Lue keskustelun säännöt.
Kadutteko ikinä valintojanne (koulutus, puoliso, asuinpaikka)
17.11.2020 |
Viime yönä heräsin jäätävään ahdistukseen. Aloin miettiä olisiko elämäni mennyt toisin, jos oisin valinnut kumppanikseni jonkun aiemmin tapailevani miehen. Olisinko tuon miehen kanssa saavuttanut jo vaikka oman asunnon ja tyyliin koiran ja lapsen joista haaveilen. Nyt olen kolmekymppinen ja asun miehen kanssa viidettä vuotta vuokralla pienessä asunnossa paikkakunnalla, jossa minulle maisterille ei ole töitä. Mieskin oli hetken työtön ja elää muutenkin kädestä suuhun. Ei meillä ole varaa noihin haaveisiin.
Olen salaa kateellinen kavereilleni, joilla on hyvin tienaavat miehet vakavaraisilta aloilta. Kavereillani on minua alemmasta koulutuksesta, työttömyydestä ja koti äitiydestä huolimatta parempi elintaso hyvin tienaavien miestensä takia kuin vaikka minulla, joka paiskinut pätkätöissä koko ikäni. Minulla oli nuoruudessa myös miehiä elämässä jotka menestyvät nyt hyvin. Välillä mietin olisiko minunkin elämäni mennyt eri tavalla jos oisin noiden miesten kanssa. Nykyinen mies paljastui aika huolettomaksi kädestä suuhun eläjäksi kun olimme olleet jo pidempää suhteessa. Välillä mietin myös, että olisiko pitänyt pyrkiä yliopistossa jollekin toiselle alalle, että olisivatko rahkeet riittäneet muuallekin kuin humanistiselle alalle. Onko muilla ikinä vastaavia ajatuksia? Itsellä heräsi ensi kertaa valtava ahdistus siitä olisiko pitänyt valita elämässä eri tavalla ja olisinko voinut saada toisenlaisenkin elämän.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa, että otin miehen takaisin, josta jo kerran pääsin eroon. Mikään ei ole muuttunut, mikään ei muutu. Ensimmäisen kerran oli korkea kynnys erota, en vain pysty toista kertaa. Koska olen tämän miehen kanssa minulla ei ole ystäviä ja olen köyhä. Olisin täydellisen tyytyväinen elämääni ja vain olisin pitänyt kiinni erosta. Vihaan tätä paskaa!
Siis miksi et pysty eroamaan uudelleen?
Koska eroaminen tästä miehestä on aivan helvetin raskasta. Ei riitä voimia siihen paskamyrskyyn, huutaa, raivoaa, sekoaa, varastaa ja tuhoaa tavaroita, soittaa poliisit perääni keksimistään syistä, soittaa ja haukkuu ja valehtelee minusta kaikille, pommittaa minua jokaisen kanavan kautta, ilmestyy ovelle, ilmestyy lenkkipolulle, ilmestyy lähikauppaan, uhkailee ja vaatii, syyttää, rukoilee takaisin, ylistää taivaisiin, lupaa, lupaa, lupaa, lupaa.... Mä en jaksa! Kyllä pidän itseäni kaikista tyhmimpänä, hälytyskellot soivat ihan liian myöhään :'( no joo, katsotaan päädynkö syvemmälle ahdinkoon vai saanko eron aikaan jonain vuonna. Tällä hetkellä minulla on onneksi vielä oma asunto mieheltä salassa, sinne voin sitten heti mennä jos suhteellisen sovussa pääsen. Eikä ainakaan pääse rikkomaan mun tavaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa, että otin miehen takaisin, josta jo kerran pääsin eroon. Mikään ei ole muuttunut, mikään ei muutu. Ensimmäisen kerran oli korkea kynnys erota, en vain pysty toista kertaa. Koska olen tämän miehen kanssa minulla ei ole ystäviä ja olen köyhä. Olisin täydellisen tyytyväinen elämääni ja vain olisin pitänyt kiinni erosta. Vihaan tätä paskaa!
Eroa nyt hyvä ihminen. Mikään ei ole tuon arvoista. Nyt kun eroat, tiedät että se pitää ja elämäsi muuttuu paremmaksi.
