1,5vuotiaan tytön äiti
Kyllä se on välillä raastavaa olla yh-äiti 1,5vuotiaalle. Toisinaan on hyviä päiviä, mutta välillä sitten taas tosi huonoja. Tänäänkin aamu aloitettu 6.50 ja tyttö on tehnyt kokoajan ilkeyksiä, minä oon vaan yrittänyt perässä pysyä ja samalla tehdä aamu juttuja. Ei- sanaa, kun ei uskota ! Jonkinlainen uhma varmaan ? Onko muilla samanlaista ? Miten saatte pidettyä järkenne kasassa ?? Itsestä ainakin tuntuu pahalta, kun välillä huudahdan tytölle, mutta häntä vaan naurattaa....
Kommentit (20)
Mä oon saman ikäsen pojan yh. Välillä on raskasta, mutta yritän ottaa kaiken sen kannalta, et tehään mitä ehitään. Otan pojan kaikkeen mukaan: kun keitän kahvia, saa auttaa, sama tiskaus, ruoanlaitto ym. Yhessa puuhaillaan oikeestaan kaikki jutut ja elämä on paljon kivempaa kummallekkin! :) ei täälläkään ei sana auta, yritän aina keksiä korvaavaa puuhaa. Jos tekee jotain kiellettyä, ni suuntaan mielenkiinnon muualle. Pienihän se vielä on, opettelee.
Mitä ilkeyksiä tyttö tekee? Minulla myös kotona 1,5 vuotias tyttö.
Palaisin töihin, tyttö hoitoon. Taloudellisesti olisi helpompaa ja iltaisin jaksaisin nauttia lapsestani.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 12:42"]Palaisin töihin, tyttö hoitoon. Taloudellisesti olisi helpompaa ja iltaisin jaksaisin nauttia lapsestani.
[/quote]
Tai sit ei. Ei sen uhman kestäminen työpäivän jälkeen yhtään sen helpompaa ainakaan ole...
1,5-vuotias tekee ilkeyksiä?
1,5-vuotias ei ymmärrä hölkäsen pölähdystä mitä ikinä sattuu tekemäänkään. Teet vain omasta elämästäsi raskaampaa kun suhtaudut lapsen tekosiin noin. Ja tulevaisuutta silmällä pitäen: kaikki 15-vuotiaatkaan eivät ole kauhean syvällisesti perillä omien tekostensa hyvyydestä tai pahuudesta.
Yh:na on hemmetin raskasta, mutta ei se lapsen "ilkeyksistä" johdu, vaan se johtuu siitä että teet kolmen ihmisen työpanoksen yksin yhden vuorokauden aikana.
kyllä puolitoistavuotias jo ymmärtää puhetta :)
Meillä oli kielletty pöydälle kiipeäminen ja kukkamultien kaivaminen, ja aika hyvin tyttö oli oppinut, että näin ei tehdä. Mutta annas olla, kun ensimmäisen kerran olin yksin vastasyntyneen vauvan ja tytön kanssa kotona, niin imettäessäni tyttö kiipesi pöydälle kaivamaan kukkapurkkien multaa.
Mä oon huijannut sitä sillä, että mulla on tavaroita joihin "ei saa koskea" ja sit välillä "unohdan" sellasen tavaran sen ulottuville ku haluan tehdä jotain rauhassa toisessa huoneessa. Sit se on hyvin hiljaa ja hyvin keskittyneesti sen tavaran kimpussa eikä taatusti tee mitään muuta tai vaadi huomiota vähään aikaan :D
Kyllä muuten 1,5v osaa tehdä ilkeyksiä, ihan taatusti. Tietää mitä ei saa tehdä ja tekee silti esim. kukkamullat lattialle, astioiden heittely laatikosta lattialle ym. Kiellot ei auta.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 12:42"]
Palaisin töihin, tyttö hoitoon. Taloudellisesti olisi helpompaa ja iltaisin jaksaisin nauttia lapsestani.
[/quote]
Hahhah! :D Vai että täyden työpäivän ja hoitopäivän jälkeen sitä oikein erityisesti NAUTTII siitä että väsynyt lapsi purkaa väsyneeseen äitiinsä kaikki päivän stressin? Jees, näin toki. Sitähän on hektisen työpäivän jälkeen juurikin hehkeä ja lempeä ja kärsivällinen kuin äiti Teresa itse. Eikä yhtään kaipaa sitä että sais vaan hetken olla rauhassa.
Mäkin oon 1,5-vuotiaan tytön äiti. Mistä tietää et varsinainen uhmaikä alkaa? Meidän tyttö on saanut raivareita 9 kuukauden ikäisestä lähtien, jos kielletään / ei saa tehdä mitä haluaa. Tohon oon jo tottunut, mut miten käyttäytyy varsinaisessa uhmaiässä oleva? Muuten meillä menee ihan kivasti, kunhan ottaa tytön mukaan kaikkeen tekemiseen ja samalla kehuu miten hienosti tyttö auttaa äitiä. Esim. tyttö pyyhkii pölyhiuskalla pölyjä kun itse imuroin, ojentaa puhtaita pyykkejä koneesta, tyhjentää ostoskassia (ojentaa äidille ostoksia) jne. Yöt sen sijaan menee tooosi huonosti, tyttö herää useita kertoja itkemään ja monena yönä valvoo jopa 2 tuntia putkeen! Hampaita pukkaa, joten siinä varmaan syy. Tosin tätä on jatkunut jo useampi viikko. Mulla hajoaa pää siis väsymyksen takia, muuten elämä olis ihanaa!
