Miten te sohvaperunat voitte elää ilman liikuntaa?

Ei olisi kannattanut avautua. Olisimme kaikki paljon tyytyväisempiä, niin sinä kuin me muutkin.

No niin, jatkakaa te mulle takaisin paasausta ja syyllistykää. Minä lähden nyt polkemaan pyörällä töistä kotiin. ap

Kuinkas muutenkaan... Erikoista ettei liikunta ole taannut sinulle veitsenterävän näönkin.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 13:44"]

Ja ennenkuin joku taas paasaa kirjoitusvirheistäni, totean ,että mulla ei oo just nyt silmälaseja päässä ja näen kirjaimet epäselvästi. ap

[/quote]

Että liikunta ei auta näkemiseen? Voi voi. :(

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 12:56"]

Aika monta kysymystä, mutta vastaus on: Ei.

ei ahdista, enkä kaipaa hengästymisen tunnetta, päin vastoin.

Btw, luiden on kyllä syytäkin pysyä jäykkinä. 

[/quote]

Samoin. 

Vastaan myös ei

ei ahdista ja en kaipaa hengästymisen tunnetta

Luut ovat kovat ja hyvät vielä tässä iässä, eivätkä ole jäykistyneet.

Joten vastaan: ei

N 52v

En kaipaa liikuntaa. Nautin elämästä näin sohvaperunana!

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 13:46"]Kuinkas muutenkaan... Erikoista ettei liikunta ole taannut sinulle veitsenterävän näönkin.

[/quote]

Ei tietenkään liikunta paranna näköä. Olenko muka väittänyt niin? Todella mukava kommentti sinulta. ap

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 12:45"]

Ihminen on luotu liikkumaan. Eikö teitä ahdista istua ja maata sohvalla? Jäykistää vaan luitanne ja lihaksianne? Nyt ehkä vielä jaksaa kävellä ja on hyvä ryhti, mutta entäs kun ikää tulee? Ryhti painuu kumaraan ja huonot lihakset eivät jaksa liikuttaa teidän liikkumatonta kroppaa. Ettekö kaipaa sitä tunnetta, kun hengästyy, veri alkaa kiertää, mieli virkistyy ja kroppa liikkuu?

Joo, olet masentunut? Kyllä jaksaa edes puoli tuntia päivässä kävellä, vaikka ois kuinka masentunut. Masennat vaan itseäsi lisää, kun vaan makaat löllönä sohvalla. Tutkitusti liikunta on paras lääke masennukseen

Myöskään lapset js työ eivät ole tekosyy liikkumattomuuteen. Itse olen ollut kahden lapsen yh ja jos ei muuta, niin poljin kotona cross traineria ja jumppasin matolla, kun vauva nukkui. Ai sun vauva ei nuku? Laita vaunuihin ja mene vaunulenkille. Työmatkat voi kulkea pyörällä. Lähikauppaan voi kävellä. Minä kuljin vauvaaikana ympäri pihaa sauvojen kanssa, kun vauva nukkui. Jos ei työpäivinä ehdi liikkua, niin voi vaikka kotona polkea 30 minsaa kuntopyörää ja sitten vapaapäivinä tehdä pitkän lenkin.

En vaan tajua, miten ihminen voi elää liikkumatta. Ja nyt sit alapeukkuu alapeukkuu sohvaperunat.

[/quote]

Vallan mainiosti,kiitos kysymästä. En mäkään tajua,miten voi elää ihminen joka katsoo tarpeelliseksi tehdä näin tyhmiä avauksia. Antaa vaan kaikkien kukkien kukkia! :)

Meinasin vastata jo kirjoittamalla endorfiinin erityksen eroihin liittyviä tutkimustuloksia referoimalla mutta onneksi ap paljasti itsensä kiistattomasti lapselliseksi trolliksi, ennenkuin näin vaivaa.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 13:46"]

No niin, jatkakaa te mulle takaisin paasausta ja syyllistykää. Minä lähden nyt polkemaan pyörällä töistä kotiin. ap

[/quote]

Ei me sulle paasata eikä syyllistetä sua. Me nauretaan sulle.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 13:17"]

No masennuksesta te ette tunnu tietävän mitään. Alakuloon liikunta toki auttaa mutta kun vakavasti masentunut ei aina kykene pesemään hampaita tai käymään suihkussa, niin ymmärrätte varmaan miksi masentuneet eivät lenkkeile. Sitten kun alkaa pikkuhiljaa toipumaan, niin liikunta alkaa maistumaan.

Syyllistäminen on vastenmielistä.

[/quote]

Kun niin usein kysytään miten voisi auttaa masentunutta ystävää, niin tässä on yksi mahdollisuus: lempeästi houkutella häntä mukaan pienelle kävelylle vaikka joka päivä (iltakävely?) tai vaikka vain kerran viikossa (sunnuntai). Ei sen tarvitse kestää kuin vartin, ainakaan aluksi. 

On ihan todistettu juttu, että kävely raikkaassa ilmassa tekee hyvää aivoille ja mielelle. Säännöllinen ulkoilu antaa rytmiä päivälle ja se helpottaa masentunutta mieltä. Ulkoilu ei paranna masennusta, mutta helpottaa oireita. Jos on oikein huonossa kunnossa on ihan selvää, ettei jaksa yksin lähteä liikkeelle, joten siinä voivat läheiset ja ystävät auttaa, ja huom. lempeästi!

