Lue keskustelun säännöt.
Ihastuminen on perseestä.
18.11.2020 |
Ajaukset ei pysy kasassa eikä voi ajatella kuin häntä. Sydän hakkaa, toivoo näkevänsä hänet pian ja kokoajan. Pelottaa ettei hän tunne samoin... siinä nyt muutama vit tumainen oire...
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin kaikki vapaat ja varatut työpaikkaihastuneet. Miten sujui tämä päivä?
Melko onnistuneesti väistelin.
Viimeiset pari kuukautta mennyt hirveässä tunnemylläkässä. Olen totaalisen ihastunut työkaveriin täysin odottamattomasti ja joka toinen hetki uskallan antaa jotakin pieniä merkkejä toiselle ja joka toinen hetki yritän olla ihan viilipytty ettei ihastus tai kukaan muukaan töissä tajuaisi mitään ja etten ylittäisi mitään rajoja. Joka toinen hetki tuntuu myös että ihastus käyttäytyy mua kohtaan juuri niin kuin netissä sanotaan ihastuneen miehen elekielestä ja joka toinen hetki tuntuu että olen ihan vain normaali työkaveri hänelle. Johtuu tosin varmaankin vain omasta ylianalysoinnistani koska olen itse niin ihastunut ja ei se työkaveri varmaan itse ollenkaan ole ihastunut minuun... äh en tiedä mutta tulen hulluksi. Varatulta naiselta oletettavasti sinkkumiehelle tämä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että se on joskus aivan perseestä, mutta ei aina. Olen itse ihastunut perheelliseen työkaverinaiseen, ja tuntuu että tämä ihastus on piristänyt mua ihan älyttömästi. Kiva mennä töihin kun siellä on sellaista seuraa, jonka parissa viihtyy. Koska hän on varattu, on selvää, ettei mitään ikinä tapahdu, joten nyt voin vain keskittyä rakentamaan hyvän kaverisuhteen kivan ihmisen kanssa. Jotenkin vapauttavaa kun ei tarvitse ottaa paineita mistään.
Kivat sulle. Minä olen se varattu naisosapuoli ja myöskin ihastunut ja on tosi raskasta yrittää käyttäytyä normaalisti kun tekisi mieli repiä sulta vaatteet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok kunhan itse ja ihastuksesi olette vapaita
Entä jos näin ei ole...
Sitten kärvistellään.
Kärvistely todellakin kuvaa tätä tilannetta...
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukea tai jotain, plz
Eikös tää koko ketju ole täynnä vertaistukea. En tiedä lohduttaako sinua, mutta meitä enemmän ja vähemmän onnettomasti ihastuneita tuntuu olevan tämä maa pullollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukea tai jotain, plz
Eikös tää koko ketju ole täynnä vertaistukea. En tiedä lohduttaako sinua, mutta meitä enemmän ja vähemmän onnettomasti ihastuneita tuntuu olevan tämä maa pullollaan.
Miten tästä pääsee eroon? Onko sinulla keinoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukea tai jotain, plz
Eikös tää koko ketju ole täynnä vertaistukea. En tiedä lohduttaako sinua, mutta meitä enemmän ja vähemmän onnettomasti ihastuneita tuntuu olevan tämä maa pullollaan.
Miten tästä pääsee eroon? Onko sinulla keinoja?
No valitettavasti ei ole, ihan samassa veneessä soutelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukea tai jotain, plz
Eikös tää koko ketju ole täynnä vertaistukea. En tiedä lohduttaako sinua, mutta meitä enemmän ja vähemmän onnettomasti ihastuneita tuntuu olevan tämä maa pullollaan.
Miten tästä pääsee eroon? Onko sinulla keinoja?
No valitettavasti ei ole, ihan samassa veneessä soutelen.
Minkälainen sun tilanne on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin kaikki vapaat ja varatut työpaikkaihastuneet. Miten sujui tämä päivä?
Melko onnistuneesti väistelin.
