassa vai jääkö lasten nukkumaan laitto (eli se kaikkein rasittavin vaihe) vaimolle? Valvotko sitten harrastuksen takia myöhään ja olet seuraavana päivänä väsynyt?
Minun mies kalastaa, ja varsinkin kesällä se usein haluaisi lähteä yöksi kalaan. Harrastaa lasten nukkuessa juu, mutta tietenkin se sitten on tosi väsynyt seuraavana päivänä tai nukkuu jonnekin kymmeneen asti ja minulle jää lasten aamutoimet. Eli en erityisemmin arvosta sitä, että mies ravaa siellä harva se ilta. Lisäksi se on myös suoraan pois meidän kahdenkeskisestä ajasta jota muutenkin on max 2h päivässä lasten nukkuessa.
Avataan tätä nyt sitten hieman meidän päivää tarkemmin:
1. Yöheräilyt hoitaa vaimo koska imettää.
2. Aamuisin nousen hoitamaa esikoisen 2v. Aamutoimet ja katsotaan hetki muumeja ennen kuin lähden töihin. Herätän vaimon kun lähden.
3. Työpäivä, vaimo kotona lasten kanssa
4. Kotiin tullessani teen ruoan (koska pidän ruoanlaitosta myönnettäköön).
5. Perheen kanssa yhteistä aikaa 2-4 tuntia, laitan esikoisen nukkumaan noin klo 20. Nukuttaminen helppoa ja menee samalla kaavalla päivittäin ilman suurempia kiukkuja.
6. Lähden urheilemaan kun lapsi nukutettu. Poissa noin 20.30-23.30Arki tällaista eli toiveeni olisi 1-3 iltaa näin, loput vaimon ja lasten kanssa eli kohta 6 muuttuu netflixiksi vaimon kanssa
Viikonloppuisin 1-2 3h poissaoloa kaipaisin, riippuen montako otin viikolla.
Selkiyttääkö tämä työnjakoa?
No tämä on mielestäni ihan okei, enkä ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka tarvitsevat tolkuttomasti jotain parisuhdeaikaa. Mutta jos vaimostasi tuntuu että olet jotenkin poissaoleva tai arkea välttelevä? Että sille kaatuu jotenkin enemmän sitä kurjaa arkea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
²
Vierailija kirjoitti:
Mites kotityöt? Jääkö vaimo kotiin lajittelemaan pyykkiä ja siivoamaan keittiötä kun sinä harrastat? Ja lähdetkö oikeasti vasta sitten, kun lapset on nukkumassa vai jääkö lasten nukkumaan laitto (eli se kaikkein rasittavin vaihe) vaimolle? Valvotko sitten harrastuksen takia myöhään ja olet seuraavana päivänä väsynyt?
Minun mies kalastaa, ja varsinkin kesällä se usein haluaisi lähteä yöksi kalaan. Harrastaa lasten nukkuessa juu, mutta tietenkin se sitten on tosi väsynyt seuraavana päivänä tai nukkuu jonnekin kymmeneen asti ja minulle jää lasten aamutoimet. Eli en erityisemmin arvosta sitä, että mies ravaa siellä harva se ilta. Lisäksi se on myös suoraan pois meidän kahdenkeskisestä ajasta jota muutenkin on max 2h päivässä lasten nukkuessa.
Avataan tätä nyt sitten hieman meidän päivää tarkemmin:
1. Yöheräilyt hoitaa vaimo koska imettää.
2. Aamuisin nousen hoitamaa esikoisen 2v. Aamutoimet ja katsotaan hetki muumeja ennen kuin lähden töihin. Herätän vaimon kun lähden.
3. Työpäivä, vaimo kotona lasten kanssa
4. Kotiin tullessani teen ruoan (koska pidän ruoanlaitosta myönnettäköön).
5. Perheen kanssa yhteistä aikaa 2-4 tuntia, laitan esikoisen nukkumaan noin klo 20. Nukuttaminen helppoa ja menee samalla kaavalla päivittäin ilman suurempia kiukkuja.
6. Lähden urheilemaan kun lapsi nukutettu. Poissa noin 20.30-23.30Arki tällaista eli toiveeni olisi 1-3 iltaa näin, loput vaimon ja lasten kanssa eli kohta 6 muuttuu netflixiksi vaimon kanssa
Viikonloppuisin 1-2 3h poissaoloa kaipaisin, riippuen montako otin viikolla.
