Kakkosluokalla pakko saada täydet pisteet kertotaulukokeessa - kahdesti!!?

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 15:37"]

Oho, täällähän on keskustelu rönsyillyt!

Kiitos kaikille vastauksista. Hyvä tietää että ope on oikeassa ja asia "kuuluu" olla näin. Alamme siis opiskella tytön kanssa. Lapsen isä on muuten insinööri.

Olen itse niin vanha että aikanani koulussa ei tarvinnut saada täysiä pisteitä, itsekin sain silti kiitettäviä matikasta.

Ap

[/quote]Mä oon 70-luvun alussa kouluni aloittanyt ja jo silloin meillä piti saada kertotaulukokeista kolme perättäistä täysin oikein.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:29"]

Olen tässä syvästi hämmentyneenä seurannut tänä keväänä tyttäreni matematiikan opintoja kakkosluokalla.

Alussa kertotauluista tuli jokunen koe, kehuinkovasti tyttöä että hyvä tyttö kun kaikissa oli 1-2 p. vaille täydet pisteet. Fiksu tyttö, innostunut ja viisas. Aina rakastanut oppia ja saanut hyviä palautteita yms.

Jossakin vaiheessa ehkä noin kymmenennen samanlaisen kokeen kohdalla aloin ihmetellä miksi näitä yhä tehdään? Aiemmin reipas tyttö alkoi jo muuttua apaattiseksi, (haluaisi uusia haasteita, kyllästyy junnaukseen) esim. matikkapeli ei kotona enää kiinnosta ja kaupassa jos kysyn paljonko ostokset maksaa, hän ei kuulemma enää tiedä kun on tyhmä ?!?!?!

Ensimmäistä kertaa koulunkäynnin aikana on läksyjä unohtunut yms.

Nyt sitten tuli opettajalta vihaista viestiä, hän kuulemma vaatii kahdet täydet pisteet kertotaulukokeista, muuten ei pääse 2lk. läpi ollenkaan ja tyttöni on viimeisten joukossa näistä jotka ei ole vielä suorittaneet. Aina puuttuu se 1-2p. Käski että meidän pitää vaan opiskella tosi kovaa ja se ei ole häpeä (?!?!?!) jos lapsi on erityistuen tmv. tarpeessa? Täääääh?!?!?!?

Fiksu ja innostunut, reipas lapseni on parissa kuukaudessa latistettu, ei kiinnosta mennä enää ollenkaan kouluun. Onko tämä nyt ihan normaalia, vaaditaanko oikeasti täysiä pisteitä?

Voiko opettajasta valittaa jonnekin? En ole koskaan ennen kuullut mistään tällaisesta, tuskin pääsisin itsekään täysillä pisteillä läpi vaikka olen kirjanpitäjä ammatiltani? Apua!

[/quote]

No, kirjanpitäjä-äidin pitäisi ehkä ymmärtää että opettaja puhuu ihan asiaa. Kannattaisiko kerrata lapsen kanssa niitä läksyjä, sitten niinkuin urakalla?

Opeta nyt vain sille lapsellesi, miten lasketaan ne muutamat hänelle ongelmalliset kertolaskut nopeasti päässä. Ongelma ratkaistu ja vielä ihan ilman sormia ja varpaita.

Miten ap on voinut päästä kirjanpitäjäksi ymmärtämättä kertotaulujen tärkeyttä ja sitä, kuinka paljon se helpottaa elämää ja ennen kaikkea nopeuttaa laskemista, kun osaa peruskertotaulut ulkoa?

Lapsen suhtautumiseen ehkä vaikuttaa aivan joku muu kuin kertotaulut, onko koulussa tapahtunut jotain muuta? Joka tapauksessa opettajan kanssa voi keskustella.

Jännä miten eri tavalla vanhemmat tähän suhtautuvat. Osa suuttuu siitä kun ne pitää oppia kunnolla, osa taas siitä jos jollakin tavalla helpottaa tai siis opettajan kannalta pyrkii auttamaan oppimista.

