Mies ei innostu arkea helpottavista ostopalveluista.

Tarviiko sun tosiaan kysyä mieheltä lupaa, jos ulkoistat ne jutut jotka SINÄ teet?. Mieskin varmasti ulkoistaa autonhuollon ja renkaidenvaihdon, rempat ja muut

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:04"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 10:45"]Olen ehdottanut mm. siivousavun palkkaamista ja ruokakassipalvelua, mutta miehen mielestä nämä ovat kalliita ja turhia, niitä ei ole kuulemma tarvittu ennenkään niin ei tarvita nytkään.

Mies "luo uraa" ja tekee pitkiä päiviä, ja minä yritän tässä parhaani mukaan yrittää helpottaa arkeamme kun olen palaamassa taas hoitovapailta työelämään. Olen yrittänyt selittää, ettei minulla ole kohta enää aikaa samalla tavalla siivota, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, ainakaan katkeroitumatta ja väsähtämättä siinä samalla. Haluaisin meille toimivan arjen, vaativat työt kun molemmilla, mutta mies törmää jokaisen ehdotuksen liian kalliina. Minun mielestäni meillä kyllä olisi tuollaisiin palveluihin varaa, jos samalla arkemme laatu paranisi. Meillä jäisi enemmän aikaa lapsillemme, toisillemme ja omille harrastuksillekin. Vai olettaako mies tosiaan, että minä teen jatkossa kaiken? Olenko minä passannut miehen pilalle kotiäitivuosinani? Toki voisin omilla rahoillani nämä palvelut kustantaa, mutta silloinkin mies pääsisi kuin koira veräjästä.

Ajatuksia?

[/quote]

Olen mies ja olen samaa mieltä kuin miehesi, eli että nuo palvelut ovat turhuutta, tarpeetonta ja rahanhaaskausta, eikä noita ole ennenkään tarvittu, eikä tarvita nytkään.

Miten ihmeessä teidän vanhempanne, meidän vanhempanne, isovanhempanne jne ovat pärjänneet ilman tuollaisia turhia palveluita? No helposti, kävivät töissä, töiden jälkeen kaupassa, siivoilivat samalla kun hoitivat muksujaan jne. Eli sinulla on jotain ongelmia, jos et pysty hoitamaan päivittäisiä arkiaskareita ilman apua. On se kumma kun me muut pystytään hoitamaan työt, lapset, siivouksen, ruuanlaiton jne ilman apua.

[/quote]

No, minun anoppini ja äitini pystyivät tähän, mutta ovat molemmat edelleen niistä ajoista katkeria. Jos mies on mukana arjessa ja hoitaa osuutensa, niin mikäpäs siinä. Jos taas mies olettaa, ettei mikään hänen arjessaan muutu vaikka on lapsia, niin eihän siitä seuraa muuta kuin katkeroitumista. Ap.

[/quote]

no oma isäni ja äitini hoitivat kauppa-asiat, siivouksen, minun hoitoni jne puoliksi ja samalla kävivät kummatkin töissä. Sama juttu vaimon perheessä lapset, kaupassakäynnit, siivoukset jne hoitivat vanhemmat puoliksi. Ja sama juttu nytkin meillä vaimoni kanssa. Kummatkin siivotaan, kummatkin tehdään ruokaa, kummatkin käydään kaupassa, kummatkin hoidetaan lasta ja kummatkin käymme töissä ja silti on aikaa niin harrastuksille, kavereille ja matkustamiselle. Kaikki perheethän näin tekee ja se on normaalia. Enkä tunne ketään, joka olisi katkera mistään. Koulutkin tässä on keretty käymään, sekä armeijakin. Eli lukio, intti, amis ja amk.

Teidän äijänne ovat vaan laiskoja tai välinpitämättömiä, ettekä te kykene yhteistyöhön. Ei tätä tilannetta siivouspalvelulla pelasteta pidemmän päälle. Pahaa mieltä on luvassa roimasti.

Jos töistä pääsee kahdeksaan mennessä ja viikonloput ovat pääsääntöisesti vapaita, niin ei työ todellakaan vaadi 110 prosenttia, eikä ole erityisen vaativaa. Hyvin siinä ehtii käydä pari kertaa viikossa kotimatkalla kaupassa (meneekö tähän se 30 min kerrallaan?), eikä parin tunnin siivousrupeama lauantaina yhdessä vaimon kanssa (sis. 15 min paitojen silitystä) ole mikään ongelma. Jos vaimo ehtii hakea lapset ja laittaa päivällisen, niin mitä erityisempiä kotitöitä enää jää? Lasten kasvatusta kun ette valitettavasti voi ulkoistaa.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:21"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:04"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 10:45"]Olen ehdottanut mm. siivousavun palkkaamista ja ruokakassipalvelua, mutta miehen mielestä nämä ovat kalliita ja turhia, niitä ei ole kuulemma tarvittu ennenkään niin ei tarvita nytkään.

