Lue keskustelun säännöt.
Älyttömimmät säännöt ja rangaistukset, joita kohtasit kansakoulussa tai peruskoulussa?
En tarkoita mitään julmaa väkivaltaa tai kiusaamista, vaan juttuja, joissa ei ollut mitään järkeä ainakaan nykypäivän näkökulmasta.
Esimerkki: Yläasteen kotitaloustunnilla 13-vuotiaana opeteltiin aamiaisen tekemistä pareittain. Minun ja ystäväni tarkoitus oli keittää kananmunia. Kun munat oli keitetty, kattila vietiin tiskialtaaseen ja valutettiin kylmää vettä päälle. Jostain syystä en tajunnut, että kylmää vettä lisättiin siksi, että munat jäähtyisivät ja ne olisi helpompi kuoria. Laitoin hanan melkein saman tien kiinni, koska meillä kotona vahdittiin melkon neuroottisesti veden käyttöä, säästösyistä. Opettaja huomasi tämän ja sain jonkun miinusmerkinnän johonkin, mutta tietystikään ei selitystä, miten olisi pitänyt toimia. Tämä muna-asia jäi jonnekin takaraivoon asustamaan, sillä vasta muutama vuosi myöhemmin ihan jossain ihan eri yhteydessä tajusin, että hetkinen, se kylmä vesi oli jäähdyttämistä varten.
Kommentit (611)
Jos haluatte kuulla tosi vanhan muiston kansakoulusta, niin tässä tulee:
Meille opetettiin, miten pitää käyttäytyä vanhempia kunnioittaen (lue: vanhempi tarkoitti yli 17vuotiasta).
Esimerkiksi (muistan tämän ikuisesti, sitä oikein harjoiteltiin luokassa) Istut linja-autossa ja istuimet ovat varattuna, ja kun autoon tulee vanhempi, niin nouset reippaasti ja sanot:
" Olkaa hyvä ja istukaa tähän, minä olen nuori ja jaksan seistä."
Hyvin jäi kyllä oppi päähän, autan "vanhuksia" vieläkin mielelläni. Oikeasti sairaaloissakin mummo usein lykätään vain pois vastaanotolta, vaikka nämä eivät itse kykene kenkiäkään laittamaan jalkaan putoamatta tuolilta (esim.pyörätuolissa se on hankalaa). Minähän siellä usein polvistun niitä heille pukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteen kuvaamataidontunnilla oli sääntönä, ettei punaista ja vihreää saanut laittaa vierekkäin, mustaa ei saanut käyttää ja aurinkoa ei saanut piirtää. Voi elämän kevät.
Meillä oli sääntö, että aina kun kuvaamataidontunnilla piirrettiin tai maalattiin, paperiin ei saanut jäädä yhtään valkoista kohtaa. Tämä oli erityisen hankala niille pikku piirtäjille, jotka tykkäsivät piirtää ja maalata pieniä hahmoja, puita, taloja jne. Lopputunnista kahea paniikki, että saa sitten taustan väritettyä kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Samoin lukiossa opo yritti viimeiseen asti taivutella kaikkia hakemaan kaupungin ammattikorkeakouluun, vaikka eräskin kaverini tiesi jo haluavansa nimenomaan lääkäriksi.
Meillä lukiossa opo painosti hiljaisia kympin tyttöjä hakemaan oikeustieteelliseen, koska heillä on niin hyvät numerot. Riippumatta siitä, sopivatko kyseiset nuoret ihmiset alalle ollenkaan ensim. luonteensa puolesta ja onko heillä kenties jotain omia haaveita, unelmia tai suunnitelmia. Pojat taas "tuomittiin" herkästi amikseen, jos olivat kovaäänisiä tai muuten "häiriköitä", siitä huolimatta oliko hyvät paperit vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisellä luokalla meille opetettiin, että oikea kenkä laitettiin jalkaan ensin ja vasen kenkä seuraavaksi. Kukaan ei selittänyt miksi, mutta tästä säännöstä muistutettiin aina.
Oli myös kiellettyä tehdä kengännauhoihin rusetti "lapsellisella tavalla" eli muodostamalla ensin nauhoista kaksi lenkkiä ja solmimalla ne yhteen.
