Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset inhoavat fiilistelijöitä ja yltiöpositiivisia ihmisiä?
20.11.2020 |
Johtuuko se siitä, että se tuntuu feikiltä? Omassa elämässä vastaava harmonia on täysi utopia joten siksi toinenkaan ei voi sitä kokea?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset pitävät yltiöpositiivisena sitä, että toisella ei nyt ihan oikeasti ole vaan mitään ylitsepääsemätöntä tragediaa elämässään, josta olisi pakko päästä puhumaan muille. Mun on todella usein vaikea keksiä mitään ikävää ja valittamisen aihetta elämästäni, koska olen elämääni ihan tyyväinen. Sen vuoksi viihdyn paljon paremmin positiivisten kuin negatiivisten ihmisten seurassa. Siis niiden, joiden lasi on puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjä.
Tää juuri ärsyttää: jos jollain ON niitä tragedioita elämässään, niin sinä kuittaat ne sillä, että "sulla on vaan tuollainen lasi puoliksi tyhjä - asenne" Eli ilmeisesti jos ei itselle ole sattunut mitään ikävää, niin ei ole mitään empatiaa niitä kohtaan joilla on asiat huonosti. Ymmärrän, ettet halua kuunnella muitten ongelmista, mutta ymmärrä sinäkin, että jos on vaikka se lapsi teholla ja mieli maassa, niin kyse ei ole siitä että olisi huono asenne.
No just sen vuoksi en valitsekaan seurakseni mitään tragediatyyppiä vaan ihan normaaleja, elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä. Win-win. Toki jokaisella on varmasti elämänsä aikana jotain surua esim se lapsi teholla, mutta ei se lapsi teholla ole vuosikausia. Tragediatyypeillä tarkoitan ihmisiä, joiden elämässä ei ikinä ole mitään hyvää. Ja vaikka olisikin, aina nähdään vaan se huono puoli. Voittaa lotossa kymppitonnin ja sitten itkee, kun ei voittanut miljooonaa. Siis tuo vertauskuvallisesti.
No ihmisellä voi olla enemmän kuin yksi vastoinkäyminen vuodessa tai jopa kuukaudessa. Sitä on varmaan vaikea ymmärtää, jos niiltä on säästynyt. Ei kuitenkaan kannata suhtautua halveksuen. En toki itse tunne ketään, joka voittaisi lotosya esim miljoonan ja siitä sitten valittaisi.
En mä suhtaudukaan halveksien. Mutta ihminen, jonka elämä on yhtä suurta tragediaa milloin mistäkin syystä ja tragedia on tuotava esille jokaiseen ihmissuhteeseen, ei ole ihminen, jonka kanssa haluaisin viettää aikaani. Sellaiselle ihmiselle itselleenkin on paljon parempi viettää aikaansa samanlaisten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiilistelijä pyörii samalla lailla jatkuvasti omissa tunteissa kuin ruikuttaja. Ei se nyt välttämättä haittaa mutta ei se ole kauhean kiinnostavaakaan. Toki kivempi että toinen on innostunut jostain kuin ei, mutta ei voi odottaa että kaikki jakavat samat fiilikset.
Pahimpia on ne positiivarit, jotka jaksaa vielä tsempata kaikkia muita.
ite en oo päivänsäde millään tavalla ja inhoon ihmisiä jotka on yli-iloisia mutta DAMN kun rakastan positiivisiä ihmisiä jotka on sellaisia oikeasti, eikä feikisti.
Millainen on yltiöpositiivinen? Aina positiivinen? Vaiko sellainen, joka ei tunnu tarkoittavan mitä sanoo (puuttuu aito tunne)? Vai jotain muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En inhoa, mutten jaksakaan. Tuntuu jopa loukkaavalta, kun ihan kaikki syöpään sairastumisesta lähtien yritetään vääntää positiiviseksi. Tulee sellainen olo, ettei yltiöpositiivinen ihminen kestä vastoinkäymisiä. Ei tarvitse mun takia kestääkään, etsin pohjalla ollessani toisenlaista seuraa. Sellaista, joka pystyy vain istumaan vieressä, kuuntelemaan hiljaa, ottamaan kädestä kiinni ja ennemmin vaikka itkemään yhdessä kanssani kuin että yrittäisi saada mut ajatuksissani vääntämään p*skasta timantteja.