Mies "luo uraa" ja tekee pitkiä päiviä, ja minä yritän tässä parhaani mukaan yrittää helpottaa arkeamme kun olen palaamassa taas hoitovapailta työelämään. Olen yrittänyt selittää, ettei minulla ole kohta enää aikaa samalla tavalla siivota, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, ainakaan katkeroitumatta ja väsähtämättä siinä samalla. Haluaisin meille toimivan arjen, vaativat työt kun molemmilla, mutta mies törmää jokaisen ehdotuksen liian kalliina. Minun mielestäni meillä kyllä olisi tuollaisiin palveluihin varaa, jos samalla arkemme laatu paranisi. Meillä jäisi enemmän aikaa lapsillemme, toisillemme ja omille harrastuksillekin. Vai olettaako mies tosiaan, että minä teen jatkossa kaiken? Olenko minä passannut miehen pilalle kotiäitivuosinani? Toki voisin omilla rahoillani nämä palvelut kustantaa, mutta silloinkin mies pääsisi kuin koira veräjästä.

Ajatuksia?

[/quote]

Olen mies ja olen samaa mieltä kuin miehesi, eli että nuo palvelut ovat turhuutta, tarpeetonta ja rahanhaaskausta, eikä noita ole ennenkään tarvittu, eikä tarvita nytkään.

Miten ihmeessä teidän vanhempanne, meidän vanhempanne, isovanhempanne jne ovat pärjänneet ilman tuollaisia turhia palveluita? No helposti, kävivät töissä, töiden jälkeen kaupassa, siivoilivat samalla kun hoitivat muksujaan jne. Eli sinulla on jotain ongelmia, jos et pysty hoitamaan päivittäisiä arkiaskareita ilman apua. On se kumma kun me muut pystytään hoitamaan työt, lapset, siivouksen, ruuanlaiton jne ilman apua.

[/quote]

No, minun anoppini ja äitini pystyivät tähän, mutta ovat molemmat edelleen niistä ajoista katkeria. Jos mies on mukana arjessa ja hoitaa osuutensa, niin mikäpäs siinä. Jos taas mies olettaa, ettei mikään hänen arjessaan muutu vaikka on lapsia, niin eihän siitä seuraa muuta kuin katkeroitumista. Ap.

[/quote]

no oma isäni ja äitini hoitivat kauppa-asiat, siivouksen, minun hoitoni jne puoliksi ja samalla kävivät kummatkin töissä. Sama juttu vaimon perheessä lapset, kaupassakäynnit, siivoukset jne hoitivat vanhemmat puoliksi. Ja sama juttu nytkin meillä vaimoni kanssa. Kummatkin siivotaan, kummatkin tehdään ruokaa, kummatkin käydään kaupassa, kummatkin hoidetaan lasta ja kummatkin käymme töissä ja silti on aikaa niin harrastuksille, kavereille ja matkustamiselle. Kaikki perheethän näin tekee ja se on normaalia. Enkä tunne ketään, joka olisi katkera mistään. Koulutkin tässä on keretty käymään, sekä armeijakin. Eli lukio, intti, amis ja amk.

[/quote]

Ja ihme valittamista muutenkin! Eikös kannattaisi olla mielissään että mies on töissä ja tuo sitä kahisevas teidän perheelle, siinä missä sinäkin. Nyt on lama, joten ihan turha edes elätellä toiveita, että miehesi voisi vaihtaa töitä, saatikka saisi etuoikeutta työskennellä vähemmän. Eiköhän hänenkin tuomasta rahasta joka sentti ole tärkeä teidän perheen hyvinvointiin, yhtälailla kuin sinunkin työstä tuomat rahat. Miehesi varmaan tekisi kotitöitä, jos pystyisi ja jaksaisi töiden jälkeen. Hän kuitenkin raataa töissään perheenne eteen, joten sinun kannattaisi sekin ottaa huomioon, ennen kuin motkotat asiasta.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:20"]

Tarviiko sun tosiaan kysyä mieheltä lupaa, jos ulkoistat ne jutut jotka SINÄ teet?. Mieskin varmasti ulkoistaa autonhuollon ja renkaidenvaihdon, rempat ja muut

[/quote]

Minä olin tulossa sanomaan ihan samaa. Että kuten itsekin sanot, niin tässä on kyse kuitenkin varsin pikkuasiasta verrattuna vaikka työpaikan vaihtoon. Joten miksi sinä edes noin pikkuasiasta niin kamalasti neuvottelet. Sen kun tilaat sen siivoojan, pyydät laittamaan laskun teidän molempien nimillä ja laitat joka toisen laskun miehen laskupinoon.

