Yhteiskuntatieteitä lukemaan 33-vuotiaana, liian myöhäistä?
Kamala kriisi menossa, aina haaveilin yliopisto-opinnoista, mutta sitten elämä tuli väliin. Kannattaako enää yrittää? Pääsenkö työelämään valmistuttuani? Kansainvälinen politiikka kiinnostaa eniten, tai sitten toisaalla politiikan tutkimus.
Nyt rehellisiä mielipiteitä!
Kommentit (83)
Ei tutkijaksi päätyminen mitään erityistä lahjakkuutta vaadi. Moni on tutkijana, koska ei työllistynyt muualle. Huippututkijat on erikseen, mutta sellainen rivitutkija yliopistolla tai riviproffakin, normaalin yliopisto-opiskelijan lahjoilla siinä pärjää.. Työtähän se on, ei sen kummoisempaa. Kaikille sellainen työ ei sovi, mutta sehän on sitten omasta mielenkiinnosta kiinni.
Ja mitä tulee ikään, niin se ei ole tutkijana este. Tiedän tapauksia, jotka ovat lähteneet tekemään väikkäriä siinä vaiheessa, kun työelämässä kosahti tai muuten vaan motivaatio loppui. Eräskin nainen teki väitöskirjan 44-vuotiaana ja sai professuurin 52-vuotiaana ja on arvostettu tutkija alallaan. Oli perustutkinnon ja tutkijan uran välissä työelämässä 15 vuotta.
Muuten täytyy ap sanoa, että onnistuit sitten löytämään mahdottomat alat. Ne monia kiinnostaa, mutta realistisesti niissä hakkaa helposti päätään seinään. Kukapa meistä ei haluaisi opiskella kv-politiikkaa tai historiaa, mutta realiteetit on sitä vastaan!
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 00:19"]
Moikka! Kuuntele vaan rohkeasti itseesi ja sitä mikä susta tuntuu hyvältä. Jos se kansainvälinen politiikka houkuttelee niin pyri opiskelemaan sitä. Mikään ei kaduta niin paljon kuin asiat jotka jätät tekemättä. Moni täällä on ilkeä koska on varmasti omakohtaisesti saanut kokea sen kuinka vaikea yliopistoon on päästä opiskelemaan. Älä niitä kuitenkaan ota liian vakavasti, tsemppaat vaan täysiä! Ei se ota jos ei annakkaan... Terv. yli 30 v yliopisto-opinnot aloittanut
[/quote]
Itse olen se joka naureskeli hissan opettamiselle kompromissina:) Mä en ole skeptinen sen takia, että sisäänpääsy olisi vaikeaa. Varmasti sisäänpääsee, jos oikeasti haluaa. Vaan sen työllistymisen takia olen näin kriittinen. Tiedän katsos itse kokemuksesta, miten vaikeaa olen työllistyä hyvälläkin tutkinnolla jos se sattuu olemaan alalta, jolla on ylitarjontaa. Olen FM joka näin kolmekymppisenä miettii oikeasti työllistävälle alalle kouluttautumista. Kukin tekee, mitä haluaa, tietenkin. Omat ovat elämämme. Itse en välttis enää tätä alaa uudestaan lähtisi opiskelemaan, jos tällä viisaudella saisin valita uudestaan.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 22:22"]
Kannattaisiko sun ap suorittaa avoimessa kv. politiikan (tai mikä aine sinua kiinnostaakaan) perus- ja vaikka aineopinnot ja sen jälkeen miettiä sitä hakemista. Saat perstuntumaa alaan ja viitteitä siitä, onko susta opiskelemaan kokonaista tutkintoa vai sakkasiko jo ensimmäisissä tenteissä.
[/quote]
Tätä minäkin ehdottaisin. Avoimen yliopiston opinnot auttavat kovasti pääsykokeissa, minäkin pääsin helposti sisään 40-vuotiaana. Valmistuminenkin nopeutuu, kun avoimen opinnot voidaan sisällyttää tutkintoon.
Totta puhuen voi olla aika yhdentekevää olla työtön maisteri tai työtön amiskoulutuksella, ja sekin päivä on nähty että meillä maisteri (=minä) jäi työttömänä kotiin, kun kaikki pelkän ammatikoulututkinnon suorittaneet lähtivät töihin. Mutta en minä tätä kadu, sainpa ainakin toteutettua nuoruudenhaaveeni. Ei tästä tutkinnosta mitään haittaa ole ollut, joskaan hyöty ei ole odotusten mukainen.
Ala on sellainen, että ikä on pikemminkin etu kuin haitta. Vai miltä vaikuttaa jos vaikka eläkeikää lähestyviä työttömiä olisi kouluttamassa joku parikymppinen?