The Crown sarjan Diana kausi 4

Täällä on näköjään perinteistä vedetty eli jankattu, jankattu ja mainitsinko jo että jankattu printsessa Dianasta ja hänen sukujuuristaan, että onko kuninkaallisempi kuin kuningatar. Juu. Logiikka: av-mammojen paras osa-alue.

 Itse inhosin aikoinaan Dianaa ja hyvin näyttelijä tuo esiin juuri ne seikat, jotka tekivät Dianasta vastenmielisen: ujon esittäminen (aluksi saattoi ollakin aitoa ujoutta), joka muuttui irvokkaaksi eleilyksi kun kaikki kuitenkin näki miten Diana eli huomiosta, rakasti sitä. Kierot alta kulmain katseet hrrrr (jotka valitettavasti periytyivät pojalleen Williamille, ja joista selkeästi häntä on koulutettu pois) - ylipäänsä se hirveä teennäisyys ja laskelmoivuus, mikä Dianasta huokui. Olin hänen kuolemansa aikaan Englannissa ja olin lievästi järkyttynyt siitä hysteriasta, mitä kuolema joissakin ihmisissä aiheutti, vaikka tiesinkin Dianan olleen hyvin suosittu. Jotain kummallista siinä purkautui samalla. Ihmiset idolinsa tapaan esitti näyttävästi surevaa, draamaqueeneili.  En tiedä onko asiaa sen kummemmin tutkittu - olisiko ollut jotain lopullista hyvästintapaista nousukaudelle, jupeille, 80-luvun optimismille?

Mutta minun mielestäni hauskinta Crownin neloskaudella on Gillian Anderssonin oivallisesti esittämä Margaret Thatcher! Dianahan tuli rakastetuksi vasta myöhemmin, 80-luvulla häntä lähinnä arvosteltiin ja kytättiin, mutta kaikkein vihatuin oli Thatcher. Itse liikuin enemmän keskusta- ja vasemmistolaispiireissä, joissa Thatcheria lähinnä halveksuttiin tai politiikkansa arvosteltiin toki kovasti. Multa jäi huomaamatta kuitenkin se, että omassa piirissään, siis konservatiivien ja oikeistolaisten keskuudessa, hän oli loppujen lopuksi se kaikkein vihatuin.

Mutta että Crowniin on saatu tuo koomisuus esiin  - porvarisluokkainen (kauppiaan tytär), pinttynyt keskiluokkainen, joka kauhistelee yläluokan epäsovinnaisuutta ja boheemiutta,  epäsopivasti (liian hienosti) pukeutuneena joka tilanteessa, urbaani hahmo maa-aatelin metsästysretkellä kävelykengissään ja trendikkäässä takissaan, järkevä ja tehokas ja jalat maassa oleva luonne yrittämässä ymmärtää yläluokan absurdeja nonsense-leikkejä...sehän on kuin Hyacintti Puketti! Ja siitä 80-luvun nousukasmaisuudestahan Pokka pitää-sarja juuri kertoi.

Vielä 80-luvun alussa Andrew ja Edward oli niitä lievästi söpöjä kuninkaallisia, Charles vain se ruma hörökorva. Taisipa monet haaveilla Andysta - nyt juoksisivat kirkuen pakoon jos elähtänyt Randy-Andy vastaan tulisi. Ja Andrewn ongelmat alkoivat tulla jo 80-luvun puolivälistä lähtien yhä selvemmin esiin. Ällöttävä penska, jonka ei ole koskaan tarvinnut vastata mistään. Ja Edward ei taida olla yhtään sen kummempi. Anne ja Charles on petranneet - jopa Charleskin - hänellähän on vihaajansa, mutta myös yllättävän paljon symppaajia. Eihän Charles olisi poikennut mitenkään edeltäjistään, joilla oli omat rakastajansa, monikossa, jalkavaimonsa ja äpärälapsensa, itse asiassa Charles on varsin kiltti versio kuninkaallisista.  Nyt eletään vain julkisuudessa toisella tapaa kuin ennen.