Selkiyttääkö tämä työnjakoa?
Selkiyttää hyvin. Jos vaimosi siis toivoisi vastaavasti vapaata, niin yhteistä aikaa vaimon kanssa jäisi max 1-2 iltaa viikossa, viikonloput mukaan lukien. Sitten jos vielä mietit, että olisit itse se, joka hoitaa lapset sekä yöllä että päivällä ja vaimosi tulisi osallistumaan aina muutamaksi tunniksi illalla, niin ehkä sinulle alkaa aueta se, miksi harrastusmääräsi tuntuvat puolisosta hieman liiallisilta.
Oikeasti, tuo vaihe lasten kanssa ei kestä kauaa, mutta siihen tarvitaan molempien puolisoiden tuki.
Totta, mutta tehokkaalla viikonloppujen hyödyntämisellä ei ongelmaa. Molemmat saavat 2x harrastuksia kun toinen lähtee vaikka klo 10 ja palaa yhdeksi. Toinen lähtee ja palaa neljäksi. Loppu ilta kokonaa perheen kesken. 2 iltaa yhdessä. Lisäksi molemmille 1-2 iltaa viikolla (esim vuoroviikoin) niin yhteisiä iltoja on 4 viikossa. Lisäksi perheaikaa on vähintään näiden urheilujen verran myös niinä harrastuspäivinä!
Ymmärrän toki etten töistä voi suoraan mennä harrastamaan ja tulla kotiin klo 20. Siinä sekoaa vaimo ymmärrettävästi taakkaansa.
Miehet todella ovat perseestä.
Minulla yksi samanlainen. Harrastaa päivittäin 2-3h, usein suoraan töiden jälkeen tai ennen työvuoroaan. Raivostuu, jos edes olen ajatellut jotain muuta menoa. Valittaa raskasta työtään, jossa saa käydä rauhassa ja olla sillä "reissulla" niin pitkään kuin lystää. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites kotityöt? Jääkö vaimo kotiin lajittelemaan pyykkiä ja siivoamaan keittiötä kun sinä harrastat? Ja lähdetkö oikeasti vasta sitten, kun lapset on nukkumassa vai jääkö lasten nukkumaan laitto (eli se kaikkein rasittavin vaihe) vaimolle? Valvotko sitten harrastuksen takia myöhään ja olet seuraavana päivänä väsynyt?
Minun mies kalastaa, ja varsinkin kesällä se usein haluaisi lähteä yöksi kalaan. Harrastaa lasten nukkuessa juu, mutta tietenkin se sitten on tosi väsynyt seuraavana päivänä tai nukkuu jonnekin kymmeneen asti ja minulle jää lasten aamutoimet. Eli en erityisemmin arvosta sitä, että mies ravaa siellä harva se ilta. Lisäksi se on myös suoraan pois meidän kahdenkeskisestä ajasta jota muutenkin on max 2h päivässä lasten nukkuessa.
Avataan tätä nyt sitten hieman meidän päivää tarkemmin:
1. Yöheräilyt hoitaa vaimo koska imettää.
2. Aamuisin nousen hoitamaa esikoisen 2v. Aamutoimet ja katsotaan hetki muumeja ennen kuin lähden töihin. Herätän vaimon kun lähden.
3. Työpäivä, vaimo kotona lasten kanssa
4. Kotiin tullessani teen ruoan (koska pidän ruoanlaitosta myönnettäköön).
5. Perheen kanssa yhteistä aikaa 2-4 tuntia, laitan esikoisen nukkumaan noin klo 20. Nukuttaminen helppoa ja menee samalla kaavalla päivittäin ilman suurempia kiukkuja.
6. Lähden urheilemaan kun lapsi nukutettu. Poissa noin 20.30-23.30Arki tällaista eli toiveeni olisi 1-3 iltaa näin, loput vaimon ja lasten kanssa eli kohta 6 muuttuu netflixiksi vaimon kanssa
Viikonloppuisin 1-2 3h poissaoloa kaipaisin, riippuen montako otin viikolla.
