Sinä joka elät pelkillä sossun tuloilla! Häpeätkö?
Kommentit (72)
En häpeä. Yhteiskunta on tavallaan velkaa minulle, koska en masennuksen vuoksi voi työllistyä ja sitä ennen aikaisemmin kun yritin duunailla, kukaan ei ostanut yritykseni tuotteita, joten tein konkurssin. Yhteiskunta on siis tavallaan valinnut kustantaa elämiseni.
En häpeä. Ei ole tullut mieleenkään. En kelpaa töihin, niin ilmeisesti työurani tuli täyteen 54-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi häpeäisin? Olen vuosikymmenet maksanut kovia veroja ja nyt kun korona vei työni, niin nautin mielelläni hyvinvointiyhteiskunnan tuesta.
On kyllä ihmeellistä että vuosikausia töissä olleella ei ole kertynyt säästöjä. Siis ihan vilpittömästi ihmettelen. Itse olen aina saanut pientä palkkaa, maksimissaan 2000€ bruttona ja silti olen säästänyt aina. Ei ehkä kannattaisi koska jos joudun työttömäksi niin en saa sossun luukulta mitään. Kannattaisi vaan tuhlata kaikki.
Työmarkkinatukea saa vaikka on miljoonaomaisuus.
Ja työmarkkinatukiko kattaa elämisen kaikkine kuluineen? Että säästöihin ei tarvitsisi koskea? Oletko tosissasi? Ehkä joku yksinäinen peräkammarinpoika sillä pärjääkin...
Vierailija kirjoitti:
Miksi minun pitäisi hävetä? En syntyessäni valinnut sairauttani.
Veikkaan että tällä aloituksella haettiin työkuntoisia elämäntapatyöttömiä. Ei esim. sairauseläkkeellä olevia.
Aikuisella pojallani on elämää rajoittava autismi, add ja ahdistuneisuushäiriö, sekä edellisistä johtuva krooninen masennus, eikä hän pysty realistisesti elättämään itseään ikinä, enkä minä tienaa niin paljon tai omista mitään, jotta voisin aikuista ihmistä elättää. Hän on siis taakka kaikille veronmaksajille.
On hänelläkin oikeus olla ja elää, ei hän ole pyytänyt syntyä. Vaikka itsemurhayritys onkin takana, onneksi hän ei onnistunut. Minulle hän on tärkeä ja rakas ja toivon ettei hän ainakaan tunne syyllisyyttä siitä että tarvitsee yhteiskunnalta taloudellista tukea.
Häpeä sinä ap, kun teet näin ikäviä aloituksia!
Vierailija kirjoitti:
Aikuisella pojallani on elämää rajoittava autismi, add ja ahdistuneisuushäiriö, sekä edellisistä johtuva krooninen masennus, eikä hän pysty realistisesti elättämään itseään ikinä, enkä minä tienaa niin paljon tai omista mitään, jotta voisin aikuista ihmistä elättää. Hän on siis taakka kaikille veronmaksajille.
On hänelläkin oikeus olla ja elää, ei hän ole pyytänyt syntyä. Vaikka itsemurhayritys onkin takana, onneksi hän ei onnistunut. Minulle hän on tärkeä ja rakas ja toivon ettei hän ainakaan tunne syyllisyyttä siitä että tarvitsee yhteiskunnalta taloudellista tukea.
No kai hänkin nyt jotain voi leipänsä eteen tehdä?
Mina somali, 9 lasta, ei hapea. Sina hapea, rassisti.
En. Kaikki todennäköisyydet ovat sen puolella, että minusta tulee loppupeleissä kuitenkin nettomaksaja. En kylläkään elä sossun, vaan kelan tuilla. -opiskelija
En häpeä. Elämäntilanteet muuttuvat. Vielä 4v sitten sain nettona 12000e kuukaudessa. Sitten elämä romahti ja tällä hetkellä nostan toimeentulotukea.
Kyllä häpeän, olen surkea luuseri vailla tulevaisuutta ja haluan ku o lla.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuloni ovat Kelan etuuksia, sossusta saan satunnaisesti harkinnanvaraista lasten hankintoihin. Ei tämä nyt toivottava tilanne ole, mutta ei voi nyt mitään. Kaikki etuudet yhteensä ovat noin 2000 euroa. Välillä enemmänkin, jos haen toimeentulotukea esim. lääkkeisiin, sairauskuluihin yms..
En tiedä millaisia tukia lapsiperheet saa, mutta koville kuulostaa nuo määrät ainakin siihen nähden, että itse sain työttömyyskorvaulksen 520e + asumistukea 180e ja toimeentulotukea saan 160e + sähkön ja veden maksaa kela 😮 vuokra oli 350e, eli käteen jäi n 450e. Toki se mulle yksinäisenä riitti, mutta ensin piti itse maksaa sähkö (60) ja vesi (20) ennen kuin sen sai "takaisin".
