Lue keskustelun säännöt.
Raskaana ja lapsen isä kuoli.
29.03.2014 |
Olen raskaana (30+6) ja lapsen isä kuoli ,5 viikkoa sitten tapaturmassa. Emme seurustelleet missään vaiheessa vaan meillä oli lähinnä sellainen "eksytään samaan sänkyyn aina kun yöelämässä törmätään" tyyppinen suhde. Mies oli alusta asti tietoinen raskaudesta ja tarkoituksena oli että kasvatamme lapsen yhdessä vaikkemme tulisi ikinä seurustelemaankaan. Mies kävi mukanani kaikissa ultrissa ja tuli keskellä yötä anssani sairaalaan kun pelkäsimme rv 12+jotain keskenmenoa (joa "onneksi" olikin puhjennut kysta). Hänen kanssaan myös sisustimme tulevalle lapselle minun asuntooni huonetta jne. Meillä oli tulevaisuudesta ns. selvät sävelet eikä mitään ongelmia. Välillämme vaan ei ollut mitään intohimoa ja kaveruutta suurempaa. Harva edes ikinä tiesi meillä olleen mitään sutinaa keskenämme. Lapsesta hän ei ollut kertonut kuin parhaalle ystävälleen, koska halusi asian julkistaa vasta sitten kun vauva olisi turvallisesti maailmassa.
Nyt kuitenkin joku jossain päätti toisen. Joku vei lapseltani isän. Mitä minun pitäisi nyt tehdä? Pärjään siis taloudellisesti oikein hyvin ja pärjään myös vauvan kanssa varmasti loistavan tukiverkkonikin ansiosta. Lähinnä mietityttää miehen vanhemmat, tulevan lapsen isovanhemmat. He siis eivät tiedä vauvasta mitään. Ja pohdinkin nyt pitäisikö heille kertoa? He menettivät juuri ainoan lapsensa ja tiedän että suru on varmasti pohjaton. Ehkä heitä hiukan ilahduttaisi tieto, että heidän poikansa saa vielä jälkikasvua ja he lapsenlapsen. Tai sitten se vain järkyttäisi. Tiedä häntä. Jotenkin niin ristiriitaiset tunteet. Haluanko lapseni elämään minulle täysin tuntemattomia ihmisiä? Mutta sitten taas toisaalta, eihän lapsella voi olla liikaa hänestä välittäviä ihmisiä ympärillään. Ja saisi lapsikin tietää isästään enemmän kuin minä osaisin koskaan kertoa.
Miehen hautajaiset ovat viikon päästä ja mietin menenkö paikalle valtaisan mahani kanssa vai en. Miehen paras ystävä asuu vielä pari kuukautta jenkeissä, joten hänestä en saa tukea (ajattelin että hän tuntee varmasti miehen vanhemmat ja osaisi olla tukena kertomassa asiasta). Miten kerron heille asian jos paikalle menen? Vai pitäisikö viedä heidän postilaatikkoon kirje jossa lyhyesti kertoisin asiasta ja jättäisin yhteystiedot jos he haluaisivat ottaa yhteyttä? Entä jos he pitävät minua jonain perintöä kärkkyvänä onnenonkijana? Kun kaikenlaisia ihmisiä tässäkin maassa on.
Ihan järkyttävä tilanne. Olisin kiitollinen kaikista neuvoista. Moraalisaarnaa en raskaudestani kaipaa.
Kommentit (57)
Sinuna ottaisin yhteyttä tuleviin isovanhempiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro sukulaisille. Lapsellasi on oikeus heihin. Toki tämä tulee teettämään riitoja kun perintöä jaetaan, mutta dna testillä saat todistettua isyyden. Tämä olisi siis kannattanut tehdä jo ruumiinavauksen yhteydessä.
Ilman muuta kerrot miehen vanhemmille. Älä edes mieti muuta. Asia tulee sitä paitsi kuitenkin ilmi jossain vaiheessa. Ihan kuten sanoit: lapsella ei voi olla liikaa välittäviä ihmisiä ympärillään. Ja kuka ties sinäkin saat uusia mukavia ihmisiä elämääsi :)
Osanottoni. Muuta en osaa neuvoa mutta ei varmaankaan kannata kertoa raskaudesta hautajaispäivänä.
Aika erikoiselta kuulosti tuo teidän suhteenne.. Ootko löytäny uuden panon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outs taian tuntea tyypin joka kuoli.
Et kyllä mene sinne hautajaisiin! Se mies oli sulle vain panofrendi...
Kirjoitat kirjeen tuleville isovanhemmille ja jatko on heidän käsissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tuu vaa hautajaisii nii sutteppä nään kuka tää ap on :)
Ota yhteyttä ennen hautajaisia. Oikea tapa kertoa ei ole vain ilmaantua saattoväen joukkoon maha pystyssä. Se on kaikille raskas päivä ilman ylimääräisiä shokkeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella ikävää. Ota yhteyttä isovanhempiin ja kerro mikä tilanne. Oliko varakaskin mies? Toi oli tahditon mutta olen hieman materialisti. Elleivät usko niin DNA testi. Täytyy olla myös realisti.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 21:38"]Et kyllä mene sinne hautajaisiin! Se mies oli sulle vain panofrendi...
