Yksilapsisena en tiennyt yhtään mitään lapsiperhearjesta.
Sellaista lulluttelua vaan, kaikki pyöri sen yhden ympärillä. Eipä mukelo ees mistään ikinä nurissut, kun sai aina kahden aikuisen huomion. Nyt lapsia on aika monta enemmän ja on pikkasen realisoitunut todellinen lapsiperheen arki.
Kommentit (83)
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 16:33"]
Oletpa saanut kipakoita vastauksia. Mielestäni olet aivan oikeassa, lapsettomilla ja yksilapsisilla ei ole kokemusta eikä siis myöskään konkreetista tuntumaa siihen millaista arki useampilapsisessa perheessä on. Toki voivat väittää tietävänsä ;-)
[/quote]
Kun mulla ei ollut yhtään lasta TIESIN ja OLIN KOKENUT arkea useamman lapsen taloudessa. Eli olin tuolloin lapseton ja tietoa ja kokemusta ja elämistä oli.
t. 5 sisarusta
Olipa erikoinen aloitus pitkästä aikaa. Sen sijaan, että kyse olisi (taas kerran) ollut lapsettomat vastaan lapselliset niin aloittaja päätti usuttaa lapselliset toistensa kimppuun.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 10:20"]
Mikä teitä yksilapsisia tässä aloituksessa noin pahasti mättää? Herne on nenässä ja syvällä onkin. Se nyt vaan on fakta, että 2 lasta varsinkin pienellä ikäerolla teettää paljon enemmän töitä kuin 1 lapsi. Eikä sitä osaa etukäteen arvioida, mitä elämä käytännössä on useamman kanssa. Tai ehkä joku osaa, mutta itse ainakaan en osannut. Asia konkretisoitui vasta, kun tilanne oli päällä.
[/quote]
Se että ap väittää ettei yksilapsinen perhe olisi lapsiperhe ollenkaan. Keskimäärin kai useammasta lapsesta on enemmän töitä, sitä ei käy kieltäminen, mutta eiköhän perheeksi kuitenkin lasketa monenlaiset kokoonpanot. Enkä muuten ole itse yksilapsinen.
No, mä tiesin. Olen itse elänyt 3-lapsisessa perheessä lapsena, joten eipä se lapsiperheen elämä yllätyksenä tullut. Ei vastuu, valvomiset, ei mikään.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 18:20"]
Itse ainoana lapsena voin sanoa, ettei ne rahastot ja raha korvaa koskaan sitä saatua rakkautta ja yhteenkuuluvuutta,joita sisarukset tuovat. Oli niitä yksi tai useampi. Itsekin lapsena ja nuorena sain kaiken minkä halusin. Olin Itsekeskeinen ja itsekäs, leuhka. En tajunnut oikeasta elämästä mitään. Itselläni nyt 4 lasta. Olen mielestäni hyvin onnekas. En koskaan kuvitellut saavani montaa lasta, eikä minulla ollut siitä mitään havaintoa millaista se on. Mutta nyt on ja todella toivon välillä aikuisten miettivän myös lasten parasta kun puhuvat lapsien teosta, ja siitä kuinka monta lasta aikovat tehdä. (kaikki eivät voi saada lapsia, ja tämä ei todellakaan koske teitä) Kun vanhemmat vahenee ja tarvitsevat apua lapsiltaan, miettikää myös sitä vastuuta jonka se yksi lapsi teistä kantaa.. Ei ole niitä sisaruksia kenelle jakaa ilot ja surut !!
[/quote]
Ei ole vanhemmuus sinua kasvattanut yhtään. Olet edelleen leuhkan oloinen ihminen.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 16:18"]
Sellaista lulluttelua vaan, kaikki pyöri sen yhden ympärillä. Eipä mukelo ees mistään ikinä nurissut, kun sai aina kahden aikuisen huomion. Nyt lapsia on aika monta enemmän ja on pikkasen realisoitunut todellinen lapsiperheen arki.