Miten ne sitten sidotaan oikein :'D? Olen aikuinen ja aina tehnyt noin, kun kukaan ei ole kertonut mikä on se ei-lapsellinen tapa.
Tämä oli meidän ekaluokan opettajan mielestä ainoa oikea tapa sitoa kengät:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/15/oletko-aina-tehnyt-sen-vaarinp…
T. alkuperäinen "väärinsitoja" :D
Vierailija kirjoitti:
Sait jälki-istuntoa, jos menit kirjastoon lukemaan, etkä välitunnille ulos.
Oliko kyseessä koulun kirjasto vai kaupungin tai kunnan? Jälkimmäisessä tapauksessa tietenkin pitää antaa rangaistus, jos kirjastoon menon vuoksi poistuu koulun alueelta. Oliko kirjastoon järjestetty valvontaa? Jos ei, siellä ei voi viettää välitunteja. Lisäksi opettajana tiedän, että joissain kouluissa on niin huono ilmanvaihto, että oppilaat pitää sen vuoksi laittaa pihalle monta kertaa päivässä, eli juuri välituntisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsena todella huono syömään. 70- luvun kansakoulussa pakotettiin juomaan teräksisestä mukista maitoa. Jotenkin selvisin siitä, vaikka tiukkaa teki, enää en maitoa juo. Ruuan kanssa oli pakko ottaa näkkileipää, kovaa vanikkaa, kuin pellin palasia. Voina oli 20 gramman voinapit. Kun opettajan silmä vältti, nappasin vieruskaverin voinapin kääreen itselleni ja laitoin oman syömättömän voinapin taskuuni tai sukkahousujen vyötärönauhan väliin. Opettajalle, joka kyttäsi näkkileivän syömistä, näytin tyhjää voinapin käärettä ja väitin syöneeni jo näkkileipäni. (En muista miten vieruskaverin kävi). Ruokailun jälkeen oli välitunti, jolloin hiippailin vessaan ja vedin sen oman voinappini vessanpöntöstä alas. Olin tuolloin ekalla luokalla. Pienelle ihmiselle pieni asia oli iso ja jokapäiväinen painajainen.
Me luettiin peruskoulussa 80-luvun alussa kokonaisia romaaneja tunnilla kannesta kanteen niin, että oli hiirenhiljaista ja kaikki vaan luki käskettynä. Se oli aika diippiä. 45min tiukkaa lukemista, välitunti, ja 45 min hiljaista lukemista, sitten jonkin muun aineen tunteja.
Yksi romaaneista oli Kymmenen pientä nee kerinpoikaa. Niin ne ajat muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä nyt ei ole paha, mutta eräällä ala-asteen englannin opettajalla oli omituinen tapa. (Hän ei koskaan edes opettanut minua). Minulla oli sama etunimi kuin hänellä ja kaikki kuusi vuotta tuo opettaja tervehti minua AINA ( päivittäin monta kertaa) kun näki minut jossain tervehdyksellä ”Hellou kaima”. Ja minun piti aina vastata ”Hellou”. Jossain kohtaa muuttui melko rasittavaksi.
Laitoin tämän joskus johonkin vastaavaan, mutta pistän nyt teidän hämmennykseksi tännekin.
Olin viidennellä luokalla ja menossa portaita alas ruokalaan. Vuotta vanhempi, yleisesti kiusaajana tunnettu poika tönäisi minut kasvot edellä selästä kiviportaisiin opettajan nähden. Rillit hajosivat ja venäytin käteni. Opettaja alkoi räyhäämään MINULLE, kuinka en osannut kaatua oikeassa asennossa ja mitä kotonakin nyt sanotaan kun silmälasit hajosivat, miksen osaa pitää parempaa huolta tavaroistani.
Tämä tönäisijä ei saanut mitään rangaistusta eikä hänelle sanottu mitään. Muistan yhä elävästi sen hämmennyksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole paha, mutta eräällä ala-asteen englannin opettajalla oli omituinen tapa. (Hän ei koskaan edes opettanut minua). Minulla oli sama etunimi kuin hänellä ja kaikki kuusi vuotta tuo opettaja tervehti minua AINA ( päivittäin monta kertaa) kun näki minut jossain tervehdyksellä ”Hellou kaima”. Ja minun piti aina vastata ”Hellou”. Jossain kohtaa muuttui melko rasittavaksi.