Viimeiset pari kuukautta mennyt hirveässä tunnemylläkässä. Olen totaalisen ihastunut työkaveriin täysin odottamattomasti ja joka toinen hetki uskallan antaa jotakin pieniä merkkejä toiselle ja joka toinen hetki yritän olla ihan viilipytty ettei ihastus tai kukaan muukaan töissä tajuaisi mitään ja etten ylittäisi mitään rajoja. Joka toinen hetki tuntuu myös että ihastus käyttäytyy mua kohtaan juuri niin kuin netissä sanotaan ihastuneen miehen elekielestä ja joka toinen hetki tuntuu että olen ihan vain normaali työkaveri hänelle. Johtuu tosin varmaankin vain omasta ylianalysoinnistani koska olen itse niin ihastunut ja ei se työkaveri varmaan itse ollenkaan ole ihastunut minuun... äh en tiedä mutta tulen hulluksi. Varatulta naiselta oletettavasti sinkkumiehelle tämä...
Kellään muulla vastaava tilanne jompana kumpana osapuolena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukea tai jotain, plz
Eikös tää koko ketju ole täynnä vertaistukea. En tiedä lohduttaako sinua, mutta meitä enemmän ja vähemmän onnettomasti ihastuneita tuntuu olevan tämä maa pullollaan.
Miten tästä pääsee eroon? Onko sinulla keinoja?
No valitettavasti ei ole, ihan samassa veneessä soutelen.
Minkälainen sun tilanne on?
Olen ihastunut työkaveriin. En usko tunteen olevan molemminpuolista, ja olen joka tapauksessa itse naimisissa, joten tämä on ihan pelkkää tuskaa. Kyseessä vielä työkaveri, joten ihan kiva yrittää käyttäytyä edes jotenkin normaalisti siellä töissä, kun en halua että kaikki muutkin huomaa mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin kaikki vapaat ja varatut työpaikkaihastuneet. Miten sujui tämä päivä?
Melko onnistuneesti väistelin.
Viimeiset pari kuukautta mennyt hirveässä tunnemylläkässä. Olen totaalisen ihastunut työkaveriin täysin odottamattomasti ja joka toinen hetki uskallan antaa jotakin pieniä merkkejä toiselle ja joka toinen hetki yritän olla ihan viilipytty ettei ihastus tai kukaan muukaan töissä tajuaisi mitään ja etten ylittäisi mitään rajoja. Joka toinen hetki tuntuu myös että ihastus käyttäytyy mua kohtaan juuri niin kuin netissä sanotaan ihastuneen miehen elekielestä ja joka toinen hetki tuntuu että olen ihan vain normaali työkaveri hänelle. Johtuu tosin varmaankin vain omasta ylianalysoinnistani koska olen itse niin ihastunut ja ei se työkaveri varmaan itse ollenkaan ole ihastunut minuun... äh en tiedä mutta tulen hulluksi. Varatulta naiselta oletettavasti sinkkumiehelle tämä...
Kellään muulla vastaava tilanne jompana kumpana osapuolena?
Mulla oli kerran sellainen tilanne, että olin ihastunut yhteen työkaveriin. Jostain syystä kaikki kuuli tuon ihastukseni kohteen olevan ihan eri henkilön. Pahinta oli se, että tuo väärä henkilö itse asiassa oli ihastunut minuun. Ei ollut kiva tilanne se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukea tai jotain, plz
Eikös tää koko ketju ole täynnä vertaistukea. En tiedä lohduttaako sinua, mutta meitä enemmän ja vähemmän onnettomasti ihastuneita tuntuu olevan tämä maa pullollaan.
Miten tästä pääsee eroon? Onko sinulla keinoja?
No valitettavasti ei ole, ihan samassa veneessä soutelen.
Minkälainen sun tilanne on?
Olen ihastunut työkaveriin. En usko tunteen olevan molemminpuolista, ja olen joka tapauksessa itse naimisissa, joten tämä on ihan pelkkää tuskaa. Kyseessä vielä työkaveri, joten ihan kiva yrittää käyttäytyä edes jotenkin normaalisti siellä töissä, kun en halua että kaikki muutkin huomaa mistä on kyse.
Sama. Sairaan vaikeeta vaan käyttäytyä normaalisti. Pelkään että muut kohta tajuavat jännittyneen käytökseni ko henkilön seurassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin kaikki vapaat ja varatut työpaikkaihastuneet. Miten sujui tämä päivä?
Melko onnistuneesti väistelin.