Olen itse sairastanut masennuksen ja parantunut siitä, joten uskallan väittää että tiedän siitä jotakin. 

Ap saa mun puolesta ihmetellä ihan mitä haluaa. 

Mua ei kiinnostaisi liikkua paskankaan vertaa, mutta koirien takia pakko koska koirat tarttee liikuntaa. Hyvä vaan että tulee lenkkeiltyä itelläkin. Paisun ku pullataikina jos en ikinä liikkuis.

Ja kyllä se lenkkeily oikeasti piristää ja tuo hyvän tunteen. Pyrin aina kävelemään niin reippaasti että hengästyn ja hiki virtaa, kieltämättä siitä tulee mahtava fiilis.

Mutta ei kaikkien tartte liikkua, jos ei halua. Jos haluaa olla sohvaperuna niin miten se on keneltäkään pois? Jokainen tekee omat valintansa. Kyllä mäkin välillä pidän päiviä että makaan vaan, katon jonku hyvän elokuvan ja herkuttelen enkä ajattelekaan lenkkeilyä. Koiratkaan ei siihen kuole jos 1-2päivää viikossa en lenkillä käy. Yleensä se on toi yks päivä viikossa, jonka pidän "vapaata" lenkkeilystä.

On parempaakin tekemistä harvoille vapaahetkilleni kuin liikunta.

Hei ap,tässäpä sinulle villi ehdotus: nyt kun on fyysinen kunto kohdillaan,jospa kokeilisit seuraavaksi aivojumppaa? Niin kuin tekisit mitä tahansa kehittävämpää kuin palstaprovoilu?

Näitä lukiessani ymmärrän miksi maailma on täynnäläskejä hyllyviä ihmisiä.Olen itsekin jonkinverran ylipainoinen enkä tässä mitään fittnes-kroppaa jahtaakaan.Mutta jos en yhtään liikkuisi ja kuntoilisi,olisin varmasti hyllyvä ihrakasa.Kaikki arvostus ketjun aloittajalle.Te nuoremmat ette ainakaan huomaa sitä että nyt jos olettekin sohvaperunoina vielämuuten hyväkuntoisia,niin mitä olette parin-kolmenkymmenen vuoden päästä.

Mä en saa liikunnasta mitään. Liikun vain sen verran kun on pakko. En ole sohvaperuna enkä läski.

luin muuten että käsityöt myös auttavat masennukseen :) siitäkin oli joku tutkimus tehty :)

Hyvin ja helposti. 

"Kukin tyylillään"

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 14:20"]

luin muuten että käsityöt myös auttavat masennukseen :) siitäkin oli joku tutkimus tehty :)

[/quote]

Tuohan on aivan loogista. Kun mieli on toivoton ja tunteet jäässä on vahvistavaa saada aikaan jotakin. Ja kun usein olo on semmoinen, että haluaa vain maata/ nukkua, niin käsityöt houkuttavat nousemaan ja askartelemaan käsillään jotakin. Terveet ihmiset, joilla ei ole mitään kokemusta masennuksesta edes tuttavapiirin kautta, eivät aina osaa edes kuvitella millainen se olo pahimmillaan voi olla. Kaikki mikä auttaa, auttaa. :)

51

Ihania alapeukkuja teillä. Onhan se hirveää, että sellaistakin asiaa joku ihmettelee, että miten jotkut voivat olla ilman liikuntaa. Jos ihmettelisin täällä, että miten joku voi elää ilman salarakasta, saisin vaan yläpeukkuja ja komppausta siitä, että ei tietenkään kukaan voi elää ilman. Kärjistetysti näin, tietenkin tarkoitan.

Minun vanhempani ovat nyt 65- ja 68-vuotiaita. He ovat koko elämänsä liikkuneet. Hiihtäneet, uineet, sauvakävelleet, rämpineet marjametsässä, pyöräilleet jne... Ja ovat erinomaisessa fyysisessä kunnossa, minkäänlaista kremppaa tai vaivaa ei ole, ovat fyysesti paremmassa kunnossa kuin moni 4-kymppinenkin, uskallan väittää. Äitini näyttää enintään 50-vuotiaalta ja minulta aina ihmetellään, että miten minulla on niin nuorekkaat vanhemmat. Joo, haukkukaa ja alapeukuttakaa, mutta minä uskon, että suuri vaikutus heidän hyvään kuntoon on ollut liikunta. Monet heidän ikäiset kaverit on paljon huonommassa kunnossa, moni sohvaperuna-tupakoitsija on kuollut keuhkosyöpään, moni kymmenen vuotta nuorempikin kärsii pahoista selkäsäryistä.

Minun mummoni kävi vielä 74-vuotiaana marjametsässä virkeänä. Nyt on jo 90, ja harmi kun ei enää ole mennyt paljon ulos, hän on aika alakuloinen ollut papan kuoleman jälkeen ja uskallan väittää, että hän olisi huomattavasti paremmassa kunnossa, jos olisi jaksanut kävelyllä käydä. Ja olen sitä mieltä, että moni vanhus hyötyisi liikunnasta.

Nyt ehkä helppoa arvostella teidän, mutta kun ikää tulee lisää, niin silloin alkaa näkyä se, onko elämä vietetty sohvalla vai liikkuen säännöllisesti.

Ja alapeukkuu mun kauheille mielipiteille, kiitos. ap