[/quote]
No shit, Sherlock? :D
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 10:53"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 18:20"]
Itse ainoana lapsena voin sanoa, ettei ne rahastot ja raha korvaa koskaan sitä saatua rakkautta ja yhteenkuuluvuutta,joita sisarukset tuovat. Oli niitä yksi tai useampi. Itsekin lapsena ja nuorena sain kaiken minkä halusin. Olin Itsekeskeinen ja itsekäs, leuhka. En tajunnut oikeasta elämästä mitään. Itselläni nyt 4 lasta. Olen mielestäni hyvin onnekas. En koskaan kuvitellut saavani montaa lasta, eikä minulla ollut siitä mitään havaintoa millaista se on. Mutta nyt on ja todella toivon välillä aikuisten miettivän myös lasten parasta kun puhuvat lapsien teosta, ja siitä kuinka monta lasta aikovat tehdä. (kaikki eivät voi saada lapsia, ja tämä ei todellakaan koske teitä) Kun vanhemmat vahenee ja tarvitsevat apua lapsiltaan, miettikää myös sitä vastuuta jonka se yksi lapsi teistä kantaa.. Ei ole niitä sisaruksia kenelle jakaa ilot ja surut !!
[/quote]
Ei ole vanhemmuus sinua kasvattanut yhtään. Olet edelleen leuhkan oloinen ihminen.
[/quote]
Sinulle miinustelija tiedoksi, että näin se vain menee. Jotkut ovat niin syvällä siinä omassa itsekeskeisyydessään, etteivät ikinä pääse siitä irti, vaikka tekisivät 10 lasta. Vanhemmuuden kuuluu myös kasvattaa ihmistä, mutta näin ei käy kaikissa tapauksissa. Omalla työpaikalla pahin tuittupää on itse alun perin ainoa lapsi, mutta on tehnyt kolme lasta ja ihan samanlaisena itsekeskeisenä henkilönä hän on pysynyt, vaikka vanhimmat lapset ovat jo esiteini-iässä. Oikea prinsessa, joka ragequittaa kokouksista, jne. Onneksi sai sentään poikia, niin saa kotonaan edelleen olla se pikkuprinsessa. Työpaikalla vaan tuo prinsessa-attitude on aika rasittavaa.
Mun mielestä on aika idioottimaista alkaa sanomaan että yksilapsisen perheen lapsi on onneton ilman sisarusta. Jos vanhemmat (äiti) ei oikeasti jaksa yhtä lasta enempää ja hankkii vaan sen takia sisaruksen että sellainen on olemassa, mutta itse sitten masentuu ja on toimintakyvytyön täysin kun kaksi lasta on liikaa niin onko se sitten parempi? Meillä on vaan yksi lapsi sen takia että tunnen itseni en yksinkertaisesti jaksaisi toista kertaa vauvan kanssa varsinkaan jos yksi isompi vielä on huollettavana. Meidän perhe on onnellisempi yhden lapsen kanssa. Eiköhän ne yksilapsiset perheet tiedä ihan tarpeeksi monilapsisen perheen elämästä, ja juuri siksi niitä lapsia on vain yksi!! Jos en tietäisi mitään monilapsisen perheen elämästä varmaan meillekkin tulisi toinen lapsi. Jotta lapseni ei tunne itseään yksinäiseksi voin äitinä pitää huolen siitä että tytölle löytyy leikkikaveri ja kuskata kavereita tai tyttöä meille tai heille. Voi tehdä vaikka perhereissuja muiden yksilapsisten perheiden kanssa :)
Itse olen yksi neljästä ja tiedän myös sen puolen miten kauheaa on kun äidillä ei ole ollut tarpeeksi aikaa minulle. Tosin tuon olen ymmärtänyt vasta aikuisiällä pitkän itsetutkiskelun seurauksena. Ja hassuinta on että nyt minulla sitten ilmenee äidin huomion kaipuu voimakkaasti kun sitä ei ole lapsena ollut tarpeeksi. Silti äitini on rakas ja olen kiitollinen hänelle, itse teen kuitenkin toisin :)
Aika outoa, jos et tiennyt etukäteen aiheesta mitään, mutta päätit silti hankkia lapsia. Minulla ei ole yhtään lasta, mutta tiedän silti lapsiperhearjesta yhtä sun toista. Ihmeellistä, miten paljon tietoa on saatavilla myös muuten kuin oman kokemuksen kautta.