Viimeiset pari kuukautta mennyt hirveässä tunnemylläkässä. Olen totaalisen ihastunut työkaveriin täysin odottamattomasti ja joka toinen hetki uskallan antaa jotakin pieniä merkkejä toiselle ja joka toinen hetki yritän olla ihan viilipytty ettei ihastus tai kukaan muukaan töissä tajuaisi mitään ja etten ylittäisi mitään rajoja. Joka toinen hetki tuntuu myös että ihastus käyttäytyy mua kohtaan juuri niin kuin netissä sanotaan ihastuneen miehen elekielestä ja joka toinen hetki tuntuu että olen ihan vain normaali työkaveri hänelle. Johtuu tosin varmaankin vain omasta ylianalysoinnistani koska olen itse niin ihastunut ja ei se työkaveri varmaan itse ollenkaan ole ihastunut minuun... äh en tiedä mutta tulen hulluksi. Varatulta naiselta oletettavasti sinkkumiehelle tämä...
Kellään muulla vastaava tilanne jompana kumpana osapuolena?
Mulla oli kerran sellainen tilanne, että olin ihastunut yhteen työkaveriin. Jostain syystä kaikki kuuli tuon ihastukseni kohteen olevan ihan eri henkilön. Pahinta oli se, että tuo väärä henkilö itse asiassa oli ihastunut minuun. Ei ollut kiva tilanne se.
Hups, siis LUULI, ei kuuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin kaikki vapaat ja varatut työpaikkaihastuneet. Miten sujui tämä päivä?
Melko onnistuneesti väistelin.
Viimeiset pari kuukautta mennyt hirveässä tunnemylläkässä. Olen totaalisen ihastunut työkaveriin täysin odottamattomasti ja joka toinen hetki uskallan antaa jotakin pieniä merkkejä toiselle ja joka toinen hetki yritän olla ihan viilipytty ettei ihastus tai kukaan muukaan töissä tajuaisi mitään ja etten ylittäisi mitään rajoja. Joka toinen hetki tuntuu myös että ihastus käyttäytyy mua kohtaan juuri niin kuin netissä sanotaan ihastuneen miehen elekielestä ja joka toinen hetki tuntuu että olen ihan vain normaali työkaveri hänelle. Johtuu tosin varmaankin vain omasta ylianalysoinnistani koska olen itse niin ihastunut ja ei se työkaveri varmaan itse ollenkaan ole ihastunut minuun... äh en tiedä mutta tulen hulluksi. Varatulta naiselta oletettavasti sinkkumiehelle tämä...
Kellään muulla vastaava tilanne jompana kumpana osapuolena?
Mulla oli kerran sellainen tilanne, että olin ihastunut yhteen työkaveriin. Jostain syystä kaikki kuuli tuon ihastukseni kohteen olevan ihan eri henkilön. Pahinta oli se, että tuo väärä henkilö itse asiassa oli ihastunut minuun. Ei ollut kiva tilanne se.
Voi ei, hirvee sotku. Miten asia korjaantu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukea tai jotain, plz
Eikös tää koko ketju ole täynnä vertaistukea. En tiedä lohduttaako sinua, mutta meitä enemmän ja vähemmän onnettomasti ihastuneita tuntuu olevan tämä maa pullollaan.
Miten tästä pääsee eroon? Onko sinulla keinoja?
No valitettavasti ei ole, ihan samassa veneessä soutelen.
Minkälainen sun tilanne on?
Olen ihastunut työkaveriin. En usko tunteen olevan molemminpuolista, ja olen joka tapauksessa itse naimisissa, joten tämä on ihan pelkkää tuskaa. Kyseessä vielä työkaveri, joten ihan kiva yrittää käyttäytyä edes jotenkin normaalisti siellä töissä, kun en halua että kaikki muutkin huomaa mistä on kyse.
Onko tämä viesti naiselta vai mieheltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin kaikki vapaat ja varatut työpaikkaihastuneet. Miten sujui tämä päivä?
Melko onnistuneesti väistelin.
Viimeiset pari kuukautta mennyt hirveässä tunnemylläkässä. Olen totaalisen ihastunut työkaveriin täysin odottamattomasti ja joka toinen hetki uskallan antaa jotakin pieniä merkkejä toiselle ja joka toinen hetki yritän olla ihan viilipytty ettei ihastus tai kukaan muukaan töissä tajuaisi mitään ja etten ylittäisi mitään rajoja. Joka toinen hetki tuntuu myös että ihastus käyttäytyy mua kohtaan juuri niin kuin netissä sanotaan ihastuneen miehen elekielestä ja joka toinen hetki tuntuu että olen ihan vain normaali työkaveri hänelle. Johtuu tosin varmaankin vain omasta ylianalysoinnistani koska olen itse niin ihastunut ja ei se työkaveri varmaan itse ollenkaan ole ihastunut minuun... äh en tiedä mutta tulen hulluksi. Varatulta naiselta oletettavasti sinkkumiehelle tämä...
