Lue keskustelun säännöt.
Yle: Vauras keskiluokka riistää jälleen
18.11.2020 |
Yle uutisoi vauraan keskiluokan syyllistyneen jälleen rikokseen: tällä kertaa häikäilemättömät keskiluokkalaiset ovat menneet auttamaan toisiaan ja antaneet ystävilleen palveluita ja tavaroita sen sijaan, että olisivat antaneet ne tuntemattomille yksinhuoltajille.
Korjataanko ongelma korottomalla verotusta 3500-5000 euroa tienaavien kohdalla? Laitetaan käytetyt lastenvaatteet verolle?
Nostetaan hyvitykseksi Kelan maksamia tukia?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yh:t auttavat toisiaan. Hyvin paljon. Totuus on vaan se, että perheen ainoan aikuisen aika menee niin sen arjen pyörittämiseen, että muuhun ei oikein jää aikaa. Moni on myös taloudellisesti tiukoilla, ei ole peräkärryjä lainattavaksi.
Olen itse yh. Kyllä sen huomaa, että naimisissa olevat ei kutsu meitä perheenä kylään. Lasta kutsutaan leikkimään, mutta kun haen häntä kotiin, niin hyvä jos annetaan tulla edes eteiseen odottamaan. Puhumattakaan, että kutsuttaisiin kahville tms. Olen myös lapsen kanssa mukana harrastustoiminnassa. En pääse samalla tavalla porukoihin kuin ne perheet, joissa kaksi aikuista. Jostain syystä suhtaudutaan varauksellisesti.
En minä ainakaan kutsu lasten perheitä kylään tai edes eteiseen ellei nyt ole jotain erityistä syytä. En myöskään itse kaipaa kutsuja muille ja riittää että voin seistä ovensuussa. Itselläni on neljä lasta ja heillä kavereita niin paljon, että joka päivä on joku vanhempi ovella kolkuttelemassa.
En myöskään väheksy yksinhuoltajia ja ainakin meidän lasten harrastusporukoissa yksinhuoltajille tarjotaan helpommin esim. kuskausapua turnauksiin yms.
Voimia arkeen! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä johtaa myös siihen, teenkö keskiluokkaisena ja suht. hyvätuloisenakin väärin köyhiä kohtaan ostamalla oranssilappuisen elintarvikkeen tai ostamalla kirpparilta? Tai jopa viemällä itse pullot pullonpalautukseen sen sijaan että antaisin ne kaupungilla pullojenkerääjälle?
Kaiken järjen mukaan teet väärin, kun et jaa kaikkea köyhyysrajan ylittävää palkkaasi köyhyysrajan alapuolella oleville.
Toisaalta, tämän jälkeen saat takaisin oikeuden punalapputuotteisiin ja pullonpalautusrahoihin.
Suomessa keskiluokka on varsin köyhä. Kuten täällä jo todettiin ei vaihtamistaloutta tarvita jos olisi varaa ostaa kaikkea.
Kun olin köyhä yh kierrätimme lasten tavarat yms keskenämme ihan samoin kun nyt keskituloisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yh:t auttavat toisiaan. Hyvin paljon. Totuus on vaan se, että perheen ainoan aikuisen aika menee niin sen arjen pyörittämiseen, että muuhun ei oikein jää aikaa. Moni on myös taloudellisesti tiukoilla, ei ole peräkärryjä lainattavaksi.
Olen itse yh. Kyllä sen huomaa, että naimisissa olevat ei kutsu meitä perheenä kylään. Lasta kutsutaan leikkimään, mutta kun haen häntä kotiin, niin hyvä jos annetaan tulla edes eteiseen odottamaan. Puhumattakaan, että kutsuttaisiin kahville tms. Olen myös lapsen kanssa mukana harrastustoiminnassa. En pääse samalla tavalla porukoihin kuin ne perheet, joissa kaksi aikuista. Jostain syystä suhtaudutaan varauksellisesti.
En minä ainakaan kutsu lasten perheitä kylään tai edes eteiseen ellei nyt ole jotain erityistä syytä. En myöskään itse kaipaa kutsuja muille ja riittää että voin seistä ovensuussa. Itselläni on neljä lasta ja heillä kavereita niin paljon, että joka päivä on joku vanhempi ovella kolkuttelemassa.
