Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen, oletko vailla ystävää? Miksi?
16.11.2020 |
Haluaisitko enemmän ystäviä, vai onko yksinäisyys ihan ok?
Aloin miettiä että meitä "ystävättömiä" taitaa syystä tai toisesta olla aika paljon, mutta tiemme vain eivät kohtaa.
Kommentit (22)
18-v asti ollut yksin. kaikki kaverit (ne vähät joita oli) jäivät kun valmistuttiin ja menin töihin. suurin osa muutti pois niin ei tullu pidettyä enää yhteyttä. en varmaan enää osais olla ihmisten kanssa, kunnon erakko nykyään. n32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen melko yksinäinen, minullakin muutama ystävä ja kaveri, mutta yhteistä aikaa ei tahdo löytyä. Ystävyyssuhteet ovat jääneet ajan hampaisiin kun lähes kaikki ovat muuttaneet pois opiskelujen, töiden ja puolison perässä.
Vierailija kirjoitti:
Olen melko yksinäinen, minullakin muutama ystävä ja kaveri, mutta yhteistä aikaa ei tahdo löytyä. Ystävyyssuhteet ovat jääneet ajan hampaisiin kun lähes kaikki ovat muuttaneet pois opiskelujen, töiden ja puolison perässä.
Sama, voi kun olisi silloin aikoinaan ymmärtänyt pitää parempaa huolta ystävyyssuhteista ennen kuin ne pääsivät haalistumaan.
Ei ole juuri kavereita, mutta en ole niitä vaillakaan.
Koulun jälkeen olen vaihtanut paikkakuntaa niin monesti, että ne vähätkin tutut on jääneet jonnekin matkalle.
Sairastan ja olen muutenkin introvertti. Sain lopullisen kammon kohdattuani aidon demonin ja pahuuden ruumillistuman, joka kiusasi (!) sekä sairaudesta että erilaisuudesta - ja ihan aikuinen ihminen. Meni sekä luotto että jaksaminen yrittää ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullla on viinapullo kaverina. Pullonhenki.
Olen yksinäinen täysin omasta halustani. En jaksa mitään kavereita enkä ystäviä. Yksinään on paras olla. Minulle yksinäisyys on positiivinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi olla ystäviä ellei ole toisille ystävällinen? Ja on sitoutunut johonkin saatanan hommin jossa kostoja ja muuta manausta? Miten sitten löytyisi ystäviä...hyvää päivää!
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla ystäviä ellei ole toisille ystävällinen? Ja on sitoutunut johonkin saatanan hommin jossa kostoja ja muuta manausta? Miten sitten löytyisi ystäviä...hyvää päivää!
En siis tarkoita että kaikki täällä olisivat tolalsii mutta niille jotka ovat ja ihmettelevät päälle vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutama ystäväkseni kutsuma henkilö, mutta yhteydenpito on aika tavalla pintapuolista. Minä haluaisin pitää enemmän yhteyttä ja nähdä, mutta näiltä ystäviltä ei tahdo löytyä pikkulapsiarjessaan aikaa semmoiseen. Viihdyn kyllä aivan hyvin oman perheeni kanssa, mutta joskus suren näitä aika olemattomia ystävyyssuhteitani joita aika tavalla yksin yritän pitää kasassa. :(
En pistäisi pahakseni jos näin aikuisena vielä löytäisin jostain uuden bestiksen jonka kanssa arvomaailma kohtaisi ja oltaisiin samalla aaltopituudella, mikäpäs sen parempaa! Olkaa onnellisia kaikki joilla on elämässä tällaisia aarteita. Vaikeaa tuntuu ystävän löytäminen olevan.
arvomaailma?= bigbrother 24 hoo, vähän läski kroppa, prismashoppailu,harrastuksena vesijuoksu ja kirppikset?
