Lue keskustelun säännöt.
On todella ihmeellistä olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei vedä joka asiasta hernettä nenään
20.11.2020 |
Joka ei loukkannu ja suutu joka asiasta.Olemme olleet yhdessä jo seitsemän vuotta. Vieläkin hämmästyttää, että hän osaa ottaa asiat asioina, rikä tee niistä henkilökohtaisia.
Minulla oli pitkä parisuhde miehen kanssa, joka oli mielensäpahoittaja: jos ei ollut tarpeeksi kiinnostunut jostain, hän loukkaantui. Jos oli eri mieltä jostain, hän otti sen henkilökohtaisena loukkauksena. Jos ei osannut kiittää ja kumartaa oikeassa paikassa, hän suuttui.
Ai, että elämä on nykyään ihanaa.
Samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös nykyisen kanssa käynyt tämmöinen tuuri.
Exä (insinööri) nillitti kaikesta, miten piti olla ja tehdä ihan tietyllä tavalla, niin tiskikoneen täyttö kuin seksi.
Liian kauan yritin suorittaa ja kelvata, yli 15 vuotta, kuvitellen että "kaikissa meissähän on vikaa, en ole itsekään virheetön".
Kumma juttu, nykyisessä suhteessani (insinööri) kelpaan ihan omana itsenäni, asiat tietysti menevät joskus hankaukseen, mutta ne keskustellaan. Ihanaa, rentouttavaa, ehjäävää.Onnellinen sinun puolesta, tuo kaavamainen seksikin ihan älytöntä
Kaavamaisen seksin älyttömyydestä, siihen lienee monia syitä mutta yksi voi olla trauma. On tiedettävä aina mitä tapahtuu seuraavaksi, muuten joutuu paniikinomaisiin tiloihin.
Ja 15 vuoden jälkeen ihmisen olisi pitänyt moneen kertaan avautua asiasta kumppanilleen ja mennä terapiaan. -eri
Usko tai älä omasta kokemuksesta yritin sekä terapeutille että psykiatriselle sh:lle puhua että epäilin hyväksikäyttöä mutta he ei halunneet kuulla. Kai siksi kun feikit luulot hyväksikäytöstä on niin yleisiä. Myöhemmin ymmärsin mistä oli kyse ja ehkä se olisi terapiassakin selvinnyt jos terapeutti olisi halunnut lähteä tutkimaan asiaa. Ei halunnut. Olen jo luovuttanut.
No en usko. "Eivät halunneet kuulla." Just.
Keräsin terapiassa monta viikkoa rohkeutta puhua asiasta koska aiheesta on hieveän vaikea puhua. Sanoin että minulla on ongelmia seksuaalisuudessani ja että epäilen hyväksikäyttöä vaikka en muista sitä. Terapeutti ikään kuin hätkähti, nojasi taaksepäin ja risti kädet puuskaan eteensä. Kertoi kuinka niin tuskin on käynyt jollei sitä muista ja kertoi yleisistä valemuistoista joita ihmisille oli syntynyt kun yrittää muistella jne. En muista enää tarkkaan. Minua hävetti enkä yrittänyt enää uudestaan tuon terapeutin kanssa. Saman puheen kuulin myöhemmin kun yritin uudelleen sh:n puheilla. Törmäsin kerran suomalaiseen tutkimukseen aiheesta naisten seksuaalisen hyväksikäytön vähättely terapiassa ja kuinka terapia on usein lähtenyt sujumaan vasta kun on päästy tuohon aiheeseen. Olen pari kertaa yrittänyt turhaan löytää sitä tutkimusta kun en tyhmä huomannut laittaa linkkiä talteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa "ottaa asiat asioina"?
Jos ihmiselle joka ottaa asiat asioina, huomauttaa jostakin, hän ei ota sitä arvosteluna itseään kohtaan eikä henkilökohtaisena loukkauksena. Ei vedä herneitä nenään. Tällainen ihminen pystyy keskustelemaan siitä asiasta (esim. joku tietty tapa toimia), joka toista ärsyttää, provosoitumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisethan sitä draamailua parisuhteissa yleensä harrastavat, eivät miehet. Aivan nurinkurinen ketju.
