Kerro mikä mieltäsi painaa- yritän auttaa!

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 19:14"]

Lapsen "kaveri" on pitänyt nyt 3 kk mykkäkoulua. Edellinen mykkäkoulu oli 10 kk sitten. Se kesti 2 kk.

[/quote]

Siis pitänyt mykkäkoulua lapsellesi? No, hän ei sitten ole lapsellisi oikea kaveri. Toivottavasti lapsesi löytää parempaa seuraa kuin työn tuppisuun :)

Onkohan tuolla tuppisuulla muuten kaikki kotona ok? Ettei hänen mieltään vaan painaisi jokin?

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 19:14"]

Minulla ei ole huolia, joissa voisit auttaa. Haluaisin pystyä vaihtamaan opiskelupaikkaa. 

Mitä ap:lle itselleen kuuluu?

[/quote]

No kiva että elämäsi rullaa hyvin :)

Minulle kuuluu myös ihan hyvää, koulu ja työt painaa päälle, ehkä vähän parisuhdehuoliakin mutta niistä selvitään.

Yli 20v yhdessäolon jälkeen mies kertoi rakastuneensa toiseen ja haluavansa eron. Nainen on samaa ikää kuin vanhimmat lapsemme. Romahdin täysin. Sattuu niin kovaa että välillä ei voi hengittää. Ei ole lähtenyt. On sanonut haluavansa jatkaa ja katkaisseensa välinsä toiseen. Sanoo rakastavansa. Pelkään että jäi vain koska ei kestänytaiheuttamaansa tuskaa. Pelkään että odottaa vain uutta hetkeä.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 19:16"]

Mies jätti minut eikä antanut kunnollista selitystä miksi. Ei halua olla kanssani missään tekemisissä enää. En tehnyt hänelle mitään pahaa, kohdellut huonosti tms, joten en voi käsittää miten joku kylmenee yhtäkkiä ja haluaa poistaa minut elämästään totaalisesti.

En usko enää rakkauteen enkä usko että löydän enää koskaan ketään. Jostain syystä saan aina siipeeni ja raskaimman jälkeen. Minua satutetaan aina. Tulen aina jätetyksi. En tajua että miten tästä taas kerran jaksaisi kerätä itsetuntonsa palaset.

[/quote]

Voi ei. Kusipäistä toimintaa, ettei voida antaa minkäänlaista selitystä erolle. 

Turhaa vaivaat päätäsi miettimällä, oliko syy sinussa, sillä tuskin. Ehkä häntä vain ahdisti suhde ja halusi sen loppuvan nopeasti, eikä halunnut mitään hyvästejä, ken tietää.

Sydänsuruihin kun ei auta mikään mitä toinen sanoo, ainut mikä auttaa, on aika. Ja aikaa kun ei voi nopeuttaa..

Tarvitset nyt ystävien seuraa ja tukea lähimmäisiltäsi. Juttele ja puhu asioista, älä haudo pahaa mieltä yksin.

On kurjaa, että koet ettet löydä enää rakkautta. Uskon että kuitenkin sen vielä jonain päivänä löydät. Sinun täytyy ensin saada jostain voimaa kerätä palaset, ja kun olet saanut ne kerättyä kokonaiseksi, voit antaa tilaisuuden jollekin, joka sen todella ansaitsee.

Voimahali <3

Meillä töissä aiotaan vähentää porukkaa. Kukaan ei tosin ole vieläkään kertonut kuinka paljon tai nimiä. Lisäksi myöhemmin saattaa tulla uusia vähennyksiä, joten vaikka nyt selviäisi niin parin kk jälkeen tilanne voi olla toinen... Muita töitä on turha tästä kaupungista etsiä mutta en voi tosta vaan muuttaakaan koska miehelläni on hyvä työ täällä. Ja eipä muissakaan kaupungeissa näytä kovin häävisti olevan töitä ainakaan omalla alallani...

Vaimo ei anna suuseksiä. 