Selkiyttääkö tämä työnjakoa?
Selkiyttää erinomaisesti. Olette ilmiselvästi työpari, ette parisuhteessa. Teillä ei ole yhteistä aikaa keskustella, olla yhdessä tai nauttia läheisyydesta seksin kanssa tai ilman seksiä. Tuohan kertoo siitä, että et välitä etkä rakasta puolisosasi, koska et halua viettää hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa. Sanot vain, että saahan vaimokin harrastaa, jos tämä haluaa. Eli sitenkin ilmaiset, ettet halua hänen kanssaan olla.
Vaimo hoitaa suurimman osan kotitöistä ja lasten hoidosta. Jatkuva öisin herääminen on rankkaa ja käy jaksamisen päälle.
No mut hyvä ratkaisuhan olisi, et mies jäis kotiin! Työssäkäyvä vaimo sais nauttia illat pitkät ihanasta vaihtelusta ja laatuajasta lasten kans ja kotona olevan ap:n vapaa ja jaksaminen pitäis ehdottomasti priorisoida, joten ap:lla olis tottakai suurempi oikeus omaan aikaan.
Molemmille 2 iltaa viikossa harrastuksiin, niin parisuhdeaikaa jää 3 iltaa 👍. Kolme iltaa on liikaa, koska silloin teille jää yhteisiä iltoja vain 1.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempi on 0-vuotias... Siis tokikin jos vain vaimo on halunnut lapsia niin harrasta vaikka 7 iltaa viikossa töiden päälle. Jos lapsia on halunnut molemmat niin ehkä vaimo ei halua niitä yksin hoitaa jakamatta mitään näistä hetkistä lasten isän kanssa. Oma mies "harrasti" yrittämistä 24 h vuorokaudessa ja erohan siinä tuli. Ei voi olla liikaa pois perheen luota jos haluaa perheen. Sittemmin hän tasapainotti elämäänsä ja asumme jälleen yhdessä. Aikana, jona mies on ollut paljon enemmän lasten ja vaimonsa kanssa, hänen tulonsa ovat nelinkertaistuneet. Epäilen, että töihin (tai harrastuksiin) pakeneminen harvemmin parantaa työn tulosta eikä ikinä vahvita parisuhdetta. Mietin vaan kun nimenomaan ne iltarutiinit ja nukuttamiset voivat olla pitkiä 0- ja 2-vuotiaan kanssa. Juuri sen ajan ap meinaa harrastaa ja vaimo harrastaa imettämistä ja 2-vuotiaan nukuttamista yh:na. Varmaan juuri sellaisesta perhe-elämästä haaveillut ja sitä luvattu. Sano suoraan jos kaduttaa ja haluat vaihtaa parisuhdetta, ei tarvitse naisen mielenterveyttä haastaa ja romuttaa liiton lopettamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
²
Vierailija kirjoitti:
Mites kotityöt? Jääkö vaimo kotiin lajittelemaan pyykkiä ja siivoamaan keittiötä kun sinä harrastat? Ja lähdetkö oikeasti vasta sitten, kun lapset on nukkumassa vai jääkö lasten nukkumaan laitto (eli se kaikkein rasittavin vaihe) vaimolle? Valvotko sitten harrastuksen takia myöhään ja olet seuraavana päivänä väsynyt?
Minun mies kalastaa, ja varsinkin kesällä se usein haluaisi lähteä yöksi kalaan. Harrastaa lasten nukkuessa juu, mutta tietenkin se sitten on tosi väsynyt seuraavana päivänä tai nukkuu jonnekin kymmeneen asti ja minulle jää lasten aamutoimet. Eli en erityisemmin arvosta sitä, että mies ravaa siellä harva se ilta. Lisäksi se on myös suoraan pois meidän kahdenkeskisestä ajasta jota muutenkin on max 2h päivässä lasten nukkuessa.
Avataan tätä nyt sitten hieman meidän päivää tarkemmin:
1. Yöheräilyt hoitaa vaimo koska imettää.
2. Aamuisin nousen hoitamaa esikoisen 2v. Aamutoimet ja katsotaan hetki muumeja ennen kuin lähden töihin. Herätän vaimon kun lähden.