Minun mielestäni on kaksi eri asiaa mekaaninen laskutaito (yhteen- ja vähennyslaksut, kertotaulu) kuin matemaattinen, looginen ajattelukyky.

Mekaaninen laskutaito on sitä, minkä voi korvata taskulaskimella. Looginen ajattelukyky taas sitten on se, mikä ratkaisee ne matemaattiset ongelmat, ja mekaaninen laskutaito on vain työväline tässä.

Kertotaulun opetteleminen on yksi keino automatisoida laskemista. Kun ei tarvitse käyttää energiaa sen miettimiseen, paljonko on 7*8, voi keskittyä paremmin siihen itse laskun logiikkaan. Tätä olen omalle lapselleni yrittänyt opettaa: että ensin pitää ymmärtää, mitä lasketaan ja mitä saadaan tulokseksi, sanallisesti siis ja sitten vasta ratkaistaan laskemalla mitä se tekee lukuina.

Mutta kumpikaan siis ei sulje toisiaan pois: voi oppia sekä sen mekaanisen laskutaidon että logiikan. Vähän sama juttu kuin oikeinkirjoitus ja kielioppi äidinkielessä.

Kertotaulujen osaaminen helpottaa elämää ainakin koko peruskouluajan. Kannattaa siis osata unissaankin, kyse on kuitenkin usean vuoden matematiikantunneista ja läksyjen teosta vaikka sitten aikoisinkin kirjanpitäjäksi..

Harvalla pikkujutulla voi vaikuttaa yhtä paljon!

En mitenkään jaksa uskoa, että normaaliälyiselle olisi kertotaulun opetteleminen ylivoimaista. Opitaan ulkoa lauluja ja lorujakin, eikä kertotaulun oppiminen ole sen kummenpaa. Kyllä yksinkertaiset kertolaskut pitää osata ihan automaattisesti. Helpottaa kummasti suoriutumista vähän monimutkaisemmistakin laskutehtävistä.

No ei nyt kakkosluokkalainen voi luokalle jäädä yhden aineen kahden pisteen puuttumisen takia.

Ihan normaali käytäntö meilläkin tyttären koulussa, että pitää saada kertotaulu täysin oikein vähintään 3 kertaa. Sen jälkeen saa merkinnän, että osaa. Kun osaa kaikki (1,2,3,4,5 ja 10 kertotaulut) saa diplomin. Ne vaan pitää oppia ulkoa!

Mun lapsi saa yleensä 9 tai 10 matikan kokeista muutenkin ja on nuo kertotaulutkin menneet helposti läpi. Kannattaa aktiivisesti kysellä siinä sivussa noita, vaikka koulumatkalla, ulkoillessa jne. Kertotaulut on niitä harvoja juttuja, joita koulussa tulee opetella ulkoa. Kyllä kaikki ne oppii, kun vaan harjoittelee! Meillä opettaja sanoi kyllä etukäteen, että nämä tulee osata kuin apteekin hyllyltä & ulkoa, joten ollaan panostettu tuohon kyselemiseen. Lapsi pyytää usein meitä vanhempia tekemään hänelle myös extra-tehtäviä kotona paperille (sanallisia, soveltavia ja  perinteisiä kertolaskuja). Tukena myös ipadin kertotaulupelit. Ne ovat motivoineet tällaisen tylsän asian ulkoa opettelussa.

Kyllä kertotaulut pitää osata kunnolla eikä "sinne päin", muuten tulee myöhemmin ongelmia. Älä tartuta huonoa asennettasi lapseen.

Itsekään en meinannut päästä noista ulkoaopettelutesteistä läpi. Osasin laskea ja olin hyvä matematiikassa, mutta noiden kertotaulujen tarkoitusta en varsinaisesti koskaan ymmärtänyt. Koulutukseltani olen DI ja fil.yo matematiikasta...