Olen täysin ap:n linjoilla ja siis samaa mieltä. Minulla on vielä vaativampi työ kuin miehelläni ja hän vastustaa esim. siivouspalvelun ostoa, vaikka hän itse ei kuitenkaan ole mikään innokkain siivoaja. Ongelma on se, että mieheni voi olla ihan rauhassa vaikka kuukauden ilman imurointia ja pölyjen pyyhintää. Häntä ei häiritse hiekka eteisen lattialla ja muruset keittiössä. Ja koska häntä ei ne häiritse, ei hän imurin varteen kovin tiheästi tartu. Tämän seurauksena suurin osa siivouksesta on minun kontollani. Haluaisi meille siivouspalvelua, jotta saisin hengähtää ja viettää aikaa lasten kanssa ollessani vapaalla. Miehen mielestä siivous ei ole mikään ongelma. Tämä on aika usein riidan aihe. Teen siis noin 3kk välein niin, että tilaan meille kunnon siivouksen ihan omin lupineni. Ilmoitan miehelle asiasta suunnilleen samana aamuna, että tänään meille tulee siivoaja tekemään suursiivouksen (toki itse siivoan useamminkin pienemmällä kaavalla). Saan näin edes joskus hengähtää ja kodin kunnolla puhtaaksi ilman, että itse näen vaivaa asian eteen. Meilläkään ei ole kiinni rahasta, vaikka mies palvelun kalleuteen vetoaa.

Mitä jos vaan tilaisit ruuat netistä ja maksaisit itse kuljetusmaksun? Palkkaisit siivojan silloin tällöin omaan piikkiisi? Jos mies haluaa itse siivota ja käydä kaupassa niin toki hän voisi niin tehdä. :)

Äitini oli myös katkera, hän kävi töissä ja teki kaiken kotona. Meille lapsille ei ollut aikaa. Isä katosi omille harrastukseen. Katkeria naisia tosiaan noin tulee.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:04"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 10:45"]Olen ehdottanut mm. siivousavun palkkaamista ja ruokakassipalvelua, mutta miehen mielestä nämä ovat kalliita ja turhia, niitä ei ole kuulemma tarvittu ennenkään niin ei tarvita nytkään.

Mies "luo uraa" ja tekee pitkiä päiviä, ja minä yritän tässä parhaani mukaan yrittää helpottaa arkeamme kun olen palaamassa taas hoitovapailta työelämään. Olen yrittänyt selittää, ettei minulla ole kohta enää aikaa samalla tavalla siivota, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, ainakaan katkeroitumatta ja väsähtämättä siinä samalla. Haluaisin meille toimivan arjen, vaativat työt kun molemmilla, mutta mies törmää jokaisen ehdotuksen liian kalliina. Minun mielestäni meillä kyllä olisi tuollaisiin palveluihin varaa, jos samalla arkemme laatu paranisi. Meillä jäisi enemmän aikaa lapsillemme, toisillemme ja omille harrastuksillekin. Vai olettaako mies tosiaan, että minä teen jatkossa kaiken? Olenko minä passannut miehen pilalle kotiäitivuosinani? Toki voisin omilla rahoillani nämä palvelut kustantaa, mutta silloinkin mies pääsisi kuin koira veräjästä.

Ajatuksia?

[/quote]

Olen mies ja olen samaa mieltä kuin miehesi, eli että nuo palvelut ovat turhuutta, tarpeetonta ja rahanhaaskausta, eikä noita ole ennenkään tarvittu, eikä tarvita nytkään.

Miten ihmeessä teidän vanhempanne, meidän vanhempanne, isovanhempanne jne ovat pärjänneet ilman tuollaisia turhia palveluita? No helposti, kävivät töissä, töiden jälkeen kaupassa, siivoilivat samalla kun hoitivat muksujaan jne. Eli sinulla on jotain ongelmia, jos et pysty hoitamaan päivittäisiä arkiaskareita ilman apua. On se kumma kun me muut pystytään hoitamaan työt, lapset, siivouksen, ruuanlaiton jne ilman apua.

[/quote]

No, minun anoppini ja äitini pystyivät tähän, mutta ovat molemmat edelleen niistä ajoista katkeria. Jos mies on mukana arjessa ja hoitaa osuutensa, niin mikäpäs siinä. Jos taas mies olettaa, ettei mikään hänen arjessaan muutu vaikka on lapsia, niin eihän siitä seuraa muuta kuin katkeroitumista. Ap.

