Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset inhoavat fiilistelijöitä ja yltiöpositiivisia ihmisiä?
20.11.2020 |
Johtuuko se siitä, että se tuntuu feikiltä? Omassa elämässä vastaava harmonia on täysi utopia joten siksi toinenkaan ei voi sitä kokea?
Kommentit (83)
Eiköhän kaikenlaiset tunnetilat ja käyttäytymiset suurella volyymilla vedettyinä ole rasittavia pidemmän päälle. Oli sitten yltiöpositiivinen, yltiönegatiivinen, ylidramaattinen, jatkuvasti vitsiä heittelevä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, toisten tunteiden lyttääminen ja kieltäminen on sosiaalisesti noloa ja moka. On sitten kyse toisen ilosta tai surusta.
Yltiöpositiivisuuteen - kai tajuat ap, että YLTIÖ -liite jo itsessään kertoo epäaitoudesta? - kuuluu ikävällä tavalla se, että muiden ei sallita tuntea negatiivisia tunteita. Ne pyritään selittämään pois ja peittämään ja jopa harmistutaan, kun toinen on niin "ankea".
Aito positiivisuus ja iloisuus puolestaan ovat aivan ok. Ne jopa leviävät ja saavat sen myrtyneen olemaan vähemmän myrtynyt.
Wi se itsessään kerro epäaitoudesta.
Luuletko, että positiivisuuden ja fiilistelyn aitouden määrittävät joku muu kuin kokija itse? Miten se on edes mahdollista?
YLTIÖ-liite tarkoittaa juurikin kiihkoilemista, yli vedettyä ja epäaitoutta. Katsopa kielitoimiston sanakirjasta vaikkapa sana yltiöisänmaallisuus, siitä näet.
Pelkkä positiivisuus on aivan ok. Ylivedetty, liioiteltu ei..
Ja totta kai sinä sosiaalisessa kanssakäymisessä koko ajan tulkitset muiden käytöstä, onko se sinusta aitoa tai pakotettua. Se, että arvioimasi henkilö oikeasti on vain positiivinen mitenkään haluamatta liioitella ei varsinaisesti edes ole olennaista - jos se toisesta tuntuu liioitellulta ja päällekäyvältä, se ärsyttää.
Sinähän nimenomaan kysyit sitä toisen tulkintaa, joten jos ajattelet, että ainoastaan tunteen kokijan OMA tulkinta on olennainen, niin miksi edes kysyt?
No ei mulla ainakaan käy toisten päivityksiä selaillessa mielessäni arvostella, onko tämä ja tuo nyt sitoa vai ei. Ihan turhaa negatiivisuutta ja energian tuhlausta. Kertoo enemmän susta kuin siitä toisesta.
Viimeiseen kysymykseen, lue otsikko ja aloitusviesti uudelleen.
Kaikki standardista eroava aiheuttaa inhoa: ei kaikilla mutta useimmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itselläni todella harvoin on mikään hyvä ja harmoninen olo. Ei muitten hyvät olot tunnu feikiltä, mutta samahan se on muutenkin, että jos vaikka itseltä on juuri talo palanut ja jalsy poikki, niin ei paljoa kiinnosta kuunnella lähellä olevien fiilistelyä heidän omasta onbedtaan. Minulla on koko ajan sellainen olo kuin olisi juuri sattunut jotain hirveää, joten siitä syystä fiilistelijät risoo.
Ja silloin harvoin kun oloni on ok, niin muut ihmiset ei ärsytä. Ihmisten on varmaan helpompi samastua vaikka siihen että jos on hirveä päänsärky tai jäätävä väsymys tai vatsakipuja tai oma lapsi on teholla, niin muitten hehkutus omista ilonaiheistaan ei varsinaisesti paranna omaa oloa, toisin kuin jos muut osoittaisi empatiaa ja kysyisi miten voit.
Totta. Jos oma lapsi olisi teholla, niin harva kysyisi, eikö sinua edes jouluvalot piristä.
