Lue keskustelun säännöt.
HS 17.11.2020 mielipide: Psykoterapian keston rajaaminen on potilaan edun mukaista
17.11.2020 |
"Traumaa seuraavan stressihäiriön oirekuvassa keskeistä – ja usein oireilua pitkittävää – on välttämiskäyttäytyminen. Toive kestoltaan ja intensiteetiltään rajoittamattomasta terapiasta on eräs välttämiskäyttäytymisen ilmentymä."
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007621565.html
Tällaistako porukkaa HUS:ssa työskentelee? Kylmäävää.
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mode ei päästä läpi viestiäni?
Minä kuulun siihen asiakasryhmään, jota aivan turhaan seitsemän vuotta terapioitiin.
Jaaha, joku väärä sana oli viestissäni. Kokeillaanpa, miten pitkälle voin jatkaa...
Eli seitsämän vuotta terapiaa peräti kaksi kertaa viikossa.
Minulla ei ollut mitään erityisiä ongelmia. Olin vain melankolinen nuori, ja tämähän on jotain, mikä menee jo ihan iän myötä ohi. Ainakaan sillä, että joku istuu huoneen nurkassa ja antaa toisen puhua hämillisenä läpiä päähänsä, ei ollut mitään auttavaa vaikutusta asiaan.
Mutta edustin juuri sitä helppoa asiakaskuntaa: nuori, kiltti tyttö, ihan siisti, ei ongelmia. Jos olisin terapeutti, itsekin kokoaisin asiakaskuntani tällaisista helpoista tapauksista enkä vaikeaista ongelmatapauksista, jotka ovat kohtalonsa niin vammauttamia että ovat vihaisia tai uhkaavia tai aivan toivottomia hoitaa. Heille se apu kuuluisi, ei minun kaltaisilleni. Ja yhteiskunta maksoi kaiken.
Lisään vielä, että pääsin tähän terapiaan Turun kaupungissa Turun kaupungin maksamana. Kaupungin palkkalistoilla olevalle terapeutille ei ollut minkäänlainen ongelma pitää minua asiakkaana. Tosiaan seitsemän vuotta. Ja 2, siis kaksi kertaa viikossa. Ihan ällistyttävää tuhlausta. TÄllaiasta ei tapahtuisi, jos kontrollia olisi.
Mikä sinua esti ilmoittamasta, että haluat päättää terapian? Vaikuttaa aika ällistyttävältä, että kaupunki käyttäisi tuollaisen summan rahaa terapiaan ellei hoidon tarve ole akuutti. Vaikea uskoa tätä juttua ellet avaa taustoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi asiantuntijaa, koulutukseltaan lääkäri ja psykologi ovat sitä mieltä, että hoidon rajaaminen on potilaan edun mukaista. Moni potilaista kokee asian toisin. Kumpi yleensä tuntee potilaan tilanteen paremmin, henkilö itse vai häntä satunnaisesti tapaava tai hänen tilanteeseensa pääosin kirjausten kautta perehtynyt taho? Jolla on lisäksi kovat paineet toteuttaa yksikössä säästötoimenpiteitä vähentämällä hoitotoimenpiteiden määrää? Arviointia ei todellakaan tehdä puhtaalta pöydältä potilaan etu edellä.
Yleensä potilas tuntee oman tilanteensa paremmin, mutta entä sitten? Alan asiantuntijat kykenee varmasti arvioimaan eri hoitomuotojen vaikutukset parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mode ei päästä läpi viestiäni?
Minä kuulun siihen asiakasryhmään, jota aivan turhaan seitsemän vuotta terapioitiin.
Sama homma.
Sattu niin huonot, suoraan sanottuna hirveät yksilöt, terapeuteiksi.
Rahat meni, ei auttanut, ja trauma jopa pahenikin näiden KELA-pätevien terapauttien suustaan päästävien sammakoiden takia.
Lisäksi vähättelivät seksuaalisia ahdistutelutilanteita yms. Yksi huusi naapurihuoneessa jonkun asiakkaan tilanteesta vittua ja perkelettä, siis oikeasti huusi ja kirosi. Odotin omaa vuoroani odotusaulassa.
Yksi nukahti kesken terapiaistunnon ja valitti kun on ollut niin väsynyt (oli kela-terapauttipätevyys + psykiatri koulutukseltaan).
Jne. jne jne. suoraan sanottuna hirveitä tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mode ei päästä läpi viestiäni?
Minä kuulun siihen asiakasryhmään, jota aivan turhaan seitsemän vuotta terapioitiin.
Sama homma.
Sattu niin huonot, suoraan sanottuna hirveät yksilöt, terapeuteiksi.
Rahat meni, ei auttanut, ja trauma jopa pahenikin näiden KELA-pätevien terapauttien suustaan päästävien sammakoiden takia.
