Lue keskustelun säännöt.
Ihmisten vääristynyt käsitys vähävaraisuudesta
18.11.2020 |
Tässä kolmikymppinen mies valittaa, kun ei jää säästöjä palkasta. Bruttopalkka on 3300, eli enemmän kuin keskivertosuomalainen ansaitsee. Lapseton yksin asuva mies. Sanoo elävänsä kädestä suuhun. Kuinka harhainen voi ihminen olla?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen tonnin kuukausipalkka ei anna sellaista lainaa pankista, jolla saisi kantakaupungista asunnon. Siitähän tuossa oli kyse. Pariskunnalla voisi olla parempi sauma kuin sinkulla.
Tämäpä juuri. Itselläni kuukausipalkka 4500 euroa / kk, asun yksin. Maksimi laina, minkä pankit suostuu antamaan on luokkaa 150 000 euroa, jolla (30 000 euron säästöt huomioden) ei saa Helsingistä sellaista asuntoa jonka haluaisin. Siksi asun ASOssa.
Ihan totta? Mulla samat tulot, säästössä 60 000, ja olen myös miettinyt asuntolainaa. Eikö oikeasti saa tuon enempää? Pk-seudulla asun. Ja yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen tonnin kuukausipalkka ei anna sellaista lainaa pankista, jolla saisi kantakaupungista asunnon. Siitähän tuossa oli kyse. Pariskunnalla voisi olla parempi sauma kuin sinkulla.
Tämäpä juuri. Itselläni kuukausipalkka 4500 euroa / kk, asun yksin. Maksimi laina, minkä pankit suostuu antamaan on luokkaa 150 000 euroa, jolla (30 000 euron säästöt huomioden) ei saa Helsingistä sellaista asuntoa jonka haluaisin. Siksi asun ASOssa.
Ilmeisesti haluat kaksion? Koska tuo kolme tonnia tienaava mies saisi varmasti lainaa niin, jolla voisi ostaa 180 000 e maksavan 20 neliön yksiön kantakaupungista. Jos siis haluaisi. Ja voisi sitten myöhemmin muuttaa isompaan. Mutta jos pitää päästä 300 000 e kaksioon kantakaupungissa niin sitten se ei vaan onnistu.
Mulla siinä mielessä vähän eri että en haluaisi missään nimessä asua kantakaupungissa, mutta vähintään 3 h + kk pitää olla, eli erikseen olohuone, makuuhuone ja työhuone. Mieluiten rivitaloasunto ja alueiden suhteen olen jossain määrin valikoiva myös eli mikään Kontula ei käy. Mutta joo, mulla on nyt asona se mun unelma-asunto, 85 neliön rivarin päätyasunto kivasta luonnonläheisestä kaupunginosasta. Mutta nämä vastaavat maksaa noin 400 000 mitä tästä läheltä omistusasuntoja myydään, mikään pankki koskaan ei antaisi mulle sellaisia lainoja. Ja se on ihan ok niin, mun valinta on panostaa päivittäisen elämän laatuun eikä omaisuuden hankkimiseen omistusasunnon kautta.
No ihan ekaksi: miksi asp-tili? Vaikka kuinka pankki kosiskelee, ei silti tarvitse lopettaa omilla aivoilla ajattelua (asp-tili ei ole ollut pk-seudulla kannattava tapa säästää enää edes 90-luvulla, ja sen jälkeen asuntojen hinnat ovat vaan nousseet). Kaksi: harvalla opiskelijalla tosiaan on mahdollisuutta ostaa asuntoa kantakaupungista. Joko asutaan vuokralla tai aloitetaan se asunto-omaisuuden kasvattaminen vähän malitillisemmin, kauempaa ja pienemmästä. Sitten kun on koulut käyty ja työpaikka alla, sen pienen luukun sieltä Kontulasta voi jättää vaikka vuokralle ja hommata sen kantakaupungin kämpän. Mutta ainahan sitä voi uhriutua. Ihan kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyyppi sanoo että haluaa ostaa asunnon, mutta ei elää säästeliäästi että se joskus olisi edes mahdollista. "Harva haluaa elää 10-15 vuotta kitkutellen" - itse tein noin, kuusta riippuen 10-40% säästöön ja nyt on omistuskämppä. Olisin voinut myös ostaa iphoneja, festarilippuja ja ravintolaillallisia, mutta mieluummin halusin pois vuokranmaksajana olemisesta.