Varmaan keskivertoa enemmän, mutta kyllä minun eksäni oli meillä se nalkuttaja, en minä.
Ap
Millä ihmeen perusteella keskivertoa enemmän?
Odotan innolla vastaustasi. Kaltaisellasi rauhallisella ja rationaalisella ihmisellä on varmasti vastaansanomattomat todisteet ja tilastot.
Ihan vain TUNTUU siltä, koska työelämässkin naiset ovat pedantimpia ja tarkempia kuin miehet. Siis oma KOKEMUS. Ja Yleensä se on tarkka ihminen, joka nalkuttaa, kun muut eivät ole yhtä tarkkoja. Leväperäisellä ihmisellä ei ole nalkutuksen aihetta.
Ap
Kerro tarkemmin. Miten tämä käytännössä ilmenee? Siis tämä sukupuolijakauma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisethan sitä draamailua parisuhteissa yleensä harrastavat, eivät miehet. Aivan nurinkurinen ketju.
Varmaan keskivertoa enemmän, mutta kyllä minun eksäni oli meillä se nalkuttaja, en minä.
Ap
Millä ihmeen perusteella keskivertoa enemmän?
Odotan innolla vastaustasi. Kaltaisellasi rauhallisella ja rationaalisella ihmisellä on varmasti vastaansanomattomat todisteet ja tilastot.
Ihan vain TUNTUU siltä, koska työelämässkin naiset ovat pedantimpia ja tarkempia kuin miehet. Siis oma KOKEMUS. Ja Yleensä se on tarkka ihminen, joka nalkuttaa, kun muut eivät ole yhtä tarkkoja. Leväperäisellä ihmisellä ei ole nalkutuksen aihetta.
Ap
Kerro tarkemmin. Miten tämä käytännössä ilmenee? Siis tämä sukupuolijakauma?
Tietysti kokemus on vain minulta. Ikää minulla on 50 +, eli työelämäkokemusta löytyy.
Työelämässä se näkyy niin, että miehet eivät välttämättä reagoi sähkpostiviesteihin, eivät suunnittele etukäteen, jos suunnittelevat, eivät laita varmistusviestejä joka paikkaan eivätkä tiedota muita toiminnastaan. Hallinnolliset tehtävät ovat vähän sinne päin. Esimiehenä mies antaa enemmän vapautta.
Naisista tietää paremmin, mitä tapahtuu. He vastaavat nopeammin viesteihin. He ovat niitä, jotka palaverissa huomaavat virheet, ja pikkutarkka ihminen ne huomaa. Kehittämistiimissä se on yleensä nainen, joka vääntää jonkin lauseen sanamuodosta.
Summasummarum: kun tekee tiimityötä, niin naisen kanssa se on täsmällisempää. Miehen kanssa luotetaan enemmän, että kyllä se prosessi kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa "ottaa asiat asioina"?
Sitä, ettei asioita oteta henkilökohtaisesti.
Esim. Puoliso on myöhässä, koska on jäänyt suustaan kiinni.
Jos otat ”asian asiana”, niin sanot hänelle, että ”en tykkää, että annat mun odotuttaa, se on ärsyttävää. Sun pitää opetella ajankäytön hallintaa”.
Jos otat henkilökohtaisesti, niin sanot ”sä et yhtään välitä musta, kun myöhästelet noin. Jos sä oikeesti rakastaisit, niin sä miettisit, miltä musta tuntuu. Sua kiinnostaa muut ihmiset enemmän kuin tämä meidän asia”."Sun pitää opetella ajankäytön hallintaa" on ylimääräinen tuossa. Ihmiset jotka antavat neuvoja, joita ei ole pyydetty ovat todella ärsyttäviä. Mielestäni kakkosesimerkkisi on jopa kehittävämpi tapa ilmaista harmistusta. Se on oikeastaan totuus tilanteesta ja tuolta pohjalta voi aloittaa keskustelun paremmin.
Kakkosesimerkki tekee oletuksia tulkintoja toisen motiiveista. Se ei ole koskaan rakentavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisethan sitä draamailua parisuhteissa yleensä harrastavat, eivät miehet. Aivan nurinkurinen ketju.
Varmaan keskivertoa enemmän, mutta kyllä minun eksäni oli meillä se nalkuttaja, en minä.
