Kerro mikä mieltäsi painaa- yritän auttaa!

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 20:16"]

En tiedä onko tämä "huoli", mutta huolettaa... Olen sinkku ja minulla on nettideitissä profiili. Kun vastaan miesten viesteihin, huomaan kertovani itsedtä asioita, jotka olisi parempi jättää sanomatta - ainakin ekassa viestissä! Siis ihan kuin alitajuisesti en edes haluaisi niiden miesten kiinnostuvan minusta. O_O

On parisuhdehistoriaa takana, en siis ole nuori. Toisaalta voi olla, että haluan lyödä kortit pöytään heti alussa, ettei mitään ehdi alkaa. Mitään, mikä päättyisi heti kun mies tietäisi minusta enemmän. Mitäs luulet? :)

[/quote]

Moikka,

Kaikki mikä huolettaa, on huolenaihe! Hmm, miksi sinulla on profiili deittipalvelussa? Oleko varma, että olet valmis suhteeseen? Tai onko edelliset suhteesi ollut vaikeita, onko edellisestä erosta kuinka pitkä aika?

Minusta rehellisyys on ihan alussa toisaalta hyvä juttu - eipähän tarvitse tutustua turhaan jos ei sitten kiinnostakkaan, molempien aikaahan siinä vaan tuhlaantuu. Itse olen vähän samanlainen, faktat pöytään vaan heti alussa!

Joidenkin mielestä se on ehkä huono piirre, mutta minusta se on vahvuus. Ole vaan oma itsesi ja kerro itsestäsi kaikki oleellinen alussa, mitä luulet, mitä tuleva kumppani haluaa sinusta siinä vaiheessa tietävän. Tietenkään ei liian henkilökohtaisia juttuja kannata mennä kertomaan ennen syvempiä tuntemuksia.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 21:05"]

Olen 38 v. nainen enkä ole kokenut suuseksiä.tai olen antanut sitä miehelle,mutta en ole uskaltanut olla se ottava osapuoli.pelkään että virtsaan toisen suuhun.luulen että yhdynnässäkin erittyy virtsaa.haluaisin joskus vielä kokea suuseksin,mutta pelko niin suuri!!:(

[/quote]

Hei,

Tiedätkö, minulla oli suhteeni alussa aivan sama juttu.

Olen reilusti nuorempi kuin sinä, mutta kuitenkin! Olimme seurustelleet lähemmäs 1,5 vuotta poikaystäväni kanssa, kun olin ensimmäisen kerran suuseksissä ottavana osapuolena. Annoin kyllä itse alusta asti, siinä ei mitään ongelmaa.

Pelkäsin kaikkea mahdollista; ulkonäköä, hajua, makua, virtsaa.. 

Mutta kuules, aivan turhaan. Lopulta kun voitin pelkoni, en ole katunut.

Kunhan siistit alapään, peset sen huolella ennen suuseksiä, niin kaikki on hyvin. Virtsaa ei erity seksin aikana, ellei sinulla ole kova pissahätä. Voit vielä käydä pissalla ennen seksin alkua, niin silloin sinun ei ainakaan tarvitse pelätä.

Aika kovaa tarvitsisi äkistää, että voisi pissata seksin aikana.

Ota sitä suuseksiä vastaan, se on aivan taivaallista! Taatusti nautit, etkä sen aikana varmasti kykene miettimään mitään tuollaista ;)

Nyt rohkeasti nauttimaan nainen!

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 21:20"]

Olen 33-v mies, leski, yh. Välillä miettinyt, että mahtaakohan sitä koskaan enää tulla sellaista ihmistä vastaan, joka kolahtaa ja vie jalat alta ja joka uskaltaisi tutustua kunnolla, eikä säikähtäis ja häviäis, vaikka elämäntilanteeni on tällainen?

Kiitos vastauksista jo etukäteen. 

[/quote]

Hei,

Kyllä aivan varmasti sellainen ihminen vielä tepastelee sinua vastaan. 

Olet vielä nuori mies, sinulla on paljon edessä. Rakkaus ei katso ikää, uskontoa, pituutta, eikä myöskään sitä onko ihminen yh tai leski.

Olet jäänyt nuorena leskeksi, ja varmasti tuntuu vaikealle ajatukselle että kukaan voisi enää sitä tyhjää koloa sydämessä täyttää. Uskon kuitenkin että joku päivä löydät vielä mahdollisesti toisen rakkauden, jonka kanssa jakaa elämääsi. Se päivä ei välttämättä tule ihan heti, mutta varmasti sillon kun sitä vähiten odotat.

Älä sure yksinjäämistä, et tule jäämään yksin. :)

Opiskelen yliopistossa ja olen todella yksinäinen. Usein en viikkoihin puhu kenenkään muun kanssa kuin vanhempieni (puhelimessa). Haluaisin todella paljon löytää kavereita, mutta en osaa/uskalla mennä ainejärjestön tapahtumiin, ja minua kiinnostavia tapahtumia (=ei älytöntä ryyppäystä) on harvakseltaan. Viime viikolla olisi ollut yksi, mutta en uskaltanut mennä sinne. :/ Jännitän ihmisiä ja olen todella hiljainen. Kouluaikoina koetut loukkaukset painavat vieläkin, eikä minulla ole koskaan ollut oikeasti luotettavaa ystävää.