3. Työpäivä, vaimo kotona lasten kanssa
4. Kotiin tullessani teen ruoan (koska pidän ruoanlaitosta myönnettäköön).
5. Perheen kanssa yhteistä aikaa 2-4 tuntia, laitan esikoisen nukkumaan noin klo 20. Nukuttaminen helppoa ja menee samalla kaavalla päivittäin ilman suurempia kiukkuja.
6. Lähden urheilemaan kun lapsi nukutettu. Poissa noin 20.30-23.30Arki tällaista eli toiveeni olisi 1-3 iltaa näin, loput vaimon ja lasten kanssa eli kohta 6 muuttuu netflixiksi vaimon kanssa
Viikonloppuisin 1-2 3h poissaoloa kaipaisin, riippuen montako otin viikolla.
Selkiyttääkö tämä työnjakoa?
Selkiyttää hyvin. Jos vaimosi siis toivoisi vastaavasti vapaata, niin yhteistä aikaa vaimon kanssa jäisi max 1-2 iltaa viikossa, viikonloput mukaan lukien. Sitten jos vielä mietit, että olisit itse se, joka hoitaa lapset sekä yöllä että päivällä ja vaimosi tulisi osallistumaan aina muutamaksi tunniksi illalla, niin ehkä sinulle alkaa aueta se, miksi harrastusmääräsi tuntuvat puolisosta hieman liiallisilta.
Oikeasti, tuo vaihe lasten kanssa ei kestä kauaa, mutta siihen tarvitaan molempien puolisoiden tuki.
Totta, mutta tehokkaalla viikonloppujen hyödyntämisellä ei ongelmaa. Molemmat saavat 2x harrastuksia kun toinen lähtee vaikka klo 10 ja palaa yhdeksi. Toinen lähtee ja palaa neljäksi. Loppu ilta kokonaa perheen kesken. 2 iltaa yhdessä. Lisäksi molemmille 1-2 iltaa viikolla (esim vuoroviikoin) niin yhteisiä iltoja on 4 viikossa. Lisäksi perheaikaa on vähintään näiden urheilujen verran myös niinä harrastuspäivinä!
Ymmärrän toki etten töistä voi suoraan mennä harrastamaan ja tulla kotiin klo 20. Siinä sekoaa vaimo ymmärrettävästi taakkaansa.
Meille viikonloput ovat nimenomaan perheaikaa. Käydään metsäretkillä, museoissa, leikkipuistoissa ympäri kaupunkia, joskus ostoksilla tai jossain lapsiperhetapahtumissa. Nimenomaan koko perhe yhdessä, ihan jo siksikin, että kahden aikuisen ja kahden lapsen on paljon helpompi lähteä liikkeelle kuin yhden aikuisen ja kahden lapsen. Minusta olisi hirveän surullista, jos meillä ei olisi tällaisia viikonloppuja kuin joskus ja jouluna, jos mies lähtökohtaisesti olettaisi olevansa oikeutettu omiin harrastuksiinsa la-su klo 10-13 (ja sitten mä menisin klo 13-16). Ehkä vaimosi ajattelee samoin? Että olisi kivaa, että eläisitte arkea lasten kanssa yhdessä, ei jompi kumpi ja lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette vaan eroa? Oot kyllä niin itsekäs kakkiainen harrastuksinesi.
Viikko-viikko systeemillä lapset, niin saa vaimokin omaa aikaa, ja sinä opit lastenhoitoa, vastuun kantamista, epäitsekkyyttä ja joustavuutta. Opit nöyrtymään.
Miehet on kyllä niin per zeestä.
Mitä itsekästä tuossa on??? Lapsetki nukkuu pääosin ku ap harrastaa. Jos ap:n vaimo olis itsekin menevää sorttia, ni ketään ei haittais. Mut nyt ku vaimo ei halua eväänsä liikuttaa ni ei sais mieskään. Voi hyvänen aika.
Totuus on varmasti se, ettei vaimolla ole iltaisin energiaa astua ovesta ulos. Pieni vauva jota imettää, vilkas taapero vahdittavana, mies joka ei kanna vastuuta, vaan haluaa karata joka välissä. Ymmärrän vaimon vastalauseet täysin.