Ap
Millä ihmeen perusteella keskivertoa enemmän?
Odotan innolla vastaustasi. Kaltaisellasi rauhallisella ja rationaalisella ihmisellä on varmasti vastaansanomattomat todisteet ja tilastot.
Ihan vain TUNTUU siltä, koska työelämässkin naiset ovat pedantimpia ja tarkempia kuin miehet. Siis oma KOKEMUS. Ja Yleensä se on tarkka ihminen, joka nalkuttaa, kun muut eivät ole yhtä tarkkoja. Leväperäisellä ihmisellä ei ole nalkutuksen aihetta.
Ap
Kerro tarkemmin. Miten tämä käytännössä ilmenee? Siis tämä sukupuolijakauma?
Tietysti kokemus on vain minulta. Ikää minulla on 50 +, eli työelämäkokemusta löytyy.
Työelämässä se näkyy niin, että miehet eivät välttämättä reagoi sähkpostiviesteihin, eivät suunnittele etukäteen, jos suunnittelevat, eivät laita varmistusviestejä joka paikkaan eivätkä tiedota muita toiminnastaan. Hallinnolliset tehtävät ovat vähän sinne päin. Esimiehenä mies antaa enemmän vapautta.
Naisista tietää paremmin, mitä tapahtuu. He vastaavat nopeammin viesteihin. He ovat niitä, jotka palaverissa huomaavat virheet, ja pikkutarkka ihminen ne huomaa. Kehittämistiimissä se on yleensä nainen, joka vääntää jonkin lauseen sanamuodosta.
Summasummarum: kun tekee tiimityötä, niin naisen kanssa se on täsmällisempää. Miehen kanssa luotetaan enemmän, että kyllä se prosessi kantaa.
Ja mielestäsi tuo todistaa että naiset "draamailevat" enemmän? Siitähän oli kyse, kuten tuossa yllä lukee.
Samaa olen ihmetellyt. Eksäni oli luonnehäiriöinen ja jos huomautin hänelle mitään hänen käytöksestään (jatkuvasta arvostelusta, mitätöinnistä ja kontroloinnista), niin joka asiasta tuli vuosisadan riita joka ei olisi päättynyt mihinkään muuhun, kuin siihen, että minä pyydän anteeksi ja matelen hänen edessään. Vaikka alunperin hän olisi käyttäytynyt tökerösti, puhunut törkeästi, käyttäytynyt väärin jne. Vielä eronkin jälkeen sain maanisia viestejä kuukausien ajan, jossa vaadittiin anteeksipyyntöä.
Olin aika ahdistunut riitelyn suhteen, kun aloitin nykyisen suhteeni. Ja miten helpottavaa ja hämmentävää on ollutkaan se, kun nykyisen kanssa pystyn keskustelemaan erimielisyydet läpi ilman toisen valtapelejä, manipulointia, erouhkailua ja hylkäämisellä pelaamista. Ilman jäätävää uhriutumista ja draamaa. Olen todella kiitollinen ja helpottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisethan sitä draamailua parisuhteissa yleensä harrastavat, eivät miehet. Aivan nurinkurinen ketju.
Varmaan keskivertoa enemmän, mutta kyllä minun eksäni oli meillä se nalkuttaja, en minä.
Ap
Millä ihmeen perusteella keskivertoa enemmän?
Odotan innolla vastaustasi. Kaltaisellasi rauhallisella ja rationaalisella ihmisellä on varmasti vastaansanomattomat todisteet ja tilastot.
Ihan vain TUNTUU siltä, koska työelämässkin naiset ovat pedantimpia ja tarkempia kuin miehet. Siis oma KOKEMUS. Ja Yleensä se on tarkka ihminen, joka nalkuttaa, kun muut eivät ole yhtä tarkkoja. Leväperäisellä ihmisellä ei ole nalkutuksen aihetta.
Ap
Kerro tarkemmin. Miten tämä käytännössä ilmenee? Siis tämä sukupuolijakauma?
Tietysti kokemus on vain minulta. Ikää minulla on 50 +, eli työelämäkokemusta löytyy.