Lisäksi vähättelivät seksuaalisia ahdistutelutilanteita yms. Yksi huusi naapurihuoneessa jonkun asiakkaan tilanteesta vittua ja perkelettä, siis oikeasti huusi ja kirosi. Odotin omaa vuoroani odotusaulassa.
Yksi nukahti kesken terapiaistunnon ja valitti kun on ollut niin väsynyt (oli kela-terapauttipätevyys + psykiatri koulutukseltaan).
Jne. jne jne. suoraan sanottuna hirveitä tapauksia.
Teitkö valituksen Valviraan tai Kelaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mode ei päästä läpi viestiäni?
Minä kuulun siihen asiakasryhmään, jota aivan turhaan seitsemän vuotta terapioitiin.
Sama homma.
Sattu niin huonot, suoraan sanottuna hirveät yksilöt, terapeuteiksi.
Rahat meni, ei auttanut, ja trauma jopa pahenikin näiden KELA-pätevien terapauttien suustaan päästävien sammakoiden takia.
Lisäksi vähättelivät seksuaalisia ahdistutelutilanteita yms. Yksi huusi naapurihuoneessa jonkun asiakkaan tilanteesta vittua ja perkelettä, siis oikeasti huusi ja kirosi. Odotin omaa vuoroani odotusaulassa.
Yksi nukahti kesken terapiaistunnon ja valitti kun on ollut niin väsynyt (oli kela-terapauttipätevyys + psykiatri koulutukseltaan).
Jne. jne jne. suoraan sanottuna hirveitä tapauksia.
Tämä. Itsellä mennyt kanssa usko näihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mode ei päästä läpi viestiäni?
Minä kuulun siihen asiakasryhmään, jota aivan turhaan seitsemän vuotta terapioitiin.
Sama homma.
Sattu niin huonot, suoraan sanottuna hirveät yksilöt, terapeuteiksi.
Rahat meni, ei auttanut, ja trauma jopa pahenikin näiden KELA-pätevien terapauttien suustaan päästävien sammakoiden takia.
Lisäksi vähättelivät seksuaalisia ahdistutelutilanteita yms. Yksi huusi naapurihuoneessa jonkun asiakkaan tilanteesta vittua ja perkelettä, siis oikeasti huusi ja kirosi. Odotin omaa vuoroani odotusaulassa.
Yksi nukahti kesken terapiaistunnon ja valitti kun on ollut niin väsynyt (oli kela-terapauttipätevyys + psykiatri koulutukseltaan).
Jne. jne jne. suoraan sanottuna hirveitä tapauksia.
Tämä. Itsellä mennyt kanssa usko näihin.
Etkö soisi kenellekään terapiaa siitä syystä, että sinulla on siitä huonoja kokemuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mode ei päästä läpi viestiäni?
Minä kuulun siihen asiakasryhmään, jota aivan turhaan seitsemän vuotta terapioitiin.
Sama homma.
Sattu niin huonot, suoraan sanottuna hirveät yksilöt, terapeuteiksi.
Rahat meni, ei auttanut, ja trauma jopa pahenikin näiden KELA-pätevien terapauttien suustaan päästävien sammakoiden takia.
Lisäksi vähättelivät seksuaalisia ahdistutelutilanteita yms. Yksi huusi naapurihuoneessa jonkun asiakkaan tilanteesta vittua ja perkelettä, siis oikeasti huusi ja kirosi. Odotin omaa vuoroani odotusaulassa.
Yksi nukahti kesken terapiaistunnon ja valitti kun on ollut niin väsynyt (oli kela-terapauttipätevyys + psykiatri koulutukseltaan).
Jne. jne jne. suoraan sanottuna hirveitä tapauksia.
Teitkö valituksen Valviraan tai Kelaan?
En tehnyt, en jaksanut. Olisi toki pitänyt, mutta kumpaakohan ne Valvirassa uskoisi, asiakasta vai terapeuttia.
Ainut mahdollisuuus olisi, että muutkin olisivat tehneet valituksia näistä terapeuteista niin silloin Valvirankin olisi ainakin lopulta pakko ollut uskoa. Mutta mitä siitä tulisi sanktioksi: torumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mode ei päästä läpi viestiäni?
Minä kuulun siihen asiakasryhmään, jota aivan turhaan seitsemän vuotta terapioitiin.
Jaaha, joku väärä sana oli viestissäni. Kokeillaanpa, miten pitkälle voin jatkaa...
Eli seitsämän vuotta terapiaa peräti kaksi kertaa viikossa.
Minulla ei ollut mitään erityisiä ongelmia. Olin vain melankolinen nuori, ja tämähän on jotain, mikä menee jo ihan iän myötä ohi. Ainakaan sillä, että joku istuu huoneen nurkassa ja antaa toisen puhua hämillisenä läpiä päähänsä, ei ollut mitään auttavaa vaikutusta asiaan.
