Onko kotiisi koskaan ilmestynyt esine, jota kukaan teillä ei tunnista? Esine, josta kukaan ei tiedä, kenen se on ja mistä se tuli?

Tätä ei ikinä usko kukaan, jolle olen kertonut. Kerran tultiin kesälomareissulta kotiin ja eteisen lattialla oli sinikantinen Katekismus. Sellainen, joita ainakin ennen annettiin ripille päässeille. Käyttämättömän oloinen, ei nimeä etulehdellä. Kukaan meistä ei kuulu kirkkoon eikä meillä ole edes Raamattua talossa, saati sitten muita uskonnollisia teoksia.

Kullanvärinen buddhapatsas vaatekaapin hyllyllä.

Jotkut meille kuulumattomat vaatteet vielä ymmärtäisin, tullut napattua vahingossa vaikka naapurilta kuivaushuoneessa mutta tätä patsasta en vain tajua. Kenelläkään ei mitään käsitystä, mistä se on tullut. Vieraana kävijöiltäkin on joskus kysytty. Kukaan ei tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei ikinä usko kukaan, jolle olen kertonut. Kerran tultiin kesälomareissulta kotiin ja eteisen lattialla oli sinikantinen Katekismus. Sellainen, joita ainakin ennen annettiin ripille päässeille. Käyttämättömän oloinen, ei nimeä etulehdellä. Kukaan meistä ei kuulu kirkkoon eikä meillä ole edes Raamattua talossa, saati sitten muita uskonnollisia teoksia.

Onko teillä ovessa postiluukku?

Lapsena vein tyhmyyksissäni kaverini kodista mielestäni halvanoloisen korun. Oli koristeena heidän vitriinissään. Äitini löysi sen, enkä kehdannut tunnustaa korun alkuperää. Koru on edelleen vuosien jälkeen äitini kätkössä, sillä koru on äitini amatööritulkinnan mukaan suhteellisen arvokas. En tänäpäivänäkään ole kehdannut kertoa sen alkuperää. Onnekseni äiti ei ole koskaan käyttänyt kyseistä helyä. 

Veikkaan, että monen mysteeriesineen alkuperä on vastaava: lapsi tyhmyyttään tai ajattelemattomuuttaan varastaa esineen, ei kehtaa tunnustaa varkautta ja tapaus jää mysteeriksi muille perheenjäsenille. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei ikinä usko kukaan, jolle olen kertonut. Kerran tultiin kesälomareissulta kotiin ja eteisen lattialla oli sinikantinen Katekismus. Sellainen, joita ainakin ennen annettiin ripille päässeille. Käyttämättömän oloinen, ei nimeä etulehdellä. Kukaan meistä ei kuulu kirkkoon eikä meillä ole edes Raamattua talossa, saati sitten muita uskonnollisia teoksia.

Varmaan edellinen asukas sitten koska katekismukset jaettiin uudet kaikki kristittyjen koteihin . Se että ette ole kuullut evankeliumia onkin ikävää . Jeesuksesta kun on opetusta vaikka netissä . Riparilla saa yleensä uuden testamentin lahjaksi . You tube redeemer . Musiikkia.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ex-puolison aikana tuli. Sillä aikaa, kun olin lapsen kanssa muutaman päivän käymässä vanhempieni luona (asuivat kaukana), hattuhyllyyn oli ilmestynyt naisten talvipäähine, sellainen pantamallinen. En kertonut siitä, kyselin vain, että onko käynyt vieraita ja varmistin vielä erikseen, että ei ole siskonsa tai äitinsäkään piipahtanut. Ei ollut eikä kukaan koskaan kaivannut päähinettä.

Pari-kolme kuukautta myöhemmin, kun olimme muuttaneet erillemme, mies oli kertonut yhteiselle tuttavapariskunnalle, että hänellä oli ollut toinen jo jonkin aikaa.

Minäkin löysin siivouspäivänä sängyn alta stringit. Omistaja ei ilmoittautunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei ikinä usko kukaan, jolle olen kertonut. Kerran tultiin kesälomareissulta kotiin ja eteisen lattialla oli sinikantinen Katekismus. Sellainen, joita ainakin ennen annettiin ripille päässeille. Käyttämättömän oloinen, ei nimeä etulehdellä. Kukaan meistä ei kuulu kirkkoon eikä meillä ole edes Raamattua talossa, saati sitten muita uskonnollisia teoksia.

Onko teillä ovessa postiluukku?

Tuli vaan mieleen että sehän on hienoa !!! Katekismuksesta voi lukea sekä Moosesta ja lakia että Jeesusta ja armoa . Armo on suurin . Sehän on hienoa textiä .