Työelämässä se näkyy niin, että miehet eivät välttämättä reagoi sähkpostiviesteihin, eivät suunnittele etukäteen, jos suunnittelevat, eivät laita varmistusviestejä joka paikkaan eivätkä tiedota muita toiminnastaan. Hallinnolliset tehtävät ovat vähän sinne päin. Esimiehenä mies antaa enemmän vapautta.
Naisista tietää paremmin, mitä tapahtuu. He vastaavat nopeammin viesteihin. He ovat niitä, jotka palaverissa huomaavat virheet, ja pikkutarkka ihminen ne huomaa. Kehittämistiimissä se on yleensä nainen, joka vääntää jonkin lauseen sanamuodosta.
Summasummarum: kun tekee tiimityötä, niin naisen kanssa se on täsmällisempää. Miehen kanssa luotetaan enemmän, että kyllä se prosessi kantaa.
Ja mielestäsi tuo todistaa että naiset "draamailevat" enemmän? Siitähän oli kyse, kuten tuossa yllä lukee.
En minä draamailusta ole puhunut, vaan nipottamisesta. Pikkutarkka ihminen on tarkka, että asiat menevät oikein. => naiset tuntuvat olevan keskimääräistä pikkutarkempia => naiset nipottavat enemmän.
Draamailu on sitten asia erikseen. Se liittyy isoon egoon.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normiparisuhde enemmistönä omassa tuttavapiirissä. Mikä on miehesi ja exäsi koulutustausta?
Yksi putkimies ja kokki(mies) ovat riidanhaastajia ja vaikeita luonteita. Insinöörit ja dippainssit helppoja luonteita. 45 v kokemuksella sanon näin tuttavapiiriä tutkaillessa.
Tjaa...eksäni on tohtori koulutukseltaan ja niin vaikean ja häiriintyneen ihmisen kanssa en ole koskaan aikaisemmin ollut. Tein kaiken väärin, keitin jopa veden hänen mielestään väärin ja kun ärsyynnyin jatkuvaan arvosteluun ja piikittelyyn, niin se oli hänen törkeää demonisointiaan ja ilmaisuvapauden rajoittamista. Minun olisi pitänyt pyytää häneltä anteeksi sitä, kun pyysin, että hän olisi rehellinen minulle, kohtelisi minua kuin ihmistä eikä pelaisi tunteillani. Minun olisi pitänyt sanomatta tietää milloin hän on väsynyt, nälkäinen, pitkästynyt jne. ja osattava sanomatta tietää, miten poistaa nämä inhottavat tunteet tyypiltä. Hän sai kiukutella ja raivota, minä en olisi koskaan saanut väsyä kiukkuun ja raivoamiseen eikä minulla saanut olla mitään tarpeita. Ihan hirveä ihminen.
Nykyinen on ihan vain amis koulutukseltaan ja todella ihana ihminen. Ottaa huomioon, keskustelee, osaa kertoa aidosti ja rehellisesti tunteistaan ja ajatuksistaan, osaa keskustella niistä, ei raivoa, ei alista, ei mitätöi. On ihan valovuosien päässä tunnetaidoiltaan ja parisuhdetaidoiltaan, jos vertaa siihen tohtoriin, joka oli hyvin luonnevikainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normiparisuhde enemmistönä omassa tuttavapiirissä. Mikä on miehesi ja exäsi koulutustausta?
Yksi putkimies ja kokki(mies) ovat riidanhaastajia ja vaikeita luonteita. Insinöörit ja dippainssit helppoja luonteita. 45 v kokemuksella sanon näin tuttavapiiriä tutkaillessa.
Voi apua, minun dippainssi ex oli pahimman luokan Mielensäpahoittaja. Niin ahdistava suhde, että huhhuh.
Ymmärrän ap:ta oikein hyvin. Uuden miehen kanssa 8v ja yhä olen hyvin kiitollinen tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vakka kantensa löytää, sanoo vanha kansa.
Miehesi vaikuttaa turvalliselta ja luotettavalta. Olen iloinen puolestasi.