Vierailija kirjoitti:
Millainen on yltiöpositiivinen? Aina positiivinen? Vaiko sellainen, joka ei tunnu tarkoittavan mitä sanoo (puuttuu aito tunne)? Vai jotain muuta?
No itse esim pidän esim Kiira Korpea vähän yltiöpositoivisena, mutta en ihmettele että hän on sellainen koska hällä ollut kaikesta huolimatta erittäin huikea elämä: nuorena järjetön menestys ja kansakunnan ihailu, ulkonäkö kuin huippumallilla, hyvä lapsuus, mies ihan oikea malli,rahaa on kuin roskaa.. Olisin minäkin sitä mieltä että elämä on koko ajan ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään siis inhoa ihmisiä keillä on hyvä fiilis (olen eka vastaaja), ei vain ole kiva katsoa vierestä muitten iloa jos itsellä on kaikkea muuta kuin hyvä olo. Ehkä joistakuista muista on, mutta minusta ei.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään siis inhoa ihmisiä keillä on hyvä fiilis (olen eka vastaaja), ei vain ole kiva katsoa vierestä muitten iloa jos itsellä on kaikkea muuta kuin hyvä olo. Ehkä joistakuista muista on, mutta minusta ei.
Mä ymmärrän tämän, koska ei mustakaan ole kiva hyvissä fiiliksissäni olla sellaisen seurassa, joka latistaa mun hyvät fiilikseni. Exäni oli sellainen, että aina töistä kotiin tullessani piti varautua siihen, että oven avattuani hyvä ja iloinen fiilikseni olikin poissa, koska exän fiilis oli ihan jotain muuta Monta kertaa avain oli jo kotioven lukossa, kun päätin kääntyä ympäri ja menin tapaamaan kavereitani tai vaikka käymään vanhemmillani, koska halusin nauttia iloisesta olostani ennenkuin menin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, toisten tunteiden lyttääminen ja kieltäminen on sosiaalisesti noloa ja moka. On sitten kyse toisen ilosta tai surusta.
Yltiöpositiivisuuteen - kai tajuat ap, että YLTIÖ -liite jo itsessään kertoo epäaitoudesta? - kuuluu ikävällä tavalla se, että muiden ei sallita tuntea negatiivisia tunteita. Ne pyritään selittämään pois ja peittämään ja jopa harmistutaan, kun toinen on niin "ankea".
Aito positiivisuus ja iloisuus puolestaan ovat aivan ok. Ne jopa leviävät ja saavat sen myrtyneen olemaan vähemmän myrtynyt.
Wi se itsessään kerro epäaitoudesta.
Luuletko, että positiivisuuden ja fiilistelyn aitouden määrittävät joku muu kuin kokija itse? Miten se on edes mahdollista?
YLTIÖ-liite tarkoittaa juurikin kiihkoilemista, yli vedettyä ja epäaitoutta. Katsopa kielitoimiston sanakirjasta vaikkapa sana yltiöisänmaallisuus, siitä näet.
Pelkkä positiivisuus on aivan ok. Ylivedetty, liioiteltu ei..
Ja totta kai sinä sosiaalisessa kanssakäymisessä koko ajan tulkitset muiden käytöstä, onko se sinusta aitoa tai pakotettua. Se, että arvioimasi henkilö oikeasti on vain positiivinen mitenkään haluamatta liioitella ei varsinaisesti edes ole olennaista - jos se toisesta tuntuu liioitellulta ja päällekäyvältä, se ärsyttää.
Sinähän nimenomaan kysyit sitä toisen tulkintaa, joten jos ajattelet, että ainoastaan tunteen kokijan OMA tulkinta on olennainen, niin miksi edes kysyt?
No ei mulla ainakaan käy toisten päivityksiä selaillessa mielessäni arvostella, onko tämä ja tuo nyt sitoa vai ei. Ihan turhaa negatiivisuutta ja energian tuhlausta. Kertoo enemmän susta kuin siitä toisesta.
Viimeiseen kysymykseen, lue otsikko ja aloitusviesti uudelleen.
No, minä en ole somessa kuin aaveella, joten en arvostele... mutta toki joskus julkisuudessa esiintyvät ihmiset vaikuttavat vähän epäaidoilta ja ylenpalttisilta, kun mikään ei tunnu herättävän minkäänlaisia kielteisiä tunteita. Eikä edes haluta nähdä vaikkapa nyt yhteiskunnallisia ongelmia, kun pitää keskittyä pelkkään pintaliitoon.