Jos on 5 vuotta 800 eur/kk vuokralla, niin heittää siinä ajassa melkein 50k ihan kankkulan kaivoon. Omistusasujana iso osa menee omaan taskuun, joten luulisi olevan isona prioriteettina päästä pois vuokranmaksajuudesta.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt oikein tuollaista, että miksi se omistusasunto ja säästöt on niin tärkeitä.
Ei se vuokraan tai asoon menevä raha mene kankkulan kaivoon vaan siihen että saa mieleisen asunnon. Asumisen laatuun, ja siitä nauttii joka päivä kun siellä asuu. Mitä järkeä laskea ainoaksi arvokkaaksi asiaksi rahaomaisuus?
En myöskään oikein näe sitä säästöjen keräämisen hyödyllisyyttä tilanteessa, jossa on yhteiskunnan turvaverkot olemassa. Jos niitä ei olisi, kai minäkni haluaisin pahan päivän varalle vähän säästää. Mutta kun ne on, elän vailla huolta huomisesta säästämättä, ja jos työ menee tms niin menen tukiluukulle, ja jatkan elämääni ihan tyytyväisenä.
Oletpa sinä sinisilmäinen. Ihmisellä itsellään on se ensisijainen velvoite elättää itsensä, ei yhteiskunnalla tukiverkkoinen. Siksi siis ihmisen kannattaa kerryttää omaisuutta /säästöjä, sekä ihan kiinteää että likvidiä. Kas sillä tavalla on vähemmän riippuvainen viranomaisista ja yhteiskunnan rahaa jakavista tahoista. On siis vapaampi. Omistusasunnossa asuva ei ole vuokranantajan armoilla ja sitä asuntoa tai osaa siitä voi käyttää harkitusti myös likvidin omaisuuden kuten osakkeiden ostoon tarkoitetun sijoituslainan (korko kokonaan vähennyskelpoinen) vakuutena. Tukiluukulla asioiva on heikoilla jos mitään omaa puskuria ei ole kun riskinä on viranomaisen mielivalta ja tuen epääminen syystä tai toisesta.Säästäminen ja varautuminen on viisautta. Kas kun välttämättä se yhteiskunta ei enää 20 vuoden kuluttua pystykään virittämään yhtä kattavasti turvaverkkoja kuin nyt. Eläkejärjestelemä tulee kärsimään eikä sen jatkosta ole takeita.
Tuo asuntosijoittaja-jamppa oli taas hauska tarinalla "betonilähiöstä menestykseen". Kelle vain mahdollista, ei vaadi hyviä lähtökohtia. Mutta hups, oli anopilta _onnistunut_ saamaan vakuudet joita ilman isompaa lainaa tuskin olisi herunut. Eli miten oli? Eihän sillä oo väliä mistä lähiöstä lähdet jos kumppanilla varakas tausta josta saa apua itselle. Vielä pisti silmään tuo onnistumisen termi, vakuuden saaminenkin oli hänestä itsestään kiinni, eikä esim. siitä, että anoppi halusi tukea tytärtään. Ah, nykyajan opportunistit.
Sama nämä ensiasunnon ostajat, jotka haluavat uutuuttaan kiiltävän keskustakämpän tai vaihtoehtoisesti 300 neliöisen omakotitalon isolla pihalla. Normi-ihmisellä ei ole noihin pääkaupunkiseudulla varaa välttämättä koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, mua vähän huolestuttaa sun lukutaito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyyppi sanoo että haluaa ostaa asunnon, mutta ei elää säästeliäästi että se joskus olisi edes mahdollista. "Harva haluaa elää 10-15 vuotta kitkutellen" - itse tein noin, kuusta riippuen 10-40% säästöön ja nyt on omistuskämppä. Olisin voinut myös ostaa iphoneja, festarilippuja ja ravintolaillallisia, mutta mieluummin halusin pois vuokranmaksajana olemisesta.