Mutta edustin juuri sitä helppoa asiakaskuntaa: nuori, kiltti tyttö, ihan siisti, ei ongelmia. Jos olisin terapeutti, itsekin kokoaisin asiakaskuntani tällaisista helpoista tapauksista enkä vaikeaista ongelmatapauksista, jotka ovat kohtalonsa niin vammauttamia että ovat vihaisia tai uhkaavia tai aivan toivottomia hoitaa. Heille se apu kuuluisi, ei minun kaltaisilleni. Ja yhteiskunta maksoi kaiken.
Lisään vielä, että pääsin tähän terapiaan Turun kaupungissa Turun kaupungin maksamana. Kaupungin palkkalistoilla olevalle terapeutille ei ollut minkäänlainen ongelma pitää minua asiakkaana. Tosiaan seitsemän vuotta. Ja 2, siis kaksi kertaa viikossa. Ihan ällistyttävää tuhlausta. TÄllaiasta ei tapahtuisi, jos kontrollia olisi.
Mikä sinua esti ilmoittamasta, että haluat päättää terapian? Vaikuttaa aika ällistyttävältä, että kaupunki käyttäisi tuollaisen summan rahaa terapiaan ellei hoidon tarve ole akuutti. Vaikea uskoa tätä juttua ellet avaa taustoja.
Ai että mikä esti? TAivaan tähden, terapeuttihan se auktoriteetti siinä tilanteessa on eikä potilas! Minä kilttinä tyttönä odotin päivää, että terapeutti sanoo minun tervehtyneen (mutta mistä?) tai etten enää tarvitse terapiaa.
Tämä juttu on tosi, uskoit tai et. Ja jos itse olet terpiassa, etkä sen vertaa edes ole pystynyt siellä ihmisenä kasvamaan, että uskoisit, että maailmaan mahtuu sellaistakin, joka sotii sinun itsellesi rakentamaa arvomaailmaa vastaan, niin olet täydellinen esimerkki siitä, miten hyödytöntä terapia ihmisen kasvun kannalta on XD.
VIelä kerran: minä olen esimerkki turhasta terapioitavasta. Seitsemän vuotta, kaksi kertaa viikossa, terapeuttina laiskanpulskea naispuolinen rillipäinen Turun kaupungin terveydenhuollon terapeutti, joka istui siellä huoneen nurkassa kuunaamaisena ja mietti varmasti omiaan tyytyväisenä siihen, että hänen tapauksensa ovat tällaisia sisäsiistejä turhia hoidokkeja. Enempää en taustoja "avaa".
Opettele hyväksymään se, että todellisuus on jotain toista kuin sinä kuvittelet. Siihen mahtuu kaikenlaista, myös tämä minun todellinen tosielämän tapaukseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli 20 vuoden edestä traumoja. Ei riittänyt 3 vuotta. 6 vuotta riitti. Varmaan 4 vuotta olisi riittänyt jos ei olisi tarvinnut jatkuvasti tapella hoidostani. Sillä rahalla mitä ihminen saa tukina esimerkiksi saikulla muutamassa kuukaudessa saa vuoden terapiaa. Itse laskin että vuosi saikulla tai eläkkeellä on 4 vuotta terapiaa. Yhteiskunta olisi halunnut että käyn 3 vuotta terapiassa ja odotan 5 vuotta ennen seuraavaa terapiajaksoa. Ei mitään järkeä. En ymmärrä miksi on niin vaikea antaa lisävuosia jos henkilö on sitoutunut ja hoito auttaa. Olisin toki voinut pyrkiä eläkkeelle 25 vuotiaana sen sijaan että olen 30 vuotiaana työkykyinen ja työvuosia edessä varmaan se 35. Touhu on hyvin lyhytnäköistä.
Rahasta kai siinä on kyse.
Kela auttaa rahallisesti 3v ja sen jälkeen olet omillasi.
5v tauon jälkeen ilmeisesti voi hakea uudelleen kela-korvausta?
Kyllä, mutta tarvitaan B-lausunto psykiatrilta sitä varten. Eli jos hoitosuhde poliklinikalla on päätetty, niin menee ensimmäisestä käynnistä kolme kuukautta ennen kuin lausunnon voi saada.
Usein nykyään hoitosuhde poliklinikkaan päätetään terapian alkaessa. Pitää siis toivoa, että voimavarat riittävät avun hakemiseen uudelleen, jos terapeutin kanssa tulee ongelmia tai terapian päättyessä olo heikkenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli 20 vuoden edestä traumoja. Ei riittänyt 3 vuotta. 6 vuotta riitti. Varmaan 4 vuotta olisi riittänyt jos ei olisi tarvinnut jatkuvasti tapella hoidostani. Sillä rahalla mitä ihminen saa tukina esimerkiksi saikulla muutamassa kuukaudessa saa vuoden terapiaa. Itse laskin että vuosi saikulla tai eläkkeellä on 4 vuotta terapiaa. Yhteiskunta olisi halunnut että käyn 3 vuotta terapiassa ja odotan 5 vuotta ennen seuraavaa terapiajaksoa. Ei mitään järkeä. En ymmärrä miksi on niin vaikea antaa lisävuosia jos henkilö on sitoutunut ja hoito auttaa. Olisin toki voinut pyrkiä eläkkeelle 25 vuotiaana sen sijaan että olen 30 vuotiaana työkykyinen ja työvuosia edessä varmaan se 35. Touhu on hyvin lyhytnäköistä.