No, jos nyt muotoilin viestini huonosti, senkin rikkiviisas kakkonen. Minä toki TIESIN, vaan en oikeasti ollut elänyt sitä läpi, minkä nyt tiedän. Sinä et "tiedä" vielä yhtään mitään, ei millään pahalla.
ap
Tekikö mieli saada säpinää palstalle?
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 16:24"]
No, jos nyt muotoilin viestini huonosti, senkin rikkiviisas kakkonen. Minä toki TIESIN, vaan en oikeasti ollut elänyt sitä läpi, minkä nyt tiedän. Sinä et "tiedä" vielä yhtään mitään, ei millään pahalla.
ap
[/quote]
Ei tämä viesti ole sen paremmin muotoiltu. Mitä tuo "tietäminen" lainausmerkeissä tekee? Johan itsekin myönsit tietäneesi asiasta etukäteen. Jos tarkoitat kokemista, puhu kokemisesta. Se on kuitenkin aivan eri asia. -2
Kuten ap ehkä tietää, kaikki ei saa sitä yhtäkään. Ja jotkut ei tahdo. Ja ap ei varmaankaan TIEDÄ, millaista on olla vaikka 80-vuotias TAI ainakaan ei ole elänyt sitä läpi. Ap: eri ihmisillä on erilainen elämäntilanne. Aamen.
Oletpa saanut kipakoita vastauksia. Mielestäni olet aivan oikeassa, lapsettomilla ja yksilapsisilla ei ole kokemusta eikä siis myöskään konkreetista tuntumaa siihen millaista arki useampilapsisessa perheessä on. Toki voivat väittää tietävänsä ;-)
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 16:33"]Oletpa saanut kipakoita vastauksia. Mielestäni olet aivan oikeassa, lapsettomilla ja yksilapsisilla ei ole kokemusta eikä siis myöskään konkreetista tuntumaa siihen millaista arki useampilapsisessa perheessä on. Toki voivat väittää tietävänsä ;-)
[/quote]
Ei hiiriä omistavalla ole mitään hajua koiraperheellisen elämästä.
Ei sitä tiedä, eikä tarvitse tietää kunhan resurssit riittää edes siihen yhteen
Minulla oli lapsiperhetuttuja ja lähisuvussakin ikäisilläni lapsia, joiden elämää olin nähnyt ennen omien lasten hankintaa. En siltikään tiennyt oikeasti, millaista se elämä tulisi olemaan, niin hyvässä kuin pahassakin. Minullehan heidän elämänsä näyttäytyi sellaisena vapaa-ajan elämänä, vierailuina, huvipuistokäynteinä, mökkiviikonloppuina. Se on ihan erilaista kuin elää sitä elämää 24/7. Lapset oli aina vaatetettu, tykötarpeet pakattuna mukaan, ruoat/lelut/nukkumiset suunniteltuna valmiiksi - taustatyö tavallaan tehtynä valmiiksi. Minä näin ja koin vain sen valmiin paketin ja lapset, jotka tilanteiden "epäarkisuudesta" johtuen käyttäytyivät ehkä eri tavalla. Lapset saattoivat silloin käyttäytyä hyvin, syödä hyvin ja nukkua tietyn aikataulun mukaan toivotusti, mutta kaiken sen taustalla oli vanhempien pitkäaikainen kasvatus, unikoulut, monia taisteluita ruokapöydässä/iltapesuilla/karkkihyllyn luona jne. Saatoin nähdä pari itkupotkuraivaria, mutta ne olivat vain jotenkin hellyyttäviä ja liikuttavia riittävän vähäisesti annosteltuna ;) Minulta puuttui se vanhemman vastuu ja huoli lapsesta ja hänen tulevaisuudestaan.