[/quote]

no oma isäni ja äitini hoitivat kauppa-asiat, siivouksen, minun hoitoni jne puoliksi ja samalla kävivät kummatkin töissä. Sama juttu vaimon perheessä lapset, kaupassakäynnit, siivoukset jne hoitivat vanhemmat puoliksi. Ja sama juttu nytkin meillä vaimoni kanssa. Kummatkin siivotaan, kummatkin tehdään ruokaa, kummatkin käydään kaupassa, kummatkin hoidetaan lasta ja kummatkin käymme töissä ja silti on aikaa niin harrastuksille, kavereille ja matkustamiselle. Kaikki perheethän näin tekee ja se on normaalia. Enkä tunne ketään, joka olisi katkera mistään. Koulutkin tässä on keretty käymään, sekä armeijakin. Eli lukio, intti, amis ja amk.

[/quote]

Nyt meni sulta pointti ohi. Sinä ja vaimosi teette yhdessä. Näinhän aikaa jää myös harrastuksille. Eikä siinä tilanteessa kukaan terve aikuinen katkeroidu!

Ap:n mies ei osallistu eikä aio osallistua arjen pyöritykseen mitenkään. Minusta on vain kohtuullista, että hänen puolikkaansa kotitöistä ostetaan palveluina, jos herra itse ei kotitöitään hoida.

Minä hoidan meillä yksin työsskäynnin ohella perheen arjen pyörityksen ja omakotitalon hoidon. Ja voin suoraan sanoa, että ottaa päähän. Katkeroituminenkaan ei ole kaukana, mutta sitä koetan välttää. Onneksi saan isovanhemmilta sen lastenhoitoavun, mitä tarvin että jaksan tätä. Koetapa sinä mies hoitaa teidän perhe ihan yksin vaikka kuukauden verran, voi muuttua ääni kellossa.

Alkuperäiselle vinkki: tarjoa miehellesi mahdollisuutta olla kuukausi-kaksi hoitovapaalla, pehmentämässä lapsille äidin töiden aloitusta jne. Ja mies totta kai hoitaa tänä aikana kaikki ne työt jotka sinä hoidit kotona ollessasi. Tämä helpottaa huomattavasti kotitöistä keskustelua sitten, kun molemmat olette töissä. Tuttavaperheessä näin tehtiin, oli kyllä viisas veto perheen äidiltä.

Joku täällä rinnasti keskenään auton renkaiden vaihdon (2x vuodessa) siivoukseen/päiväkotirumbaan/lastenhoitoon (365 x vuodessa). Ihanko oikeasti, hei?

Ja en minä ole motkottamassa mitään, ihan tyytyväisenä olen hoitanut kodin ja lapset viimeiset 5 vuotta, mutta olen kohta taas työelämässä, arkemme tulee olemaan todella hektinen (mies tosiaan matkustaa paljon ja tekee pitkää päivää, minunkin työnkuvaan kuuluu pitkät päivät tai töiden jatkaminen myöhään illalla kotona). Enkö todella saa suunnitella arkeamme hieman helpommaksi?

Millä perusteella monen mielestä täällä on täysin ok, että nainen käy töissä, vie ja hakee lapset hoidosta, on lähtökohtaisesti lasten sairastelut yms. kotona, ja hoitaa vielä kodin ja siivouksen? Ja jos ei rahkeet riitä, niin maksaa omasta pussista siivouksen. Ja mieheltä riittää se, että kunhan vaan käy töissä? Naisena pitäisi olla kiitollinen jo siitä, että mies käy töissä. (Ja en tällä viittaa meidän tilanteeseen, vaan yleiseen ilmapiiriin joidenkin vastauksissa täällä).

Onneksi emme vielä ole ehtineet asiasta riidellä mieheni kanssa, mutta kyllä, suunnitelmallisena ihmisenä yritän etukäteen suunnitella arkemme mahdollisimman sujuvaksi.

Ap.

Asumme keskiluokkaisella alueella ja täällä useimmilla lapsiperheillä käy siivooja. Niin meilläkin. Lasten vieminen ja hakeminen, lasten harrastukset, vaatteiden yms. varusteiden hankkiminen, kaupassakäynti, ruuanlaitto,  tisikit, pyykit, jatkuva järjestely ja suunnittelu riittää täyttämään minun iltani ja viikonloppuni.