En myöskään väheksy yksinhuoltajia ja ainakin meidän lasten harrastusporukoissa yksinhuoltajille tarjotaan helpommin esim. kuskausapua turnauksiin yms.
Voimia arkeen! :)
Siis en kutsu lasten kavereiden perheitä kylään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yh:t auttavat toisiaan. Hyvin paljon. Totuus on vaan se, että perheen ainoan aikuisen aika menee niin sen arjen pyörittämiseen, että muuhun ei oikein jää aikaa. Moni on myös taloudellisesti tiukoilla, ei ole peräkärryjä lainattavaksi.
Olen itse yh. Kyllä sen huomaa, että naimisissa olevat ei kutsu meitä perheenä kylään. Lasta kutsutaan leikkimään, mutta kun haen häntä kotiin, niin hyvä jos annetaan tulla edes eteiseen odottamaan. Puhumattakaan, että kutsuttaisiin kahville tms. Olen myös lapsen kanssa mukana harrastustoiminnassa. En pääse samalla tavalla porukoihin kuin ne perheet, joissa kaksi aikuista. Jostain syystä suhtaudutaan varauksellisesti.
En minä ainakaan kutsu lasten perheitä kylään tai edes eteiseen ellei nyt ole jotain erityistä syytä. En myöskään itse kaipaa kutsuja muille ja riittää että voin seistä ovensuussa. Itselläni on neljä lasta ja heillä kavereita niin paljon, että joka päivä on joku vanhempi ovella kolkuttelemassa.
En myöskään väheksy yksinhuoltajia ja ainakin meidän lasten harrastusporukoissa yksinhuoltajille tarjotaan helpommin esim. kuskausapua turnauksiin yms.
Voimia arkeen! :)
Minusta taas on kumma, että ei kutsuta. En nyt tarkoita joka kerta enkä nyt korona-aikana, muutta edes joskus.
Oudointa on viedä lapsi synttärikutsuille, joilla tupa on täynnä myös aikuisia. Eikä kukaan kysy, otatko kupin kahvia ja palan pullaa. Enhän minä sinne pidemmäksi ajaksi jäisi. Itse tarjoan aina edes lasin mehua, jos joku tulee ovelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin ensin että aloitus oli sarkasmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yh:t auttavat toisiaan. Hyvin paljon. Totuus on vaan se, että perheen ainoan aikuisen aika menee niin sen arjen pyörittämiseen, että muuhun ei oikein jää aikaa. Moni on myös taloudellisesti tiukoilla, ei ole peräkärryjä lainattavaksi.
Olen itse yh. Kyllä sen huomaa, että naimisissa olevat ei kutsu meitä perheenä kylään. Lasta kutsutaan leikkimään, mutta kun haen häntä kotiin, niin hyvä jos annetaan tulla edes eteiseen odottamaan. Puhumattakaan, että kutsuttaisiin kahville tms. Olen myös lapsen kanssa mukana harrastustoiminnassa. En pääse samalla tavalla porukoihin kuin ne perheet, joissa kaksi aikuista. Jostain syystä suhtaudutaan varauksellisesti.
En minä ainakaan kutsu lasten perheitä kylään tai edes eteiseen ellei nyt ole jotain erityistä syytä. En myöskään itse kaipaa kutsuja muille ja riittää että voin seistä ovensuussa. Itselläni on neljä lasta ja heillä kavereita niin paljon, että joka päivä on joku vanhempi ovella kolkuttelemassa.
En myöskään väheksy yksinhuoltajia ja ainakin meidän lasten harrastusporukoissa yksinhuoltajille tarjotaan helpommin esim. kuskausapua turnauksiin yms.
Voimia arkeen! :)
Minusta taas on kumma, että ei kutsuta. En nyt tarkoita joka kerta enkä nyt korona-aikana, muutta edes joskus.
Oudointa on viedä lapsi synttärikutsuille, joilla tupa on täynnä myös aikuisia. Eikä kukaan kysy, otatko kupin kahvia ja palan pullaa. Enhän minä sinne pidemmäksi ajaksi jäisi. Itse tarjoan aina edes lasin mehua, jos joku tulee ovelle.