Kiitos! Kyllä ensi kerralla pidän päätöksestä kiinni. En vain tiedä milloin vielä teen sen. Asia, joka eniten kaduttaa on kuitenkin se, että se olisi jo tehty jos olisin tehnyt sen minkä lupasin itselleni. Nyt täytyy aloittaa koko prosessi aivan alusta ja se hirvittää paljon. Kiitos kuitenkin kannustuksesta, vielä päivä paistaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muutit vieraalle paikkakunnalle miehen perässä jolla ei ole kunnon ammattia ja siksi työtön. Ei kai siellä sinullekaan ole työtä. Onhan tuo olkeasti " väärä " valinta. Jos et nyt hankkis lapsia tuon taivaanrannan maalarin kanssa. Varo ettei tee salaa velkaa sinun nimiisi. Ollaan me muutkin tehty nuorena ja kokemattomana huonoja valintoja. Sitten vaan alotettu uudestaan vähän vauraampi elämä. Korjaa virheesi jos haluat saada kunnon töitä.
Muutin, koska sain silloin itsekin kesätyön täältä ja viimeistelin yliopisto-opintojani. En tiennyt, että tämä paikkakunta on niin sisäänpäin kääntynyt ettei ole töitä eikä oteta muualta tulleita. Mies oli kyllä töissä koko yhdessäoloaikamme kunnes irtisanoutui. Tosin hän sai pian uuden työn. Palkka tosin pieni eikä siitä jää säästöön. Minullakin jäi enemmän säästöön pienestä palkasta ja nyt ansiosidonnaisella pärjään ihan ok. Ap
Katso itsellesi sopivampi paikkakunta ja muuta sinne.
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa, että otin miehen takaisin, josta jo kerran pääsin eroon. Mikään ei ole muuttunut, mikään ei muutu. Ensimmäisen kerran oli korkea kynnys erota, en vain pysty toista kertaa. Koska olen tämän miehen kanssa minulla ei ole ystäviä ja olen köyhä. Olisin täydellisen tyytyväinen elämääni ja vain olisin pitänyt kiinni erosta. Vihaan tätä paskaa!
Nyt eroon siitä miehestä heti. Muille ei kuulu sinun erosi, siis ulkopuolisille, et ole selitysvelkaa kenellekään. Oma asunto ja eropaperit vetämään ja uutta elämää rakentamaan, jos ihan oikeasti tuo nykyinen ei tyydytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa, että otin miehen takaisin, josta jo kerran pääsin eroon. Mikään ei ole muuttunut, mikään ei muutu. Ensimmäisen kerran oli korkea kynnys erota, en vain pysty toista kertaa. Koska olen tämän miehen kanssa minulla ei ole ystäviä ja olen köyhä. Olisin täydellisen tyytyväinen elämääni ja vain olisin pitänyt kiinni erosta. Vihaan tätä paskaa!
Siis miksi et pysty eroamaan uudelleen?
Koska eroaminen tästä miehestä on aivan helvetin raskasta. Ei riitä voimia siihen paskamyrskyyn, huutaa, raivoaa, sekoaa, varastaa ja tuhoaa tavaroita, soittaa poliisit perääni keksimistään syistä, soittaa ja haukkuu ja valehtelee minusta kaikille, pommittaa minua jokaisen kanavan kautta, ilmestyy ovelle, ilmestyy lenkkipolulle, ilmestyy lähikauppaan, uhkailee ja vaatii, syyttää, rukoilee takaisin, ylistää taivaisiin, lupaa, lupaa, lupaa, lupaa.... Mä en jaksa! Kyllä pidän itseäni kaikista tyhmimpänä, hälytyskellot soivat ihan liian myöhään :'( no joo, katsotaan päädynkö syvemmälle ahdinkoon vai saanko eron aikaan jonain vuonna. Tällä hetkellä minulla on onneksi vielä oma asunto mieheltä salassa, sinne voin sitten heti mennä jos suhteellisen sovussa pääsen. Eikä ainakaan pääse rikkomaan mun tavaroita.
Ja tuommoisen otit takaisin. Voi hyvänen aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa, että otin miehen takaisin, josta jo kerran pääsin eroon. Mikään ei ole muuttunut, mikään ei muutu. Ensimmäisen kerran oli korkea kynnys erota, en vain pysty toista kertaa. Koska olen tämän miehen kanssa minulla ei ole ystäviä ja olen köyhä. Olisin täydellisen tyytyväinen elämääni ja vain olisin pitänyt kiinni erosta. Vihaan tätä paskaa!