Sellaiset ihmiset vaikuttavat haihattelijoilta, jotka eivät ota koskaan mitään vakavasti, eikä niiden juttuihin voi luottaa. Sellaisia "c'est la vie, tasan ei mee nallekarkit, mutta mulla kaikki on ihanaa aina ja ikuisesti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tuosta syystä. Mulla on kavereissa erittäin postiivisia, mut sitten välillä tulee esille miten paljo työtä se vaatii. Niillä menee hermo kun pitää olla niin täydellinen. Toisaalta ne suhtautuu huumorilla mun happamuuteen.
Jotkut ihmiset pitävät yltiöpositiivisena sitä, että toisella ei nyt ihan oikeasti ole vaan mitään ylitsepääsemätöntä tragediaa elämässään, josta olisi pakko päästä puhumaan muille. Mun on todella usein vaikea keksiä mitään ikävää ja valittamisen aihetta elämästäni, koska olen elämääni ihan tyyväinen. Sen vuoksi viihdyn paljon paremmin positiivisten kuin negatiivisten ihmisten seurassa. Siis niiden, joiden lasi on puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset pitävät yltiöpositiivisena sitä, että toisella ei nyt ihan oikeasti ole vaan mitään ylitsepääsemätöntä tragediaa elämässään, josta olisi pakko päästä puhumaan muille. Mun on todella usein vaikea keksiä mitään ikävää ja valittamisen aihetta elämästäni, koska olen elämääni ihan tyyväinen. Sen vuoksi viihdyn paljon paremmin positiivisten kuin negatiivisten ihmisten seurassa. Siis niiden, joiden lasi on puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjä.
Tää juuri ärsyttää: jos jollain ON niitä tragedioita elämässään, niin sinä kuittaat ne sillä, että "sulla on vaan tuollainen lasi puoliksi tyhjä - asenne" Eli ilmeisesti jos ei itselle ole sattunut mitään ikävää, niin ei ole mitään empatiaa niitä kohtaan joilla on asiat huonosti. Ymmärrän, ettet halua kuunnella muitten ongelmista, mutta ymmärrä sinäkin, että jos on vaikka se lapsi teholla ja mieli maassa, niin kyse ei ole siitä että olisi huono asenne.
Jos olen hyvällä tuulella niin mun on vaikea pysyä totisena, joten hymyily on itselleni automaattista.
Paljon sitä kyseenalaistetaan miksi minä hymyilen ja kielletään hymyilemistäni, koska se ei sovi heidän mielestään minulle.
Monesti mietin, että enkö saa olla ihminen robotin sijasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai itse kukin saa olla ihan itsekseen positiivinen eikä sitä ole mikään pakko mennä hieromaan kenenkään naamaan väkisin. Se kai siinä ärsyttää, kun se on yhdenlaista tuputtamista.
Suomalaisten mielestä vain kaunainen mököttäminen on aitoa ja luonnollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten mielestä vain kaunainen mököttäminen on aitoa ja luonnollista.
Jep ja aivan kaikki on liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset pitävät yltiöpositiivisena sitä, että toisella ei nyt ihan oikeasti ole vaan mitään ylitsepääsemätöntä tragediaa elämässään, josta olisi pakko päästä puhumaan muille. Mun on todella usein vaikea keksiä mitään ikävää ja valittamisen aihetta elämästäni, koska olen elämääni ihan tyyväinen. Sen vuoksi viihdyn paljon paremmin positiivisten kuin negatiivisten ihmisten seurassa. Siis niiden, joiden lasi on puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjä.
Tää juuri ärsyttää: jos jollain ON niitä tragedioita elämässään, niin sinä kuittaat ne sillä, että "sulla on vaan tuollainen lasi puoliksi tyhjä - asenne" Eli ilmeisesti jos ei itselle ole sattunut mitään ikävää, niin ei ole mitään empatiaa niitä kohtaan joilla on asiat huonosti. Ymmärrän, ettet halua kuunnella muitten ongelmista, mutta ymmärrä sinäkin, että jos on vaikka se lapsi teholla ja mieli maassa, niin kyse ei ole siitä että olisi huono asenne.