Minä olisin mennyt aina piiloon kun olisin nähnyt tuon opettajan :DDD
Kynän "väärin" pitämisestä tuli joskus kolmannella luokalla kamala haloo. Siihen asti asiasta ei oltu mainittu sanallakaan. Hetken aikaa opettaja jaksoi nalkuttaa ja piti käydä jollain kuraattorin tapaisellakin. Onneksi hössötys loppui.
Luokan vasenkätinen jouti istumaan vasemman kätensä päällä opetellakseen kirjoittamaan oikealla. Tämä siis 90-luvulla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitoin tämän joskus johonkin vastaavaan, mutta pistän nyt teidän hämmennykseksi tännekin.
Olin viidennellä luokalla ja menossa portaita alas ruokalaan. Vuotta vanhempi, yleisesti kiusaajana tunnettu poika tönäisi minut kasvot edellä selästä kiviportaisiin opettajan nähden. Rillit hajosivat ja venäytin käteni. Opettaja alkoi räyhäämään MINULLE, kuinka en osannut kaatua oikeassa asennossa ja mitä kotonakin nyt sanotaan kun silmälasit hajosivat, miksen osaa pitää parempaa huolta tavaroistani.
Tämä tönäisijä ei saanut mitään rangaistusta eikä hänelle sanottu mitään. Muistan yhä elävästi sen hämmennyksen.
Käsittämätöntä, että sinulle suututtiin. Toisaalta, mistä tiedät ettei se poika saanut seuraamuksia? Opettajana ihan säännöllisesti kohtaan seuraavaa: Puhun jonkin oppilaan kanssa, nuhtelen esimerkiksi tekemättömistä läksyistä. Tämä oppilas vastaa, ettei ole ainut ja "miksi tuo saa tehdä noin eikä sille sanota mitään?" Oikeasti olen laittanut jo merkille jonkin oppilaan huonon käytöksen ja ajatellut, että hänet aion puhutella ja ehkä otan kotiinkin yhteyden.
Klassikkotapaus on se, että kolmen oppilaan porukalla on tapana myöhästellä. Otan jokaisen heistä puhutteluun yksi kerrallaan, eri välitunneilla. Ajatkin olen suunnitellut valmiiksi. Ensimmäinen kysyy, että "Miksi vain minut puhutellaan, koska en ole ainut". Seuraava sanoo samalla tavalla (jos siis ei ole ensimmäiseltä saanut kuulla tästä puhuttelusta).
Ehkä tyhmimmät oli nämä säännöt ettei saanut pitää lippistä päällä sisällä :D siis välitunnilla vaikka. Usein sen sai takaisin vasta koulupäivän jälkeen.
Itseäni hämmästyttää oikeastaan enemmän kuinka paljon etuoikeuksia sain ala ja ylä-asteella, oli kaikenmoista opettajien kiusaamista ja jopa omia "klikkejä" minkä kautta pääsi keskellä tuntia syömään pullaa ja juomaan kahvia opettajan ja talonmestarin kanssa. Mutta vain jos oli suosittu. Välitunnilla ei tarvinnut mennä ulos vaan istuttiin "tietsikka-huoneessa" räpeltämässä jotain alkukantaisia kotisivuja. Varsinkin vitos ja kuutos luokat olivat todella lepposia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin sain miinusta kotitaloudessa, koska leikkasin keitettyä kananmunaa siivuiksi leipäveitsellä. Meillä kotona kun ei ollut niin nuukaa millä veitsellä leikkaa mitäkin, niin ei tullut mieleen että leipäveitsi on varattu vain leivän leikkuuseen :D
Kyllä leipäveitsi on varattu pelkästään leivän leikkaamiseen. Sitä ei pidä sotkea millään muulla.
Hämähäkki-mies kirjoitti:
Ehkä tyhmimmät oli nämä säännöt ettei saanut pitää lippistä päällä sisällä :D siis välitunnilla vaikka. Usein sen sai takaisin vasta koulupäivän jälkeen.