Yksillä tällaisilla kutsuilla oli joku vieraista ulkona tupakalla. Hän kysyi, miksen jäänyt kahville. Sanoin, että ei kutsuttu. Hän oli ihan hämmästynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua, miten ap onnistui jutun luettuaan tekemään tuollaisen johtopäätöksen.
Siinä ei lukenut, että keskiluokka jakaa asioita vain ystäviensä kautta, eikä myöskään sitä, että se olisi keskiluokan syy, että yksinhuoltajat ovat jääneet avunsaannissa vähemmälle. Varsinkaan siinä ei ehdotettu mitään keskiluokan kurittamista.
Enemmän liitän tämän jutun siihen, että tätä jakamistaloutta on nähty helposti keinona lievittää juuri köyhyyttä eli artikkeli on vähän irrallinen, jos keskustelua ei ole seurannut. Toki se on todella huonosti kirjoitettu, kun auttaminen ja nettikirpparit sotketaan yhteen.
Peruspointti on kuitenkin se, jakamistalous on muoti-ilmiö, ja osa tiedostavan keskiluokan identiteetin rakentamista, ei tapa lievittää köyhyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vauras keskiluokka" jakaa jo nyt liki puolet tuloistaan tuntemattomille ihmisille verojen muodossa. Mitähän sen lisäksi vielä pitäisi jakaa. Pitäisikö ostella uusia tavaroita tuntemattomille ihmisille.
Itse olen huomannut, että ne "köyhät ja yksinhuoltajat" löukkaantuvat jos heille ehdottaa "jakamistaloutta".
Pari vuotta sitten olin jäädä pulaan uuden pyykinpesukoneen kanssa. Olin ostanut uuden pykkikoneen rikkoutuneen tilalle, mutta jouduinkin yllättäen muuttamaan pian sen jälkeen ja uudessa kodissa olikin pyykkikone valmiina.
Tarjosin sitä pari kk vanhaa konetta kaikille mahdollisille. Myös eräälle rahahuoliaan valittelevalle yksinhuoltajalle, jolla ei ollut pyykkikonetta. Hän usein vinkui siitä että pitää käydä pyykkituvalla ja se on vaivalloista lasten kanssa. Mutta ei kelvannut edes ilmaiseksi. Olisi pitänyt olla kuivaava pesukone että olisi kelvannut. Lahjoitin sen sitten pelastusarmeijalle.
Monessa muussakin tilanteessa olen huomannut, että köyhälle pitää olla erityisen hienoja ja etenkin uusia tavaroita. "Rikas keskiluokkaa" tyytyy vähempään. Olen siis ihan käytännössä nähnyt kuunka tuon tutkimuksen tulokset pitävät paikkansa omassa lähipiirissäni.
Tuommoisen tutkimuksen jälkeen ei tee mieli enää osallistua mihinkään hyväntekeväisyyteen eikä joulupuukeräyksiin. Rupesi kevyesti vituttaan kun luki tuon Ylen jutun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yh:t auttavat toisiaan. Hyvin paljon. Totuus on vaan se, että perheen ainoan aikuisen aika menee niin sen arjen pyörittämiseen, että muuhun ei oikein jää aikaa. Moni on myös taloudellisesti tiukoilla, ei ole peräkärryjä lainattavaksi.
Olen itse yh. Kyllä sen huomaa, että naimisissa olevat ei kutsu meitä perheenä kylään. Lasta kutsutaan leikkimään, mutta kun haen häntä kotiin, niin hyvä jos annetaan tulla edes eteiseen odottamaan. Puhumattakaan, että kutsuttaisiin kahville tms. Olen myös lapsen kanssa mukana harrastustoiminnassa. En pääse samalla tavalla porukoihin kuin ne perheet, joissa kaksi aikuista. Jostain syystä suhtaudutaan varauksellisesti.
En minä ainakaan kutsu lasten perheitä kylään tai edes eteiseen ellei nyt ole jotain erityistä syytä. En myöskään itse kaipaa kutsuja muille ja riittää että voin seistä ovensuussa. Itselläni on neljä lasta ja heillä kavereita niin paljon, että joka päivä on joku vanhempi ovella kolkuttelemassa.