Minä en selvinnyt vastaavanlaisen tyypin kanssa edes 25 vuotta. Olen temperamenttinen ja touhukas, niin koin että toisen rauhallisuus ja tyyneys oli kuin kivireki. Kun se rauhallisuus oli sitten ihan joka paikassa. Tällä en tarkoita, ettenkö muista miestäni rakkaudella ja hyvällä. Hän tasapainotti minua, mutta myös koin tukehtuvani. Toisen pitää olla myöskin vilkas ja pärjään sellaisten kanssa, jotka vähän jaksaa suuttua. Toki kitinä ja märinä on tylsää, jos sellaista olisi.
Häh, eihän turvallinen ja luotettava ole synonyymejä rauhallisuuden ja tyyneyden kanssa? Tekstistäsi sai sellaisen käsityksen.
Oma mies on turvallinen ja luotettava, mutta samaan aikaan todellinen adhd, joka ei pysy paikallaan. Vaikka tietyllä tapaa on rauhallinen, ei siis äkkipikainen tms, niin tarvitsee paljon stimulaatiota mielelle ja ruumiille. Enkä puhu nyt seksistä, vaan esim käsitöistä, remonteista, projekteista, matkustamista yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisethan sitä draamailua parisuhteissa yleensä harrastavat, eivät miehet. Aivan nurinkurinen ketju.
Varmaan keskivertoa enemmän, mutta kyllä minun eksäni oli meillä se nalkuttaja, en minä.
Ap
Millä ihmeen perusteella keskivertoa enemmän?
Odotan innolla vastaustasi. Kaltaisellasi rauhallisella ja rationaalisella ihmisellä on varmasti vastaansanomattomat todisteet ja tilastot.
Ihan vain TUNTUU siltä, koska työelämässkin naiset ovat pedantimpia ja tarkempia kuin miehet. Siis oma KOKEMUS. Ja Yleensä se on tarkka ihminen, joka nalkuttaa, kun muut eivät ole yhtä tarkkoja. Leväperäisellä ihmisellä ei ole nalkutuksen aihetta.
Ap
Kerro tarkemmin. Miten tämä käytännössä ilmenee? Siis tämä sukupuolijakauma?
Tietysti kokemus on vain minulta. Ikää minulla on 50 +, eli työelämäkokemusta löytyy.
Työelämässä se näkyy niin, että miehet eivät välttämättä reagoi sähkpostiviesteihin, eivät suunnittele etukäteen, jos suunnittelevat, eivät laita varmistusviestejä joka paikkaan eivätkä tiedota muita toiminnastaan. Hallinnolliset tehtävät ovat vähän sinne päin. Esimiehenä mies antaa enemmän vapautta.
Naisista tietää paremmin, mitä tapahtuu. He vastaavat nopeammin viesteihin. He ovat niitä, jotka palaverissa huomaavat virheet, ja pikkutarkka ihminen ne huomaa. Kehittämistiimissä se on yleensä nainen, joka vääntää jonkin lauseen sanamuodosta.
Summasummarum: kun tekee tiimityötä, niin naisen kanssa se on täsmällisempää. Miehen kanssa luotetaan enemmän, että kyllä se prosessi kantaa.
Ja mielestäsi tuo todistaa että naiset "draamailevat" enemmän? Siitähän oli kyse, kuten tuossa yllä lukee.
En minä draamailusta ole puhunut, vaan nipottamisesta. Pikkutarkka ihminen on tarkka, että asiat menevät oikein. => naiset tuntuvat olevan keskimääräistä pikkutarkempia => naiset nipottavat enemmän.
Draamailu on sitten asia erikseen. Se liittyy isoon egoon.
Nipottaa voi myös olematta millään muulla havaittavalla tavalla pikkutarkka. Joku saattaa huomata, että on epäjärjestystä, mutta on mielestään liian tärkeä ja hieno pitämään järjestyksestä ja yksityiskohdista itse huolta. Muiden nakki. Ja se sama pitää omia fiiliksiään niin tärkeinä, että ne on pakko kailottaa ääneen tilanteessa, jossa joku muu valitsisi olla hiljaa. Ynnää nämä yhteen, niin saat ihmisen, joka näyttää varsin suurpiirteiseltä, mutta nipottaa jatkuvasti. Ne tällaiset, jotka olen nähnyt, ovat olleet miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa "ottaa asiat asioina"?
Sitä, ettei asioita oteta henkilökohtaisesti.
Esim. Puoliso on myöhässä, koska on jäänyt suustaan kiinni.