Siis miksi et pysty eroamaan uudelleen?
Koska eroaminen tästä miehestä on aivan helvetin raskasta. Ei riitä voimia siihen paskamyrskyyn, huutaa, raivoaa, sekoaa, varastaa ja tuhoaa tavaroita, soittaa poliisit perääni keksimistään syistä, soittaa ja haukkuu ja valehtelee minusta kaikille, pommittaa minua jokaisen kanavan kautta, ilmestyy ovelle, ilmestyy lenkkipolulle, ilmestyy lähikauppaan, uhkailee ja vaatii, syyttää, rukoilee takaisin, ylistää taivaisiin, lupaa, lupaa, lupaa, lupaa.... Mä en jaksa! Kyllä pidän itseäni kaikista tyhmimpänä, hälytyskellot soivat ihan liian myöhään :'( no joo, katsotaan päädynkö syvemmälle ahdinkoon vai saanko eron aikaan jonain vuonna. Tällä hetkellä minulla on onneksi vielä oma asunto mieheltä salassa, sinne voin sitten heti mennä jos suhteellisen sovussa pääsen. Eikä ainakaan pääse rikkomaan mun tavaroita.
Ja tuommoisen otit takaisin. Voi hyvänen aika.
Hyödyttääkö syyllistäminen? Enemmän hyötyä olisi turvakodilta neuvojen kysymisessä eroa varten.
Hae töitä eri puolilta Suomea isoista kaupungeista. Jos mies on työtön, niin muuttakoon mukana. Kyllä asiat järjestyy kun ne laittaa järjestymään. Hae töitä laajasti eri aloilta. Ole sinnikäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niino kuinka usein se niin päin menee, että mies saa tavoittelemansa elintason naisen avulla?
Vierailija kirjoitti:
Niino kuinka usein se niin päin menee, että mies saa tavoittelemansa elintason naisen avulla?
Ainakin meillä. Mies muutti vanhempiensa luota suoraan valmiiseen kämppään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule, kyllä. Ihania miehiä oli mutta leikin vaikeasti tavoiteltavaa. Jäin yksin, otin paskan ja sairaan miehen. Nyt asun Jumalan selän takana js olen yksinäinen 😟
Vierailija kirjoitti:
Niino kuinka usein se niin päin menee, että mies saa tavoittelemansa elintason naisen avulla?
Täh? Kuinka moni nainen muka saa varakkaan miehen? Meillä ainakin minä tienaan miestä enemmän, kun olen enemmän jaksanut opiskella. Ihan muista syistä olen yhdessä kuin rahan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, eli sä valitsit sen tosi "kauniin" viherhumanistisen pojan, joka oli niin söpö. Millään muulla ei ollut väliä kuin ulkonäöllä.
Nyt nää "rumat" kaljut uraohjukset, jotka sä torppasit, tienaa parisataa tuhatta vuodessa ja on omakotitalot, upeat autot ja hyvä omaisuuskertymä. Voitko sanoa rehellisesti, eikö se suurinpiirtein näin mennyt?
Vierailija kirjoitti:
Niin, eli sä valitsit sen tosi "kauniin" viherhumanistisen pojan, joka oli niin söpö. Millään muulla ei ollut väliä kuin ulkonäöllä.
Nyt nää "rumat" kaljut uraohjukset, jotka sä torppasit, tienaa parisataa tuhatta vuodessa ja on omakotitalot, upeat autot ja hyvä omaisuuskertymä. Voitko sanoa rehellisesti, eikö se suurinpiirtein näin mennyt?
Kenelle kommentti on? Tavallisia naisia lähestyvät tavalliset miehet, eivät mitkään tulevat uusrikkaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, eli sä valitsit sen tosi "kauniin" viherhumanistisen pojan, joka oli niin söpö. Millään muulla ei ollut väliä kuin ulkonäöllä.
Nyt nää "rumat" kaljut uraohjukset, jotka sä torppasit, tienaa parisataa tuhatta vuodessa ja on omakotitalot, upeat autot ja hyvä omaisuuskertymä. Voitko sanoa rehellisesti, eikö se suurinpiirtein näin mennyt?
Kenelle kommentti on? Tavallisia naisia lähestyvät tavalliset miehet, eivät mitkään tulevat uusrikkaat.
Tää oli ihan aloittajalle. Lähipiiristä monta esimerkkiä noista miesvalinnoista nuorena, siitä lähinnä otin esimerkin.
