Mikä oli ruumillisen kurituksen "idea"?
Tuli vaan mieleen tuosta koulurangaistuskeskustelusta tämä. Ei meillä koulussa siis kuritettu, mutta kotona välillä. Mutta olin jo lähtökohtaisesta sen verran kiltti/herkkä tyttö, että olin tippa linssissä jo siitä, jos nuhdeltiin tai korotettiin ääntä. En olisi tarvinnut sen järempiä rangaistuksia. Mutta meillä oli käytäntö, että välillä nuhtelun jälkeen otettiin vielä vyö ja kuritettiin sillä.
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ei sit tod ole mikään kurittamisen puolustelu. Mutta logiikka ehkä ontuu tässä siltä osin, että olit varmaan jo nuhtelusta tippa linssissä, KOSKA tiesit, että sen jälkeen saattaa tulla remmiä.
Ehkä pienempänä oli noinkin, mutta isompana tyttönä muistan kyllä olleeni jonkinlainen perfektionisti niin, että olin harmissani jo siitä, jos olin tehnyt jotain, mistä tuli sanomista. Esimerkiksi muistan sen kun huolimattomuuttani, mutta kuitenkin täysin tahattomasti rikkonut yhden jutun ja se harmitti tosi paljon. Ja minä vielä itse menin kertomaan asiasta äidille, vaikka olisin varmaan voinut päästä tästä kuin koira veräjästä, jos olisin ollut hiljaa. Kuitenkin tästä tuli myös vyökuritus.
No eikö tässä aika selkeästi se "idea" oli että et olisi jatkossa huolimaton?
Kurittaminen oli varmasti monelle lapselle arkipäivää ja omasta mielestä jopa ansaittua, mutta monelle taas kauhun ja itkun paikka. Kun kaikesta saattoi saada remmiä, ei ollut väliä, miten pahan teon olit tehnyt. Ihan sama, olitko myöhästynyt koulusta kaksi minuuttia vai t*ppanut naapurin kissan, rangaistus oli sama.
Samoin kovapäisille lapsille kurittaminen ei ehkä "tuntunut missään", kun taas perheen herkin ja kiltein lapsi pelkäsi jo pelkkää ajatusta remmistä. Oliko remmi silloin "sopivin" rangaistus kaikille?
Kyllähän se tänä päivänä aika mielivaltaiselta kuulostaa.
Tässäkin on taatusti ollut melkoista sukupuolisyrjintää. Kiltit tytöt kuritettu varmasti pienemmistä asioista kuin pojat, jotka jo sukupuolensa vuoksi ovat rasavillejä.
Niin. Juokseehan Eemeli-tv-ohjelmissakin isä poikansa perässä sillä mielellä, että on valmis antamaan kurittomalle pojalleen selkäsaunan.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Juokseehan Eemeli-tv-ohjelmissakin isä poikansa perässä sillä mielellä, että on valmis antamaan kurittomalle pojalleen selkäsaunan.
Juu, ja ihan raivon vallassa. Tosi pelottava tilanne, ja poika vaan virnuilee. Jos isä saisi sen kiinni, menisi luita poikki. Nykypäivänä poliisiasia, ennen kai vaan hyvää kasvatusta?
Vierailija kirjoitti:
Kurittaminen oli varmasti monelle lapselle arkipäivää ja omasta mielestä jopa ansaittua, mutta monelle taas kauhun ja itkun paikka. Kun kaikesta saattoi saada remmiä, ei ollut väliä, miten pahan teon olit tehnyt. Ihan sama, olitko myöhästynyt koulusta kaksi minuuttia vai t*ppanut naapurin kissan, rangaistus oli sama.
Samoin kovapäisille lapsille kurittaminen ei ehkä "tuntunut missään", kun taas perheen herkin ja kiltein lapsi pelkäsi jo pelkkää ajatusta remmistä. Oliko remmi silloin "sopivin" rangaistus kaikille?
Kyllähän se tänä päivänä aika mielivaltaiselta kuulostaa.
Vaikka kuritus tietysti sattui, niin ehkäpä piinaavinta oli kuitenkin se edeltävä nuhtelu, jonka aikana vatsa kipristellen jännitti sitä, että riittääkö pelkkä nuhtelu vai haetaan lopuksi vyö. Nuhtelu saattoi olla pitkäkin tai enemmänkin keskustelu varsinkin isompana.