Jos on 5 vuotta 800 eur/kk vuokralla, niin heittää siinä ajassa melkein 50k ihan kankkulan kaivoon. Omistusasujana iso osa menee omaan taskuun, joten luulisi olevan isona prioriteettina päästä pois vuokranmaksajuudesta.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt oikein tuollaista, että miksi se omistusasunto ja säästöt on niin tärkeitä.
Ei se vuokraan tai asoon menevä raha mene kankkulan kaivoon vaan siihen että saa mieleisen asunnon. Asumisen laatuun, ja siitä nauttii joka päivä kun siellä asuu. Mitä järkeä laskea ainoaksi arvokkaaksi asiaksi rahaomaisuus?
En myöskään oikein näe sitä säästöjen keräämisen hyödyllisyyttä tilanteessa, jossa on yhteiskunnan turvaverkot olemassa. Jos niitä ei olisi, kai minäkni haluaisin pahan päivän varalle vähän säästää. Mutta kun ne on, elän vailla huolta huomisesta säästämättä, ja jos työ menee tms niin menen tukiluukulle, ja jatkan elämääni ihan tyytyväisenä.
Oletpa sinä sinisilmäinen. Ihmisellä itsellään on se ensisijainen velvoite elättää itsensä, ei yhteiskunnalla tukiverkkoinen. Siksi siis ihmisen kannattaa kerryttää omaisuutta /säästöjä, sekä ihan kiinteää että likvidiä. Kas sillä tavalla on vähemmän riippuvainen viranomaisista ja yhteiskunnan rahaa jakavista tahoista. On siis vapaampi. Omistusasunnossa asuva ei ole vuokranantajan armoilla ja sitä asuntoa tai osaa siitä voi käyttää harkitusti myös likvidin omaisuuden kuten osakkeiden ostoon tarkoitetun sijoituslainan (korko kokonaan vähennyskelpoinen) vakuutena. Tukiluukulla asioiva on heikoilla jos mitään omaa puskuria ei ole kun riskinä on viranomaisen mielivalta ja tuen epääminen syystä tai toisesta.Säästäminen ja varautuminen on viisautta. Kas kun välttämättä se yhteiskunta ei enää 20 vuoden kuluttua pystykään virittämään yhtä kattavasti turvaverkkoja kuin nyt. Eläkejärjestelemä tulee kärsimään eikä sen jatkosta ole takeita.
Olen tehnyt insinöörialalla töitä yli 20 vuotta nostamatta koskaan mitään tukia mistään. Eli ne tuet on mulle tosiaan turvaverkko hätätilanteeseen, ei jotain minkä varassa tykkään muuten vaan lilluskella ilman tunnetta velvollisuudesta elättää itseni. Olen myös maksanut hyvästä palkastani urani aikana niin paljon veroja, että en tuntisi kyllä huonoa omaatuntoa, jos jonkun ajan joutuisin olemaan saamapuolellakin yhteiskunnan palvelujen suhteen, enkä aina nettomaksajana.
Vuokralla en asu vaan asumisoikeusasunnossa, enkä ole koskaan tuntenut olevani kenenkään armoilla. Elinikäinen asumisoikeus, asunnon saa laittaa mieleisekseen jne. Mitään osakkeita en halua, enkä muuta omaisuutta.
En myöskään usko tuommoisiin eläkejärjestelmän romahdus tai viranomaisten mielivalta juttuihin, aika paranoidia juttua minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko elää yli varojeni kun tulot on 400 € kk. Jossain on pakko asua ja syödä. Tuolla aloituksella mainitulla palkalla en kyllä koskaan kehtaisi valittaa. En myöskään tukiaisporsaana, ois niin luksusta saada vaikka tonni kuussa.
Miten sinulla on noin pienet tulot? Eihän tuolla saa edes asumiskuluja katettua.