Mies voisi olla edes läsnä ja henkisenä tukena, ja laittaa perheensä etusijalle. Mutta kun minä minä minä minä minä.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On liikaa. Kahden pienen lapsen kanssa päivät on raskaita muutenkin. Sano nyt vielä, että käyt päivisin töissä ja vaimo hoitaa lapsia silloinkin? Entä yöheräilyt? Kotona olevan vanhemman tarve omalle ajalle pitäisi olla ykkösprioriteetti, sen jälkeen parisuhdeaika ja viimeisenä muualla töissä käyvän vanhemman harrastukset. Näin turvataan viime kädessä kaikkein tärkein eli lasten hyvinvointi.
No huh huh! Kyllä työssä käyvällä täytyy olla tasan yhtä paljon omaa aikaa kuin kotona olevallakin. Oletpa kohtuuton!
Ei, vaan lasten tarpeista päivin öin huolehtiminen on kuluttavaa ja venyttää äärirajoille täysin eri tavoin kuin aikuisten työelämä. Silloin lepoa tai unta tarvitsee järjissään ja/tai hengissä selvitäkseen. Kyse ei ole siitä, että onpa kiva harrastella - harva uupunut äiti edes lähtee mihinkään pallopeleihin vaan menee nukkumaan. Huomaa, että nyt puhutaan vauva- ja taaperoikäisistä lapsista. Myöhemmin tietysti tasajako (tai oikeamminkin niin että lasten kasvaessa heidän harrastuksensa ensin ja sitten vasta vanhempien).
Älä viitsi uhriutua minulle, meillä on 3 lasta ja kumpikin vanhempi on ollut molemmissa rooleissa. Ei tulis mielenkään, et toisella olis vapaus käyttää enemmän omaa aikaa. Ei millään tavalla perusteltua sellainen. Varsinkin kun usein kotona saa edes hetken hengähdyksen. Lapset nukkuvat kuitenkin monesti päiväunia jne. Ei välttämättä aina ja kaikki lapset. Mut ei töissä olla missään lepolomalla, josta tullaan pahoitellen paapomaan kotona olijaa.
Mitä uhriutumista siinä on, jos on perustellusti eri mieltä? Tässä joku fiksusti kirjoitti, että kotona oleva ei pääse ilman omaa aikaa mihinkään eikä hetkeksikään irtautumaan lapsista ja vastuusta. Siksi hänen oma aikansa vauva- ja taaperoaikana on tärkeämpää. Aloittajan tapauksessa äiti vastaa vielä yksin yöherätyksistä, mikä on jo itsessään täysin kohtuutonta ja lisää levon tarvetta muina aikoina.
Jotenkin kuulostaa, että et ole kotihoitanut vauvaa ja kaksivuotiasta yksinäsi :D Jos onnistuu saamaan molemmat samaan aikaan päiväunille, ehtii siinä ajassa hyvänä päivänä kotitöiden lisäksi juomaan pöydälle kylmenneen aamukahvin.
Voi kuule, ikäero ensimmäisten välillä 1 v 8 kk, joten on tuttua! :D Monihan laittaa vielä sen isomman päiväkotiin ja hengaa vauvan kans kotona. Oletko itse koskaan vaihtanut tasa-arvoisesti rooleja? Jäit kotiin töiden jälkeen kun puolisosi kotipäivän jälkeen riensi milloin minnekin?
Toimiiko tuo ihan tosi joissain parisuhteessa noin, että toinen vain ilmoitusluonteisesti kertoo itsellään olevan rankempaa ja tästä syystä hänelle kuuluu enemmän oikeuksia ja toinen vaan myöntyy ja sopeutuu? Eikö nuo ole myös subjektiivisia kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette vaan eroa? Oot kyllä niin itsekäs kakkiainen harrastuksinesi.
Viikko-viikko systeemillä lapset, niin saa vaimokin omaa aikaa, ja sinä opit lastenhoitoa, vastuun kantamista, epäitsekkyyttä ja joustavuutta. Opit nöyrtymään.
Miehet on kyllä niin per zeestä.
Mitä itsekästä tuossa on??? Lapsetki nukkuu pääosin ku ap harrastaa. Jos ap:n vaimo olis itsekin menevää sorttia, ni ketään ei haittais. Mut nyt ku vaimo ei halua eväänsä liikuttaa ni ei sais mieskään. Voi hyvänen aika.