En myöskään väheksy yksinhuoltajia ja ainakin meidän lasten harrastusporukoissa yksinhuoltajille tarjotaan helpommin esim. kuskausapua turnauksiin yms.
Voimia arkeen! :)
Minusta taas on kumma, että ei kutsuta. En nyt tarkoita joka kerta enkä nyt korona-aikana, muutta edes joskus.
Oudointa on viedä lapsi synttärikutsuille, joilla tupa on täynnä myös aikuisia. Eikä kukaan kysy, otatko kupin kahvia ja palan pullaa. Enhän minä sinne pidemmäksi ajaksi jäisi. Itse tarjoan aina edes lasin mehua, jos joku tulee ovelle.
En ole yh ja minuakaan ei ole kutsuttu. Olen usein vienyt lapsiani kavereidensa synttäreille ja tupa on ollut täynnä muita aikuisia. Oletan että isovanhempia, vanhempien sisaruksia (ym sukulaisia) ja kavereita ja lapsen/ lasten kummeja. Ei mitään hinkua tällaiseen vieraaseen joukkoon, joten hyvä vain ettei kutsuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän liitän tämän jutun siihen, että tätä jakamistaloutta on nähty helposti keinona lievittää juuri köyhyyttä eli artikkeli on vähän irrallinen, jos keskustelua ei ole seurannut. Toki se on todella huonosti kirjoitettu, kun auttaminen ja nettikirpparit sotketaan yhteen.
Peruspointti on kuitenkin se, jakamistalous on muoti-ilmiö, ja osa tiedostavan keskiluokan identiteetin rakentamista, ei tapa lievittää köyhyyttä.
Omaan silmään suurin osa jakamistaloutta koskevasta keskustelusta on pyörinyt ekologisuuden ja kaikkea ei tarvitse-omistaa itse-ajattelutavan ympärillä, ei keinona helpottaa vähävaraisten elämää. Tässä viitekehyksessä ihmetyttääkin ajatus siitä, että kun keskiluokka on päättänyt jakaa omistamisen sijaan, se onkin huono juttu.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet nainen, olet potentiaalinen miehen ryöstäjä. Ei siinä sen kummempaa.
Juuri näin. Perheelliset naiset ovat sen verran fiksuja, että osaavat ennakoida tilanteita. YH-naisella on selvästi taustaa siitä, että ydinperhe ei pysy pystyssä. Ei heitä tarvitse päästää oman perheen riesaksi harrastamaan jakamistaloutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jakamistalous keskiluokan harjoittamana on mielestäni enemminkin itsensä brändäämistä tiedostavana kuluttajana. Monen asian saa uutena helpommin ja halvemmalla kuin metsästämällä kirppareilta ym. Käytetty tavara on monesti persoonallisempaa, siihen liittyy Tarina, mikä on keskiluokkaiselle kuluttajalle tärkeää. Omista löydöistä kerrotaan muille, ne ovat ylpeyden aihe. Olinpas taas hyvä ja tiedostava ihminen!
Köyhä taas ostaa mistä halvimmalla ja pienimmällä vaivalla saa. Köyhien luokassa tarinatalous ei ole niin olennaista, koska rahan riittämättömyys sanelee kulutuksen. Tarinasta ei ole varaa maksaa ekstraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän liitän tämän jutun siihen, että tätä jakamistaloutta on nähty helposti keinona lievittää juuri köyhyyttä eli artikkeli on vähän irrallinen, jos keskustelua ei ole seurannut. Toki se on todella huonosti kirjoitettu, kun auttaminen ja nettikirpparit sotketaan yhteen.
Peruspointti on kuitenkin se, jakamistalous on muoti-ilmiö, ja osa tiedostavan keskiluokan identiteetin rakentamista, ei tapa lievittää köyhyyttä.
Omaan silmään suurin osa jakamistaloutta koskevasta keskustelusta on pyörinyt ekologisuuden ja kaikkea ei tarvitse-omistaa itse-ajattelutavan ympärillä, ei keinona helpottaa vähävaraisten elämää. Tässä viitekehyksessä ihmetyttääkin ajatus siitä, että kun keskiluokka on päättänyt jakaa omistamisen sijaan, se onkin huono juttu.