Jos otat ”asian asiana”, niin sanot hänelle, että ”en tykkää, että annat mun odotuttaa, se on ärsyttävää. Sun pitää opetella ajankäytön hallintaa”.
Jos otat henkilökohtaisesti, niin sanot ”sä et yhtään välitä musta, kun myöhästelet noin. Jos sä oikeesti rakastaisit, niin sä miettisit, miltä musta tuntuu. Sua kiinnostaa muut ihmiset enemmän kuin tämä meidän asia”."Sun pitää opetella ajankäytön hallintaa" on ylimääräinen tuossa. Ihmiset jotka antavat neuvoja, joita ei ole pyydetty ovat todella ärsyttäviä. Mielestäni kakkosesimerkkisi on jopa kehittävämpi tapa ilmaista harmistusta. Se on oikeastaan totuus tilanteesta ja tuolta pohjalta voi aloittaa keskustelun paremmin.
Kakkosesimerkki tekee oletuksia tulkintoja toisen motiiveista. Se ei ole koskaan rakentavaa.
Rakentava käytös on joskus epärakentavinta, mitä voi olla. Jos on kohtaamisennälkä tunnetasolla, mikään järkikeskustelu ei vastaa siihen tarpeeseen.
Tuossa jälkimmäisessä tilanteessa hylätyksi tulemisen tunteet sanoitetaan hyvin tarkasti. Ei se ole tulkintaa toisen motiiveista, vaan kertomus siitä, miltä ne vaikuttavat, ja minkälaisia tunteita vastaan joutuu taistelemaan kun toinen vain porskuttaa rauhassa omia polkujaan, autuaan tietämättömänä tilanteen aiheuttamasta ongelmasta.
On paljon ihmisiä, jotka tekevät toista kohtaan melkoista väkivaltaa kieltäytyessään kuuntelemasta heitä tunnetasolla. Toki heillä on hyvä syy siihen jos he pelkäävät että jatkossa tunneviestintä toimii vain yhteen suuntaan ja he joutuvat jatkuvasti kohtuuttomampien tunnemyrskyjen tuivertamiksi ilman mitään edistystä, mutta heidän pitäisi puolestaan kyetä viestimään tämä tunteensa. Jos eivät taivu sellaiseen, jättävät he toisen pimentoon selviytymään yksin ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa "ottaa asiat asioina"?
Sitä, ettei asioita oteta henkilökohtaisesti.
Esim. Puoliso on myöhässä, koska on jäänyt suustaan kiinni.
Jos otat ”asian asiana”, niin sanot hänelle, että ”en tykkää, että annat mun odotuttaa, se on ärsyttävää. Sun pitää opetella ajankäytön hallintaa”.
Jos otat henkilökohtaisesti, niin sanot ”sä et yhtään välitä musta, kun myöhästelet noin. Jos sä oikeesti rakastaisit, niin sä miettisit, miltä musta tuntuu. Sua kiinnostaa muut ihmiset enemmän kuin tämä meidän asia”."Sun pitää opetella ajankäytön hallintaa" on ylimääräinen tuossa. Ihmiset jotka antavat neuvoja, joita ei ole pyydetty ovat todella ärsyttäviä. Mielestäni kakkosesimerkkisi on jopa kehittävämpi tapa ilmaista harmistusta. Se on oikeastaan totuus tilanteesta ja tuolta pohjalta voi aloittaa keskustelun paremmin.
Kakkosesimerkki tekee oletuksia tulkintoja toisen motiiveista. Se ei ole koskaan rakentavaa.
Rakentava käytös on joskus epärakentavinta, mitä voi olla. Jos on kohtaamisennälkä tunnetasolla, mikään järkikeskustelu ei vastaa siihen tarpeeseen.
Tuossa jälkimmäisessä tilanteessa hylätyksi tulemisen tunteet sanoitetaan hyvin tarkasti. Ei se ole tulkintaa toisen motiiveista, vaan kertomus siitä, miltä ne vaikuttavat, ja minkälaisia tunteita vastaan joutuu taistelemaan kun toinen vain porskuttaa rauhassa omia polkujaan, autuaan tietämättömänä tilanteen aiheuttamasta ongelmasta.