Totuus on varmasti se, ettei vaimolla ole iltaisin energiaa astua ovesta ulos. Pieni vauva jota imettää, vilkas taapero vahdittavana, mies joka ei kanna vastuuta, vaan haluaa karata joka välissä. Ymmärrän vaimon vastalauseet täysin.
Mies voisi olla edes läsnä ja henkisenä tukena, ja laittaa perheensä etusijalle. Mutta kun minä minä minä minä minä.....
Mieshän osallistuu, hoitaa ja tekee! Ja lähtee vasta kun lapset nukkuu! Mitään vaivaa puolisolle ei tuosta edes seuraa. Mikä sua vaivaa? Omistushaluisuutta tuollainen on. Et kukahan se on itsekäs...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites kotityöt? Jääkö vaimo kotiin lajittelemaan pyykkiä ja siivoamaan keittiötä kun sinä harrastat? Ja lähdetkö oikeasti vasta sitten, kun lapset on nukkumassa vai jääkö lasten nukkumaan laitto (eli se kaikkein rasittavin vaihe) vaimolle? Valvotko sitten harrastuksen takia myöhään ja olet seuraavana päivänä väsynyt?
Minun mies kalastaa, ja varsinkin kesällä se usein haluaisi lähteä yöksi kalaan. Harrastaa lasten nukkuessa juu, mutta tietenkin se sitten on tosi väsynyt seuraavana päivänä tai nukkuu jonnekin kymmeneen asti ja minulle jää lasten aamutoimet. Eli en erityisemmin arvosta sitä, että mies ravaa siellä harva se ilta. Lisäksi se on myös suoraan pois meidän kahdenkeskisestä ajasta jota muutenkin on max 2h päivässä lasten nukkuessa.
Avataan tätä nyt sitten hieman meidän päivää tarkemmin:
1. Yöheräilyt hoitaa vaimo koska imettää.
2. Aamuisin nousen hoitamaa esikoisen 2v. Aamutoimet ja katsotaan hetki muumeja ennen kuin lähden töihin. Herätän vaimon kun lähden.
3. Työpäivä, vaimo kotona lasten kanssa
4. Kotiin tullessani teen ruoan (koska pidän ruoanlaitosta myönnettäköön).
5. Perheen kanssa yhteistä aikaa 2-4 tuntia, laitan esikoisen nukkumaan noin klo 20. Nukuttaminen helppoa ja menee samalla kaavalla päivittäin ilman suurempia kiukkuja.
6. Lähden urheilemaan kun lapsi nukutettu. Poissa noin 20.30-23.30Arki tällaista eli toiveeni olisi 1-3 iltaa näin, loput vaimon ja lasten kanssa eli kohta 6 muuttuu netflixiksi vaimon kanssa
Viikonloppuisin 1-2 3h poissaoloa kaipaisin, riippuen montako otin viikolla.
Selkiyttääkö tämä työnjakoa?
Selkiyttää erinomaisesti. Olette ilmiselvästi työpari, ette parisuhteessa. Teillä ei ole yhteistä aikaa keskustella, olla yhdessä tai nauttia läheisyydesta seksin kanssa tai ilman seksiä. Tuohan kertoo siitä, että et välitä etkä rakasta puolisosasi, koska et halua viettää hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa. Sanot vain, että saahan vaimokin harrastaa, jos tämä haluaa. Eli sitenkin ilmaiset, ettet halua hänen kanssaan olla.
Vaimo hoitaa suurimman osan kotitöistä ja lasten hoidosta. Jatkuva öisin herääminen on rankkaa ja käy jaksamisen päälle.
No mut hyvä ratkaisuhan olisi, et mies jäis kotiin! Työssäkäyvä vaimo sais nauttia illat pitkät ihanasta vaihtelusta ja laatuajasta lasten kans ja kotona olevan ap:n vapaa ja jaksaminen pitäis ehdottomasti priorisoida, joten ap:lla olis tottakai suurempi oikeus omaan aikaan.
Ilomielin! Mies muistaa sitten myös ottaa kontolleen kotityöt, lasten yöheräämiset, vaatehankinnat, neuvolat ja muut pikkujutut.