Kerrotaanpa miten tähän koukkuun jäädään. Opiskele ensin toista alaa, johon käytät rajoitettuja tukikuukausia. Vaihda sitten yliopistoon, jossa opiskellessa tukikuukaudet loppuvat. Asu omistusasunnossa jonka hankitte ennen kuin tajusit että siihen ei saa samassa suhteessa asumistukea kuin vuokralla asuessa, vaikka kustannus lainanlyhennyksineen ja vastikkeineen on sama kuin aiemmin vuokralla. Ole opintojen ohessa töissä nollatuntisopparilla, siitä saat ainoat tulosi. Palkkaa saan n. 400 €.
En saa toimeentulotukea koska omistusasunto. Mieskin on pienituloinen, mutta juuri rajan yli ettei saada toimeentulotukea.
En siis saa opintotukea, en opintolainaa, en asumistukea enkä toimeentulotukea. Maksan vastikkeen ja osan ruuasta, muu menee tällä hetkellä mieheltä ja tiukkaa on. Tilanne paranee heti kun vuoden päästä pääsen työmarkkinatuen piiriin kun valmistun. Saan siis työmarkkinatuen ja pienen palkkani siihen päälle. Minulle se on iso raha ja saadaan kulut jakautumaan tasaisemmin.
Toki voisin keplotella itselleni vuokra-asunnon omiin nimiini ja kas kun valtiolliset rahahanat aukeaisi. Mutta kyllä tässä selvitään vielä hetki.
3300e palkasta ei jää käteen kun noin 2300e. Ei siitä paljon säästellä. Pitkän opiskelubudjetilla elämisen jälkeen haluaa varmaan myös käyttää rahaa muuhunkin kun ainaiseen säästämiseen.
400 000e yksiöstä on ihan järjetön hinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyyppi sanoo että haluaa ostaa asunnon, mutta ei elää säästeliäästi että se joskus olisi edes mahdollista. "Harva haluaa elää 10-15 vuotta kitkutellen" - itse tein noin, kuusta riippuen 10-40% säästöön ja nyt on omistuskämppä. Olisin voinut myös ostaa iphoneja, festarilippuja ja ravintolaillallisia, mutta mieluummin halusin pois vuokranmaksajana olemisesta.
Jos on 5 vuotta 800 eur/kk vuokralla, niin heittää siinä ajassa melkein 50k ihan kankkulan kaivoon. Omistusasujana iso osa menee omaan taskuun, joten luulisi olevan isona prioriteettina päästä pois vuokranmaksajuudesta.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt oikein tuollaista, että miksi se omistusasunto ja säästöt on niin tärkeitä.
Ei se vuokraan tai asoon menevä raha mene kankkulan kaivoon vaan siihen että saa mieleisen asunnon. Asumisen laatuun, ja siitä nauttii joka päivä kun siellä asuu. Mitä järkeä laskea ainoaksi arvokkaaksi asiaksi rahaomaisuus?
En myöskään oikein näe sitä säästöjen keräämisen hyödyllisyyttä tilanteessa, jossa on yhteiskunnan turvaverkot olemassa. Jos niitä ei olisi, kai minäkni haluaisin pahan päivän varalle vähän säästää. Mutta kun ne on, elän vailla huolta huomisesta säästämättä, ja jos työ menee tms niin menen tukiluukulle, ja jatkan elämääni ihan tyytyväisenä.
Oletpa sinä sinisilmäinen. Ihmisellä itsellään on se ensisijainen velvoite elättää itsensä, ei yhteiskunnalla tukiverkkoinen. Siksi siis ihmisen kannattaa kerryttää omaisuutta /säästöjä, sekä ihan kiinteää että likvidiä. Kas sillä tavalla on vähemmän riippuvainen viranomaisista ja yhteiskunnan rahaa jakavista tahoista. On siis vapaampi. Omistusasunnossa asuva ei ole vuokranantajan armoilla ja sitä asuntoa tai osaa siitä voi käyttää harkitusti myös likvidin omaisuuden kuten osakkeiden ostoon tarkoitetun sijoituslainan (korko kokonaan vähennyskelpoinen) vakuutena. Tukiluukulla asioiva on heikoilla jos mitään omaa puskuria ei ole kun riskinä on viranomaisen mielivalta ja tuen epääminen syystä tai toisesta.Säästäminen ja varautuminen on viisautta. Kas kun välttämättä se yhteiskunta ei enää 20 vuoden kuluttua pystykään virittämään yhtä kattavasti turvaverkkoja kuin nyt. Eläkejärjestelemä tulee kärsimään eikä sen jatkosta ole takeita.