Vaikka sitten nekin, kunhan natsaisi ja oltaisiin samalla aaltopituudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutama ystäväkseni kutsuma henkilö, mutta yhteydenpito on aika tavalla pintapuolista. Minä haluaisin pitää enemmän yhteyttä ja nähdä, mutta näiltä ystäviltä ei tahdo löytyä pikkulapsiarjessaan aikaa semmoiseen. Viihdyn kyllä aivan hyvin oman perheeni kanssa, mutta joskus suren näitä aika olemattomia ystävyyssuhteitani joita aika tavalla yksin yritän pitää kasassa. :(
En pistäisi pahakseni jos näin aikuisena vielä löytäisin jostain uuden bestiksen jonka kanssa arvomaailma kohtaisi ja oltaisiin samalla aaltopituudella, mikäpäs sen parempaa! Olkaa onnellisia kaikki joilla on elämässä tällaisia aarteita. Vaikeaa tuntuu ystävän löytäminen olevan.
arvomaailma?= bigbrother 24 hoo, vähän läski kroppa, prismashoppailu,harrastuksena vesijuoksu ja kirppikset?
Ei tuo kyllä minulla ystävyyttä estäisi. Voisin hyvin lähteä kahville/lounaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on persoonallisuushäiriö
Mikä sinussa on vikana ap
Ole nyt rehellinen.
Oletko:
VANHA
KÖYHÄ
LÄSKI
MT_POTILAS
HUONO HYGIENIA
ET JÄÄ MIELEEN=OLMI
TYHMÄ;NOLO?
Olen rehellinen: Introvertti, huono luottamaan ihmisiin/päästämään lähelle, mulle vain on käynyt niin että kaikki hyvät ystävät ovat muuttaneet paikkakuntaa tai kadonneet vauvakupliinsa. Mikään noista sinun ehdottamistasi en koe olevani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinäinen täysin omasta halustani. En jaksa mitään kavereita enkä ystäviä. Yksinään on paras olla. Minulle yksinäisyys on positiivinen asia.
Mulla sama jutyu. Olen erakkoluonne. Viihdyn yksinäni, en jaksa seurustella kenenkään kanssa, tykkään tehdä omia juttujani.
En edes pidä ihmisistä, en luota kehenkään. Eläimistä tykkään ja ottaiskn lemmikin mutta ei ole varaa maksaa eläinlääkärimaksuja joten se ei nyt onnistu.
Hieman pelottaa vanhuus yksin, mutta tuskin elän kovin vanhaksi. Jos tulen sairaaksi niin lopetan itseni ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinäinen täysin omasta halustani. En jaksa mitään kavereita enkä ystäviä. Yksinään on paras olla. Minulle yksinäisyys on positiivinen asia.
Täällä toinen samanlainen. En kestäisi sitä, että pitäisi joka viikko tavata joku ja viettää aikaa hänen kanssaan, kun se olisi pois omasta yksityisestä ajastani, jolloin voin rentoutua.
Mulla oli ennen todella hyvä ystävä joka muutti paikkakuntaa, mutta ei sekään haitannut. Hän kävi täällä kotiseuduilla tosi usein ja näimme joka kerta ja touhusimme yhdessä, mutta sitten n. 20 v. tästä eteenpäin hän sai lapsen ja kaikki muuttui. Käy edelleen täällä kotiseudulla usein, mutta viettää aikaa nyt lapsensa, äitinsä ja siskonsa kanssa. Heidän kanssaan yhdessä tekee kaiken sen saman mitä ennen yhdessä teimme. En voi kieltää etteikö sattuisi. Syytä en tiedä, mikään muu ei muuttunut kuin että lapsi syntyi. Omani syntyi jo 20 v. sitten eikä se mitenkään häirinnyt missään vaiheessa ystävyyttämme. Jos joku tietää sanoa tähän jotain, niin olisi aivan kiva kuulla.
N25, kavereita oli viimeksi 18-19-vuotiaana. Sitten ne jäivät, osa etäisyyksien takia, mutta osa sitten ihan omasta syystäni. Olen aina ollut ahdistunut painostani enkä aina sen takia pystynyt näkemään kavereitani, koska mielestäni painoin liikaa. Kun tarpeeksi monta kertaa kieltäytyy tapaamasta, niin siihen ne kaverisuhteet jäävät.