Tilanne vaikuttaa jo opiskeluunkin niin, että en ole pysynyt suositellussa opiskelutahdissa mukana. Masentaa sekin, että tulen leimautumaan työnantajien silmissä laiskaksi lusmuksi tämän takia. Olen hakenut ammattiapua yths:ltä ja saanut sitä, mutta se ei ole parantanut tilannettani.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 18:42"]

Teini lyömässä lukion läskiksi :(

[/quote]  Eikö pärjää lukiossa? Silloinhan se alkaa muuttua läskiksi meno

Uusi miesystäväni on elähtänyt juoppo. Väkisinkin tulee mieleen "saat sen, mitä itsekin olet" ja olenkin yrittänyt viime aikoina kuntoilla ja reipastua. Nyt sitten tapasin tuon muuten niin ihanan miehen, mutta pakko kai se on pistää mäelle, etten taas luiskahda vanhaan elämäntapaani.

Hei, minulla oli loistava mies ja yhteiset tulevaisuusdensuunnitelmat hänen kanssaan. Olimme sopineet että ostamme yhteisen talon ja rupeamme lapsia tekemään. Arki sujui loistavasti ja ei ollut riitoja eikä mitään turhuuksia suhteessamme; kaikki sujui todella hyvin! NOH, maantaina hän sitten päätti että suhteessamme mättää jokin ja jätti minut, Aivan yhtäkkiä ilman mitään! On aika tyhjä olo ja mitäänsanomaton! 

Noo..

Joudun huoraamaan koska en velkojeni takia muuten pysty elämään, vaikka töissä käynkin. 

Yksi lapsistani on mielenterveysongelmainen, yksi narkkari.

Nämä päällimmäisinä.

Auta ihmeessä?

-ei ole ystäviä

-en saa itseäni harrastamaan liikuntaa

-mässäilen ja ahmin joka päivä, noidankehä

-eristäydyn normaalielämästä, olen suurimman osan ajasta yksin aina

-ei ole energiaa tehdä mitään

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 22:51"]

Noo..

Joudun huoraamaan koska en velkojeni takia muuten pysty elämään, vaikka töissä käynkin. 

Yksi lapsistani on mielenterveysongelmainen, yksi narkkari.

Nämä päällimmäisinä.

Auta ihmeessä?

[/quote]

Yksi asia unohtui. Joudun myös huolehtimaan paljon sairaasta äidistäni, koska muita sukulaisia ei siihen tehtävään ole.

Up, Sairastan influenssaa ja olen juuri päässyt istualteen. Olisi aikaa kuunnella murheita :)

[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 22:20"]

Up, Sairastan influenssaa ja olen juuri päässyt istualteen. Olisi aikaa kuunnella murheita :)

[/quote]

terveisin ap siis

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 19:35"]

Vaimo ei anna suuseksiä. 

[/quote]

Hei,

Oletteko jutelleet asiasta?

Kannattaa ihan rohkeasti vaan kertoa että toivoisi enemmän suuseksiä. Toki voisit myös itse antaa vaimollesi, jospa hänkin innostuisi sitten antamaan sinulle :) 

Avainsana on puhuminen! Hän ei voi lukea ajatuksiasi.

Muista myös hyvä hygienia ja siistiä alapäätäsi! :)

Olen menossa töihin ensimmäistä kertaa lasten saannin jälkeen. Miten jaksan nämä ruuhkavuodet? Tuntuu ylivoimaiselta sovittaa vuorotyö+miehen työt hoitoaikoihin. Aivotkin on niin rapistuneet, että miten pärjään töissä?

Olen työtön ja se masentaa niin kovin. Olen laittanut lukuisia työhakemuksia, mutta ei tule edes haastattelukutsuja. Kolmas kuukausi nyt menossa työttömänä ja ahdistaa kaikki raha-asiat :(

Kokeilin uutta kasvovoidetta ja nyt naamani on täynnä pieniä näppylöitä :(

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 20:05"]

Rakastan vaimoani ihan älyttömästi, kuitenki oon viime kuukausina miettiny vaan enemmässä määrin kuinka olisikaan kiva asua yksin. Teen paljon töitä muulla paikkakunnalla ja päivystysluontoista tyltä, eli olen ihan kunnolla poissa kotoa. Tällöin saan vähän rauhaa ittekseni ja hengähdystaukoa tappeluilta ja pahoilta sanoilta. Ei me kuitenkaan kotona tapella ihan hirveästi, kerran kuussa niin että naapurikki tietää. Nämä tappelut lähtee vain niin pikkuisista asioista, tai minusta semmoisista pienistä asioista, vaimo saa ne ihan omiin sphääreihin. Itekki kyllä oon semmoinen että heitän vain veytä myllyyn ja kivasti pahennan tilanteita, mutta rajansa kaikella! Kuka jaksaa semmoista vittuilua kuunnella joka on lähteny pienestä asiasta.