Tänä päivänä työelämä on todella rankkaa. Vähän väliä on niskassa yt:t, toimintojen tehostaminen, työn tulosten seuranta, jatkuva ajantasalla olo ja tiedonhankinta jne. kuluttavat ihan erilailla kuin työelämä aiemmin. Olemme myös tavoitteellisia lasten suhteen. Ja kodinkin pitäisi näyttää sisustuslehdestä reväistyltä ja ruuan pitää olla terveellistä, herkullista ja omin käsin valmistettua.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 10:45"]

Olen ehdottanut mm. siivousavun palkkaamista ja ruokakassipalvelua, mutta miehen mielestä nämä ovat kalliita ja turhia, niitä ei ole kuulemma tarvittu ennenkään niin ei tarvita nytkään.

Mies "luo uraa" ja tekee pitkiä päiviä, ja minä yritän tässä parhaani mukaan yrittää helpottaa arkeamme kun olen palaamassa taas hoitovapailta työelämään. Olen yrittänyt selittää, ettei minulla ole kohta enää aikaa samalla tavalla siivota, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, ainakaan katkeroitumatta ja väsähtämättä siinä samalla. Haluaisin meille toimivan arjen, vaativat työt kun molemmilla, mutta mies törmää jokaisen ehdotuksen liian kalliina. Minun mielestäni meillä kyllä olisi tuollaisiin palveluihin varaa, jos samalla arkemme laatu paranisi. Meillä jäisi enemmän aikaa lapsillemme, toisillemme ja omille harrastuksillekin. Vai olettaako mies tosiaan, että minä teen jatkossa kaiken? Olenko minä passannut miehen pilalle kotiäitivuosinani? Toki voisin omilla rahoillani nämä palvelut kustantaa, mutta silloinkin mies pääsisi kuin koira veräjästä.

Ajatuksia?

[/quote]

Kuka sua estää tilaamasta ruuat netistä? Kauppahalli 24 olen itse käyttänyt viimeaikoina.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 11:20"]

Mies haluaa minut takaisin töihin tienaamaan, mutta ei tunnu ymmärtävän mitä se käytännössä tarkoittaa hänen kannaltaan: päiväkoti menee tiettyyn aikaan kiinni riippumatta ylitöistä, kotitöiden on jakauduttava tasaisemmin yms. Minun tehtäväni ei ole enää lasten hoitaminen ja talouden pyörittäminen, jos ja kun olen taas palkkatöissä. Jos molemmat ovat palkkatöissä, niin sitten ne lapset + koti jakautuu molempien harteille.

Haluaisin mahdollisimman kitkattoman paluun työelämään, mielestäni olisi fiksua ulkoistaa nyt alkuun edes jotain. Meillä olisi siihen varaa.

Ap.

[/quote]

Meillä tuo johti avioeroon, kun olis pitäny mun hoitaa työt, koti, lapset, ruuat... Ja ois pitänyt vielä jaksaa olla hyväntuulinen ja kivannäköinen vaimokin. Kyllä nyt on eriääni kellossa.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:47"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:04"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 10:45"]Olen ehdottanut mm. siivousavun palkkaamista ja ruokakassipalvelua, mutta miehen mielestä nämä ovat kalliita ja turhia, niitä ei ole kuulemma tarvittu ennenkään niin ei tarvita nytkään.

Mies "luo uraa" ja tekee pitkiä päiviä, ja minä yritän tässä parhaani mukaan yrittää helpottaa arkeamme kun olen palaamassa taas hoitovapailta työelämään. Olen yrittänyt selittää, ettei minulla ole kohta enää aikaa samalla tavalla siivota, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, ainakaan katkeroitumatta ja väsähtämättä siinä samalla. Haluaisin meille toimivan arjen, vaativat työt kun molemmilla, mutta mies törmää jokaisen ehdotuksen liian kalliina. Minun mielestäni meillä kyllä olisi tuollaisiin palveluihin varaa, jos samalla arkemme laatu paranisi. Meillä jäisi enemmän aikaa lapsillemme, toisillemme ja omille harrastuksillekin. Vai olettaako mies tosiaan, että minä teen jatkossa kaiken? Olenko minä passannut miehen pilalle kotiäitivuosinani? Toki voisin omilla rahoillani nämä palvelut kustantaa, mutta silloinkin mies pääsisi kuin koira veräjästä.

Ajatuksia?

[/quote]

Olen mies ja olen samaa mieltä kuin miehesi, eli että nuo palvelut ovat turhuutta, tarpeetonta ja rahanhaaskausta, eikä noita ole ennenkään tarvittu, eikä tarvita nytkään.