Ymmärrän ap:ta täysin. Ensimmäisen lapsen kanssa pystyi vielä panostamaan kaiken tarmonsa siihen yhteen haasteeseen, toinen ja kolmas tekivät arjesta ja elämästä ihanaa selviytymistaistelua, jossa ihan jokaista vanhaa periaatettaan ei vain pysty noudattamaan.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 16:18"]
Sellaista lulluttelua vaan, kaikki pyöri sen yhden ympärillä. Eipä mukelo ees mistään ikinä nurissut, kun sai aina kahden aikuisen huomion. Nyt lapsia on aika monta enemmän ja on pikkasen realisoitunut todellinen lapsiperheen arki.
[/quote]
Tämä on aivant totta!!! Jokaikisellä tuttavallani on toisen lapsen jälkeen "ääni kellossa" muuttunut. Yhden kanssa on niiiiiin helppoa (toki voi olla vaikeitakin tapauksia), mutta se arki on kuitenkin ihan eri luokkaa yhden, kuin useamman kanssa.
Mua on aina huvittanut ystäväni, jotka yhden taaperon kanssa vähän kauhuissaan ovat katsoneet meidän (kolme lasta) menoa ja varmaan pienessä mielessään miettineet, että huh-huh....meillä ei ainakaan ole sitten tuollaista kun lisää lapsia tulee.
Ja sitten kun niitä on tullut, niin samanlaista hullunmyllyä se on kaikilla ollut!!
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 16:18"]
Sellaista lulluttelua vaan, kaikki pyöri sen yhden ympärillä. Eipä mukelo ees mistään ikinä nurissut, kun sai aina kahden aikuisen huomion. Nyt lapsia on aika monta enemmän ja on pikkasen realisoitunut todellinen lapsiperheen arki.
[/quote]
Tämä on aivant totta!!! Jokaikisellä tuttavallani on toisen lapsen jälkeen "ääni kellossa" muuttunut. Yhden kanssa on niiiiiin helppoa (toki voi olla vaikeitakin tapauksia), mutta se arki on kuitenkin ihan eri luokkaa yhden, kuin useamman kanssa.
Mua on aina huvittanut ystäväni, jotka yhden taaperon kanssa vähän kauhuissaan ovat katsoneet meidän (kolme lasta) menoa ja varmaan pienessä mielessään miettineet, että huh-huh....meillä ei ainakaan ole sitten tuollaista kun lisää lapsia tulee.
Ja sitten kun niitä on tullut, niin samanlaista hullunmyllyä se on kaikilla ollut!!
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 16:26"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 16:24"]
No, jos nyt muotoilin viestini huonosti, senkin rikkiviisas kakkonen. Minä toki TIESIN, vaan en oikeasti ollut elänyt sitä läpi, minkä nyt tiedän. Sinä et "tiedä" vielä yhtään mitään, ei millään pahalla.
ap
[/quote]
Ei tämä viesti ole sen paremmin muotoiltu. Mitä tuo "tietäminen" lainausmerkeissä tekee? Johan itsekin myönsit tietäneesi asiasta etukäteen. Jos tarkoitat kokemista, puhu kokemisesta. Se on kuitenkin aivan eri asia. -2
[/quote]
Onko nyt tosiaan niin että tämä vatipää ei tajua, että on kokemuksen tuomaa tietoa ja sitten on sitä kirjoista opittua. Vaikuttaa juuri sellaiselta stereotyyppiseltä lukutoukalta. Mukaviisas kirjanoppinut :D
T. ei ap