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 19:16"]

Haluan laihtua, 5-10 kg eli ei mikään mahdoton urakka. Pelkään, että nuoruuteni valuu hukkaan pullukkana. Minua huolettaa se, etten välttämättä saa laihdutettua. Se on niin kovin vaikeaa, kun metodejakin on joka lähtöön. Haluaisin olla kaunis ja pitää huolta itsestäni, olla sporttinen ja elinvoimainen, terveelliset elämäntavat omaava. Kasvot minulla onkin ihan sievät kuten vartalon mallikin, mutta ylimääräiset kilot olisi syytä saada pois em. asioita tavoitellessani. Olisiko sinulla valaa hieman uskoa minuun? Kiitos, kun sain purkaa huoliani.

[/quote]

Laihdutukseen tarvitaan ainoastaan tahdon voimaa. Mene peilin eteen, ja kysy itseltäsi tahdotko tosissaan laihtua. Jos vastauksesi on myöntyvä, tiedät mitä sinun tulee tehdä.

Voisit tehdä itsellesi vaikka listan, jonka mukaan kuntoilet ja syöt.

Tiedän että se voi olla vaikeaa ja välillä ei jaksa, mutta mitäpä jos listan lopussa olisi aina jokin pieni palkkio, minkä saat itsellesi kun olet suorittanut listan loppuun? Esimerkiksi saat käydä shoppailemassa itsellesi uuden paidan.

Kun aloitat laihduttamisen, huomaat miten hyvä olo siitä tulee, kun on saanut aikaiseksi jotakin! Kyllä se siitä lähtee, uskot vaan itseesi.

Anna itsellesi aikaa, tuon tavoitteesi ei tarvitse tapahtua kuukaudessa kahdessa. Kannusta itseäsi, palkitse, kun olet onnistunut! :-)

Tsemppiä onnistumiseen!

"Joko lapsen, joka on 1 v 2 kk, on osattava olla ottamatta toiselta lelua? Ja miten sen hänelle nyt heti opettaa? Onko meillä syytä hävetä? Ja sanon asiasta joka kerta."

Hei, olen 19v, joten valitettavasti minulla ei ole kokemusta lapsista. En siis osaa vastata tähän kysymykseesi. En kuitenkaan itse häpeäisi lastani,kuitenkin noin pienestä vielä kyse. Et varmaan halua neuvoa näin teiniltä mutta itse ainakin menisin heti tilanteeseen ja opettaisin siinä antamaan lelun taikaisin, keneltä sen alunperin oli ottanut ilman lupaa.

"Hän 23, minä 29, mutta hän ei onneksi tiedä ikääni ja näytän paljon nuoremmalta mitä olen. Tiedän ettei minulla ole häneen mitään mahdollisuuksia mutta jos saisin järkättyä edes yhden illan jutun jotenkin... Mutta miten?"

Minun mielipiteeni on että mene vaan rohkeasti juttelemaan. Joko ihan vaan juttelemaan tutustumis mielessä, tai sitten vaan suoraan flirttiä päälle! Riippuu kuinka rohkeaa olet valmis tekemään hänen vuokseen :)

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 20:10"]

Työasiat. Vaikka kuinka yrittää tehdä ohjeitten mukaan, tulee joltain taholta moitteita. Hoitoala.

[/quote]

Hei,

Itsekin olen ollut töissä paljon hoitoalalla vaikka opiskelija vielä olenkin. Tiedän että se on rankkaa, ja välillä on vaikea ottaa kritiikkiä vastaan, sillä kaikki ei sitä osaa antaa rakentavasti.

Ole vaan ylpeä siitä mitä teet, jätä arvostelijat omaan arvoonsa.