mietin vain ittekseni etten voi jättää vaimoani. Hänellä on niin kova stressi koulusta, hän on vielä nuori, kuukautis kierto on ihan miten sattuu (hormoonit alko heittää kunnolla kun lopetettiin pilleri), ei kesätöitä tiedossa hänellä, meillä on kaksi ihanaa kissaa, meillä on yhteisiä aivan ihania tulevaisuuden suunnitelmia, minä rakastan häntä ja suhteen päättäminen rikkois mut jä hänet. Kylläpäs näitä syitä on... Mutta siltikin yhteenlaskettuna en ole onnellinen.. Vituttaa koko tilanne kuin pientä jänistä jolla ei oo porkkanaa.. Ajattelen myös sitäkin että kun meillä on ikäeroa viis vuotta ja mä oon SELVÄSTI aikuismaisempi, niin jos tämä tilanne muuttuisikin paremmaksi vuoden päästä. Aina voi toivoa. Vuosi sitten mietinkin näin, tilanne muuttui paremmaksi. Meillä oli aikamoista kroonista taistelua ja piikitystä eräästä asiasta mutta se parani aikanaan. Jospa tämäki paranisi.

[/quote]

Hei,

Kun luin tekstiäsi, mietin heti tätä oman suhteeni kantilta. Minä rakastan kihlattuani niin kovasti, että olisin valmis tekemään hänen vuokseen mitä tahansa.

Oletko sinä valmis samaan oman vaimosi suhteen?

Tekstistäsi huomasi että rakastat todella vaimoasi. Mutta rakkaus ei aina riitä.

Olisiko kuitenkin puhuminen, ja ehkä pieni taukokin paikallaan? Minun mielestä ei ehkä kannata luovuttaa vielä, kerta tunteet ovat kuitenkin voimakkaat. Ilmeisesti teillä on paljon myös hyviä hetkiä.

On ihan normaalia, että pariskunnat riitelevät, kerran kuussakin on vielä ihan normaalia.

Naisena myös ymmärrän miten hormonit voi vaikuttaa mielialaan voimakkaastikkin. Valitettavasti naista vaihtamalla et näistä hormoneista eroon pääse. Kuukautisasiat kuitenkin tasoittuu(tällöin myös mieliala), ja niistä vaimosi voisi käydä keskustelemassa esimerkiksi perhesuhdeneuvolassa. 

Sinuna juttelisin vaimosi kanssa vakavasti tilanteesta, missä on vika, miksi et ole onnellinen, ja miksi kaipaisit enemmän omaa aikaa. Voisittehan kokeilla vaikka erilleen muuttoa -kuitenkin eroamatta.

Tsemppiä, toivottavasti saatte suhteenne kuntoon!

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 20:29"]

Äitini kielsi mut kun muutin kotoa, faijaa ei kiinnosta oonko kadulla vai onko asuntoa, mutsin mielestä saisin olla yhtä hyvin kuollut. :( Siitä o vuosi kun lähdin pakoon väkivaltaa ja alistamista. Olen nyt 19... Eivät anna tavata pikkusisaruksia, paraneeko tilanne koskaan?

[/quote]

Moikka,

Kuulostaa tosi kurjalta tilanteelta. Jos voisin luvata että tilanne korjaantuu, sanoisin sen enemmän kun mielelläni :( 

Vanhempasi ovat todella epäreiluja. Mikäli yhtään lohduttaa, niin viimeistään silloin kun siskosi ovat täysi-ikäisiä, saat tavata heitä niin paljon kun tahdot!

Eli kyllä se tilanne joskus parantuu, kunhan jaksaisit vaan odottaa.

Toivottavasti vanhempasi joskus tajuavat miten ison virheen ne on tehnyt. Ja miten vastuuttomia ne on. Miten siskosi pärjää kotona? Eikai heitä pahoinpidellä? Ilmoita heistä lastensuojeluun mahdollisimman pian mikäli näin on. Vaikka se tuntuisi vaikealta kun on kyse omista vanhemmista, mutta sinun täytyy ajatella siskojasi.

Voimia!

Olen 38 v. nainen enkä ole kokenut suuseksiä.tai olen antanut sitä miehelle,mutta en ole uskaltanut olla se ottava osapuoli.pelkään että virtsaan toisen suuhun.luulen että yhdynnässäkin erittyy virtsaa.haluaisin joskus vielä kokea suuseksin,mutta pelko niin suuri!!:(

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 19:24"]

Minua painaa Krimin tilanne.

[/quote]

Sinua, minua, ja varmasti monia muitakin! Toivotaan, että saavat selviteltyä välit puhumisella, eikä tarvitse turvautua väkivaltaan. Ei tässä auta kun seurata tilannetta ja toivoa parasta!