Sen sijaan oikeasti positiiviset ihmiset ovat kivoja. He etsivät asioihin ratkaisuja, eivät ryve kielteisyydessä, mutta eivät yritä myöskään väittää mustaa valkoiseksi, kuten yltiöpositiiviset ihmiset tekevät.
Viimeinen kysymykseni oli retorinen ja viittasin sillä sinun epäloogisuuteesi.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset pitävät yltiöpositiivisena sitä, että toisella ei nyt ihan oikeasti ole vaan mitään ylitsepääsemätöntä tragediaa elämässään, josta olisi pakko päästä puhumaan muille. Mun on todella usein vaikea keksiä mitään ikävää ja valittamisen aihetta elämästäni, koska olen elämääni ihan tyyväinen. Sen vuoksi viihdyn paljon paremmin positiivisten kuin negatiivisten ihmisten seurassa. Siis niiden, joiden lasi on puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjä.
Kommenttisi on kyllä aika kaukana positiivisen ja sisäisesti tyytyväisen, tasapainoisen ihmisen kommentista.
Minua ei ainakaan järkytä eikä ahdista muiden ongelmat. Kuuntelen heitä, osoitan myötätuntoa ja yritän neuvoa, jos minulta neuvoa kysytään. Enkä ajattele, että muiden on jotenkin "pakko" päästä puhumaan ongelmistaan, jos he ystävälleen kysyttäessä kertovat niistä.
Sitä paitsi, onhan maailma täynnä ongelmia. Voi keskustella vaikka yhteiskunnallisista asioista tai kulttuurista. En todellakaan puhu ystävieni kanssa pelkästään omasta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset pitävät yltiöpositiivisena sitä, että toisella ei nyt ihan oikeasti ole vaan mitään ylitsepääsemätöntä tragediaa elämässään, josta olisi pakko päästä puhumaan muille. Mun on todella usein vaikea keksiä mitään ikävää ja valittamisen aihetta elämästäni, koska olen elämääni ihan tyyväinen. Sen vuoksi viihdyn paljon paremmin positiivisten kuin negatiivisten ihmisten seurassa. Siis niiden, joiden lasi on puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjä.
Tää juuri ärsyttää: jos jollain ON niitä tragedioita elämässään, niin sinä kuittaat ne sillä, että "sulla on vaan tuollainen lasi puoliksi tyhjä - asenne" Eli ilmeisesti jos ei itselle ole sattunut mitään ikävää, niin ei ole mitään empatiaa niitä kohtaan joilla on asiat huonosti. Ymmärrän, ettet halua kuunnella muitten ongelmista, mutta ymmärrä sinäkin, että jos on vaikka se lapsi teholla ja mieli maassa, niin kyse ei ole siitä että olisi huono asenne.
No just sen vuoksi en valitsekaan seurakseni mitään tragediatyyppiä vaan ihan normaaleja, elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä. Win-win. Toki jokaisella on varmasti elämänsä aikana jotain surua esim se lapsi teholla, mutta ei se lapsi teholla ole vuosikausia. Tragediatyypeillä tarkoitan ihmisiä, joiden elämässä ei ikinä ole mitään hyvää. Ja vaikka olisikin, aina nähdään vaan se huono puoli. Voittaa lotossa kymppitonnin ja sitten itkee, kun ei voittanut miljooonaa. Siis tuo vertauskuvallisesti.
No ihmisellä voi olla enemmän kuin yksi vastoinkäyminen vuodessa tai jopa kuukaudessa. Sitä on varmaan vaikea ymmärtää, jos niiltä on säästynyt. Ei kuitenkaan kannata suhtautua halveksuen. En toki itse tunne ketään, joka voittaisi lotosya esim miljoonan ja siitä sitten valittaisi.
En mä suhtaudukaan halveksien. Mutta ihminen, jonka elämä on yhtä suurta tragediaa milloin mistäkin syystä ja tragedia on tuotava esille jokaiseen ihmissuhteeseen, ei ole ihminen, jonka kanssa haluaisin viettää aikaani. Sellaiselle ihmiselle itselleenkin on paljon parempi viettää aikaansa samanlaisten ihmisten kanssa.