Rahasta kai siinä on kyse.
Kela auttaa rahallisesti 3v ja sen jälkeen olet omillasi.
5v tauon jälkeen ilmeisesti voi hakea uudelleen kela-korvausta?
Kyllä, mutta tarvitaan B-lausunto psykiatrilta sitä varten. Eli jos hoitosuhde poliklinikalla on päätetty, niin menee ensimmäisestä käynnistä kolme kuukautta ennen kuin lausunnon voi saada.
Usein nykyään hoitosuhde poliklinikkaan päätetään terapian alkaessa. Pitää siis toivoa, että voimavarat riittävät avun hakemiseen uudelleen, jos terapeutin kanssa tulee ongelmia tai terapian päättyessä olo heikkenee.
Olisi järkevämpää että terapiaa olisi Kelan tukemana mahdollisuus jatkaa tarvittaessa myös kolmannen vuoden jälkeen ilman useiden vuosien katkoksia. Jos terapialle on vielä tarvetta, niin on etsittävä myöhemmin myös yleensä uusi terapeutti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin omasta alotteestani ja omalla kustannuksellani terapiassa. Minua nimen omaan häiritsi se, ettei terapiassa ollut mitään prosessia tai suunnitelmaa, mitkä asiat ja mitä työkaluja käydään läpi. Tuntui siltä, että käyn viikon välein turisemassa kuulumisiani ja asioita, mitä mieleen tulee. Terapeutti lähinnä kyseli ja haastoi miettimään, mutta siihen se jäikin.
Olisi ollut parempi, jos käyntien määrä olisi ennalta tiedossa ja niissä joku ohjelma. Jokaisella kerralla olisi ollut joku teema, mitä käsitellä. Lopussa olisi tehty yhteenveto mitä käteen jäi.
Vierailija kirjoitti:
Olin omasta alotteestani ja omalla kustannuksellani terapiassa. Minua nimen omaan häiritsi se, ettei terapiassa ollut mitään prosessia tai suunnitelmaa, mitkä asiat ja mitä työkaluja käydään läpi. Tuntui siltä, että käyn viikon välein turisemassa kuulumisiani ja asioita, mitä mieleen tulee. Terapeutti lähinnä kyseli ja haastoi miettimään, mutta siihen se jäikin.
Olisi ollut parempi, jos käyntien määrä olisi ennalta tiedossa ja niissä joku ohjelma. Jokaisella kerralla olisi ollut joku teema, mitä käsitellä. Lopussa olisi tehty yhteenveto mitä käteen jäi.
Minua häiritsi erittäin paljon se, kun oma terapeuttini suorastaan itsetyytyväiseen sävyyn ilmoitti, ettei terapioista ole jälkiseurantaa eikä tilastointia tai mitään tutkimusta sen suhteen, miten se terapia ihmisten elämään myöhemmin vaikuttaa. Eli kukaan ei tiedä, mikä näiden turinatuokioiden todellinen teho on. Niistä ei ole mitään tutkimusta, eivätkä terapeutit itse tee mitään seurantaa. Näin he eivät myöskään voi mitenkään parantaa omaa osaamistasoaan, koska mitään peilauspintaa ei ole. Siihenkin ovat kovin tyytyväisiä. toisin kuin muissa ammateissa, tässä ei tarvitse terapeutin kohdata työnsä tuloksia ja ottaa vastuuta.
Minulla on se mielikuva ja terapiakriittinen kirjallisuus tukee sitä, että terapiat osoittautuvat vielä jossain vaiheessa yhdeksi suurimmista terveyspuolen hölmöilyistä, joihin yhteiskunnat ympäri maailman ovat hurahtaneet. Tämän kaiken myöntemiseen menee vielä useita vuosikymmeniä, ehkä jopa satoja. Sillä aikaa me hupsut tuhlaamme aikaa ja rahaa hoitoon, joka hoitaa ennen kaikkea terapeuttien kukkaroita. Toki hyötyyhän yhteiskuntakin siinä mielessä, että se raha menee kulutukseen ja kiertää kansantaloudessa. Vitsit, mutta millä hinnalla ajatellen meitä asiakkaita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin omasta alotteestani ja omalla kustannuksellani terapiassa. Minua nimen omaan häiritsi se, ettei terapiassa ollut mitään prosessia tai suunnitelmaa, mitkä asiat ja mitä työkaluja käydään läpi. Tuntui siltä, että käyn viikon välein turisemassa kuulumisiani ja asioita, mitä mieleen tulee. Terapeutti lähinnä kyseli ja haastoi miettimään, mutta siihen se jäikin.