Kysytäänkö seuraavaksi nyt sitten niiltä yrityspomoilta että hävettääkö niitä vetää massiivista palkkaa ja bonuksia keskinkertaisilla johtajuuslahjoillaan, ja hävettääkö myös kiertää veroja? Nämä ovat ne yhteiskunnan loiset, eivät minimitukia saavat työttömät joista suurin osa epätoivoisesti etsii töitä!
Perustulo on ainoa järkevä ratkaisu tähän tolkuttomaan tilanteeseen jossa ihmiset asetetaan uhrin asemaan anomaan ja raportoimaan voidakseen jotenkuten selvitä nyky-yhteiskunnassa. Perustulo "palauttaisi" jokaisen normaaliksi kansalaiseksi ja kannustaisi myös pienyrittäjyyteen.
Ja suurituloisten veronkierrolle on saatava lopullinen stoppi. Saat puolestani ansaita vaikka biljoonan, mutta maksa jumalauta verosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7Kaikki tuloni ovat Kelan etuuksia, sossusta saan satunnaisesti harkinnanvaraista lasten hankintoihin. Ei tämä nyt toivottava tilanne ole, mutta ei voi nyt mitään. Kaikki etuudet yhteensä ovat noin 2000 euroa. Välillä enemmänkin, jos haen toimeentulotukea esim. lääkkeisiin, sairauskuluihin yms..
En tiedä millaisia tukia lapsiperheet saa, mutta koville kuulostaa nuo määrät ainakin siihen nähden, että itse sain työttömyyskorvaulksen 520e + asumistukea 180e ja toimeentulotukea saan 160e + sähkön ja veden maksaa kela 😮 vuokra oli 350e, eli käteen jäi n 450e. Toki se mulle yksinäisenä riitti, mutta ensin piti itse maksaa sähkö (60) ja vesi (20) ennen kuin sen sai "takaisin".
Asumistuki 560
Kuntoutustuki 662
Lapsikorotus 22
Kevan eläke 172
Lapsilisä 158
Elatustuki 334
Pojan opintotuki 146
Menoina vuokra (700), sähkö, netti, puhelimet, kotivakuutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisella pojallani on elämää rajoittava autismi, add ja ahdistuneisuushäiriö, sekä edellisistä johtuva krooninen masennus, eikä hän pysty realistisesti elättämään itseään ikinä, enkä minä tienaa niin paljon tai omista mitään, jotta voisin aikuista ihmistä elättää. Hän on siis taakka kaikille veronmaksajille.
On hänelläkin oikeus olla ja elää, ei hän ole pyytänyt syntyä. Vaikka itsemurhayritys onkin takana, onneksi hän ei onnistunut. Minulle hän on tärkeä ja rakas ja toivon ettei hän ainakaan tunne syyllisyyttä siitä että tarvitsee yhteiskunnalta taloudellista tukea.No kai hänkin nyt jotain voi leipänsä eteen tehdä?
Kelpaako taiteen tekeminen/harrastaminen työstä?
En häpeäisi vaikka eläisinkin - mutta onneksi on työttömyyskorvaukset, asumistuet, lapsilisät ja elatusavut pientä toimeentulotukea paikkaamassa.
Häpeän. Siksi en halua tavata ketää uusia ihmisiä koska aina tulee puheeksi mitä tekee ja missä on töissä/opiskelee yms. Samasta syystä vanhat tutut ja melkein kaikki sosiaaliset kontaktit ahdistaa kun ei ole rahaa eikä pysty tekemään sitä itselleen. Hävettää myös kaikkien omaisten puolesta jos joku kysyy mitä "teen" ja tuota kysymystä pelkään itseltänikin kuollakseni kysyttävän :( Se on sellainen pienoinen ihmisarvon menetys.
Meinasin ensin vastata tähän, mutta sitten tajusin, että eihän kaikki rahani tulekaan Kelasta. Saan pimeästi vanhemmiltani n. 250 eur joka kuukausi, plus jos jotain erikoisempaa tarvitsen, kuten hankintoja kotiin tai lapsille. Nämä eivät vaikuta toimeentulotukeen, koska eivät näy tilillä. Mutta näiden vuoksi en voi sanoa kaiken rahani tulevan "sossusta", siis nykyisin Kelasta.
Ei hävetä. Jos en nostaisi tukia, tekisin rikoksia elääkseni mikä taas on melko hävettävää.
Kyllähän se koko ajan vähän nakertaa mieltä, että on elämässä epäonnistunut. Ei auta kuitenkaan kuin ottaa määrätietoisesti askelia noustakseen suosta. Kiitos, että pidätte veronmaksajat sen aikaa pinnalla.