Puolitoistavuotias ymmärtää puhetta, mutta ei välttämättä osaa vielä oikein toimia ohjeiden (myös kieltojen) mukaan.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 12:59"]
Mäkin oon 1,5-vuotiaan tytön äiti. Mistä tietää et varsinainen uhmaikä alkaa? Meidän tyttö on saanut raivareita 9 kuukauden ikäisestä lähtien, jos kielletään / ei saa tehdä mitä haluaa. Tohon oon jo tottunut, mut miten käyttäytyy varsinaisessa uhmaiässä oleva? Muuten meillä menee ihan kivasti, kunhan ottaa tytön mukaan kaikkeen tekemiseen ja samalla kehuu miten hienosti tyttö auttaa äitiä. Esim. tyttö pyyhkii pölyhiuskalla pölyjä kun itse imuroin, ojentaa puhtaita pyykkejä koneesta, tyhjentää ostoskassia (ojentaa äidille ostoksia) jne. Yöt sen sijaan menee tooosi huonosti, tyttö herää useita kertoja itkemään ja monena yönä valvoo jopa 2 tuntia putkeen! Hampaita pukkaa, joten siinä varmaan syy. Tosin tätä on jatkunut jo useampi viikko. Mulla hajoaa pää siis väsymyksen takia, muuten elämä olis ihanaa!
[/quote]
Meillä pienin oli kaksivuotiaaksi saakka huono nukkumaan ja uhmasi kaikesta. Oli jo vauvana pahantuulinen. Nyt, kun hän on kolme, ja muut ovat helisemässä omien kolmevuotiaiden uhmaikäisten kanssa, meidän lapsi on yhtä hymyä ja aurinkoa, ja ihana lapsi kaikenkaikkiaan. Ehkäpä teilläkin sitten menee näin. ;)
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 13:06"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 12:59"]
Mäkin oon 1,5-vuotiaan tytön äiti. Mistä tietää et varsinainen uhmaikä alkaa? Meidän tyttö on saanut raivareita 9 kuukauden ikäisestä lähtien, jos kielletään / ei saa tehdä mitä haluaa. Tohon oon jo tottunut, mut miten käyttäytyy varsinaisessa uhmaiässä oleva? Muuten meillä menee ihan kivasti, kunhan ottaa tytön mukaan kaikkeen tekemiseen ja samalla kehuu miten hienosti tyttö auttaa äitiä. Esim. tyttö pyyhkii pölyhiuskalla pölyjä kun itse imuroin, ojentaa puhtaita pyykkejä koneesta, tyhjentää ostoskassia (ojentaa äidille ostoksia) jne. Yöt sen sijaan menee tooosi huonosti, tyttö herää useita kertoja itkemään ja monena yönä valvoo jopa 2 tuntia putkeen! Hampaita pukkaa, joten siinä varmaan syy. Tosin tätä on jatkunut jo useampi viikko. Mulla hajoaa pää siis väsymyksen takia, muuten elämä olis ihanaa!
[/quote]
Meillä pienin oli kaksivuotiaaksi saakka huono nukkumaan ja uhmasi kaikesta. Oli jo vauvana pahantuulinen. Nyt, kun hän on kolme, ja muut ovat helisemässä omien kolmevuotiaiden uhmaikäisten kanssa, meidän lapsi on yhtä hymyä ja aurinkoa, ja ihana lapsi kaikenkaikkiaan. Ehkäpä teilläkin sitten menee näin. ;)
[/quote]
Olipas rohkaisevaa! Toivotaan näin :) T. numero 12
Ilkeyksiksi koetaan ne asiat, joita taapero tekee ja aiheuttaa äiteelle päänvaivaa. Järjestä päivittäiset olosuhteet mahdollisimman selkeiksi ja puhtaiksi, eliminoi kaikki mahdollinen ympäristöstä, mikä houkuttelee "ilkeyksiin". Tärkeät tavarat visusti piiloon, ei kiipeilymahdollisuuksi, keittiöön on turvalukkoja jne.jne. Kyse on ympäristön muokkaamisesta. Kyllä niitä kehittäviäkin virikkeitä jää kaiken karsinnan jälkeen :) terv. Samanikäisen vihulaisen äiti :)
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 12:58"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 12:42"]
Palaisin töihin, tyttö hoitoon. Taloudellisesti olisi helpompaa ja iltaisin jaksaisin nauttia lapsestani.
[/quote]
Hahhah! :D Vai että täyden työpäivän ja hoitopäivän jälkeen sitä oikein erityisesti NAUTTII siitä että väsynyt lapsi purkaa väsyneeseen äitiinsä kaikki päivän stressin? Jees, näin toki. Sitähän on hektisen työpäivän jälkeen juurikin hehkeä ja lempeä ja kärsivällinen kuin äiti Teresa itse. Eikä yhtään kaipaa sitä että sais vaan hetken olla rauhassa.