Olisi ollut parempi, jos käyntien määrä olisi ennalta tiedossa ja niissä joku ohjelma. Jokaisella kerralla olisi ollut joku teema, mitä käsitellä. Lopussa olisi tehty yhteenveto mitä käteen jäi.
Minua häiritsi erittäin paljon se, kun oma terapeuttini suorastaan itsetyytyväiseen sävyyn ilmoitti, ettei terapioista ole jälkiseurantaa eikä tilastointia tai mitään tutkimusta sen suhteen, miten se terapia ihmisten elämään myöhemmin vaikuttaa. Eli kukaan ei tiedä, mikä näiden turinatuokioiden todellinen teho on. Niistä ei ole mitään tutkimusta, eivätkä terapeutit itse tee mitään seurantaa. Näin he eivät myöskään voi mitenkään parantaa omaa osaamistasoaan, koska mitään peilauspintaa ei ole. Siihenkin ovat kovin tyytyväisiä. toisin kuin muissa ammateissa, tässä ei tarvitse terapeutin kohdata työnsä tuloksia ja ottaa vastuuta.
Minulla on se mielikuva ja terapiakriittinen kirjallisuus tukee sitä, että terapiat osoittautuvat vielä jossain vaiheessa yhdeksi suurimmista terveyspuolen hölmöilyistä, joihin yhteiskunnat ympäri maailman ovat hurahtaneet. Tämän kaiken myöntemiseen menee vielä useita vuosikymmeniä, ehkä jopa satoja. Sillä aikaa me hupsut tuhlaamme aikaa ja rahaa hoitoon, joka hoitaa ennen kaikkea terapeuttien kukkaroita. Toki hyötyyhän yhteiskuntakin siinä mielessä, että se raha menee kulutukseen ja kiertää kansantaloudessa. Vitsit, mutta millä hinnalla ajatellen meitä asiakkaita
Suomessa terapeutit koulutetaan yksityisesti, joten mitään vaikuttavuuden arvioita ei koulutukseen sisälly kuten yliopistopohjaisiin koulutuksiin sisältyy. Terapiassa voidaan tosiaan turista säästä vaikka sen kole vuotta ja Kela maksaa. Kukaan ei myöskään seuraa keskustellaanko edes niitä asioita, jotka psykiatri määritti tarpeiksi ja, joihin Kela rahoituksen myönsi. Ainoa vastuu on asiakkaalla. Asiakkaat ovat monesti sitten liian kipeitä oikeasti hyötyäkseen terapiasta, moni on puhtaasti yksinäinen ja ja kokee terapiat sosiaalisina suhteina. Terapia on luonteeltaan herättelevää. Terapeutti voi tehdä ehdotuksia ja löytää vaihtoehtoisia ajattelumalleja ja tapoja reagoida, mutta mikään ei ole sellaista, että asiakas välttämättä omaksuisi. Oma käsitykseni on, että kipeimmät eivät todellakaan ole valmiita muutostyöhön, vaan pitävät hulluna kiinni vanhasta ja kaipaavat lähinnä lämmintä kättä ja vahvistusta siitä, että joku muu on ollut heille ikävä. Tällainen suossa tarpominen on aivan turhaa eikä lisää kenenkään toimijuutta. Omasta mielestäni terapiaa saisi määrätä huomattavan verran vähemmän ja etenkin kipeimpien terapoinnista pitäisi luopua kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Olin omasta alotteestani ja omalla kustannuksellani terapiassa. Minua nimen omaan häiritsi se, ettei terapiassa ollut mitään prosessia tai suunnitelmaa, mitkä asiat ja mitä työkaluja käydään läpi. Tuntui siltä, että käyn viikon välein turisemassa kuulumisiani ja asioita, mitä mieleen tulee. Terapeutti lähinnä kyseli ja haastoi miettimään, mutta siihen se jäikin.
Olisi ollut parempi, jos käyntien määrä olisi ennalta tiedossa ja niissä joku ohjelma. Jokaisella kerralla olisi ollut joku teema, mitä käsitellä. Lopussa olisi tehty yhteenveto mitä käteen jäi.
Ehdotitko terapeutille missään vaiheessa, että voisitte käyntejä varten tehdä jonkun suunnitelman terapiassa etenemistä ja seurantaa varten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin omasta alotteestani ja omalla kustannuksellani terapiassa. Minua nimen omaan häiritsi se, ettei terapiassa ollut mitään prosessia tai suunnitelmaa, mitkä asiat ja mitä työkaluja käydään läpi. Tuntui siltä, että käyn viikon välein turisemassa kuulumisiani ja asioita, mitä mieleen tulee. Terapeutti lähinnä kyseli ja haastoi miettimään, mutta siihen se jäikin.
Olisi ollut parempi, jos käyntien määrä olisi ennalta tiedossa ja niissä joku ohjelma. Jokaisella kerralla olisi ollut joku teema, mitä käsitellä. Lopussa olisi tehty yhteenveto mitä käteen jäi.
