Ihastuminen on perseestä.

Persiistä on, juu.

Huh onneksi en ole ollut pahasti ihastunut hetkeen. Yleensä ihastukseni ovat täysin tavoittamattomia, kuten joku elokuva/kirjahahmo. Ihastuminen ja tietoisuus, että ei voi koskaan olla ihastuksen kanssa, sattuu niin hirveästi! Sitä ei jaksa.. ei millään.

N26

Hormonit + kokemattomuus. Menee ohi kun vanhenet :)

Ei muuten mene ohi iän myötä, edelleen ihastun kuin teinityttö, mutta sillä erolla, että en yleensä ihastu saavuttamattomiin unelmiin vaan oikeisiin ihmisiin. t. 49v

Minusta se on aika ihana tunne..

Menee hyvin ohi, kun kertoo välittömästi ihastukselle mitä on mielessä ja saa ankarat pakit. Ei muuta kuin seuraavalla kerralla uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei muuten mene ohi iän myötä, edelleen ihastun kuin teinityttö, mutta sillä erolla, että en yleensä ihastu saavuttamattomiin unelmiin vaan oikeisiin ihmisiin. t. 49v

Näinpä. Ikä ei tuo helpotusta ja omalla kohdalla ainakin vain tilanne paheni😰=uusi tilanne

Ihanaa hulluutta. Repii sielun rippeet riekaleina rinnasta ulos.

Totta puhelet. Itse en onneksi sinällään usein ihastu kun ei ole aihetta, mutta sitten kun ihastun niin ihastun yleensä vääriin ihmisiin, tai sitten sellaisiin joihin ei ihan muuten vaan ole mitään mahdollisuuksia. Ei niin sanotusti riitä meikäläisellä. Kiva sitten aina viikko- tai kuukausitolkulla kärvistellä niiden tunteidensa kanssa ja tietää, että kaikki se tunnepaska on ihan turhaa.

Terveisin Naispelko27

Tommy?

Ihaastumista tapahtuu nuoruudessa. Aikuisena täytyy osata jo vietellä.

antsu sinkku kirjoitti:

Persiistä? No mene sinäkin sinne. Työnnä ensin vaikka pääsi perseeseesi.

No mutta mikäs Antsua nyt noin harmittaa?

Vierailija kirjoitti:

Ihaastumista tapahtuu nuoruudessa. Aikuisena täytyy osata jo vietellä.

Nuoruudessa nimenomaan tuli vieteltyä niitä ihastuksia. Nyt kun katsoo itseään peilistä niin ymmärtää, että on ihan turha kuvitella enää kenenkään pitävän itseään niin viehättävänä että kannattais edes yrittää mitään.

Ilmoittaudun kohtalotoveriksi tähän ketjuun! Olin vuosia niin etten ihastunut kehenkään, ja nyt olen jostain kumman syystä muuttunut ihan sarjaihastujaksi. Kohteelta ei vaadi paljoa, riittää että on +-10 vuoden hajonnalla ikäiseni, ei sormusta sormessa, ihmisen näköinen ja on kerran katsonut mua ja puhunut mulle. Sit alan jo menettämään yöuniani ja vatsa heittämään kuperkeikkaa ja miettimään millaista olisi suudella ton kanssa ja enemmän.... Tunnen itseni ihan tosi säälittäväksi ja epätoivoiseksi. Haluisin pystyä vaan olemaan normaalisti ihmisten seurassa ilman mitään perhosia vatsassa.

Veit ap sanat suustani. Ja itse olen vielä ihastunut toiseen naiseen työpaikalla. Olen hetero. Voi v*ttu.

Vierailija kirjoitti:

Menee hyvin ohi, kun kertoo välittömästi ihastukselle mitä on mielessä ja saa ankarat pakit. Ei muuta kuin seuraavalla kerralla uudestaan.

Joo, mutta entä jos pelkää ettei saa pakkeja?

Vierailija kirjoitti:

Tommy?

Miksi ihmeessä niin luulet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee hyvin ohi, kun kertoo välittömästi ihastukselle mitä on mielessä ja saa ankarat pakit. Ei muuta kuin seuraavalla kerralla uudestaan.

Joo, mutta entä jos pelkää ettei saa pakkeja?

Miksi sitä pelkää?

Niin on, varsinkin vanhemmalla iällä. Kroppa ei tahdo kestää rasitusta ja unettomia öitä.

Ja vaikeeta kun ei tiedä mitä se toinen ajattelee