Olen nuorena varmaan aiheuttanut ihmetystä, kun olin isälläni usein hänen ollessa poissa (luvan kanssa) ja unohtelin sinne koruja, suihkusaippuoita ja mitä kaikkea. Löysin sieltä ikivanhoja pinnejäni vielä muutama viikko sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Kun digikamerat yleistyivät jäi vanhoja paperisia valokuvia arkistoimatta kenkälaatikollisen verran. Otin sitten itseäni niskasta kiinni ja liimasin kuvat valokuva-albumiin, kirjoittaen kuvien alle tiedot niissä olevista henkilöistä, paikoista ja päivämääristä parhaani mukaan muistellen. 

Sitten käsiini osui suurehko, melkein A4 kokoinen mustavalkoinen kuva. Siinä oli yli 40 henkeä seisomassa jonkun kartanon rappusilla. Vaikka kuinka tarkastelin kuvaa, en tunnistanut ainuttakaan henkilöä kuvasta. En tunnista kartanoa, jonka portailla kuva on otettu. Olen näyttänyt kuvan kaikille tuttaville ja sukulaisille. Kukaan ei tunnista ketään kuvasta. 

Edelleen mietin, mistä kuva oli joutunut kenkälaatikkoon vaatehuoneeseemme.

Kartano on maatila. Mutta ehkä kyseessä onkin tavallinen vanha koulu , ennen otettiin kuvat luokkaporukasta opettajat siinä mukana ja koulusta .

Löysin muijan kumisaappaasta jallupullon. Ei muija tiennyt kenen se on ja mistä sinne joutunut. Aiemmin löysin eteisen lattialta postiluukun alta perintätoimiston kirjeen muijan nimellä varustettuna. Ei siitäkään tietoa miksi se siihen on tupsahtanut ja kenelle kuuluu, vaikka muijan nimi kuoressa. Taidan jättää tämän emakon.

Vierailija kirjoitti:

Yhdet miesten alushousut. Pyykkiä laittaessani kaappiin laitoin ne mieheni alusvaatteiden joukkoon mutta sanoi ettei ole käyttänyt sloggeja 20 vuoteen 😄 eikä mitään hajua kenen ne on.

Luin lopun jotenkin väärin ja luulin miehesi yrittäneen haistella kenen ne on! 😂

Meille ilmestyi entiseen asuntoomme (jossa asuimme mieheni kanssa kaksin) monen kilon painoinen, valtavan iso ja ruma kivi. Kumpikaan ei tiennyt kuka sen sinne oli kantanut ja miksi. Kivi oli olohuoneen lattialla siihen asti kun muutimme nykyiseen asuntoon (eli noin kaksi vuotta). Joka kerta kun sitä katsoi, alkoi naurattaa niin pirusti, joten mutään haittaa siitä ei ollut. 😂

Miesystäväni oli juuri muuttanut uuteen asuntoon, jossa ei ollut ehtinyt käydä vieraita, vain minä. Yksi päivä hän oli löytänyt muovisen rannekorun, oli nostanut sen pöydälle, ja tullessani sanoi, että olet tiputtanut korun.

Koru ei ollut minun, se näytti enemmän kuluneelta lapsen muovirannekorulta, tosi halvalta.

Ikinä ei selvinnyt, mistä se oli tullut. Kyseessä oli kerrostalo, joten ehkä siellä oli käynyt joku avaimilla ilmoittamatta.

Epäilin tietysti heti ilmeisintä, eli naisvierasta, mutta oli pakko myöntää itselleni, että kuka aikuinen nainen käyttäisi sellaista.

Asuimme vaimoni kanssa aikoinaan kahdestaan opiskelija-asunnossa kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Hyllyiltä löytyi usein jotain pientä sälää, jota kumpikaan meistä ei tunnistanut omaksensa. Toisinaan myös tavaroita löytyi eri paikasta kuin mihin ne olin laittanut. Epäilin tietysti, että vaimoni on vain siirtänyt ne toiseen paikkaan, mutta hän sanoi, ettei ole koskenutkaan kyseisiin tavaroihin. Aina joskus tuli mieleen, että olisiko asunnossa vieraillut joku muu. Kovinkaan paljoa en tätä miettinyt, koska mitään ei kuitenkaan ollut kadonnut ja asia ei sinänsä huolestuttanut. Eräänä päivänä sitten satuin olemaan yksin kotona sairastamassa, kun ovikello soi. Ennen kuin ehdin ovelle, niin huoltomies oli tullut sisälle yleisavaimella. Hän vaikutti vähintään hämmästyneeltä, että olinkin kotona. Asuntoon oli kuukausia aiemmin vuotanut vettä sisälle katolta ja huoltomies sanoi tulleensa tarkistamaan, että kaikki on kunnossa. Hieman ihmettelin selitystä, mutta en osannut epäillä mitään vaan totesin, ettei ongelmaa ole enää ollut. Myöhemmin naapuri sitten otti puheeksi, että huoltomies oli käynyt hänen asunnossaan keksityn oloisella verukkeella. Tuon jälkeen omatkin epäilykseni heräsivät, että olisikohan tämä kyseinen huoltomies vieraillut asunnossa aiemminkin, penkonut tavaroita ja unohtanut silloin tällöin omia tavaroitaan sinne. Muutimme melko pian tämän jälkeen pois asunnosta ja loppuaikana vastaava ei enää tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat mielenkiintoisia, siis ne tapaukset joissa mitään selitystä esineen alkuperälle (esim. lapsi tuonut jostain) ei tunnu löytyvän. Ja näiden lisäksi olen täältäkin tainnut lukea juttuja siitä, kuinka joku esine on vastaavasti hävinnyt todella selittämättömästi. Ei siis niin, että ei vain mitenkään muistaisi mihin sen on laittanut, vaan joku aina samassa paikassa ollut esine on yhtäkkiä vain ollut poissa eikä ole ollut mitään sellaista mahdollisuutta että sen olisi joku varastanutkaan.

