On todella ihmeellistä olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei vedä joka asiasta hernettä nenään

Vierailija kirjoitti:

Epistä. Olet löytänyt kyllä kultakimpaleen, ja olet varmasti tietoinen ja joka päivä onnellinen asiasta. Oman puolison kanssa hankala keskustella, kun aina saa pelätä mistä vetää hernepellon nokkaan ja mököttää pahimmillaan pari päivää. Ja tietenkään näistä episodeistakaan ei juuri saa puhuttua, kun kohta taas vetää herneitä. Suuttumisen aiheet on luokkaa, että en tajunnut lukea hänen ajatuksiaan ja mennä samaan huoneeseen kuin hän, juuri silloin kun tahtoi. Tai kun ruoka ei ollut minuutilleen valmis kun astui ovesta sisään, vaan vasta 5min päästä siitä. Kaikki otetaan henkilökohtaisena loukkauksena. Nyt olen saanut pakotettua hänet pariterapiaan, ja asia alkaa vähän helpottua. Tajusi varmaan itsekin, että en jaksa katsoa tuollaista draamakuningasta kauaa.

Juokse, kuulostaa ihan narsistilta. Omaa kokemusta on ja onneksi pääsin eroon

Mulla on myös nykyisen kanssa käynyt tämmöinen tuuri.

Exä (insinööri) nillitti kaikesta, miten piti olla ja tehdä ihan tietyllä tavalla, niin tiskikoneen täyttö kuin seksi.

Liian kauan yritin suorittaa ja kelvata, yli 15 vuotta, kuvitellen että "kaikissa meissähän on vikaa, en ole itsekään virheetön".

Kumma juttu, nykyisessä suhteessani (insinööri) kelpaan ihan omana itsenäni, asiat tietysti menevät joskus hankaukseen, mutta ne keskustellaan. Ihanaa, rentouttavaa, ehjäävää.

Vierailija kirjoitti:

Naisethan sitä draamailua parisuhteissa yleensä harrastavat, eivät miehet. Aivan nurinkurinen ketju.

Hei tämä on aikuisten keskustelu jossa kumpikaan sukupuoli ei ole kloonattu hive mind tai kumpikaan sukupuoli ei ole pyhimys ja toinen saatanasta. Jos sinulla on vastaavia kokemuksia naisista niin kerro kaikin mokomin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös nykyisen kanssa käynyt tämmöinen tuuri.

Exä (insinööri) nillitti kaikesta, miten piti olla ja tehdä ihan tietyllä tavalla, niin tiskikoneen täyttö kuin seksi.

Liian kauan yritin suorittaa ja kelvata, yli 15 vuotta, kuvitellen että "kaikissa meissähän on vikaa, en ole itsekään virheetön".

Kumma juttu, nykyisessä suhteessani (insinööri) kelpaan ihan omana itsenäni, asiat tietysti menevät joskus hankaukseen, mutta ne keskustellaan. Ihanaa, rentouttavaa, ehjäävää.

Onnellinen sinun puolesta, tuo kaavamainen seksikin ihan älytöntä

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa "ottaa asiat asioina"?

Sitä, ettei asioita oteta henkilökohtaisesti.

Esim. Puoliso on myöhässä, koska on jäänyt suustaan kiinni.

Jos otat ”asian asiana”, niin sanot hänelle, että ”en tykkää, että annat mun odotuttaa, se on ärsyttävää. Sun pitää opetella ajankäytön hallintaa”.

Jos otat henkilökohtaisesti, niin sanot ”sä et yhtään välitä musta, kun myöhästelet noin. Jos sä oikeesti rakastaisit, niin sä miettisit, miltä musta tuntuu. Sua kiinnostaa muut ihmiset enemmän kuin tämä meidän asia”.

Vierailija kirjoitti:

Naisethan sitä draamailua parisuhteissa yleensä harrastavat, eivät miehet. Aivan nurinkurinen ketju.