Lasten pahoinpitelijät kiihottuvat teoistaan seksuaalisesti. Siksi he puolustelevat omia ja kaltaistensa tekemiä väkivaltarikoksia.
Teet väärin -> kipua
Teet oikein -> ei kipua
Eliöt on suunnilleen ameebasta asti luonto kouluttanut pyrkimään käyttäytymään siten ettei tule kipua.
Minä sain nuorena remmiä, koivuvihtaa ja tukkapöllyä. Ei jäänyt traumoja, pelottavaa kuitenkin oli. Toivon ettei kukaan nykyään sillät tavalla lapsia kasvattaisi.
Vierailija kirjoitti:
Hakata lapsista pelokkaita ja alistuvia.
Nykyään niitä lellitään niin että niistä tulee pelottavia ja alistavia.
Koska ennen ihmiset ei olleet psykologisen mielenhallinan mestareita kuten nykyään vissiin täytyy vanhempien olla?
Eipä se fyysinen kuritus mitään mieletöntä pahuutta ollut kuten nykyään halutaan nähdä. Jos aiheesta tuli niskavillat tai korva kipeäksi, niin mitä siitä katkeroitumaan. Tietysti liian pienestä tai jopa ihan vaan muuten vaan jurrissa pieksäminen on turhaa ja traumatisoivaa. Ei se mitään pykopaatin riemua ollut, vaan kyllä näki että pahamieli oli vahnemmillakin kun niin piti lastaan ojentaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut monelta ,ettei saanut mitään traumoja ,jos syystä sai vaikka risusta.
Näinhän ne sanoo. Meillä lapsia hakkasi äiti. Olemme väleissä, mutta en ole unohtanut.
Vierailija kirjoitti:
Monissa vanhoissa Suomi-Filmin elokuvissa sanotaan että, se joka vitsaa säästää se lastaan vihaa.
Tämä on itseasiassa Raamatusta, Sananlaskut 13.
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa opettajat ja rehtorit myös pahoinpitelivät lapsia, osin mielivaltaisesti. Olen kuullut kauhutarinoita karttakepillä lyömisestä.
Sitten et ole kauhutarinoita kuullutkaan. Kyllä ne opettajat aikanaan ihan nyrkillä löivät.
Onko ruumiillisesta kurittamisesta varsinaista haittaa, jos se on tällaista kuin ap:n kuvailema?
Vierailija kirjoitti:
Hakata lapsista pelokkaita ja alistuvia.
Saada lapsi tajuamaan, miltä väkivallan kohteeksi joutuneesta tuntuu. Rikosvastuun alaikäraja pitää poistaa tai antaa kunnon selkäsauna jokaiselle alle 15-vuotiaalle pahoinpitelijälle/ryöstäjälle/tappajalle.
PYÖVELI kirjoitti:
No sen idea on siinä että lapsi ymmärtää paikkansa ja on hiljaa tai sattuu todella kovaa. Eläimet näykkivät luonnossa samalla tavalla poikasiaan, jos ne alkaa hillumaan ihan miten sattuu. Nykynuorison käytöksestä ja katujengitytmisestä päätellen kouviniemen herraa ja kettinkiä pitäisi nykyäänkin käyttää rangaitusmuotona. Kaikki liha tottelee kuria ja kipua.
Nuorisorikollisuus on laskenut siitä, kun ruumiillinen kuritus kiellettiin.
Kurituksen idea on alistaa, kun omat kasvattajan kyvyt eivät riitä. Minua on kuritettu esim. vahingoista raahaamalla hiuksista makuuhuoneeseen, repimällä vaatteet pois ja hakkaamalla vyöllä pakarat ja selkä punaisiksi. Sitten jätettiin hysteerisesti itkevänä pimeään makuuhuoneeseen. Itkin niin, että en saanut henkeä. Omia lapsiani en ole ikinä kurittanut fyysisesti.
Vierailija kirjoitti:
Monissa vanhoissa Suomi-Filmin elokuvissa sanotaan että, se joka vitsaa säästää se lastaan vihaa.
Mainitse nimeltä yksikin Suomi-Filmin elokuva, jossa noin sanotaan.
Lause on alunperin Raamatusta.