Meillä on kadonnut lasinen uunivuoka! Ihan käsittämätöntä mihin se on voinut joutua, kaikki paikat on etsitty. Kahdestaan miehen kanssa asumme joten lapsiakaan ei voi syyttää rikkomisesta tms. 

Mystinen kivi kirjoitti:

Meille ilmestyi entiseen asuntoomme (jossa asuimme mieheni kanssa kaksin) monen kilon painoinen, valtavan iso ja ruma kivi. Kumpikaan ei tiennyt kuka sen sinne oli kantanut ja miksi. Kivi oli olohuoneen lattialla siihen asti kun muutimme nykyiseen asuntoon (eli noin kaksi vuotta). Joka kerta kun sitä katsoi, alkoi naurattaa niin pirusti, joten mutään haittaa siitä ei ollut. 😂

Siis oikeasti asuitte kaksi vuotta niin että teillä oli iso, ruma kivi olohuoneessa?? Olen sanaton. 

Mystinen kivi kirjoitti:

Meille ilmestyi entiseen asuntoomme (jossa asuimme mieheni kanssa kaksin) monen kilon painoinen, valtavan iso ja ruma kivi. Kumpikaan ei tiennyt kuka sen sinne oli kantanut ja miksi. Kivi oli olohuoneen lattialla siihen asti kun muutimme nykyiseen asuntoon (eli noin kaksi vuotta). Joka kerta kun sitä katsoi, alkoi naurattaa niin pirusti, joten mutään haittaa siitä ei ollut. 😂

Se on kotimainen designkapine, Kaamoskivi. https://www.ekoaarrekauppa.fi/product/2177/pentik-kaamoskivi-kynttelikk…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat mielenkiintoisia, siis ne tapaukset joissa mitään selitystä esineen alkuperälle (esim. lapsi tuonut jostain) ei tunnu löytyvän. Ja näiden lisäksi olen täältäkin tainnut lukea juttuja siitä, kuinka joku esine on vastaavasti hävinnyt todella selittämättömästi. Ei siis niin, että ei vain mitenkään muistaisi mihin sen on laittanut, vaan joku aina samassa paikassa ollut esine on yhtäkkiä vain ollut poissa eikä ole ollut mitään sellaista mahdollisuutta että sen olisi joku varastanutkaan.

Meillä on kadonnut lasinen uunivuoka! Ihan käsittämätöntä mihin se on voinut joutua, kaikki paikat on etsitty. Kahdestaan miehen kanssa asumme joten lapsiakaan ei voi syyttää rikkomisesta tms. 

Neliskanttinen, levennykset kahvoina? Tällainen on materialisoitunut meille. Iso ja ruma, mutta tosi kätevä perhekoko. Kukaan ei tiedä mistä, ei tosiaan saada ruokaa tuliaisina. Mulle tulee muutenkin uunivuokia, saan niitä lahjaksi, voitan arpajaisista ja löydän muuton jälkeen uuden asunnon kaapeista. Olen eläessäni ostanut kaksi, enimmillään niitä oli 9.

Vierailija kirjoitti:

Miesten kalsarit, joita mies ei myöntänyt ostaneensa eikä kumpikaan meistä tunnista. Miespuolinen vuokralainen kyllä oli, mutta kalsongit olivan pyykin seassa ehkä vuosi vuokralaisen poismuuton jälkeen.

Jännä ettei miehesi tajunnut nostaa äläkkää vieraista miesten kalsareista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten kalsarit, joita mies ei myöntänyt ostaneensa eikä kumpikaan meistä tunnista. Miespuolinen vuokralainen kyllä oli, mutta kalsongit olivan pyykin seassa ehkä vuosi vuokralaisen poismuuton jälkeen.

Jännä ettei miehesi tajunnut nostaa äläkkää vieraista miesten kalsareista.

Olen huomannut täällä useammankin naisen maininneen vieraista miesten kalsareista joista eivät tiedä (eli muista) mitään. Mies ei sanoisi ettei tiedä niistä mitään, jos hänellä olisi joku miespuolinen salarakas joka olisi ne sinne unohtanut. Toteaisi vain omikseen.

Eli ainoa vaihtoehto on, että nainen on ollut niin humalassa pettäessään kumppaniaan, ettei muista.