Varmaan keskivertoa enemmän, mutta kyllä minun eksäni oli meillä se nalkuttaja, en minä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös nykyisen kanssa käynyt tämmöinen tuuri.

Exä (insinööri) nillitti kaikesta, miten piti olla ja tehdä ihan tietyllä tavalla, niin tiskikoneen täyttö kuin seksi.

Liian kauan yritin suorittaa ja kelvata, yli 15 vuotta, kuvitellen että "kaikissa meissähän on vikaa, en ole itsekään virheetön".

Kumma juttu, nykyisessä suhteessani (insinööri) kelpaan ihan omana itsenäni, asiat tietysti menevät joskus hankaukseen, mutta ne keskustellaan. Ihanaa, rentouttavaa, ehjäävää.

Olisin voinut kirjoittaa itse tämän saman.

Juuri niin: rentouttavaa ja ehjäävää. Tulla hyväksytyksi omana itsenään.

Ap

Vastakkaisia kokemuksia siinä mielessä, että hirveitä riivinrautoja on mm. harrastuskavereiden puolisoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös nykyisen kanssa käynyt tämmöinen tuuri.

Exä (insinööri) nillitti kaikesta, miten piti olla ja tehdä ihan tietyllä tavalla, niin tiskikoneen täyttö kuin seksi.

Liian kauan yritin suorittaa ja kelvata, yli 15 vuotta, kuvitellen että "kaikissa meissähän on vikaa, en ole itsekään virheetön".

Kumma juttu, nykyisessä suhteessani (insinööri) kelpaan ihan omana itsenäni, asiat tietysti menevät joskus hankaukseen, mutta ne keskustellaan. Ihanaa, rentouttavaa, ehjäävää.

Onnellinen sinun puolesta, tuo kaavamainen seksikin ihan älytöntä

Kaavamaisen seksin älyttömyydestä, siihen lienee monia syitä mutta yksi voi olla trauma. On tiedettävä aina mitä tapahtuu seuraavaksi, muuten joutuu paniikinomaisiin tiloihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisethan sitä draamailua parisuhteissa yleensä harrastavat, eivät miehet. Aivan nurinkurinen ketju.

Varmaan keskivertoa enemmän, mutta kyllä minun eksäni oli meillä se nalkuttaja, en minä.

Ap

Millä ihmeen perusteella keskivertoa enemmän?

Odotan innolla vastaustasi. Kaltaisellasi rauhallisella ja rationaalisella ihmisellä on varmasti vastaansanomattomat todisteet ja tilastot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös nykyisen kanssa käynyt tämmöinen tuuri.

Exä (insinööri) nillitti kaikesta, miten piti olla ja tehdä ihan tietyllä tavalla, niin tiskikoneen täyttö kuin seksi.

Liian kauan yritin suorittaa ja kelvata, yli 15 vuotta, kuvitellen että "kaikissa meissähän on vikaa, en ole itsekään virheetön".

Kumma juttu, nykyisessä suhteessani (insinööri) kelpaan ihan omana itsenäni, asiat tietysti menevät joskus hankaukseen, mutta ne keskustellaan. Ihanaa, rentouttavaa, ehjäävää.

Onnellinen sinun puolesta, tuo kaavamainen seksikin ihan älytöntä

Kaavamaisen seksin älyttömyydestä, siihen lienee monia syitä mutta yksi voi olla trauma. On tiedettävä aina mitä tapahtuu seuraavaksi, muuten joutuu paniikinomaisiin tiloihin.

Ja 15 vuoden jälkeen ihmisen olisi pitänyt moneen kertaan avautua asiasta kumppanilleen ja mennä terapiaan. -eri

Eikö tuo ole normia. Miten jaksoit olla pitkässä suhteessa mielensäpahoittajan kanssa? Eikö se ole stressaavaa. En kyllä montaa päivää kattelis sellaista käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös nykyisen kanssa käynyt tämmöinen tuuri.