Aivan oikein toimittu. Vain iäkkäämmät naiset voivat pitää hattua sisällä.
Minua kiellettiin täyttämästä maantiedon kirjasta karttatehtäviä etukäteen. Luokkakaverit kantelivat! opettajalle, että olin tehnyt jonkun karttatehtävän etukäteen ja sain tästä puhuttelun. Ehkä lisätehtävien antaminen olisi ollut pedagogisempaa puhuttelun sijaan...
Lautanen oli aina syötävä tyhjäksi. Tämä oli ihan yleistä muutenkin 80-luvulla, myös meillä kotona. Ei tehnyt yhtään hyvää minulle ruoasta pitävälle herkkusuulle. Siinä jäi täysin oppimatta se, että syöminen pitäisi lopettaa ennen kuin on ähkytäynnä.
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella koulun portailla ei saanut istua, ei edes ihan reunassa, missä ei ollut kenenkään tiellä. No, kai se oli siksi, että tuollaiset asiat on helpomman hallinnan vuoksi parempi kieltää kokonaan kuin osittain. Jäänyt vain vitosluokalta mieleen harmitus, kun minulla oli aika pahat menkkakivut, eikä välkällä voinut istuutua mihinkään. Oli sitten kykittävä loskaisessa maassa.
Ala-asteella ei myöskään saanut lukea välkällä kirjaa, ei koulukirjoja tai omia. Ylä-asteella sitten onneksi sai.
Teillä on ollut joku urheiluhullujen koulu. Meillä sai istua ja minä istuinkin monet välitunnit kirjaa lukien ala-asteella. Omituista tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsena todella huono syömään. 70- luvun kansakoulussa pakotettiin juomaan teräksisestä mukista maitoa. Jotenkin selvisin siitä, vaikka tiukkaa teki, enää en maitoa juo. Ruuan kanssa oli pakko ottaa näkkileipää, kovaa vanikkaa, kuin pellin palasia. Voina oli 20 gramman voinapit. Kun opettajan silmä vältti, nappasin vieruskaverin voinapin kääreen itselleni ja laitoin oman syömättömän voinapin taskuuni tai sukkahousujen vyötärönauhan väliin. Opettajalle, joka kyttäsi näkkileivän syömistä, näytin tyhjää voinapin käärettä ja väitin syöneeni jo näkkileipäni. (En muista miten vieruskaverin kävi). Ruokailun jälkeen oli välitunti, jolloin hiippailin vessaan ja vedin sen oman voinappini vessanpöntöstä alas. Olin tuolloin ekalla luokalla. Pienelle ihmiselle pieni asia oli iso ja jokapäiväinen painajainen.
Meillä oli myös pakkosyömistä. Itse olin niin kuuliainen, etten uskaltanut piilottaa mitään. Muut kävivät "hakemassa vettä" ja käärivät samalla paperiin läskinpaloja yms. Siinä sitten yritin purematta niellä kaikki rustot ja muut kyyneleitä ja oksennusta pidättäen.
Olen 53 vuotias enkä vieläkään syö tiettyjä ruokia. Esim. kesäkeitto, makkarakeitot, karjalanpaisti, perunat, jauhelihakastike, porkkanaraaste puolukoilla. En juo maitoakaan. Näkkäri ja voi kumma kyllä kelpaavat. Pelkkä ruuan haju tekee pahaa.
Jälki-istunnon sai suorittaa joko istuen tai seisten, jolloin rangaistus kesti lyhyemmän ajan. Tämä vain yhden tietyn opettajan jälki-istunnoissa.
Jos unohti tämän saman opettajan tunneilla tehdä läksyt liian monta kertaa sai karttakepillä piiskaa tai luunappia koko luokan edessä.
Tämä tapahtui 2000-luvun alussa ja oli aivan varmasti laitonta silloin. Opettaja hullu narsku, jonka touhuja katsottiin sormien läpi pienessä kyläkoulussa, kun tilalle ei varmaan olisi saatu ketään toista opettajaa.
Terkkuja Tommi-opelle