*Lapselliset' minkälaista elämänne oli ennen lapsia

Ihan mukavaa. Olin köyhä opiskelija, naimisissa. Nykyään lasten kanssa elämäni on myös mukavaa, enkä ole enää köyhä enkä opiskelija. 

Tasapaksua: töitä ja telkkaria. Jotenkin kummallisesti "ei ollut aikaa" panostaa kuntoiluu, siivoamiseen tai ruokaan. Mitä ihmettä silloin tein? Varmaan katselin sitä telkkaa, pelasin tietokoneella, surffasin netissä (vauvakuumeilupalstoilla) ja nukuin enemmän kuin nykyään.

Jostain kumman syystä ei miehen kanssa edes matkusteltu tms. vaikka "ylimääräistä rahaa" jäi joka kuukausi vähintään 2000 e/kk. Säästettiin omakotitaloa varten.

Aika ahdistavaa, oli jotenkin ulkopuolinen olo joka paikassa. Olin muuttanut kotoa toisella paikkakunnalle ja kaikki kaverit oli kaukana, en oikein saanut otetta uuteen paikkaan. Lasten myötä sitten tutustuin ihmisiin ja aloin juurtua ja viihtyä.

No huoletontahan se elämä oli. Mutta tylsää. Ystävät juhlivat joka viikonloppu, itse ei oikein olisi jaksanut. Ei elämässä ollut oikeastaan muuta sisältöä kun opiskelut, urheilu jne. Ehkä kaipaan sitä huolettomuutta ja yö unia. Mutta kun sain lapseni, elämästäni tuli kumminkin paljon ihanampaa. Olen siis 20-vuotias ja varmaan iänkin puolesta raskausaikana melkein kaikki ystävät katosivat. Jälkeenpäin olen tajunnut, ettei se edes ollut oikeaa ystävyyttä. Seläntakana puhumista ja hyväksikäyttöä. Raskausaikana tapasin uusia ihmisiä ja nyt minulla on oikeita ihania ystäviä ja lapsemmekin ovat samanikäisiä. :)

Olen myös huomannut miten äidiksi tulo on minua muuttanut ihmisenä. Ennen olin aika väsynyt, ei jaksanut tehdä mitään eikä elämässä ollut oikeen rytmiäkään. Raskausaikana tein jo elämäntapa remontin ja ihana huomata miten sitä jaksaa kun voi hyvin, vaikka univelkaa onkin. Minusta on myös tullut pitkäpinnainen ja järkeilevä. Sekä myös oma elämä ja tulevaisuus kiinnostavat todella paljon ja minulle on tullut paljon tavoitteita mitä haluan saavuttaa.

Helppoa, jos vertaa nykyiseen tilanteeseen.

Kaksi vuotiaan, uhmaikäisen kanssa on aikuisteen oikeesti raskasta.

Näitä on jännä lukea lähes 40-vuotiaana lapsettomana. Ilmankos moni luulee, että lapsen hankkimisen sijasta mahdollista on vain viettää äärimmäisen tylsää elämää tai bilettää minkä ehtii. Mitäs ajattelitte tehdä sitten kun lapset ovat aikuisia?

Oli huoletonta aikaa. Matkustelin paljon, olin Suomestakin pois lähes vuoden. Lapsen saatuani ajattelin että tämähän vasta kivaa onkin. Elämällä tarkoitus. Poika lähes täysi-ikäinen ja olen päässyt taas matkusteleen.

En ymmärrä teitä.

Jos puolison kanssa on ollut tylsää ja ankeaa ennen lasta, miten ikinä uskalsitte perustaa perheen? Jos tuoreessa suhteessakin lähinnä tapoitte aikaa keskenänne, millaiseksi arvioitte parisuhteenne kun saatte taas hieman kahdenkeskistä aikaa?

Ryyppäsin. Olin lähes alkoholisti. Raskaus pelasti minut ja nyt jo monta lasta - eikä alkoholia :)