Miten ihmeessä teidän vanhempanne, meidän vanhempanne, isovanhempanne jne ovat pärjänneet ilman tuollaisia turhia palveluita? No helposti, kävivät töissä, töiden jälkeen kaupassa, siivoilivat samalla kun hoitivat muksujaan jne. Eli sinulla on jotain ongelmia, jos et pysty hoitamaan päivittäisiä arkiaskareita ilman apua. On se kumma kun me muut pystytään hoitamaan työt, lapset, siivouksen, ruuanlaiton jne ilman apua.

[/quote]

No, minun anoppini ja äitini pystyivät tähän, mutta ovat molemmat edelleen niistä ajoista katkeria. Jos mies on mukana arjessa ja hoitaa osuutensa, niin mikäpäs siinä. Jos taas mies olettaa, ettei mikään hänen arjessaan muutu vaikka on lapsia, niin eihän siitä seuraa muuta kuin katkeroitumista. Ap.

[/quote]

no oma isäni ja äitini hoitivat kauppa-asiat, siivouksen, minun hoitoni jne puoliksi ja samalla kävivät kummatkin töissä. Sama juttu vaimon perheessä lapset, kaupassakäynnit, siivoukset jne hoitivat vanhemmat puoliksi. Ja sama juttu nytkin meillä vaimoni kanssa. Kummatkin siivotaan, kummatkin tehdään ruokaa, kummatkin käydään kaupassa, kummatkin hoidetaan lasta ja kummatkin käymme töissä ja silti on aikaa niin harrastuksille, kavereille ja matkustamiselle. Kaikki perheethän näin tekee ja se on normaalia. Enkä tunne ketään, joka olisi katkera mistään. Koulutkin tässä on keretty käymään, sekä armeijakin. Eli lukio, intti, amis ja amk.

[/quote]

Nyt meni sulta pointti ohi. Sinä ja vaimosi teette yhdessä. Näinhän aikaa jää myös harrastuksille. Eikä siinä tilanteessa kukaan terve aikuinen katkeroidu!

Ap:n mies ei osallistu eikä aio osallistua arjen pyöritykseen mitenkään. Minusta on vain kohtuullista, että hänen puolikkaansa kotitöistä ostetaan palveluina, jos herra itse ei kotitöitään hoida.

Minä hoidan meillä yksin työsskäynnin ohella perheen arjen pyörityksen ja omakotitalon hoidon. Ja voin suoraan sanoa, että ottaa päähän. Katkeroituminenkaan ei ole kaukana, mutta sitä koetan välttää. Onneksi saan isovanhemmilta sen lastenhoitoavun, mitä tarvin että jaksan tätä. Koetapa sinä mies hoitaa teidän perhe ihan yksin vaikka kuukauden verran, voi muuttua ääni kellossa.

Alkuperäiselle vinkki: tarjoa miehellesi mahdollisuutta olla kuukausi-kaksi hoitovapaalla, pehmentämässä lapsille äidin töiden aloitusta jne. Ja mies totta kai hoitaa tänä aikana kaikki ne työt jotka sinä hoidit kotona ollessasi. Tämä helpottaa huomattavasti kotitöistä keskustelua sitten, kun molemmat olette töissä. Tuttavaperheessä näin tehtiin, oli kyllä viisas veto perheen äidiltä.

[/quote]

Itse miehenä hoidan kaikki kotiasiat, myös lapsen, kun olen vapaalla. Työvuorot minulla menee kutakuinkin niin, että olen kuukauden yhtämittaa töissä ja vastaavasti kuukauden kerrallaan kotona. Näin on mennyt jo 2005 vuodesta lähtien ja hyvin on vaimo silloinkin pärjännyt ilman minua, vaikka itsekkin on ollut töissä ja hoitanut kotiaskareita töiden jälkeen, eikä hän ole yhtään purnannut.

Koti onneksi pysyy siistimpänä, kun siellä ei olla niin paljoa, mutta pyykin määrää pk:n aloitus lisää.

Kuivausrumpu ja robotti-imuri meillä hankittiin aika pian mun töihinpaluun jälkeen. En osta valkoisia tai muuten erikoispestäviä vaatteita, että kaikki menevät samalla. Mies pesee itsesiliävät paitansa toki erikseen. Jos lähipesulassa on kilopyykki tarjouksessa viedään satsi sinne samalla kun pesetetään työvaatteita.

Ostosten kuljetus on sen verran edullinen, että laske siitä tuntipalkka ja kysy mieheltä, että oikeastiko hän suostuu hommiin sillä hinnalla, kun sun aika ainakin on kalliimpaa.