Exä (insinööri) nillitti kaikesta, miten piti olla ja tehdä ihan tietyllä tavalla, niin tiskikoneen täyttö kuin seksi.

Liian kauan yritin suorittaa ja kelvata, yli 15 vuotta, kuvitellen että "kaikissa meissähän on vikaa, en ole itsekään virheetön".

Kumma juttu, nykyisessä suhteessani (insinööri) kelpaan ihan omana itsenäni, asiat tietysti menevät joskus hankaukseen, mutta ne keskustellaan. Ihanaa, rentouttavaa, ehjäävää.

Onnellinen sinun puolesta, tuo kaavamainen seksikin ihan älytöntä

Kaavamaisen seksin älyttömyydestä, siihen lienee monia syitä mutta yksi voi olla trauma. On tiedettävä aina mitä tapahtuu seuraavaksi, muuten joutuu paniikinomaisiin tiloihin.

Ja 15 vuoden jälkeen ihmisen olisi pitänyt moneen kertaan avautua asiasta kumppanilleen ja mennä terapiaan. -eri

Usko tai älä omasta kokemuksesta yritin sekä terapeutille että psykiatriselle sh:lle puhua että epäilin hyväksikäyttöä mutta he ei halunneet kuulla. Kai siksi kun feikit luulot hyväksikäytöstä on niin yleisiä. Myöhemmin ymmärsin mistä oli kyse ja ehkä se olisi terapiassakin selvinnyt jos terapeutti olisi halunnut lähteä tutkimaan asiaa. Ei halunnut. Olen jo luovuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Onko nykyinen miehesi kilttis?

Luitko aloituksen? Eksänsä oli kilttis, nyksä tavallinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisethan sitä draamailua parisuhteissa yleensä harrastavat, eivät miehet. Aivan nurinkurinen ketju.

Hei tämä on aikuisten keskustelu jossa kumpikaan sukupuoli ei ole kloonattu hive mind tai kumpikaan sukupuoli ei ole pyhimys ja toinen saatanasta. Jos sinulla on vastaavia kokemuksia naisista niin kerro kaikin mokomin.

Hive mind? Keskustelenko nyt jonkun Star Treck-fanin kanssa? 😄

Vierailija kirjoitti:

Juu. Rakastuin nuorena mieslapseen ja ajattelin, että rakkaus voittaa kaiken ja ihminen kyllä kehittyy kun saa tarpeeksi rakkautta, hyväksyntää, huomiota. No ei toiminut. 14 vuotta sitä paskaa kunnes tajusin että pakko erota ennenkuin oma pää hajoaa. Nykyään naimisissa tasapainoisen aikuisen kanssa, ja tää todella on jotain aivan ihmeellistä. Jo 8 vuotta hyvää ja tasapainoista parisuhdetta.

Melkein kuin omalta näppikseltä! Vakiinnuin varsin nuorena ja kokemattomana nuorukaislapsen kanssa, ja sitä aikuiseksi varttumista vain ei koskaan tapahtunut. Ihan kodin ulkopuolella ja monissa arjen tilanteissa toimintakykyinen ihminen, mutta pienen lapsen tunne-elämä. Nykyisellä ymmärryksellä sanoisin, että jos suhteessa on jollain käsittämättömällä tavalla huono olla, ja se tuntuu kaipaavan korjaamista jo alussa, ei kannata lähteä korjaamaan. Erohan meilläkin on meneillään.

Olisi tosiaan hämmästyttävää elää sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole jatkuvasti tyytymätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös nykyisen kanssa käynyt tämmöinen tuuri.

Exä (insinööri) nillitti kaikesta, miten piti olla ja tehdä ihan tietyllä tavalla, niin tiskikoneen täyttö kuin seksi.

Liian kauan yritin suorittaa ja kelvata, yli 15 vuotta, kuvitellen että "kaikissa meissähän on vikaa, en ole itsekään virheetön".

