Olen rakastunut naimisissa olevaan mieheen.

Olen ollut yli vuoden rakastunut perheelliseen työkaveriini. Hänen sanojensa mukaan hän haluaisi olla kanssani, mutta ei halua jättää lapsiaan, koska vaimo veisi ne mukanaan. Meillä on ihan mieletön kemia ja viihdymme toistemme seurassa. Huumorintajumme on samanlaista. Ongelma tässä ei ole vain hänen perheensä vaan myös minä olen naimisissa ja odotan miehelleni lasta..En rakasta enää miestäni, mutta koska ikää jo on, en voinut ajatellakaan tekeväni aborttia. Ajatukset ovat ihan sekaisin. Vaikka työkaverini tietää raskaudestani, ei hän silti pysty olemaan minusta erossa. Varsinaista suhdetta meillä ei ole eikä varsinaista seksiä, mutta ihanaa suutelua ja  käsipeliä..Hän ei uskalla mennä pidemmälle, koska pelkää niin paljon jäävänsä kiinni ja menettävänsä lapset. Alusta asti on ollut selvää molemmille ettei meillä ole mitään yhteistä tulevaisuutta eikä tässä edes pitänyt käydä näin, mutta vuoden aikana olemme rakastuneet toisiimme. Nyt olemme lomalla emmekä ole missään yhteydessä toisiimme ja se hajottaa. Kuolen ikävään. En voi ajatella kuin häntä. Onneksi mulla on sentään ihanat muistot. Niitä ei ainakaan kukaan voi ottaa multa pois.

Minä olen hullaantunut itseäni 12  vuotta vanhempaan naimisissa olevaan mieheen. Itse olen vapaa ja lapseton nainen.  En tunne miehen vaimoa enkä lapsia, joten en edes osaa ajatella heitä. Ajattelen vain ja ainoastaan miestä. Ja sen vain sanon, että mikäli mies pyytää minut mukaansa niin sitten mennään, bensaa liekkeihin (kuten edellinen kirjoittaja totesi) enkä halua voida itselleni mitään.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 19:18"]

Minä olen hullaantunut itseäni 12  vuotta vanhempaan naimisissa olevaan mieheen. Itse olen vapaa ja lapseton nainen.  En tunne miehen vaimoa enkä lapsia, joten en edes osaa ajatella heitä. Ajattelen vain ja ainoastaan miestä. Ja sen vain sanon, että mikäli mies pyytää minut mukaansa niin sitten mennään, bensaa liekkeihin (kuten edellinen kirjoittaja totesi) enkä halua voida itselleni mitään.

[/quote]

Uu jeah. Fuck yeah! Burn baby burn.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 18:41"]

Mies on vähän yli 15 vuotta vanhempi kuin minä. Tai no, ainakin olen ihastunut syvästi. Hän on hyvä ystäväni ja pidän myös hänen vaimostaan ja lapsistaan. Mutta, idiootti kun olen, en sitten osaa pitää ajatuksiani kasassa. En ikinä aio paljastaa tunteitani, koska en tahdo että heidän elämänsä vaikeutuu. Pelkään vain, että tulen paljastaneeksi ne vahingossa, en aina osaa käyttäytyä. Minun pitää alkaa kehittää itsekuria. Vaikeaa on, mutta uskon että selviän. 

[/quote]

? Tunteet eivät ole vaarallisia. Sekään ei oikeasti ketään vahingoittaisi, vaikka kertoisit tunteistasi, tai ei ainakaan kohdetta.

Juu, naimisissa olevaan ei kosketa. Ajattele heidän lapsia, mitä pahaa teet koko perheelle jos sen aiot ja tahdot pilata. 

Lopeta tollanen haihattelu ja keskity omaan elämääsi

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 18:45"]

Juu, naimisissa olevaan ei kosketa. Ajattele heidän lapsia, mitä pahaa teet koko perheelle jos sen aiot ja tahdot pilata. 

Lopeta tollanen haihattelu ja keskity omaan elämääsi

[/quote]

Olisit vähemmän epävarma, niin voisi alkaa helpottaa... Kukaan ei ketään voi omistaa tässä elämässä, ymmärrätkö sinä sitä ollenkaan? Avioliittokin on lopultakin vain sopimus, eli se ei tarkoita että ne ihmiset sentään omistaisivat toisensa. Ja rakkaus on, jos se on, ja joskus käy niin että se loppuukin.

Minä yleisesti ottaen kannatan tunteista puhumista. Jos esim. aloittaja todella kovasti kokee vahvat tunteensa ja tahtoo ne myös kohteelleen kertoakin, niin ei hän ole rikkonut siinä sinänsä yhtään mitään. Vastapuoli on kyllä aikuinen ihminen, joka itse päättää -pitäisi ainakin- kuinka kuulemaansa suhtautuu ja miten jatkossa päättää toimia. 