Tietenkin jos kritiikki on aiheellinen, niin yritä korjata virheesi mutta muuten riittää kun yrität parhaasi. Älä ota töistä turhia paineita, äläkä vie niitä ainakaan kotiin töiden jälkeen vaan jätä ne sinne työpaikalle.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 19:04"]Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko ja jännitän töissä, koko ajan jännitysoireita, mokailuja sos.tilanteissa, olen toivottoman ujo ja hiljainen siellä. Olen henkisesti uupunut, ahdistaa ja masentaa, yritän sinnitellä ilman rauhoittavaa lääkettä, joka auttaisi, mutta pilaisi aivot ja on jo heikentänyt muistia sekä terävyyttä niiden vuosien seurauksena, kun niitä päivittäin söin. Elämä on todella joskus epäreilua:'(

[/quote]

Sama täällä, mikähän tähän auttaisi?! Hypnoosi?

Rakastan vaimoani ihan älyttömästi, kuitenki oon viime kuukausina miettiny vaan enemmässä määrin kuinka olisikaan kiva asua yksin. Teen paljon töitä muulla paikkakunnalla ja päivystysluontoista tyltä, eli olen ihan kunnolla poissa kotoa. Tällöin saan vähän rauhaa ittekseni ja hengähdystaukoa tappeluilta ja pahoilta sanoilta. Ei me kuitenkaan kotona tapella ihan hirveästi, kerran kuussa niin että naapurikki tietää. Nämä tappelut lähtee vain niin pikkuisista asioista, tai minusta semmoisista pienistä asioista, vaimo saa ne ihan omiin sphääreihin. Itekki kyllä oon semmoinen että heitän vain veytä myllyyn ja kivasti pahennan tilanteita, mutta rajansa kaikella! Kuka jaksaa semmoista vittuilua kuunnella joka on lähteny pienestä asiasta.

mietin vain ittekseni etten voi jättää vaimoani. Hänellä on niin kova stressi koulusta, hän on vielä nuori, kuukautis kierto on ihan miten sattuu (hormoonit alko heittää kunnolla kun lopetettiin pilleri), ei kesätöitä tiedossa hänellä, meillä on kaksi ihanaa kissaa, meillä on yhteisiä aivan ihania tulevaisuuden suunnitelmia, minä rakastan häntä ja suhteen päättäminen rikkois mut jä hänet. Kylläpäs näitä syitä on... Mutta siltikin yhteenlaskettuna en ole onnellinen.. Vituttaa koko tilanne kuin pientä jänistä jolla ei oo porkkanaa.. Ajattelen myös sitäkin että kun meillä on ikäeroa viis vuotta ja mä oon SELVÄSTI aikuismaisempi, niin jos tämä tilanne muuttuisikin paremmaksi vuoden päästä. Aina voi toivoa. Vuosi sitten mietinkin näin, tilanne muuttui paremmaksi. Meillä oli aikamoista kroonista taistelua ja piikitystä eräästä asiasta mutta se parani aikanaan. Jospa tämäki paranisi.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 18:51"][quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 18:39"]

Pelkään etten koskaan saa alan töitä. Olen epäonnistunut luuseri...

[/quote]

Tuskimpa olet! 

Jos yhtään lohduttaa niin olen 19 vuotias ja valmistumassa nuoriso-ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Mietihän sitä. Tällä alalla ei ole töitä, ihan oikeasti. Tottakai olen hakenut yliopistoon ja ammattikorkeaan, enkä tähän ammattiin tyydy, mutta silti.

Se on asenne joka ratkaisee, hyville osaajille on aina töitä! Nyt vain nokka kohti taivasta ja ryminällä eteenpäin, itseluottamusta kehiin. Jätä pelko taaksepäin, aika näyttää mitä tuleman pitää. Uskon että jonain päivänä saat alasi töitä, vaikket heti saisikaan. Tsemppiä, luota itseesi, niin muutkin luottavat!

[/quote]

Kiitos... :-) Olen itse 26v ja edelleen yliopistossa..

t. Se kirjoittaja (en muista numeroa)

Hei!

Meillä on 1-v lapsi ja odotan toista.

Mieheni tekee jatkuvasti sellaista, että menee yllättäen ryyppäämään. Viikonpäivä voi olla mikä tahansa. Häneen ei voi siis luottaa. Tämä aiheuttaa meille jatkuvan kierteen, hän juo, minä olen vihainen ja allapäin.