Minua häiritsi erittäin paljon se, kun oma terapeuttini suorastaan itsetyytyväiseen sävyyn ilmoitti, ettei terapioista ole jälkiseurantaa eikä tilastointia tai mitään tutkimusta sen suhteen, miten se terapia ihmisten elämään myöhemmin vaikuttaa. Eli kukaan ei tiedä, mikä näiden turinatuokioiden todellinen teho on. Niistä ei ole mitään tutkimusta, eivätkä terapeutit itse tee mitään seurantaa. Näin he eivät myöskään voi mitenkään parantaa omaa osaamistasoaan, koska mitään peilauspintaa ei ole. Siihenkin ovat kovin tyytyväisiä. toisin kuin muissa ammateissa, tässä ei tarvitse terapeutin kohdata työnsä tuloksia ja ottaa vastuuta.
Minulla on se mielikuva ja terapiakriittinen kirjallisuus tukee sitä, että terapiat osoittautuvat vielä jossain vaiheessa yhdeksi suurimmista terveyspuolen hölmöilyistä, joihin yhteiskunnat ympäri maailman ovat hurahtaneet. Tämän kaiken myöntemiseen menee vielä useita vuosikymmeniä, ehkä jopa satoja. Sillä aikaa me hupsut tuhlaamme aikaa ja rahaa hoitoon, joka hoitaa ennen kaikkea terapeuttien kukkaroita. Toki hyötyyhän yhteiskuntakin siinä mielessä, että se raha menee kulutukseen ja kiertää kansantaloudessa. Vitsit, mutta millä hinnalla ajatellen meitä asiakkaita
Suomessa terapeutit koulutetaan yksityisesti, joten mitään vaikuttavuuden arvioita ei koulutukseen sisälly kuten yliopistopohjaisiin koulutuksiin sisältyy. Terapiassa voidaan tosiaan turista säästä vaikka sen kole vuotta ja Kela maksaa. Kukaan ei myöskään seuraa keskustellaanko edes niitä asioita, jotka psykiatri määritti tarpeiksi ja, joihin Kela rahoituksen myönsi. Ainoa vastuu on asiakkaalla. Asiakkaat ovat monesti sitten liian kipeitä oikeasti hyötyäkseen terapiasta, moni on puhtaasti yksinäinen ja ja kokee terapiat sosiaalisina suhteina. Terapia on luonteeltaan herättelevää. Terapeutti voi tehdä ehdotuksia ja löytää vaihtoehtoisia ajattelumalleja ja tapoja reagoida, mutta mikään ei ole sellaista, että asiakas välttämättä omaksuisi. Oma käsitykseni on, että kipeimmät eivät todellakaan ole valmiita muutostyöhön, vaan pitävät hulluna kiinni vanhasta ja kaipaavat lähinnä lämmintä kättä ja vahvistusta siitä, että joku muu on ollut heille ikävä. Tällainen suossa tarpominen on aivan turhaa eikä lisää kenenkään toimijuutta. Omasta mielestäni terapiaa saisi määrätä huomattavan verran vähemmän ja etenkin kipeimpien terapoinnista pitäisi luopua kokonaan.
Kelan avustusta terapiaa varten on vuosittain haettava erikseen. Terapeutti joutuu silloin antamaan Kelaan palautetta terapiasta ja potilaan on myös hakemukseen kirjattava terapian tavoitteita sille vuodelle.
Paskapuhetta siis tuo, että pelkästään säästä puhumalla voisi tuon kolme vuotta Kelan tukemassa terapiassa käyttää. Ja kuka edes sitä haluaisi tehdä, koska omavastuu osuus käynneistä on joka tapauksessa potilaan maksettava itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin omasta alotteestani ja omalla kustannuksellani terapiassa. Minua nimen omaan häiritsi se, ettei terapiassa ollut mitään prosessia tai suunnitelmaa, mitkä asiat ja mitä työkaluja käydään läpi. Tuntui siltä, että käyn viikon välein turisemassa kuulumisiani ja asioita, mitä mieleen tulee. Terapeutti lähinnä kyseli ja haastoi miettimään, mutta siihen se jäikin.
Olisi ollut parempi, jos käyntien määrä olisi ennalta tiedossa ja niissä joku ohjelma. Jokaisella kerralla olisi ollut joku teema, mitä käsitellä. Lopussa olisi tehty yhteenveto mitä käteen jäi.
Ehdotitko terapeutille missään vaiheessa, että voisitte käyntejä varten tehdä jonkun suunnitelman terapiassa etenemistä ja seurantaa varten?