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 18:54"][quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 18:45"]

Juu, naimisissa olevaan ei kosketa. Ajattele heidän lapsia, mitä pahaa teet koko perheelle jos sen aiot ja tahdot pilata. 

Lopeta tollanen haihattelu ja keskity omaan elämääsi

[/quote]

Olisit vähemmän epävarma, niin voisi alkaa helpottaa... Kukaan ei ketään voi omistaa tässä elämässä, ymmärrätkö sinä sitä ollenkaan? Avioliittokin on lopultakin vain sopimus, eli se ei tarkoita että ne ihmiset sentään omistaisivat toisensa. Ja rakkaus on, jos se on, ja joskus käy niin että se loppuukin.

Minä yleisesti ottaen kannatan tunteista puhumista. Jos esim. aloittaja todella kovasti kokee vahvat tunteensa ja tahtoo ne myös kohteelleen kertoakin, niin ei hän ole rikkonut siinä sinänsä yhtään mitään. Vastapuoli on kyllä aikuinen ihminen, joka itse päättää -pitäisi ainakin- kuinka kuulemaansa suhtautuu ja miten jatkossa päättää toimia. 

[/quote]Aina ei voi olla tunteiden vietävissä.Joskus pitää ajatella ihan pelkällä järjellä ja varsinkin silloin kun kyseessä on pieniä lapsia.Kukaan ei tosiaan omista ketään mutta ei se silti sitä tarkoita että häikäilemättömästi ja itsekkäästi mietitään vain itseä ja pienet lapset on pelinappuloita.

Voihan se olla, että se vaimo on kyllästynyt siihen mieheen ja oottaa et joku muu korjaisi pois?

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 18:54"][quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 18:45"]

Juu, naimisissa olevaan ei kosketa. Ajattele heidän lapsia, mitä pahaa teet koko perheelle jos sen aiot ja tahdot pilata. 

Lopeta tollanen haihattelu ja keskity omaan elämääsi

[/quote]

Olisit vähemmän epävarma, niin voisi alkaa helpottaa... Kukaan ei ketään voi omistaa tässä elämässä, ymmärrätkö sinä sitä ollenkaan? Avioliittokin on lopultakin vain sopimus, eli se ei tarkoita että ne ihmiset sentään omistaisivat toisensa. Ja rakkaus on, jos se on, ja joskus käy niin että se loppuukin.

Minä yleisesti ottaen kannatan tunteista puhumista. Jos esim. aloittaja todella kovasti kokee vahvat tunteensa ja tahtoo ne myös kohteelleen kertoakin, niin ei hän ole rikkonut siinä sinänsä yhtään mitään. Vastapuoli on kyllä aikuinen ihminen, joka itse päättää -pitäisi ainakin- kuinka kuulemaansa suhtautuu ja miten jatkossa päättää toimia. 

[/quote]Aina ei voi olla tunteiden vietävissä.Joskus pitää ajatella ihan pelkällä järjellä ja varsinkin silloin kun kyseessä on pieniä lapsia.Kukaan ei tosiaan omista ketään mutta ei se silti sitä tarkoita että häikäilemättömästi ja itsekkäästi mietitään vain itseä ja pienet lapset on pelinappuloita.

[/quote]

Ei ero tarkoita automaattisesti ollenkaan sitä, että lapset olisivat jotain pelinappuloita missään kohdin. Sulla menee nyt asiat sekaisin. On täysin mahdollista erota sivistyneesti ja siten että lapset eivät koskaan joudu pelinappuloiksi. Kuten sanoin, kukaan ei täällä omista ketään, mutta sinun ajattelutapasi mukaan kuitenkin taidat ajatella että omistaa jos ja jos ja jos. Siinä vaiheessa jos pelkät lapset ovat ainoa syy olla yhdessä, niin ei lujaa mene, mutta tietenkin jokainen saa niinkin omalla kohdallaan valita, eikä sekään sikäli muille kuulu. Kenelläkään ei kuitenkaan silloinkaan lapsia kiristysvälineenä käytellen ole oikeutta pakottaa toista jäämään olemaan kanssaan, jos tämä ei todella halua jäädä ja haluaa jotain muuta todettuaan, ettei yhteiselo sitä ole.

Mutta se ajatus että aloittaja kertoisikin miehelle tunteensa, ei vielä tarkoita mitään muuta kuin että aloittaja kertoisi miehelle tunteensa. On aika pitkä matka mukaan lähtemiseen, eikö vain? Kuten sanoin, ole vähemmän epävarma, niin johan alkaa helpottaa.

No, ap ei ole sitä miestä vamppaamassa. Voitte olla huoleti, en riko perhettä.

Minä olen rakastunut itseäni 10 vuotta vanhempaan, perheelliseen mieheen. Kun tajusin tämän, otin heti etäisyyttä ja yritän unohtaa koko tyypin. Surkeeta.