Uusi raskaus oli vahinko.

Miksi joku tekee toiselle toistuvasti niin kurjan tempun? Olen itsekkin yrittänyt mutten todellakaan pysty menemään mihinkään, jos on sovittu, että tulen kotiin.

Meillä on myös ongelmia seksielämässä, seksiä ei juurikaan ole.

Kuullostaa kamalalta ja siltä, että onen hullu, kun pysyn tällaisessa suhteessa mutta meillä on itse asiassa monelta kantilta tosi hyvä suhde.

Minun pitäisi jotenkin saada mitta täyteen, tuntuu vaan ihan hirveältä ajatukselta erota mutta yhtä hirveältä tuntuu kestää tätä.

Äitini kielsi mut kun muutin kotoa, faijaa ei kiinnosta oonko kadulla vai onko asuntoa, mutsin mielestä saisin olla yhtä hyvin kuollut. :( Siitä o vuosi kun lähdin pakoon väkivaltaa ja alistamista. Olen nyt 19... Eivät anna tavata pikkusisaruksia, paraneeko tilanne koskaan?

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 19:40"]

"Hän 23, minä 29, mutta hän ei onneksi tiedä ikääni ja näytän paljon nuoremmalta mitä olen. Tiedän ettei minulla ole häneen mitään mahdollisuuksia mutta jos saisin järkättyä edes yhden illan jutun jotenkin... Mutta miten?"

Minun mielipiteeni on että mene vaan rohkeasti juttelemaan. Joko ihan vaan juttelemaan tutustumis mielessä, tai sitten vaan suoraan flirttiä päälle! Riippuu kuinka rohkeaa olet valmis tekemään hänen vuokseen :)

[/quote]

Juttelen ja flirttailen hänelle niin paljon kuin suinkin pystyn tekemättä itseäni täysin naurunalaiseksi. Eilen se tuntui auttaneen edes vähän, mutta tänään ei tosiaan edes katsonut minuun vaikka kaikkeni yritin :( Silloin viimeisenä päivänä olen kyllä valmis tekemään mitä tahansa takiaan! Haluaako joku ihana vielä neuoa?

-3

Mulla on pakko-oireinen häiriö ja se kaventaa elämääni. Pakkoajatukset häiritsevät opiskelua ja ihmisten kanssa olemista.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 19:04"]Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko ja jännitän töissä, koko ajan jännitysoireita, mokailuja sos.tilanteissa, olen toivottoman ujo ja hiljainen siellä. Olen henkisesti uupunut, ahdistaa ja masentaa, yritän sinnitellä ilman rauhoittavaa lääkettä, joka auttaisi, mutta pilaisi aivot ja on jo heikentänyt muistia sekä terävyyttä niiden vuosien seurauksena, kun niitä päivittäin söin. Elämä on todella joskus epäreilua:'(

[/quote]

Sama täällä, mikähän tähän auttaisi?! Hypnoosi?

[/quote]

Moi, tähän viestiin vastasin aiemmin näin: 

 ikävä kuulla.

Oletko varma, että et vain syönyt sinulle sopimattomia lääkkeitä? Lääkkeitä kun on monenlaisia, eikä kaikki sovi kaikille.

Minusta sinun kannattaisi varata aika lääkärille, tuollaisten asioiden kanssa kun ei tarvitse, eikä kannata painia yksin. 

On myös muitakin apuja kun lääkkeellisiä, esimerkiksiä terapia.

Nyt vaan rohkeasti uudestaan apua hakemaan, toivottavasti paremmin menestyksin!"

Sinun kannattaa miettiä samoja juttuja, onkohan lääkkeet olleet väärät? Hypnoosi voi toisilla auttaa myös, ei mikään mahdoton ajatus sekään :) Myös omista tunteista puhuminen, terapiassa käynti voi auttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoihin.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 21:16"]

Hei!

Meillä on 1-v lapsi ja odotan toista.