No just sen vuoksi en valitsekaan seurakseni mitään tragediatyyppiä vaan ihan normaaleja, elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä. Win-win. Toki jokaisella on varmasti elämänsä aikana jotain surua esim se lapsi teholla, mutta ei se lapsi teholla ole vuosikausia. Tragediatyypeillä tarkoitan ihmisiä, joiden elämässä ei ikinä ole mitään hyvää. Ja vaikka olisikin, aina nähdään vaan se huono puoli. Voittaa lotossa kymppitonnin ja sitten itkee, kun ei voittanut miljooonaa. Siis tuo vertauskuvallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset pitävät yltiöpositiivisena sitä, että toisella ei nyt ihan oikeasti ole vaan mitään ylitsepääsemätöntä tragediaa elämässään, josta olisi pakko päästä puhumaan muille. Mun on todella usein vaikea keksiä mitään ikävää ja valittamisen aihetta elämästäni, koska olen elämääni ihan tyyväinen. Sen vuoksi viihdyn paljon paremmin positiivisten kuin negatiivisten ihmisten seurassa. Siis niiden, joiden lasi on puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjä.
Tää juuri ärsyttää: jos jollain ON niitä tragedioita elämässään, niin sinä kuittaat ne sillä, että "sulla on vaan tuollainen lasi puoliksi tyhjä - asenne" Eli ilmeisesti jos ei itselle ole sattunut mitään ikävää, niin ei ole mitään empatiaa niitä kohtaan joilla on asiat huonosti. Ymmärrän, ettet halua kuunnella muitten ongelmista, mutta ymmärrä sinäkin, että jos on vaikka se lapsi teholla ja mieli maassa, niin kyse ei ole siitä että olisi huono asenne.
No just sen vuoksi en valitsekaan seurakseni mitään tragediatyyppiä vaan ihan normaaleja, elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä. Win-win. Toki jokaisella on varmasti elämänsä aikana jotain surua esim se lapsi teholla, mutta ei se lapsi teholla ole vuosikausia. Tragediatyypeillä tarkoitan ihmisiä, joiden elämässä ei ikinä ole mitään hyvää. Ja vaikka olisikin, aina nähdään vaan se huono puoli. Voittaa lotossa kymppitonnin ja sitten itkee, kun ei voittanut miljooonaa. Siis tuo vertauskuvallisesti.
No ihmisellä voi olla enemmän kuin yksi vastoinkäyminen vuodessa tai jopa kuukaudessa. Sitä on varmaan vaikea ymmärtää, jos niiltä on säästynyt. Ei kuitenkaan kannata suhtautua halveksuen. En toki itse tunne ketään, joka voittaisi lotosya esim miljoonan ja siitä sitten valittaisi.
Ystäväni on juuri sellainen henkilö, joka innostuu helposti, näyttää kaikki tunteensa tosi vahvasti. On jopa naiivin positiivinen asioista. Se on ajoittain raivostuttavaa, mutta myös aika söpöä ja ihailtavaa, että jollain on aidosti niin hauskaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Kai itse kukin saa olla ihan itsekseen positiivinen eikä sitä ole mikään pakko mennä hieromaan kenenkään naamaan väkisin. Se kai siinä ärsyttää, kun se on yhdenlaista tuputtamista.
Tottakai, mutta vastaavasti omaa negatiivisuuttaankaan ei pidä mennä hieromaan kenenkään naamaan väkisin.
Ylipirteät ihmiset oikeasti väsyttävät (ja siten ärsyttävät) minua. Sellainen iloinen kiljahtelu minun mielestäni mitättömistä asioista ja miltei aggressiivisen päällekäyvä iloinen fiilistely (minun näkökulmastani) ja positiivisen näkeminen kaikessa vie minulta mehut, kun en ole itse sellainen ihminen enkä voi olla täysin oma itseni ilopillerien seurassa olematta heidän mielestään töykeä. Siihen juttuun täytyy pakostakin mennä hieman mukaan tai olet huonotapainen. Kokemuksia nimittäin on niistä "hei älä nyt oo tommonen synkistelijä, hymyile vähän" -kommenteista on, kun en ole lähtenyt siihen kiljahteluun ja fiilistelyyn mukaan vaan ollut oma rauhallisempi itseni.