Olen tehnyt insinöörialalla töitä yli 20 vuotta nostamatta koskaan mitään tukia mistään. Eli ne tuet on mulle tosiaan turvaverkko hätätilanteeseen, ei jotain minkä varassa tykkään muuten vaan lilluskella ilman tunnetta velvollisuudesta elättää itseni. Olen myös maksanut hyvästä palkastani urani aikana niin paljon veroja, että en tuntisi kyllä huonoa omaatuntoa, jos jonkun ajan joutuisin olemaan saamapuolellakin yhteiskunnan palvelujen suhteen, enkä aina nettomaksajana.
Vuokralla en asu vaan asumisoikeusasunnossa, enkä ole koskaan tuntenut olevani kenenkään armoilla. Elinikäinen asumisoikeus, asunnon saa laittaa mieleisekseen jne. Mitään osakkeita en halua, enkä muuta omaisuutta.
En myöskään usko tuommoisiin eläkejärjestelmän romahdus tai viranomaisten mielivalta juttuihin, aika paranoidia juttua minusta.
Tuskin olet aina, edes hirvittävän pitkään ollut nettomaksaja. Opiskelit ilman mitään tukia? Terveydenhuolto ollut aina yksityisellä puolella ilman Kela-vähennystä? Tietkin varmaan paikkaat itse, insinööri kun olet.
Eläkejärjestelmän romahdus nyt on selvää logiikkaa ja laskupäätä. Täysin mahdoton yhtälö. Romahduksena voidaan jo pitää työuran pidentymistä vs. kertymien karsimista. Tulevilla eläkkeillä ei todella juhlita.
Elämä on valintoja ja kaikkea ei voi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko elää yli varojeni kun tulot on 400 € kk. Jossain on pakko asua ja syödä. Tuolla aloituksella mainitulla palkalla en kyllä koskaan kehtaisi valittaa. En myöskään tukiaisporsaana, ois niin luksusta saada vaikka tonni kuussa.
Miten sinulla on noin pienet tulot? Eihän tuolla saa edes asumiskuluja katettua.
Kerrotaanpa miten tähän koukkuun jäädään. Opiskele ensin toista alaa, johon käytät rajoitettuja tukikuukausia. Vaihda sitten yliopistoon, jossa opiskellessa tukikuukaudet loppuvat. Asu omistusasunnossa jonka hankitte ennen kuin tajusit että siihen ei saa samassa suhteessa asumistukea kuin vuokralla asuessa, vaikka kustannus lainanlyhennyksineen ja vastikkeineen on sama kuin aiemmin vuokralla. Ole opintojen ohessa töissä nollatuntisopparilla, siitä saat ainoat tulosi. Palkkaa saan n. 400 €.
En saa toimeentulotukea koska omistusasunto. Mieskin on pienituloinen, mutta juuri rajan yli ettei saada toimeentulotukea.En siis saa opintotukea, en opintolainaa, en asumistukea enkä toimeentulotukea. Maksan vastikkeen ja osan ruuasta, muu menee tällä hetkellä mieheltä ja tiukkaa on. Tilanne paranee heti kun vuoden päästä pääsen työmarkkinatuen piiriin kun valmistun. Saan siis työmarkkinatuen ja pienen palkkani siihen päälle. Minulle se on iso raha ja saadaan kulut jakautumaan tasaisemmin.
Toki voisin keplotella itselleni vuokra-asunnon omiin nimiini ja kas kun valtiolliset rahahanat aukeaisi. Mutta kyllä tässä selvitään vielä hetki.