[/quote]
Meillä ainakin helpotti töihin meno. Päivisin ja työmatkalla saan olla ihan tarpeeksi rauhassa, iltapäivällä jo tulee sellanen olo että olis kiva taas tyttöä nähdä.
Ja kyllä 1,5 vee osaa ilkeyksiä tehdä. Oikein yrittämällä yrittää keksiä mahdollisimman tuhmia juttuja ja sitten istuu eteisen lattialla ja hiljaa salaa syö pikkukiviä.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 12:25"]
Kyllä se on välillä raastavaa olla yh-äiti 1,5vuotiaalle. Toisinaan on hyviä päiviä, mutta välillä sitten taas tosi huonoja. Tänäänkin aamu aloitettu 6.50 ja tyttö on tehnyt kokoajan ilkeyksiä, minä oon vaan yrittänyt perässä pysyä ja samalla tehdä aamu juttuja. Ei- sanaa, kun ei uskota ! Jonkinlainen uhma varmaan ? Onko muilla samanlaista ? Miten saatte pidettyä järkenne kasassa ?? Itsestä ainakin tuntuu pahalta, kun välillä huudahdan tytölle, mutta häntä vaan naurattaa....
[/quote]Sä kirjoitat klo 12.35 että teette vielä aamujuttuja? Miten paljon teillä on aamujuttuja? Voisko jostain karsia? Jos heräätte 6.50 niin vähän aamupalaa naamaan ja ulos! Jos meillä ei lapsi suostu pukemaan eteisessä niin mennään pukemaan loppuun rappuun (on siellä hiljaa ja yhteistyökykyinen paikanvaihdoksen jälkeen hetken) tai pihalle. Jos ei suostu syömäänkään niin lähtekää aamupalapiknikille (voit tehdä illalla eväät valmiiksi). Tekee unirytmillekin hyvää käydä kattelemassa aurinkoa aamupäivällä.
Liikenteeseen ja ulos. Puistoon, metsään, avoimeen, muskariin, kerhoon what ever... Siihen menee mukavasti puoli päivää ilman ilkeyksiä. Siellä ne kaikki muutkin 1,5-vuotiaat äiteineen on.
Minulla on 3- ja 5-vuotiaat lapset, ja ihmetellen luen ketjua... Miten te voitte kuvitella, että 1,5 -vuotias vielä "tottelisi" aina? Itse olen pienten lasten kanssa aamutoimien jälkeen touhunnut jotain sisällä, ja ollut jo tuossa yhdeksän jälkeen ulkona vaunulenkillä, hiekkalaatikolla tms. Sitten on vuorossa ollut ekat torkut, jonka jälkeen ruoka 11-12 aikaan. Jotain mukavaa puuhailua, palikoilla rakentelua, lukemista tai yhdessä kotitöitä (saanut "auttaa" pyykkiä narulle tms.) kahden maissa vähän välipalaa ja toiset unet sen jälkeen. Päikkäreitten jälkeen taas ulkoilemaan tunniksi, viideltä ruoka ja illalla koko perheen kanssa puuhailua. Ei siinä mitään "tuhmuuksia" ehdi tekemään.
Lisäksi kävin jo vauva-aikana muskarissa ja perhekerhossa kerran viikossa, samoin kerran tai kaksi viikossa tapaamista ystävien kanssa leikkipuistossa tai kyläily tai yhteisulkoilu. Mukavaa aikaa tuo oli! Olisiko ap:lla organisointiongelmaa, vai onko kontakti lapseen vain negatiivistä "ei-eitä", eikä tehdä mitään mukavaa yhdessä?
Me lähetään aamulla aika heti ulos. Aamupala, lapset kattoo vähän aikaa pikku kakkosta, pukeminen ja ulos. Ei mulla oo kauheesti mitään aamujuttuja, jos jää kaaos, siivoilen myöhemmin. Laitan illalla vaatteet ym.valmiiksi. Jos jää sisälle pyörimään, niin kyllä meillä kaikki tekee vähän ilkeyksiä ja itteänikin ärsyttää kaikki enemmän.
Meillä on 3 pientä, nuorin on supervilkas 1, 5v . poika.Se kyllä ehtii ihan joka paikkaan tekemään niitä ilkeyksiä. Meillä on kaikki koriste-esineet otettu pois, tv seinällä (sitäkin yritti hujoa), kaapit raivattu niin, että siellä on vaan oikeestaan sellasta mitä saa ihan luvan kanssa hämmentää.
No, lohdutukseksi voin kertoa että vaikka meillä molemmat lapset aloittaneet uhmaamaan siinä 1,5vuotiaina, niin se ei ole ollut vielä mitään verrattuna n.3vuotiaana olevaan uhmaan. Ja siis uhma oli koko tuon välin päällä, kokoajan voimistuen. 3v:n jälkeen alkoi pikkuhiljaa hitaasti rauhoittumaan. Että nauti nyt vielä kun voit ;)