Kirjoitat kirjeen tuleville isovanhemmille ja jatko on heidän käsissään.
[/quote]
Se mies ei ole AP:lle vain panofrendi vaan tulevan lapsen isä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ennen hautajaisia yhteyttä last. suojeluviranomaiseen, joka huolehtii dna-näytteet. Ei siksi, että olisit rahan perään, vaan siksi, että uskon tulevien isovanhempien olevan asiasta hämillään, joten varmuus siitä, että lapsi on heidän poikansa on varmasti tärkeä.
Hautajaisissa en asiaa kyllä paljastaisi, vaan menisin ystävänä.
Mutta ehdottomasti ennen lapsen syntymää menisin tapaamaan isovanhempia. Voisin ajatella, että lapsen menetyksen jälkeen lapsenlapsi lohduttaisi. Antaisi suvun jatkua. Mutta tämän tekisin mieluiten ennen syntymää.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 21:38"]
Et kyllä mene sinne hautajaisiin! Se mies oli sulle vain panofrendi...
Kirjoitat kirjeen tuleville isovanhemmille ja jatko on heidän käsissään.
[/quote]täytyyhän se varmistaa että tuleva lapsi saa perinnön jos on jaettavaa. Testi ottaa, voihan sen ottaa kuolleestakin ja vauvasta sitten klun syntyy. En epäile etteikö olisi ap:n mutta todiste isovanhemmille jos epäilevät,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi, että lapsenlapsi olisi heille lohdutus. Ovathan he juuri menettäneet paljon, niin pojan lapsi olisi jotain tuohon vaikeaan tilanteeseen. Ota yhteyttä hienotunteisesti, vaikkapa kirjoittamalla kirje jossa pahoittelet pojan poismenoa, mutta kertoen että elämä jatkuu.
Siis mies oli minulle nk. panofrendi silloin kun raskaus sai alkunsa. Tässä kuukausien aikana meistä kyllä ehti kehittyä toisiaan arvostavat ystävät. Olenko löytänyt uuden panon? Oikeesti? 8 viikkoa laskettuun niin voin kertoa että seksi nyt ei ole ollut hetkeen mielessä muutenkaan. Saatika nyt kun mies kuoli. En todellakaan sano että meistä olisi koskaan kehittynyt mitään rakastavaisia, mutta pelkäksi panofrendiksi tituleeraaminen sattuu ja paljon. Mies on ollut tukena,apuna, turvana koko raskauden. Kun on ollut huono päivä ja paikat kipeänä niin hän tuli töiden jälkeen usein käymään ja toi tullessaan ruokaa jne. En sitten tiedä olenko ainoa aikuinen nainen jolla on ollut seksisuhde? Kun en ikinä ole innostunut yhdenillanjutuista ja parisuhde oli edellisen eron jäljiltä liian varhaista.
Tarkoituksenani siis ei ollut hautajaisissa möläyttää mitään miehen vanhemmille, mutta en taida ylipäänsä mennä edes paikalle mahani kanssa. Enkä tule lapselle vaatimaan perintöä tai mitään. Lähinnä haluaisin vain jotain hänen isästäänkin säilyttää elämässään. Ja jos esim. veljelleni kävisi tällainen tilanne niin tiedän että vanhempani ottaisivat lapsenlapsen avosylin vastaan ja tervetulleeksi sukuun vaikkei lapsen äitiä tuntisikaan. Silti pelkään jos miehen vanhemmat ovatkin kon vanhanaikaisia tms. Miljoonia kysymyksiä joita on kovin vaikea käsitellä surun keskellä.
-AP-
Ehkäpä tämmönenkin ikävä sattuman mahdollisuus olis ollut syytä ajatella, kun intohimossanne tätä kaverilasta siititte?
Mitä luulet, että mies olisi tehnyt jos sä olisit vaikka kuollut synnytykseen?
Jos otat yhteyttä isovanhempiin niin teetkö sen sen takia, että lapsesi saisi tutustua sukulaisiinsa, vai aiotko haastaa heidät dna-testiin jotta lapsesi saisi isänperintönsä? Aikoiko isä osallistua lapsen elatukseen tasa-arvoisesti?
Kuule säästä häpeää niiltä muilta äläkä mene mahaa kaa huomiohuoraamaan sinne !
Minä ottaisin yhteyttä isovanhempiin. Heitä voi lohduttaa tämä lapsi. Ei tarvitse kertoa suhteen yksityiskohtia, mutta jotakin. Ja tietenkin sinulla on oikeus hautajaisiin sillä olihan mies toverisi vaikka suhteenne ei ollutkaan minkään kaavan mukainen. Yhteinen lapsi on todella suuri asia joka yhdistää.
Hei ap, onko tilanne edennyt mihinkään?