Valehtelija. Omistusasunto on yksi niistä harvoista asioista, jonka omistaminen ei vaikuta toimeentulotukeen. Vaikka asunnon arvo olisi miljoonia euroja, sitä ei tarvitse myydä saadakseen tt-tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko elää yli varojeni kun tulot on 400 € kk. Jossain on pakko asua ja syödä. Tuolla aloituksella mainitulla palkalla en kyllä koskaan kehtaisi valittaa. En myöskään tukiaisporsaana, ois niin luksusta saada vaikka tonni kuussa.
Miten sinulla on noin pienet tulot? Eihän tuolla saa edes asumiskuluja katettua.
Kerrotaanpa miten tähän koukkuun jäädään. Opiskele ensin toista alaa, johon käytät rajoitettuja tukikuukausia. Vaihda sitten yliopistoon, jossa opiskellessa tukikuukaudet loppuvat. Asu omistusasunnossa jonka hankitte ennen kuin tajusit että siihen ei saa samassa suhteessa asumistukea kuin vuokralla asuessa, vaikka kustannus lainanlyhennyksineen ja vastikkeineen on sama kuin aiemmin vuokralla. Ole opintojen ohessa töissä nollatuntisopparilla, siitä saat ainoat tulosi. Palkkaa saan n. 400 €.
En saa toimeentulotukea koska omistusasunto. Mieskin on pienituloinen, mutta juuri rajan yli ettei saada toimeentulotukea.En siis saa opintotukea, en opintolainaa, en asumistukea enkä toimeentulotukea. Maksan vastikkeen ja osan ruuasta, muu menee tällä hetkellä mieheltä ja tiukkaa on. Tilanne paranee heti kun vuoden päästä pääsen työmarkkinatuen piiriin kun valmistun. Saan siis työmarkkinatuen ja pienen palkkani siihen päälle. Minulle se on iso raha ja saadaan kulut jakautumaan tasaisemmin.
Toki voisin keplotella itselleni vuokra-asunnon omiin nimiini ja kas kun valtiolliset rahahanat aukeaisi. Mutta kyllä tässä selvitään vielä hetki.
Tuohan on pelkkää huonoa suunnittelua. Lisäksi toimeentulotukea saa myös omistusasunnossa asuessa. Ei tietenkään jos miehesi tulot ylittävät rajan. Kolmanneksi, asunnon voi myydä jos sitä ei ole varaa pitää. Ihankuin osakkeetkin pitää myydä jos ne rahat tarvitsee elämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ Ja tarkoitin tietysti sellaista omistusasuntoa, jossa asuu itse. Sijoitusasunnot on eri asia.
Eihän tuolla Paavolla mitään hätää ole, kun valmistuu dippainssiksi. Silloin palkkakin nousee ja voi sitten ottaa sen asuntolainan.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko elää yli varojeni kun tulot on 400 € kk. Jossain on pakko asua ja syödä. Tuolla aloituksella mainitulla palkalla en kyllä koskaan kehtaisi valittaa. En myöskään tukiaisporsaana, ois niin luksusta saada vaikka tonni kuussa.
Miten sinulla on noin pienet tulot? Eihän tuolla saa edes asumiskuluja katettua.
Kerrotaanpa miten tähän koukkuun jäädään. Opiskele ensin toista alaa, johon käytät rajoitettuja tukikuukausia. Vaihda sitten yliopistoon, jossa opiskellessa tukikuukaudet loppuvat. Asu omistusasunnossa jonka hankitte ennen kuin tajusit että siihen ei saa samassa suhteessa asumistukea kuin vuokralla asuessa, vaikka kustannus lainanlyhennyksineen ja vastikkeineen on sama kuin aiemmin vuokralla. Ole opintojen ohessa töissä nollatuntisopparilla, siitä saat ainoat tulosi. Palkkaa saan n. 400 €.