Siivoojaa en itse halua, sillä en vaan tykkää ajatuksesta, että joku tonkii meidän nurkkia. Mä siivoan meillä lauantaiaamuisin, ja mies vie lapset siksi aikaa ulos, parempi pelaamaan fudista ja riehumaan poikien kanssa. Mulle ok näin.

Todellinen ongelma yrittäjän vaimona on, että mies ei ikinä hoida lasten sairaspoissaoloja. Niitä oli alkuun tosi usein ja pienet korvatulehduspotilaat niin kipeitä, että ei mitään mahiksia tehdä etätöitä samalla. Nyt tilanne jo parempi, mutta kauhulla odotan koulun alkua ja pitkiä lomia.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:47"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:04"][quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 10:45"]Olen ehdottanut mm. siivousavun palkkaamista ja ruokakassipalvelua, mutta miehen mielestä nämä ovat kalliita ja turhia, niitä ei ole kuulemma tarvittu ennenkään niin ei tarvita nytkään.

Mies "luo uraa" ja tekee pitkiä päiviä, ja minä yritän tässä parhaani mukaan yrittää helpottaa arkeamme kun olen palaamassa taas hoitovapailta työelämään. Olen yrittänyt selittää, ettei minulla ole kohta enää aikaa samalla tavalla siivota, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, ainakaan katkeroitumatta ja väsähtämättä siinä samalla. Haluaisin meille toimivan arjen, vaativat työt kun molemmilla, mutta mies törmää jokaisen ehdotuksen liian kalliina. Minun mielestäni meillä kyllä olisi tuollaisiin palveluihin varaa, jos samalla arkemme laatu paranisi. Meillä jäisi enemmän aikaa lapsillemme, toisillemme ja omille harrastuksillekin. Vai olettaako mies tosiaan, että minä teen jatkossa kaiken? Olenko minä passannut miehen pilalle kotiäitivuosinani? Toki voisin omilla rahoillani nämä palvelut kustantaa, mutta silloinkin mies pääsisi kuin koira veräjästä.

Ajatuksia?

[/quote]

Olen mies ja olen samaa mieltä kuin miehesi, eli että nuo palvelut ovat turhuutta, tarpeetonta ja rahanhaaskausta, eikä noita ole ennenkään tarvittu, eikä tarvita nytkään.

Miten ihmeessä teidän vanhempanne, meidän vanhempanne, isovanhempanne jne ovat pärjänneet ilman tuollaisia turhia palveluita? No helposti, kävivät töissä, töiden jälkeen kaupassa, siivoilivat samalla kun hoitivat muksujaan jne. Eli sinulla on jotain ongelmia, jos et pysty hoitamaan päivittäisiä arkiaskareita ilman apua. On se kumma kun me muut pystytään hoitamaan työt, lapset, siivouksen, ruuanlaiton jne ilman apua.

[/quote]

No, minun anoppini ja äitini pystyivät tähän, mutta ovat molemmat edelleen niistä ajoista katkeria. Jos mies on mukana arjessa ja hoitaa osuutensa, niin mikäpäs siinä. Jos taas mies olettaa, ettei mikään hänen arjessaan muutu vaikka on lapsia, niin eihän siitä seuraa muuta kuin katkeroitumista. Ap.

[/quote]

no oma isäni ja äitini hoitivat kauppa-asiat, siivouksen, minun hoitoni jne puoliksi ja samalla kävivät kummatkin töissä. Sama juttu vaimon perheessä lapset, kaupassakäynnit, siivoukset jne hoitivat vanhemmat puoliksi. Ja sama juttu nytkin meillä vaimoni kanssa. Kummatkin siivotaan, kummatkin tehdään ruokaa, kummatkin käydään kaupassa, kummatkin hoidetaan lasta ja kummatkin käymme töissä ja silti on aikaa niin harrastuksille, kavereille ja matkustamiselle. Kaikki perheethän näin tekee ja se on normaalia. Enkä tunne ketään, joka olisi katkera mistään. Koulutkin tässä on keretty käymään, sekä armeijakin. Eli lukio, intti, amis ja amk.

[/quote]

Nyt meni sulta pointti ohi. Sinä ja vaimosi teette yhdessä. Näinhän aikaa jää myös harrastuksille. Eikä siinä tilanteessa kukaan terve aikuinen katkeroidu!

Ap:n mies ei osallistu eikä aio osallistua arjen pyöritykseen mitenkään. Minusta on vain kohtuullista, että hänen puolikkaansa kotitöistä ostetaan palveluina, jos herra itse ei kotitöitään hoida.