On paljon ihmisiä, jotka tekevät toista kohtaan melkoista väkivaltaa kieltäytyessään kuuntelemasta heitä tunnetasolla. Toki heillä on hyvä syy siihen jos he pelkäävät että jatkossa tunneviestintä toimii vain yhteen suuntaan ja he joutuvat jatkuvasti kohtuuttomampien tunnemyrskyjen tuivertamiksi ilman mitään edistystä, mutta heidän pitäisi puolestaan kyetä viestimään tämä tunteensa. Jos eivät taivu sellaiseen, jättävät he toisen pimentoon selviytymään yksin ulos.
Olen eri mieltä. Tai olen siitä samaa mieltä, että toinen osapuoli voi hyvin tuntea itsensä hylätyksi, jos toinen käyttäytyy tietyllä tavalla. Mutta esimerkistä olen eri mieltä.
Esimerkissä luki näin:
Jos otat henkilökohtaisesti, niin sanot ”sä et yhtään välitä musta, kun myöhästelet noin. Jos sä oikeesti rakastaisit, niin sä miettisit, miltä musta tuntuu. Sua kiinnostaa muut ihmiset enemmän kuin tämä meidän asia”.
Tuo on epärakentavasti sanottu. Jos sama asia sanotaan rakentavasti, siinä puhutaan minä-muodolla, eikä syytetä toista: "Minusta tuntuu, ettet välitä minusta, kun myöhästelet noin. Minusta tuntuu, että sinua kiinnostaa muut ihmiset kuin minä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa "ottaa asiat asioina"?
Sitä, ettei asioita oteta henkilökohtaisesti.
Esim. Puoliso on myöhässä, koska on jäänyt suustaan kiinni.
Jos otat ”asian asiana”, niin sanot hänelle, että ”en tykkää, että annat mun odotuttaa, se on ärsyttävää. Sun pitää opetella ajankäytön hallintaa”.
Jos otat henkilökohtaisesti, niin sanot ”sä et yhtään välitä musta, kun myöhästelet noin. Jos sä oikeesti rakastaisit, niin sä miettisit, miltä musta tuntuu. Sua kiinnostaa muut ihmiset enemmän kuin tämä meidän asia”."Sun pitää opetella ajankäytön hallintaa" on ylimääräinen tuossa. Ihmiset jotka antavat neuvoja, joita ei ole pyydetty ovat todella ärsyttäviä. Mielestäni kakkosesimerkkisi on jopa kehittävämpi tapa ilmaista harmistusta. Se on oikeastaan totuus tilanteesta ja tuolta pohjalta voi aloittaa keskustelun paremmin.
Kakkosesimerkki tekee oletuksia tulkintoja toisen motiiveista. Se ei ole koskaan rakentavaa.
Rakentava käytös on joskus epärakentavinta, mitä voi olla. Jos on kohtaamisennälkä tunnetasolla, mikään järkikeskustelu ei vastaa siihen tarpeeseen.
Tuossa jälkimmäisessä tilanteessa hylätyksi tulemisen tunteet sanoitetaan hyvin tarkasti. Ei se ole tulkintaa toisen motiiveista, vaan kertomus siitä, miltä ne vaikuttavat, ja minkälaisia tunteita vastaan joutuu taistelemaan kun toinen vain porskuttaa rauhassa omia polkujaan, autuaan tietämättömänä tilanteen aiheuttamasta ongelmasta.
On paljon ihmisiä, jotka tekevät toista kohtaan melkoista väkivaltaa kieltäytyessään kuuntelemasta heitä tunnetasolla. Toki heillä on hyvä syy siihen jos he pelkäävät että jatkossa tunneviestintä toimii vain yhteen suuntaan ja he joutuvat jatkuvasti kohtuuttomampien tunnemyrskyjen tuivertamiksi ilman mitään edistystä, mutta heidän pitäisi puolestaan kyetä viestimään tämä tunteensa. Jos eivät taivu sellaiseen, jättävät he toisen pimentoon selviytymään yksin ulos.
Olen eri mieltä. Tai olen siitä samaa mieltä, että toinen osapuoli voi hyvin tuntea itsensä hylätyksi, jos toinen käyttäytyy tietyllä tavalla. Mutta esimerkistä olen eri mieltä.