Miksi sinä koko ajan vastuutat asiakasta nousemaan auktoriteetiksi auktoriteetin yläpuolelle ja kuin kaiken terapiasta jo etukäteen tietävänä selittämään ja vaatimaan asioita? Etkö ymmärrä, että asiakkaan on todella vaikea hahmottaa etukäteen mitä terpia on ja mitkä ovat hänen oikeutensa ja velvollisuutensa. Et varmasti mene katsastukseen sinä ja ala neuvoa ja komentamaan katsastusmiestä sen suhteen, mitä hänen kuuluu tehdä? Pikemminkin odotat, että asiat paremmin tietävä osapuoli tekee ehdotuksia ja ohjeistaa. Taidat olla vähän pipipää, jonka ihan synnynnäisesti on sillä tavalla kieroon kasvanut, että syyllistää heikompaa osapuolta.
Useimmat tajuavat, että terapiassa on jotain vikaa vasta, kun ovat käyneet sen myllyn läpi ja pystyneet jonkin aikaa suhteuttamaan saamaansa hyötyä tai pikemminkin hyödyttömyyttä muuhun elämäänsä. Kun on terapiassa, on ottavalla ja odottavalla kannalla. On turha vaatia siinä tilanteessa olevalta sellaista määrätietoista aikuismaista ja kaikkitietävää asennetta kuin sinä nyt vaadit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin omasta alotteestani ja omalla kustannuksellani terapiassa. Minua nimen omaan häiritsi se, ettei terapiassa ollut mitään prosessia tai suunnitelmaa, mitkä asiat ja mitä työkaluja käydään läpi. Tuntui siltä, että käyn viikon välein turisemassa kuulumisiani ja asioita, mitä mieleen tulee. Terapeutti lähinnä kyseli ja haastoi miettimään, mutta siihen se jäikin.
Olisi ollut parempi, jos käyntien määrä olisi ennalta tiedossa ja niissä joku ohjelma. Jokaisella kerralla olisi ollut joku teema, mitä käsitellä. Lopussa olisi tehty yhteenveto mitä käteen jäi.
Ehdotitko terapeutille missään vaiheessa, että voisitte käyntejä varten tehdä jonkun suunnitelman terapiassa etenemistä ja seurantaa varten?
Miksi sinä koko ajan vastuutat asiakasta nousemaan auktoriteetiksi auktoriteetin yläpuolelle ja kuin kaiken terapiasta jo etukäteen tietävänä selittämään ja vaatimaan asioita? Etkö ymmärrä, että asiakkaan on todella vaikea hahmottaa etukäteen mitä terpia on ja mitkä ovat hänen oikeutensa ja velvollisuutensa. Et varmasti mene katsastukseen sinä ja ala neuvoa ja komentamaan katsastusmiestä sen suhteen, mitä hänen kuuluu tehdä? Pikemminkin odotat, että asiat paremmin tietävä osapuoli tekee ehdotuksia ja ohjeistaa. Taidat olla vähän pipipää, jonka ihan synnynnäisesti on sillä tavalla kieroon kasvanut, että syyllistää heikompaa osapuolta.
Useimmat tajuavat, että terapiassa on jotain vikaa vasta, kun ovat käyneet sen myllyn läpi ja pystyneet jonkin aikaa suhteuttamaan saamaansa hyötyä tai pikemminkin hyödyttömyyttä muuhun elämäänsä. Kun on terapiassa, on ottavalla ja odottavalla kannalla. On turha vaatia siinä tilanteessa olevalta sellaista määrätietoista aikuismaista ja kaikkitietävää asennetta kuin sinä nyt vaadit.
Etkö omaehtoisesti terapiaan hakeutuvana ja sen omasta pussistasi maksavana terapian alussa kertonut millaisia toiveita sinulla terapian suhteen on?
Menetkö parturi-kampaamoon myös samalla periaatteella ja jälkikäteen ihmettelet kovasti, kun parturi-kampaamossa ei tiedetty mitä sinä oikeasti haluat antaessasi vapaat kädet tehdä hiuksiin millainen leikkaus tahansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin omasta alotteestani ja omalla kustannuksellani terapiassa. Minua nimen omaan häiritsi se, ettei terapiassa ollut mitään prosessia tai suunnitelmaa, mitkä asiat ja mitä työkaluja käydään läpi. Tuntui siltä, että käyn viikon välein turisemassa kuulumisiani ja asioita, mitä mieleen tulee. Terapeutti lähinnä kyseli ja haastoi miettimään, mutta siihen se jäikin.
Olisi ollut parempi, jos käyntien määrä olisi ennalta tiedossa ja niissä joku ohjelma. Jokaisella kerralla olisi ollut joku teema, mitä käsitellä. Lopussa olisi tehty yhteenveto mitä käteen jäi.