"Jos lapset ovat ainoa syy olla yhdessä niin ei lujaa mene."Pitääkö sit aina mennä lujaa?Entä jos alkaa mennä liian lujaa?Entä jos suorastaan karkaa mopo käsistä?

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 19:38"]

"Jos lapset ovat ainoa syy olla yhdessä niin ei lujaa mene."Pitääkö sit aina mennä lujaa?Entä jos alkaa mennä liian lujaa?Entä jos suorastaan karkaa mopo käsistä?

[/quote]

Se on vain sellainen sanonta. Mutta jotta sinäkin tajuat, niin sanotaan sitten niin että jos lapset ovat se yksi ja ainoa syy olla enää yhdessä, niin onnettomalta elämältä kuulostaa.

Jätä se. Mies on varattu ja perheellinen, sen elämä kuulkee etenpäin vaimonsa ja lastensa kanssa. Sinulla ei ole oikeutta rikkoa perhettä. Etsi itsellesi vapaa mies.

Kuuntele omaatuntoasi, jatka matkaasi. Anna miehen jäädä menneisyyteen kauniina muistona, joka ei ollut sinua varten. Arvosta itseäsi, älä jää roikkumaan varattuun.

Minä en kannattaisi tunteista puhumista tuon miehen kanssa.

Ihmeiden ihme - myös miehet, tai osa miehistä, ovat tuntevia yksilöitä ja jopa herkkiä sellaisia. Monelle miehelle voisi käydä niin, että kerrottuasi tuon saattaisi hänellä syntyä helliä tunteita myös sinua kohtaan, jos ei muuten, niin empatian siivittämänä. Sitten näitä kahden ihmisen helliä tunteita onkin entistä vaikeampi torjua.

Jos haluat ajatella tuon perheen vaimoa ja lapsia, pidä tunteet itselläsi. Jos haluat panostaa itseesi ja tuohon mieheen kaikesta huolimatta, kerro tunteistasi hänelle.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 19:44"]

Jätä se. Mies on varattu ja perheellinen, sen elämä kuulkee etenpäin vaimonsa ja lastensa kanssa. Sinulla ei ole oikeutta rikkoa perhettä. Etsi itsellesi vapaa mies.

Kuuntele omaatuntoasi, jatka matkaasi. Anna miehen jäädä menneisyyteen kauniina muistona, joka ei ollut sinua varten. Arvosta itseäsi, älä jää roikkumaan varattuun.

[/quote]

Ei meillä ole suhdetta, ei ole ollut eikä tule olemaan.ap

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 19:50"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 19:44"]

Jätä se. Mies on varattu ja perheellinen, sen elämä kuulkee etenpäin vaimonsa ja lastensa kanssa. Sinulla ei ole oikeutta rikkoa perhettä. Etsi itsellesi vapaa mies.

Kuuntele omaatuntoasi, jatka matkaasi. Anna miehen jäädä menneisyyteen kauniina muistona, joka ei ollut sinua varten. Arvosta itseäsi, älä jää roikkumaan varattuun.

[/quote]

Ei meillä ole suhdetta, ei ole ollut eikä tule olemaan.ap

[/quote]

Aivan, mutta leikit tulella. Et voi tietää koska se roihahtaa, kun olet noin herkässä mielentilassa. Tilaisuus tekee varkaan. Pysy erossa siitä miehestä, niin vältät mielipahan.

No jotta sinäkin tajuat niin sanotaan sitten niin että pitkässä suhteessa on hyviä ja huonoja aikoja.Juuri niinä huonoina aikoina ne lapset voi olla se yhdessä pysymisen syy.Ja sitten tuleekin parempi aika ja huomaatte että valitsisitte toisenne edelleen ilman lapsiakin.Itse olen ollut saman ihmisen kanssa 20 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 19:31"]

Minä olen rakastunut itseäni 10 vuotta vanhempaan, perheelliseen mieheen. Kun tajusin tämän, otin heti etäisyyttä ja yritän unohtaa koko tyypin. Surkeeta.

[/quote]

Hienoa, ettet sinä sentään ajattele, että "ketään ei voi omistaa".... 

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 19:59"][quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 19:31"]

Minä olen rakastunut itseäni 10 vuotta vanhempaan, perheelliseen mieheen. Kun tajusin tämän, otin heti etäisyyttä ja yritän unohtaa koko tyypin. Surkeeta.

[/quote]

Hienoa, ettet sinä sentään ajattele, että "ketään ei voi omistaa".... 

[/quote]

Ajattelen kyllä, että ketään ei voi omistaa. En kuitenkaan aio olla syy kenenkään avioeroon. Erotkoon muista syistä jos siltä tuntuu. Mä pysyn poissa moisista kuvioista.