Mieheni tekee jatkuvasti sellaista, että menee yllättäen ryyppäämään. Viikonpäivä voi olla mikä tahansa. Häneen ei voi siis luottaa. Tämä aiheuttaa meille jatkuvan kierteen, hän juo, minä olen vihainen ja allapäin.

Uusi raskaus oli vahinko.

Miksi joku tekee toiselle toistuvasti niin kurjan tempun? Olen itsekkin yrittänyt mutten todellakaan pysty menemään mihinkään, jos on sovittu, että tulen kotiin.

Meillä on myös ongelmia seksielämässä, seksiä ei juurikaan ole.

Kuullostaa kamalalta ja siltä, että onen hullu, kun pysyn tällaisessa suhteessa mutta meillä on itse asiassa monelta kantilta tosi hyvä suhde.

Minun pitäisi jotenkin saada mitta täyteen, tuntuu vaan ihan hirveältä ajatukselta erota mutta yhtä hirveältä tuntuu kestää tätä.

[/quote]

Moikka,

Kuulostaapa kyllä tosi kurjalle. Varsinkin kun raskaus oli yllätys ja varmasti tarvitsisit enemmän tukea kun tuollaista käytöstä.

Oletteko puhuneet asiasta vakavasti? Mitä jos näyttäisit tuon kirjotuksen miehellesi?

Jos on vaikea pukea mietteitä sanoiksi, on yksi mahdollisuus kirjoittaa kirje. Kuulostaa ehkä lapselliselta, mutta näin miehesi ei pääse tilannetta pakoon ja hänen on pakko "kuunnella" mitä sinulla on sanottavana. Kerro miten pahalle sinusta tuntuu, kerro että harkitset eroa ellei käytökseen tule muutosta. 

Voi olla että miehellesi tämä uusi tulokas onkin isompi juttu kuin mitä on antanut ymmärtää, ja yrittää rentoutua menemällä juomaan. Mikä on kyllä tietysti väärin sinua kohtaan. Onko hän missään vaiheessa sanonut ettei haluaisi pitää tätä tulevaa lasta?

Onko mahdollisuutta että miehesi pettäisi sinua? Mietin vain, kun seksiä eikä luottoakaan ole. Toivottavasti näin ei ole.

Tärkeintä on nyt että saatte jotenkin puhuttua ja miehesi kanssa ja saat välitettyä hänelle tiedon että et aio sietää tuota käytöstä, että se on joko ryyppääminen tai sinä. 

On hyvä, että teet stopin näinkin ajoissa, ennen kuin lapsi kerkeää syntyä. Hyvä että ajattelet myös lastesi parasta.

Tsemppiä ja voimia, onnea myös uudesta pienokaisesta!

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 20:34"]

Mulla on pakko-oireinen häiriö ja se kaventaa elämääni. Pakkoajatukset häiritsevät opiskelua ja ihmisten kanssa olemista.

[/quote]

Hei,

Siskoni on kärsinyt myös jonkinasteisesta pakkoajattelusta, ja sitä sivustaseuranneena osaan hieman samaistua tilanteeseesi.

Olisi helpompaa ehkä vastata, jos tietäisin millaisia ajatuksesi ovat? 

Lääkäri en ole, mutta osaan neuvoa sinua menemään sinne. Kuten itsekin totesin, pakkoajatukset häiritsevät jokapäiväistä elämääsi, sekä koulunkäyntiäsi. Tiedät, että et voi jatkaa elämääsi näin. Tarvitset siis apua.

Voi olla pelottavaa hakea apua yksin. Olisiko sinulla joku, jolle voisit kertoa näistä tuntemuksistasi? Voisitte mennä yhdessä lääkärin vastaanotolle.

Muista ettei sinun tarvitse kärsiä ajatuksiesi kanssa missään nimessä yksin, vaan siihen on olemassa apu. Uskalla hakea apua, niin elämäsi muuttuu taatusti paremmaksi.

Nyt reippaasti puhumaan koulun terveydenhoitajalle tai varaa aika suoraan lääkärille!

Voimia ja rohkeutta!