Kellään muulla vastaava tilanne jompana kumpana osapuolena?
Mulla oli kerran sellainen tilanne, että olin ihastunut yhteen työkaveriin. Jostain syystä kaikki kuuli tuon ihastukseni kohteen olevan ihan eri henkilön. Pahinta oli se, että tuo väärä henkilö itse asiassa oli ihastunut minuun. Ei ollut kiva tilanne se.
Voi ei, hirvee sotku. Miten asia korjaantu?
Vaihdoin työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukea tai jotain, plz
Eikös tää koko ketju ole täynnä vertaistukea. En tiedä lohduttaako sinua, mutta meitä enemmän ja vähemmän onnettomasti ihastuneita tuntuu olevan tämä maa pullollaan.
Miten tästä pääsee eroon? Onko sinulla keinoja?
No valitettavasti ei ole, ihan samassa veneessä soutelen.
Minkälainen sun tilanne on?
Olen ihastunut työkaveriin. En usko tunteen olevan molemminpuolista, ja olen joka tapauksessa itse naimisissa, joten tämä on ihan pelkkää tuskaa. Kyseessä vielä työkaveri, joten ihan kiva yrittää käyttäytyä edes jotenkin normaalisti siellä töissä, kun en halua että kaikki muutkin huomaa mistä on kyse.
Onko tämä viesti naiselta vai mieheltä?
Naiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin kaikki vapaat ja varatut työpaikkaihastuneet. Miten sujui tämä päivä?
Melko onnistuneesti väistelin.
Viimeiset pari kuukautta mennyt hirveässä tunnemylläkässä. Olen totaalisen ihastunut työkaveriin täysin odottamattomasti ja joka toinen hetki uskallan antaa jotakin pieniä merkkejä toiselle ja joka toinen hetki yritän olla ihan viilipytty ettei ihastus tai kukaan muukaan töissä tajuaisi mitään ja etten ylittäisi mitään rajoja. Joka toinen hetki tuntuu myös että ihastus käyttäytyy mua kohtaan juuri niin kuin netissä sanotaan ihastuneen miehen elekielestä ja joka toinen hetki tuntuu että olen ihan vain normaali työkaveri hänelle. Johtuu tosin varmaankin vain omasta ylianalysoinnistani koska olen itse niin ihastunut ja ei se työkaveri varmaan itse ollenkaan ole ihastunut minuun... äh en tiedä mutta tulen hulluksi. Varatulta naiselta oletettavasti sinkkumiehelle tämä...
Kellään muulla vastaava tilanne jompana kumpana osapuolena?
Mulla oli kerran sellainen tilanne, että olin ihastunut yhteen työkaveriin. Jostain syystä kaikki kuuli tuon ihastukseni kohteen olevan ihan eri henkilön. Pahinta oli se, että tuo väärä henkilö itse asiassa oli ihastunut minuun. Ei ollut kiva tilanne se.
Voi ei, hirvee sotku. Miten asia korjaantu?
Vaihdoin työpaikkaa.
Ei hitto. Sitä en voi kyllä itse tehdä, vihdoin saanut tosi hyvän työpaikan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukea tai jotain, plz
Eikös tää koko ketju ole täynnä vertaistukea. En tiedä lohduttaako sinua, mutta meitä enemmän ja vähemmän onnettomasti ihastuneita tuntuu olevan tämä maa pullollaan.
Miten tästä pääsee eroon? Onko sinulla keinoja?
No valitettavasti ei ole, ihan samassa veneessä soutelen.
Minkälainen sun tilanne on?
Olen ihastunut työkaveriin. En usko tunteen olevan molemminpuolista, ja olen joka tapauksessa itse naimisissa, joten tämä on ihan pelkkää tuskaa. Kyseessä vielä työkaveri, joten ihan kiva yrittää käyttäytyä edes jotenkin normaalisti siellä töissä, kun en halua että kaikki muutkin huomaa mistä on kyse.
Sama. Sairaan vaikeeta vaan käyttäytyä normaalisti. Pelkään että muut kohta tajuavat jännittyneen käytökseni ko henkilön seurassa
En tajua miks en voi vaan olla normaalisti. Kaikkien muiden työkavereiden kanssa olen rempseä, huoh
Ja parantumaton.