Kaipaan toki kavereita (uusia) edelleen, mutta samat itsetunto-ongelmat ovat edelleen läsnä, joten tuskin minä vieläkään saisin ystävyyssuhteita pidettyä yllä. Olen vain asennoitunut siihen, että ystäviä minulla ei ole eikä tule enää koskaan olemaan.
Yksinäisyys on aina negatiivinen asia (=tahtomattaan yksin oleminen). Yksinäisyys on siis täysin eri asia kuin yksinolo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinäinen täysin omasta halustani. En jaksa mitään kavereita enkä ystäviä. Yksinään on paras olla. Minulle yksinäisyys on positiivinen asia.
Mulla sama jutyu. Olen erakkoluonne. Viihdyn yksinäni, en jaksa seurustella kenenkään kanssa, tykkään tehdä omia juttujani.
En edes pidä ihmisistä, en luota kehenkään. Eläimistä tykkään ja ottaiskn lemmikin mutta ei ole varaa maksaa eläinlääkärimaksuja joten se ei nyt onnistu.
Hieman pelottaa vanhuus yksin, mutta tuskin elän kovin vanhaksi. Jos tulen sairaaksi niin lopetan itseni ajoissa.
Minäkin viihdyn mainiosti yksin, stressaisi jos olisi paljon ystäviä, mutta kyllä se yksi samantyyppinen ystävä olisi kiva olla olemassa! Joskus kaipaisin sellaista, lenkkiseuraa, jutteluseuraa, shoppailuseuraa.....
Kuten niin monelle muullekin, minullekin on käynyt niin että aina kun olen saanut uuden ystävän, hän on muuttanut pois. Yhteyttä toki pidetään edelleen, mutta sangen pintapuolisesti. Enää en ole jaksanut tutustua uusiin tyyppeihin, oma vaivansa siinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ennen todella hyvä ystävä joka muutti paikkakuntaa, mutta ei sekään haitannut. Hän kävi täällä kotiseuduilla tosi usein ja näimme joka kerta ja touhusimme yhdessä, mutta sitten n. 20 v. tästä eteenpäin hän sai lapsen ja kaikki muuttui. Käy edelleen täällä kotiseudulla usein, mutta viettää aikaa nyt lapsensa, äitinsä ja siskonsa kanssa. Heidän kanssaan yhdessä tekee kaiken sen saman mitä ennen yhdessä teimme. En voi kieltää etteikö sattuisi. Syytä en tiedä, mikään muu ei muuttunut kuin että lapsi syntyi. Omani syntyi jo 20 v. sitten eikä se mitenkään häirinnyt missään vaiheessa ystävyyttämme. Jos joku tietää sanoa tähän jotain, niin olisi aivan kiva kuulla.
Yksi munkin ystävä liikkuu aina siskonsa kanssa, emme näe milloinkaan kahdestaan vaikka tahtoisin. Sisko tai lapsi hänellä AINA mukana, muuttuu siinä väistämättä ystävyyskin.
Mulla on muutama ystäväkseni kutsuma henkilö, mutta yhteydenpito on aika tavalla pintapuolista. Minä haluaisin pitää enemmän yhteyttä ja nähdä, mutta näiltä ystäviltä ei tahdo löytyä pikkulapsiarjessaan aikaa semmoiseen. Viihdyn kyllä aivan hyvin oman perheeni kanssa, mutta joskus suren näitä aika olemattomia ystävyyssuhteitani joita aika tavalla yksin yritän pitää kasassa. :(
En pistäisi pahakseni jos näin aikuisena vielä löytäisin jostain uuden bestiksen jonka kanssa arvomaailma kohtaisi ja oltaisiin samalla aaltopituudella, mikäpäs sen parempaa! Olkaa onnellisia kaikki joilla on elämässä tällaisia aarteita. Vaikeaa tuntuu ystävän löytäminen olevan.