Minä hoidan meillä yksin työsskäynnin ohella perheen arjen pyörityksen ja omakotitalon hoidon. Ja voin suoraan sanoa, että ottaa päähän. Katkeroituminenkaan ei ole kaukana, mutta sitä koetan välttää. Onneksi saan isovanhemmilta sen lastenhoitoavun, mitä tarvin että jaksan tätä. Koetapa sinä mies hoitaa teidän perhe ihan yksin vaikka kuukauden verran, voi muuttua ääni kellossa.

Alkuperäiselle vinkki: tarjoa miehellesi mahdollisuutta olla kuukausi-kaksi hoitovapaalla, pehmentämässä lapsille äidin töiden aloitusta jne. Ja mies totta kai hoitaa tänä aikana kaikki ne työt jotka sinä hoidit kotona ollessasi. Tämä helpottaa huomattavasti kotitöistä keskustelua sitten, kun molemmat olette töissä. Tuttavaperheessä näin tehtiin, oli kyllä viisas veto perheen äidiltä.

[/quote]

Itse miehenä hoidan kaikki kotiasiat, myös lapsen, kun olen vapaalla. Työvuorot minulla menee kutakuinkin niin, että olen kuukauden yhtämittaa töissä ja vastaavasti kuukauden kerrallaan kotona. Näin on mennyt jo 2005 vuodesta lähtien ja hyvin on vaimo silloinkin pärjännyt ilman minua, vaikka itsekkin on ollut töissä ja hoitanut kotiaskareita töiden jälkeen, eikä hän ole yhtään purnannut.

[/quote]

Kuulostaa ihanalta. Kyllä minäkin hoitaisin kaikki itse kuukauden ajan, jos seuraavan kuukauden joku toinen hoitaisi kodin ja ottaisi päävastuun lapsista.

Meillä mies on paljon töissä kuukaudesta toiseen, 1-2 yötä viikosta työmatkalla, edes viikonloput ei aina ole selviö. Yhtenä talvena mies tuli iltaisin kotiin aina 20-21, mutta esikoinen nukahti joka ilta kello 19. Eivät nähneet arkena lainkaan. Minun arkitaakkani kannaltani oli aivan sama, olisko ollut yötkin pois vai ei.

Kuulostan marttyyrilta, ja sitä pian olenkin, ellemme saa arkitaakkaa mitenkään jaettua edes silloin kun olen töissä.

Ap.

Eikä se muuten yleensä auta, että mies jää joksikin aikaa hoitovapaalle. Lapset yleensä hoituu ihan hyvin, mutta useimmat miehet ei koskekaan kotitöihin päivän aikana, vaan vaimo kotiutuu töistä kaupan kautta siivoamaan, pyykkäämään ja kokkaamaan, kun mies lähtee samalla ovenavauksella rentoutumaan rankan päivän jälkeen. Kaikki sitten vielä yhteen ääneen kehuvat ihanaa koti-isää, vaikka vaimolla vanne meinaa kiristää pään halki.

Kiitos vastauksista! Olen nyt vastausten perusteella entistä vakuuttuneempi siitä, että meille tulee tavalla tai toisella ulkopuolista apua tähän uuteen tulevaan arkihärdelliin. Toki voin sen itse tilata ja kustantaa, mutta lähtökohtaisesti koen että arjen sujuminen koskee meidän koko perhettä ja ehdottomasti molempia aikuisia, joten päätöksen olisi hyvä olla yhteinen ja kumpuavan yhdessä havaitusta tarpeesta. Otan todellakin listat ja excelit käyttöön. :)

Tarkoituksenani ei ollut mollata miestäni, mutta olen havahtunut siihen, ettei hänellä ole mitään realismia meidän tulevasta arjesta ja sen vaikutuksista minun ja hänen työtaakkaansa. En halua reagoida vasta sitten kun olemme molemmat täysin uupuneita ja kyrpääntyneitä toisiimme, vaan ennaltaehkäistä edes ne turhimmat riidat jostain kaupassakäynnistä tai viikkosiivouksesta. Ja vaikka mies kuinka sanoo tekevänsä osuutensa, ei se vaan ole realistista jos toinen tulee iltaisin kotiin vasta lasten mentyä nukkumaan. Varmaan hänkin mieluusti viikonloppuisin keskittyisi lapsiinsa ja rentoon yhdessäoloon kuin jokaviikkoiseen viikkosiivoukseen.

Eihän joku yksittäinen viikkosiivous ratkaise kaikkia meidän ajankäyttöongelmia, mutta tuonee helpotusta arkeen.

Ap.

Ja taas alapeukutus! MIKSI? :) Mitä mä nyt olen mukamas tekemässä tässä väärin?

Ap.

En tiedä, kuka hullu täällä alapeukuttaa. Mielestäni toimit tosi järkevästi.