Tein töitä avokonttorissa, jossa työkaverini olivat juurikin sellaisia ilopillereitä ja yltiöpositiivista porukkaa. Jouduin käyttämään puolet ruokatunnistani päiväunien ottamiseen. Oman toimistohuoneen saannin jälkeen en ole päikkäreitä kesken päivän nukkunut.
Vierailija kirjoitti:
Tää juuri ärsyttää: jos jollain ON niitä tragedioita elämässään, niin sinä kuittaat ne sillä, että "sulla on vaan tuollainen lasi puoliksi tyhjä - asenne" Eli ilmeisesti jos ei itselle ole sattunut mitään ikävää, niin ei ole mitään empatiaa niitä kohtaan joilla on asiat huonosti. Ymmärrän, ettet halua kuunnella muitten ongelmista, mutta ymmärrä sinäkin, että jos on vaikka se lapsi teholla ja mieli maassa, niin kyse ei ole siitä että olisi huono asenne.
Eri asiahan on ajankohtaiset tragediat ja menneet tragediat. Ei niitä toisten suruja jaksa toiset murehtia pidemmän päälle. Toisilla sitä elämän jatkaminen tuntuu olevan mahdotonta ja yrittävät estää toisten ilot. Kyllä sitä ikävää tuntee, kun toinen tuntee pahaa oloa, mutta pidemmän päälle se vie toisilta mehut. Minullakin on oma elämä jonka haluan kokea kaikkine tunteineni.
Elämässä tapahtuu paljon ikäviä asioita, mutta ei niihin ikäviin asioihin kannata ikuisuudeksi tarttua. Pitää muistaa myös iloita.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset pitävät yltiöpositiivisena sitä, että toisella ei nyt ihan oikeasti ole vaan mitään ylitsepääsemätöntä tragediaa elämässään, josta olisi pakko päästä puhumaan muille. Mun on todella usein vaikea keksiä mitään ikävää ja valittamisen aihetta elämästäni, koska olen elämääni ihan tyyväinen. Sen vuoksi viihdyn paljon paremmin positiivisten kuin negatiivisten ihmisten seurassa. Siis niiden, joiden lasi on puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjä.
Tää juuri ärsyttää: jos jollain ON niitä tragedioita elämässään, niin sinä kuittaat ne sillä, että "sulla on vaan tuollainen lasi puoliksi tyhjä - asenne" Eli ilmeisesti jos ei itselle ole sattunut mitään ikävää, niin ei ole mitään empatiaa niitä kohtaan joilla on asiat huonosti. Ymmärrän, ettet halua kuunnella muitten ongelmista, mutta ymmärrä sinäkin, että jos on vaikka se lapsi teholla ja mieli maassa, niin kyse ei ole siitä että olisi huono asenne.
No just sen vuoksi en valitsekaan seurakseni mitään tragediatyyppiä vaan ihan normaaleja, elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä. Win-win. Toki jokaisella on varmasti elämänsä aikana jotain surua esim se lapsi teholla, mutta ei se lapsi teholla ole vuosikausia. Tragediatyypeillä tarkoitan ihmisiä, joiden elämässä ei ikinä ole mitään hyvää. Ja vaikka olisikin, aina nähdään vaan se huono puoli. Voittaa lotossa kymppitonnin ja sitten itkee, kun ei voittanut miljooonaa. Siis tuo vertauskuvallisesti.
No ihmisellä voi olla enemmän kuin yksi vastoinkäyminen vuodessa tai jopa kuukaudessa. Sitä on varmaan vaikea ymmärtää, jos niiltä on säästynyt. Ei kuitenkaan kannata suhtautua halveksuen. En toki itse tunne ketään, joka voittaisi lotosya esim miljoonan ja siitä sitten valittaisi.
Sisälukutaito voisi joskus olla hyväksi :D
- eri
En ole sama mutta erään "unelma perheen" kulissien sisällä olikin pahoja rahaongelmia. Olivat eläneet yli varojen aivan liian pitkään. Ihan itse kertoi kun ei jaksanut enää taistella tai esittää.
Hän oli aina erittäin hyvällä tuulella. Aina positiivinen sekä hymyilevä. Ei ole enää :( olen edelleen hänen ystävä. Tänä syksynä ostin hänen lapsille vaatteita koska halusin.