T: Vaimo
Minä en ymmärrä, että miksi olette alunalkaen ryhtyneet parisuhteeseen, kun kerran toinen ei halua yhteistä aikaa? Perheaika ei ole parisuhdeaikaa.
Kysymys ap:lle? Olisitke heti valmis vaihtamaan osia vaimosi kanssa? Hoitamaan yöherätykset, antamaan pulloa, hoitamaan kaikki kodin muut työt paitsi aamulla 2-vuotiaan kanssa olo, päivällinen ja 3-4 tunnin perheaika 2-vuotiaan nukutuksineen. Loppu olisi sinun työmaatasi Vaimosi olisi kotoa poissa iltaisin 3-4 tuntia.
Sinä odottaisit, että kun vaimosi tulee kotiin, niin saat keskustella aikuisen kanssa. Koko päivän, edellisen päivän ja monta edellistä kuukautta on keskustelusi ollut seuraavanlaista tunnista tuntiin, päivästä päivään ja kuukaudesta kuukauteen:
-Amu
- On kyllä hieno lamppu katossa.
-Amu
-Kyllä, meillä on lamppu nurkassakin. Se on valkoinen.
-Amu
- ulkona on aurinko. Se ei ole lamppu.
Yllätyksekksesi huomaisit, että se puoliso, johon olet luottanut, jonka kanssa olet perustanut perheen ja muodostanut parisuhteen, ei haluakaan enää olla seurassasi, Kumppnai viettää pari tuntia kotona ensin keittiössä ja sen jälkeen lapsen sängyn vieressä. Sitten kumppani lähteekin harrastamaan, ja kun hän tulee kotiin, hän menee suoraan sänkyyn. Aamullakaan ette keskustele, koska olet yöstä täysin uupunut, ja nouset pakon sanelemana, kun kumppanisi lähtee töihin. Toivot, että tänä iltana keskustelisitte, mutta lopputulos on, että tänäänkin hän lähtee vain muutamaksi tunniksi harrastamaan. Niiksi muutamaksi tunniksi, jotka voisivat olla parisuhdeaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On liikaa. Kahden pienen lapsen kanssa päivät on raskaita muutenkin. Sano nyt vielä, että käyt päivisin töissä ja vaimo hoitaa lapsia silloinkin? Entä yöheräilyt? Kotona olevan vanhemman tarve omalle ajalle pitäisi olla ykkösprioriteetti, sen jälkeen parisuhdeaika ja viimeisenä muualla töissä käyvän vanhemman harrastukset. Näin turvataan viime kädessä kaikkein tärkein eli lasten hyvinvointi.
Ei tällainen ole reilua! :D Ensin töissä ja sit toinen vuoro kotona, et kotona olija saa harrastaa. Come on. Älä viitsi nyt. Älkää miehet suostuko tällaiseen lapatossun elämään.
Kyllä suoraan sanottuna kotona olevan vapaa-aika on tärkeämpää. Se ei muuten pääse pois kotoa _koskaan_ eikä päivissä ole mitään vaihtelua. Työssä käyvä kuitenkin pääsee sinne työpaikalle ja saa siellä pitää lounastauot ja käydä vessassakin ihan rauhassa. Riippuu tietysti paljon työpaikasta miten raskasta se on, mutta itselle ainakin työssä käynti antaa mukavasti vaihtelua päivään enkä kaipaa omaa aikaa ollenkaan niin paljoa kuin (pienten) lasten kanssa kotona ollessa. Toki työssäkäyväkin on omaa aikaa ansainnut, mutta kotona olevalle tekisi oikeasti hyvää saada olla lähes päivittäin edes hetki ihan yksin ilman vastuuta.
Tämä on perheiden itse mietittävä ja päätettävä, mut itse en suostuis muuhun ku molemmille 50-50 vapaa-aika.
Ja siis sillä periaatteella, et molemmille on korvamerkattu tuo aika (saa käyttää miten haluaa), mut jos sitä ei käytä, ei ole mitään oikeutta alkaa vaatia ettei toinen käytä omaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On liikaa. Kahden pienen lapsen kanssa päivät on raskaita muutenkin. Sano nyt vielä, että käyt päivisin töissä ja vaimo hoitaa lapsia silloinkin? Entä yöheräilyt? Kotona olevan vanhemman tarve omalle ajalle pitäisi olla ykkösprioriteetti, sen jälkeen parisuhdeaika ja viimeisenä muualla töissä käyvän vanhemman harrastukset. Näin turvataan viime kädessä kaikkein tärkein eli lasten hyvinvointi.