Et näemmä edes itse huomaa, että juurihan sinä tuossa suhtaudut halveksuen, kun kuvittelet, että muiden ongelmat ovat teeskenneltyjä ja huomiohakuisuutta. Entä, jos he nyt vain kokevat asian voimakkaammin ja entä jos asia on heille oikeasti iso, eivät vain osaa tai halua sitä pohjoa myöden selvittää?
Myönnän olevani yltiöpositiivinen. Rakastan jokaista päivää. Tykkään todella paljon lähes kaikista ihmisistä. Eniten tykkään omasta miehestäni ja lapsista. Olen kokenut joskus kovia, mutta kaikesta olen selvinnyt. Minulla on ystäviä, joilla ei ole kaikki hyvin, mutta jaksan aina tsempata heitä. Loukkaa, jos jotakuta ärsyttää iloisuuteni. En tahdo kenellekään pahaa. Yritän aina auttaa kaikkia ihmisiä. Jo 20 vuotta sitten minulle sanottiin, että taidan olla kultalusikka suusa syntynyt ja vielä hymyni hyytyy. Ei ole hyytynyt, vaikka olen tosiaan monenlaista ikävääkin asiaa elämässä kohdannut. Minun mielestäni on ilkeyttä toivoa iloisille ihmisille pahaa ja väittää, että he ovat jotenkin huonompia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myönnän olevani yltiöpositiivinen. Rakastan jokaista päivää. Tykkään todella paljon lähes kaikista ihmisistä. Eniten tykkään omasta miehestäni ja lapsista. Olen kokenut joskus kovia, mutta kaikesta olen selvinnyt. Minulla on ystäviä, joilla ei ole kaikki hyvin, mutta jaksan aina tsempata heitä. Loukkaa, jos jotakuta ärsyttää iloisuuteni. En tahdo kenellekään pahaa. Yritän aina auttaa kaikkia ihmisiä. Jo 20 vuotta sitten minulle sanottiin, että taidan olla kultalusikka suusa syntynyt ja vielä hymyni hyytyy. Ei ole hyytynyt, vaikka olen tosiaan monenlaista ikävääkin asiaa elämässä kohdannut. Minun mielestäni on ilkeyttä toivoa iloisille ihmisille pahaa ja väittää, että he ovat jotenkin huonompia ihmisiä.
Ei sinun kannata ottaa sitä henkilökohtaisesti. Jos vaikka minua joskus satunnaisesti ärsyttää joku kaverin iloisuus jos itsellä on juuri mennyt kaikki päin peetä, niin ei se pohjimmiltaan siitä kaverista johdu.
Opin lapsuudenkodissani että vain surkeus tai hymyily läpi kyynelten marttyyrimaisesti on aitoa. Mieheni lapsuudenperhe on peruspositiivinen ja voi että se on ollut äidilleni kova pala purtavaksi :D Että voi hymyillä ja kysellä kuulumisia niin, että on oikeasti toisesta kiinnostunut, laittautua niin ettei ole kylmä ja kova ämmä, osallistua menoihin ihan huvikseen eikä vain päteäkseen. Äitini asuu pikkupaikkakunnalla missä suurin huvi on oikeasti vahtia verhojen väleistä naapureita ja päivän pelastus on, kun joku epäonnistuu jossain. Eikä äitini ole siellä edes pahimmasta päästä. Siellä sitten vanhennutaan ennen aikojaan, kun taas tuttavapiiriini kuuluu paljon äitini ikäisiä ihmisiä, jotka ovat iloisia, osallistuvat moneen, haluavat oppia uutta jne. Kyllä se asenne vaan vaikuttaa.
Usein positiivisissa ihmisissä on tekopyhyyttä, ei kerrota omista fiiliksistä rehellisesti ja saatetaan olla opettavaisia oman, ainoan oikean elämänfilosofian suhteen. Ihmisyyteen kuuluvat kaikki tunteet eikä toisen murheita saa kuitata latteuksilla. Itseä kiinnostaa rehellinen puhe elämästä, se ei ole aina niin positiivista.
Toisaalta liian negatiiviset ihmiset ovat tyhmiä. Miksi pilata oma ainoa elämä valittamisella ja pessimismillä. Toisten lyttääminen se vasta tyhmää onkin.