Minua häiritsi erittäin paljon se, kun oma terapeuttini suorastaan itsetyytyväiseen sävyyn ilmoitti, ettei terapioista ole jälkiseurantaa eikä tilastointia tai mitään tutkimusta sen suhteen, miten se terapia ihmisten elämään myöhemmin vaikuttaa. Eli kukaan ei tiedä, mikä näiden turinatuokioiden todellinen teho on. Niistä ei ole mitään tutkimusta, eivätkä terapeutit itse tee mitään seurantaa. Näin he eivät myöskään voi mitenkään parantaa omaa osaamistasoaan, koska mitään peilauspintaa ei ole. Siihenkin ovat kovin tyytyväisiä. toisin kuin muissa ammateissa, tässä ei tarvitse terapeutin kohdata työnsä tuloksia ja ottaa vastuuta.
Minulla on se mielikuva ja terapiakriittinen kirjallisuus tukee sitä, että terapiat osoittautuvat vielä jossain vaiheessa yhdeksi suurimmista terveyspuolen hölmöilyistä, joihin yhteiskunnat ympäri maailman ovat hurahtaneet. Tämän kaiken myöntemiseen menee vielä useita vuosikymmeniä, ehkä jopa satoja. Sillä aikaa me hupsut tuhlaamme aikaa ja rahaa hoitoon, joka hoitaa ennen kaikkea terapeuttien kukkaroita. Toki hyötyyhän yhteiskuntakin siinä mielessä, että se raha menee kulutukseen ja kiertää kansantaloudessa. Vitsit, mutta millä hinnalla ajatellen meitä asiakkaita
Suomessa terapeutit koulutetaan yksityisesti, joten mitään vaikuttavuuden arvioita ei koulutukseen sisälly kuten yliopistopohjaisiin koulutuksiin sisältyy. Terapiassa voidaan tosiaan turista säästä vaikka sen kole vuotta ja Kela maksaa. Kukaan ei myöskään seuraa keskustellaanko edes niitä asioita, jotka psykiatri määritti tarpeiksi ja, joihin Kela rahoituksen myönsi. Ainoa vastuu on asiakkaalla. Asiakkaat ovat monesti sitten liian kipeitä oikeasti hyötyäkseen terapiasta, moni on puhtaasti yksinäinen ja ja kokee terapiat sosiaalisina suhteina. Terapia on luonteeltaan herättelevää. Terapeutti voi tehdä ehdotuksia ja löytää vaihtoehtoisia ajattelumalleja ja tapoja reagoida, mutta mikään ei ole sellaista, että asiakas välttämättä omaksuisi. Oma käsitykseni on, että kipeimmät eivät todellakaan ole valmiita muutostyöhön, vaan pitävät hulluna kiinni vanhasta ja kaipaavat lähinnä lämmintä kättä ja vahvistusta siitä, että joku muu on ollut heille ikävä. Tällainen suossa tarpominen on aivan turhaa eikä lisää kenenkään toimijuutta. Omasta mielestäni terapiaa saisi määrätä huomattavan verran vähemmän ja etenkin kipeimpien terapoinnista pitäisi luopua kokonaan.
Kelan avustusta terapiaa varten on vuosittain haettava erikseen. Terapeutti joutuu silloin antamaan Kelaan palautetta terapiasta ja potilaan on myös hakemukseen kirjattava terapian tavoitteita sille vuodelle.
Paskapuhetta siis tuo, että pelkästään säästä puhumalla voisi tuon kolme vuotta Kelan tukemassa terapiassa käyttää. Ja kuka edes sitä haluaisi tehdä, koska omavastuu osuus käynneistä on joka tapauksessa potilaan maksettava itse.
Älä vääristele muiden puheita. Tässä puhutaan terapioista myös yleisellä tasolla, keskustelu koskee muitakin terapioita kuin Kelan maksamia.
Tosiasia on, että mitään potilaan seurantaa ei ole! Ja on ihan eri asia jopa Kela-terapioissa, jos terapeutti, huom. siis te-ra-peut-ti raapustaa jonkin mutu-kuvauksen omalta fiilispohjalta Kelalle kuin että hän tai jokin yliopoistollinen instanssi tekisi vaikkapa haastattelututkimusta ja kysyisi asiaa niiltä terapian käyneiltä, siis niiltä a-si-ak-kail-ta. Ymmärrätkö, että sitä potilaiden tutkimista ei ole, joten meillä ei yhteiskuntana ole mitään pätevää tietoa terapian hyödyistä.
Ja kaikista vähiten tässä kaikessa kuullaan terapian päättäneiden ääntä. Etenkin, kuten tässäkin keskustelussa huomataan, jos terapian päättäneen kokemus terapiasta on negatiivinen, se yritetään kaikin mahdollisin tavoin estää kuulumasta. Olet aika pipipää, kun yrität jatkuvasti estää meidän terapiakriittisten näkemyksiä ja vänkää vastaan, vaikka meidän kokemuksemme on todellinen. Meillä on oikeus sanoa, että terapia ei toimi. Koska se ei toimi.
En väitä mitään vaan sanoin, että "moni kokee terapian ehkä hyödyttömäksi" - ei kaikki!
_ _ _
Ymmärtäkää nyt saaatana tunari KAIKKI väärin 😎