Ei tällainen ole reilua! :D Ensin töissä ja sit toinen vuoro kotona, et kotona olija saa harrastaa. Come on. Älä viitsi nyt. Älkää miehet suostuko tällaiseen lapatossun elämään.
Jos ei ole missään pakkotahtisessa duunarityössä ja pitää työstään, niin se työssäkäynti käy melkein harrastamisesta, verrattuna kotiarkeen kahden alle 3-vuotiaan kanssa. Jos kysyttäisiin, että kummassa pääsee helpommalla, kotona taaperoiden kanssa (tietäen, että kotona taaperoiden kanssa ollaan seuraavat X kuukautta) vai sinänsä vaativassa asiantuntijatyössä, niin ei tarvitsisi edes miettiä vastausta.
T. DI-äiti
Kyllä kotona on helpompaa. En tajua miten saamattomia ihmisiä täällä on, kun ei vessaan pääse. Kyllä lapsen/lasten kanssa voi tehdä paljonkin, kun käyttää luovuuttaan. Ja tosiaan päikkärit on yhtä lepoa vaan. Voin ottaa parin tunnin torkutkin. Aaaahh....
Mielestäni töissä oli tuhat kertaa helpompaa kuin pienen lapsen kanssa himassa. Ja lapsemme oli ja on äärimmäisen helppo tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, että miksi olette alunalkaen ryhtyneet parisuhteeseen, kun kerran toinen ei halua yhteistä aikaa? Perheaika ei ole parisuhdeaikaa.
Kysymys ap:lle? Olisitke heti valmis vaihtamaan osia vaimosi kanssa? Hoitamaan yöherätykset, antamaan pulloa, hoitamaan kaikki kodin muut työt paitsi aamulla 2-vuotiaan kanssa olo, päivällinen ja 3-4 tunnin perheaika 2-vuotiaan nukutuksineen. Loppu olisi sinun työmaatasi Vaimosi olisi kotoa poissa iltaisin 3-4 tuntia.
Sinä odottaisit, että kun vaimosi tulee kotiin, niin saat keskustella aikuisen kanssa. Koko päivän, edellisen päivän ja monta edellistä kuukautta on keskustelusi ollut seuraavanlaista tunnista tuntiin, päivästä päivään ja kuukaudesta kuukauteen:
-Amu
- On kyllä hieno lamppu katossa.
-Amu
-Kyllä, meillä on lamppu nurkassakin. Se on valkoinen.
-Amu
- ulkona on aurinko. Se ei ole lamppu.
Yllätyksekksesi huomaisit, että se puoliso, johon olet luottanut, jonka kanssa olet perustanut perheen ja muodostanut parisuhteen, ei haluakaan enää olla seurassasi, Kumppnai viettää pari tuntia kotona ensin keittiössä ja sen jälkeen lapsen sängyn vieressä. Sitten kumppani lähteekin harrastamaan, ja kun hän tulee kotiin, hän menee suoraan sänkyyn. Aamullakaan ette keskustele, koska olet yöstä täysin uupunut, ja nouset pakon sanelemana, kun kumppanisi lähtee töihin. Toivot, että tänä iltana keskustelisitte, mutta lopputulos on, että tänäänkin hän lähtee vain muutamaksi tunniksi harrastamaan. Niiksi muutamaksi tunniksi, jotka voisivat olla parisuhdeaikaa.
Amen!
Onnea sulle. Meillä esikoinen lopetti päiväunet 1 v 2 kk iässä. Jos nukahti päivällä, niin tiesi heti miettiä, että on tulossa kipeäksi. Kuopus taas nukkui päiväunia pidempään, muttei mitään kolmituntista pätkää IKINÄ, kaksikin tuntia oli aivan uskomatonta luksusta, ja edellytti liikkuvia vaunuja. Vaunulenkkeily on toki kivaa, muttei se mitään sohvallamakaamis-lepokivaa ole.