Sanottiinko jutussa että se on huono juttu? Minusta siinä kirjoitettiin lähinnä siitä, että sitä jakamista ja toisten auttamista tapahtuu tietyissä piireissä, mutta esim. yksinhuoltajat ja yksinasuvat jäävät näiden verkostojen ulkopuolelle. Esim:
"– Yksinhuoltajat olivat saaneet apua vähemmän ja osa heistä ei saanut ollenkaan, Grönlund sanoo.
Yksinhuoltajien ja yleensäkin yksinasuvien vähäinen osuus näkyi avun saamisessa. Sen sijaan he kyllä itse antoivat apua."
Tämän olen huomannut omassa elämässäni ja ympärilläni. Ihmiset elävät omissa kuplissaan, esim. lapsiperheillä on omat kuplat joissa se yksin elävä kaveri tai yksinhuoltajatuttu unohtuu - paitsi tietysti silloin jos tarvitaan ilmaista lapsenvahtia tai kissanhoitajaa, silloin kyllä soitetaan sille yksinasuvalle.
Jotenkin kornia että köyhät saavat kuluttaa maailman luonnonvaroja.Miksi edes elää jos ei ole rikas
Vierailija kirjoitti:
"Vauras keskiluokka" jakaa jo nyt liki puolet tuloistaan tuntemattomille ihmisille verojen muodossa. Mitähän sen lisäksi vielä pitäisi jakaa. Pitäisikö ostella uusia tavaroita tuntemattomille ihmisille.
Itse olen huomannut, että ne "köyhät ja yksinhuoltajat" löukkaantuvat jos heille ehdottaa "jakamistaloutta".
Pari vuotta sitten olin jäädä pulaan uuden pyykinpesukoneen kanssa. Olin ostanut uuden pykkikoneen rikkoutuneen tilalle, mutta jouduinkin yllättäen muuttamaan pian sen jälkeen ja uudessa kodissa olikin pyykkikone valmiina.
Tarjosin sitä pari kk vanhaa konetta kaikille mahdollisille. Myös eräälle rahahuoliaan valittelevalle yksinhuoltajalle, jolla ei ollut pyykkikonetta. Hän usein vinkui siitä että pitää käydä pyykkituvalla ja se on vaivalloista lasten kanssa. Mutta ei kelvannut edes ilmaiseksi. Olisi pitänyt olla kuivaava pesukone että olisi kelvannut. Lahjoitin sen sitten pelastusarmeijalle.
Monessa muussakin tilanteessa olen huomannut, että köyhälle pitää olla erityisen hienoja ja etenkin uusia tavaroita. "Rikas keskiluokkaa" tyytyy vähempään. Olen siis ihan käytännössä nähnyt kuunka tuon tutkimuksen tulokset pitävät paikkansa omassa lähipiirissäni.
Tuommoisen tutkimuksen jälkeen ei tee mieli enää osallistua mihinkään hyväntekeväisyyteen eikä joulupuukeräyksiin. Rupesi kevyesti vituttaan kun luki tuon Ylen jutun.
Mä ymmärsin sen jutun enemmänkin niin, ettei siinä puhuta tavaroiden antamisesta ilmaiseksi muille, vaan myös sosiaalisista verkostoista ja niiden merkityksestä.
Viereinen otsikko on tämä. Porvari riistää siinäkin.
Ensiasunnon ostajien määrä vähenee, sijoittajat vievät parhaat päältä – Insinööri: "Moni mun kaveri ei enää edes haaveile omistusasunnosta"
Voisko olla niin, että keskiluokalla on niin paljon roinaa nurkissa, että niitä voi hyvin jaella pois, konmarittaa ja saada vielä hyvä omatunto kaupan päälle. Ja jos on jotain antaa pois, voi paremmmin mielin myös vastaanottaa. Köyhempi ei välttämättä halua vastaanottaa, jos tuntee, että jää kiitollisuuden velkaan, kun ei ole mitään mitä antaa toisille?
Sitäkin voisi tutkia, kuka oikein kuuluu kaupunginosaryhmiin ja kierrätysrinkeihin. Voi tutkija yllättyä uudemmankin kerran, että se luokkajako näkyy varmaan sielläkin.
Miten niin en osaa kantaa seurauksia? Minähän lapsista huolehdin. Olin 10 v naimisissa, sitten ex löysi parempaa seuraa.