Kumma juttu, nykyisessä suhteessani (insinööri) kelpaan ihan omana itsenäni, asiat tietysti menevät joskus hankaukseen, mutta ne keskustellaan. Ihanaa, rentouttavaa, ehjäävää.

Onnellinen sinun puolesta, tuo kaavamainen seksikin ihan älytöntä

Kaavamaisen seksin älyttömyydestä, siihen lienee monia syitä mutta yksi voi olla trauma. On tiedettävä aina mitä tapahtuu seuraavaksi, muuten joutuu paniikinomaisiin tiloihin.

Ja 15 vuoden jälkeen ihmisen olisi pitänyt moneen kertaan avautua asiasta kumppanilleen ja mennä terapiaan. -eri

Usko tai älä omasta kokemuksesta yritin sekä terapeutille että psykiatriselle sh:lle puhua että epäilin hyväksikäyttöä mutta he ei halunneet kuulla. Kai siksi kun feikit luulot hyväksikäytöstä on niin yleisiä. Myöhemmin ymmärsin mistä oli kyse ja ehkä se olisi terapiassakin selvinnyt jos terapeutti olisi halunnut lähteä tutkimaan asiaa. Ei halunnut. Olen jo luovuttanut.

No en usko. "Eivät halunneet kuulla." Just.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisethan sitä draamailua parisuhteissa yleensä harrastavat, eivät miehet. Aivan nurinkurinen ketju.

Varmaan keskivertoa enemmän, mutta kyllä minun eksäni oli meillä se nalkuttaja, en minä.

Ap

Millä ihmeen perusteella keskivertoa enemmän?

Odotan innolla vastaustasi. Kaltaisellasi rauhallisella ja rationaalisella ihmisellä on varmasti vastaansanomattomat todisteet ja tilastot.

Ihan vain TUNTUU siltä, koska työelämässkin naiset ovat pedantimpia ja tarkempia kuin miehet. Siis oma KOKEMUS. Ja Yleensä se on tarkka ihminen, joka nalkuttaa, kun muut eivät ole yhtä tarkkoja. Leväperäisellä ihmisellä ei ole nalkutuksen aihetta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo ole normia. Miten jaksoit olla pitkässä suhteessa mielensäpahoittajan kanssa? Eikö se ole stressaavaa. En kyllä montaa päivää kattelis sellaista käytöstä.

Samasta syystä kuin joku yllä kuvaili: mietin omaa osuuttani. Luulin, että en itse osaa olla empaattinen tai huomioida toista tarpeesi. Luulin, että minulla on vajaat vuorovaikutustaidot.

Siksi, ettei se mielensäpahoittaminen ollut jokapäiväistä. Ja kun itse muutti käytöstään, niin asiat meni ihan hyvin jonkin aikaa.

Ja siksi, että sitä ei nuorena tiennyt, mikä on normaalia ja mikä ei.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vakka kantensa löytää, sanoo vanha kansa.

Miehesi vaikuttaa turvalliselta ja luotettavalta. Olen iloinen puolestasi.

Minä en selvinnyt vastaavanlaisen tyypin kanssa edes 25 vuotta. Olen temperamenttinen ja touhukas, niin koin että toisen rauhallisuus ja tyyneys oli kuin kivireki. Kun se rauhallisuus oli sitten ihan joka paikassa. Tällä en tarkoita, ettenkö muista miestäni rakkaudella ja hyvällä. Hän tasapainotti minua, mutta myös koin tukehtuvani. Toisen pitää olla myöskin vilkas ja pärjään sellaisten kanssa, jotka vähän jaksaa suuttua. Toki kitinä ja märinä on tylsää, jos sellaista olisi.

Suuttuminen on tietenkin hyvä asia, jos se tulee aiheesta. Minusta ap ei maininnut sellaista, ettei hänen miehensä suuttuisi koskaan.