Esimerkissä luki näin:
Jos otat henkilökohtaisesti, niin sanot ”sä et yhtään välitä musta, kun myöhästelet noin. Jos sä oikeesti rakastaisit, niin sä miettisit, miltä musta tuntuu. Sua kiinnostaa muut ihmiset enemmän kuin tämä meidän asia”.
Tuo on epärakentavasti sanottu. Jos sama asia sanotaan rakentavasti, siinä puhutaan minä-muodolla, eikä syytetä toista: "Minusta tuntuu, ettet välitä minusta, kun myöhästelet noin. Minusta tuntuu, että sinua kiinnostaa muut ihmiset kuin minä".
No siis joo. Monta ihmistä tuo minämuodon opettaminen on auttanut. Mutta se myös tarjoaa välineet käteen ihmiselle, joka haluaa olla passiivis-aggressiivinen.
Tosiasiassa siinä ei oteta sen vähemmän henkilökohtaisesti välttämättä, vaan käytetään opittua taitoa hieromaan toisen naamaan, että meistä kahdesta minä olen se fiksumpi ja aikuisempi - ja siksipä minun ei tarvitse sinun lapsentunteistasi välittää.
Ei-henkilökohtaisesti ottaminen tarkoittaisi sitä, että kritiikkiä kuullessa vaivautuu miettimään mahdollisuutta, että se on aiheellista, ja toisaalta ei huku tunnereaktioonsa eikä siis koe tarvetta hyökätä tai hermostua jos näin olisikin.
Mutta nykyihmisistä monet ovat niin psykoterapeuttisesti tietäväisiä, että minäpuhe voidaan myös suoraan nähdä väistämisstrategiana, mitä se siis usein onkin.
Lisäksi nykyisin relativismin kultakaudella itsekeskeisyys on senverran yleistä, että moni reagoi minäpuheeseen vain kohauttamalla olkiaan. Koska toinen on vastuussa omista tunteistaan jne. Että sori että olit niin ymmärtämätön että loukkaannuit mutta mitäs se minuun kuuluu.
Joooo. Jos saman aloituksen olisi tehnyt mies, ei olisi tullut täysin puhdasta yläklikkitulvaa. Eihän naiset voi koskaan olla vaikeita suhteessa!!
Vaimo esitti parina ensimmäisenä vuotena kaikki dramaqueen roolinsa niin puhki että lopetti kokonaan kitinän. 30 vuotta on mennyt rauhallisissa merkissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisethan sitä draamailua parisuhteissa yleensä harrastavat, eivät miehet. Aivan nurinkurinen ketju.
Varmaan keskivertoa enemmän, mutta kyllä minun eksäni oli meillä se nalkuttaja, en minä.
Ap
Millä ihmeen perusteella keskivertoa enemmän?
Odotan innolla vastaustasi. Kaltaisellasi rauhallisella ja rationaalisella ihmisellä on varmasti vastaansanomattomat todisteet ja tilastot.
Ihan vain TUNTUU siltä, koska työelämässkin naiset ovat pedantimpia ja tarkempia kuin miehet. Siis oma KOKEMUS. Ja Yleensä se on tarkka ihminen, joka nalkuttaa, kun muut eivät ole yhtä tarkkoja. Leväperäisellä ihmisellä ei ole nalkutuksen aihetta.
Ap
Tarkkuus ei aiheuta nalkuttamista. Olen pedantti tapaus, mutta mikään ei estä pitämästä naamaani kiinni. Naisten maineen takia se vaikeuttaa elämääni, koska ei tajuta, että v-käyrä on jo tapissa ja pahoja ongelmia on katseltu läpi sormien, vain koska ei kitise.
Miehet vaikuttavat haluavan vaikeita naisia suhteisiin.
"Sun pitää opetella ajankäytön hallintaa" on ylimääräinen tuossa. Ihmiset jotka antavat neuvoja, joita ei ole pyydetty ovat todella ärsyttäviä. Mielestäni kakkosesimerkkisi on jopa kehittävämpi tapa ilmaista harmistusta. Se on oikeastaan totuus tilanteesta ja tuolta pohjalta voi aloittaa keskustelun paremmin.