Onko mahdollista olla valoisa mutta aito ja rehellinen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset pitävät yltiöpositiivisena sitä, että toisella ei nyt ihan oikeasti ole vaan mitään ylitsepääsemätöntä tragediaa elämässään, josta olisi pakko päästä puhumaan muille. Mun on todella usein vaikea keksiä mitään ikävää ja valittamisen aihetta elämästäni, koska olen elämääni ihan tyyväinen. Sen vuoksi viihdyn paljon paremmin positiivisten kuin negatiivisten ihmisten seurassa. Siis niiden, joiden lasi on puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjä.
Tää juuri ärsyttää: jos jollain ON niitä tragedioita elämässään, niin sinä kuittaat ne sillä, että "sulla on vaan tuollainen lasi puoliksi tyhjä - asenne" Eli ilmeisesti jos ei itselle ole sattunut mitään ikävää, niin ei ole mitään empatiaa niitä kohtaan joilla on asiat huonosti. Ymmärrän, ettet halua kuunnella muitten ongelmista, mutta ymmärrä sinäkin, että jos on vaikka se lapsi teholla ja mieli maassa, niin kyse ei ole siitä että olisi huono asenne.
No just sen vuoksi en valitsekaan seurakseni mitään tragediatyyppiä vaan ihan normaaleja, elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä. Win-win. Toki jokaisella on varmasti elämänsä aikana jotain surua esim se lapsi teholla, mutta ei se lapsi teholla ole vuosikausia. Tragediatyypeillä tarkoitan ihmisiä, joiden elämässä ei ikinä ole mitään hyvää. Ja vaikka olisikin, aina nähdään vaan se huono puoli. Voittaa lotossa kymppitonnin ja sitten itkee, kun ei voittanut miljooonaa. Siis tuo vertauskuvallisesti.
No ihmisellä voi olla enemmän kuin yksi vastoinkäyminen vuodessa tai jopa kuukaudessa. Sitä on varmaan vaikea ymmärtää, jos niiltä on säästynyt. Ei kuitenkaan kannata suhtautua halveksuen. En toki itse tunne ketään, joka voittaisi lotosya esim miljoonan ja siitä sitten valittaisi.
En mä suhtaudukaan halveksien. Mutta ihminen, jonka elämä on yhtä suurta tragediaa milloin mistäkin syystä ja tragedia on tuotava esille jokaiseen ihmissuhteeseen, ei ole ihminen, jonka kanssa haluaisin viettää aikaani. Sellaiselle ihmiselle itselleenkin on paljon parempi viettää aikaansa samanlaisten ihmisten kanssa.
Et näemmä edes itse huomaa, että juurihan sinä tuossa suhtaudut halveksuen, kun kuvittelet, että muiden ongelmat ovat teeskenneltyjä ja huomiohakuisuutta. Entä, jos he nyt vain kokevat asian voimakkaammin ja entä jos asia on heille oikeasti iso, eivät vain osaa tai halua sitä pohjoa myöden selvittää?
Pitää ymmärtää hakea ammattiapua tai edes vertaistukea, jos on jotain isoja ongelmia. Niin mä itsekin olen tehnyt. Ei omia ryöniä pidä oksentaa kenen tahansa niskoille. Sori, mutta en pidä ihmisistä, jotka käyttävät mua likasankonaan tai terapeuttinaan.
Kaikki ei aina ole mahtavaa. Ei ole ihan tervettä olla fiiliksissä kun apteekissa olikin jotain uutta kallista särkylääkettä ja vanha tuttu oli vedetty pois valikoimasta. Siis kyllä, se teennäisyys.
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia on ne positiivarit, jotka jaksaa vielä tsempata kaikkia muita.
Siis mielestäsi elämän pitäisi vaan olla f💥ck you:ta. En jaksaisi kaltaisiasi ihmisiä hetkeäkään.
Ja toki seuransa saa valita, juuri eräs julkkis kertoi että kun meni hyvin niin ystäviä oli ja sitten kun tuli monta isoa vastoinkäymistä putkeen niin jäljelle jäi ne parhaimmat ystävät. Eli kaikki ei syystä tai toisesta halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, joilla ei ole kaikki asiat hyvin. Se on ihan ok, kunhan hyväksyy sen silloinkin jos itselle niitä ongelmia tulee. Toki kaikille ei koskaan mitään suurempaa vastoinkäymistä koskaan tulekaan.