Yllättävän moni katuu ammattiaan/koulutustaan. Sitä itsekin kadun eniten. En siksi, etten pitäisi työstäni, vaan koska se on niin kilpailtu ala ja työt täysin kiven alla. Jatkuva stressi toimeentulosta päällä. Tuntuu, että aika monet alat on nyt murroksessa ja ihmisiä jää tyhjän päälle. Samalla uudelleenkoulutuksesta tehdään koko ajan vaikeampaa.
Miestä tai lapsia en kadu. Ainoastaan lasten saamisen ajankohdat on olleet ärsyttävän huonoja(työelämän kannalta), mutta toisaalta he eivät olisi samoja lapsia, jos olisivat syntyneet toisena aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niino kuinka usein se niin päin menee, että mies saa tavoittelemansa elintason naisen avulla?
Täh? Kuinka moni nainen muka saa varakkaan miehen? Meillä ainakin minä tienaan miestä enemmän, kun olen enemmän jaksanut opiskella. Ihan muista syistä olen yhdessä kuin rahan takia.
Eli se on noin päin yleisempää?
Vierailija kirjoitti:
Hae töitä eri puolilta Suomea isoista kaupungeista. Jos mies on työtön, niin muuttakoon mukana. Kyllä asiat järjestyy kun ne laittaa järjestymään. Hae töitä laajasti eri aloilta. Ole sinnikäs.
Hainkin töitä ympäri Suomen, mutta 7 haastattelusta huolimatta en ole saanut töitä. Mies siis sai täältä paikkakunnalta nyt töitä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Joo.. Oon valitettavasti viime vuosina huomannut katuneeni parisuhdettani.. Olin 25-vuotiaana "ikisinkku" eli kuvittelin että mussa on jotain vikaa kun en kelpaa kellekään (joo oli mulla henkisiä ongelmia kyllä) ja otin sit sen joka siihen jäi ja tyydyin siihen.. Nyt jälkeenpäin todella kaduttaa, kuvista päätellen olen ollut todella kaunis nuori nainen joka olisi voinut saada "kenet vain" jos olisi silloin heti hoitanut pääkoppansa kuntoon...
Siis mulla välillä sama fiilis. Katselin kuvia itsestäni noin 6 vuotta sitten juuri ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Olin siis todella kaunis ja hyvä kroppainen nainen, mutta huono itsetuntoni teki sen, että pidin itseäni rumana. Ympärilläni pyöri kyllä komeita ja kouluttautuneita miehiä, mutta heitä en uskaltanut ottaa. Mieheni tuntui alusta asti minulle sopivalta mutta jälkeen päin olen miettinyt mikä hänessä oikein vetosi. Ja välillä käy mielessä että olisin varmaan saanut paremmankin. Turha toisaalta jossitella, koska miehessä on kuitenkin hyviä puolia vaikka en ole hänen kanssaan saavuttanut niitä unelmia, joita haluaisin ja olisin ehkä toisen kanssa jo saavuttanut. Välillä jaksan uskoa, että ei ole vieläkään liian myöhäistä, mut välillä tuntuu vaan niin kaukaiselta kun muut ympärillä saavuttaa ja ovat jo ajat sitten saavuttaneet nuo omat unelmani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei kaduta.
Aloittajalle sanoisin, että olet niin nuori, että voit tehdä vaikka mitä. Voit opiskella lisää, muuttaa paikkakunnalle, josta voit saada paremmin töitä. Patistaa miehen töihin myös. Älä ihmeessä vajoa oman elämäsi sivustakatsojaksi. Voit tehdä mitä haluat!
Parisuhdeneuvoni on sama, jonka sain omalta äidiltäni: ketään ei voi väkisin pitää vaan antaa mennä, jos siltä tuntuu. Samaa koskee myös sinua itseäsi. Haleja!
Kiitos tsempeista. Välillä tosiaan tuntuu, että olen vain sivusta katsoja omassa elämässäni. Pitäisi ottaa ohjat käsiin. Miten tällaiseen ajautuu kun tuntuu, että elämä vain menee eikä itse voi vaikuttaa siihen? Ap
Eroa nyt hyvä ihminen. Mikään ei ole tuon arvoista. Nyt kun eroat, tiedät että se pitää ja elämäsi muuttuu paremmaksi.