En saa toimeentulotukea koska omistusasunto. Mieskin on pienituloinen, mutta juuri rajan yli ettei saada toimeentulotukea.En siis saa opintotukea, en opintolainaa, en asumistukea enkä toimeentulotukea. Maksan vastikkeen ja osan ruuasta, muu menee tällä hetkellä mieheltä ja tiukkaa on. Tilanne paranee heti kun vuoden päästä pääsen työmarkkinatuen piiriin kun valmistun. Saan siis työmarkkinatuen ja pienen palkkani siihen päälle. Minulle se on iso raha ja saadaan kulut jakautumaan tasaisemmin.
Toki voisin keplotella itselleni vuokra-asunnon omiin nimiini ja kas kun valtiolliset rahahanat aukeaisi. Mutta kyllä tässä selvitään vielä hetki.
Tuohan on pelkkää huonoa suunnittelua. Lisäksi toimeentulotukea saa myös omistusasunnossa asuessa. Ei tietenkään jos miehesi tulot ylittävät rajan. Kolmanneksi, asunnon voi myydä jos sitä ei ole varaa pitää. Ihankuin osakkeetkin pitää myydä jos ne rahat tarvitsee elämiseen.
Toki on huonoa suunnittelua enkä tilanteesta ketään syytäkään. Kyllä vielä vuoden jaksaa venyttää kun kaksi on jo takana. Sitten saa joka tapauksessa paremmin rahaa kuin nyt ja tulee maksettua asuntoa pankilta pois. Kerroin vain miten Suomessa on mahdollista pelata korttinsa niin väärin että tuo on se summa jonka kuukaudessa saat.
Vierailija kirjoitti:
3300e palkasta ei jää käteen kun noin 2300e. Ei siitä paljon säästellä. Pitkän opiskelubudjetilla elämisen jälkeen haluaa varmaan myös käyttää rahaa muuhunkin kun ainaiseen säästämiseen.
400 000e yksiöstä on ihan järjetön hinta.
Itsellä jää 2300 netosta säästöön 1300. Jos haluaa rahaa käyttää muuhun kuin esimerkiksi asuntoon, niin sitten ei saa sitä asuntoa vaan ne muut asiat. Jos ei halua ainaista säästämistä, ei ole niin paljon sitten säästössä. Mitä ihmiset kuvittelee, käytät rahasi ja joku muu säästää sun puolesta vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös persujen mukaan asumisen hinta Helsingissä olekin suuri ongelma ja kysyntää kasvattaa erityisesti maahan muutto.
Millä lailla se vaikuttaa omistusasuntojen hintoihin tai vastikkeisiin?
Siten, että asuntosijoittaminen kannattaa, koska Kela maksaa. Asuntosijoittajat tappelevat verissä päin yksiöistä, niin hyvin tulee Kelalta rahaa.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Jos ap nyt koittais muistaa että NETTOpalkasta ne elämisen kulut maksetaan. Siis ihan oikeasti. Ihan turha noita bruttopalkkoja mussuttaa kun niistä menee veroina ja palkan sivukuluina se 30-40%.
Eiks tuon tietäminen enää kuuluu peruskoulun oppimäärään vai onko ap skipannu yhteiskuntaopin tunnit ihan kokonaan?
Senhän takia minä puhuin nimenomaan bruttopalkasta enkä palkasta. Tyyppi saa nettona vähintään 2300 kuussa. Keskimääräinen bruttopalkka Suomessa on akle 3300. On aika erikoista, että on niin vaikea säästää tuosta.
Onko ap itse harhainen vai miksi aloitus on täyttä valhetta? Se 3 300 €/kk tienanut mies ei todellakaan väittänyt elävänsä kädestä suuhun:
"Nurmesniemi oli vielä vähän aikaa sitten vakituisessa työpaikassa, jossa hänen bruttopalkkansa oli 3 300 euroa kuukaudessa. Se lähentelee suomalaisten kuukausittaisia keskiansioita (siirryt toiseen palveluun).
Jos Nurmesniemi eli tarkalla budjetilla, hän sai säästöön parhaimmillaan jopa tonnin kuukaudessa. Mutta sitten tuli kuukausia, kun hän kävi lomamatkalla, festareilla tai kavereiden kanssa ravintoloissa. Ne olivat investointeja henkiseen hyvinvointiin, mutta säästöön jäi enää muutama satanen."