Lue keskustelun säännöt.
Erään parisuhteen loppu
14.03.2014 |
Oli mies ja nainen.
Mies uskoi rakkauteen, ikuiseen, yhteen ja ainoaan.
Mies eli vuosia epävarmana, suhteissa, joissa tunsi olevansa vain huono vaihtoehto.
Lopulta kuitenkin tuli vastaan nainen, joka ylitti kaikki miehen odotukset. Nainen oli täydellisen kaunis, älykäs ja hauska.
Nainen, johon mies oppi luottamaan. Nainen, jonka rakkauden aitouden mies koki ja uskoi.
Vuosia kului. Idylli naisen täydellisyydestä hieman karisi, mutta rakkaus säilyi.
Ajoittain naisen vähäinen aloitteellisuus mihinkään fyysiseen alkoi kuitenkin vaivata miestä. Mies kuitenkin rakasti naista niin valtavasti, ettei antanut asian erityisesti vaivata. Mies oli aktiivisesti aloitteellinen.
Asia kuitenkin vaivasi miestä ja hän vähitellen vähensi seksuaalisia aloitteita, mutta jatkoi kuitenkin muunlaisen fyysisen läheisyyden aktiivista ylläpitoa.
Tämäkään ei tuntunut aiheuttavan naisessa mitään reaktiota. Miehen oli ajoittain vaikeaa tulkita oliko fyysinen läheisyys naiselle mukavaa vai ikävää.
Mies koki ajoittain syyllisyyttä siitä, ettei ollut enää seksuaalisesti aktiivinen, koska nainen vaikutti kuitenkin nauttivan seksistä, vaikkei ollut siihen aloitteellinen. Miehen mielestä alkoi kuitenkin olla nöyryyttävää olla aina aloitteen tekijä seksissä, eikä seksi loppujen lopuksi ollut miehelle enää lainkaan niin tärkeää, kuin se oli nuorelle miehelle ollut.
Ajoittain mies alkoi olla lyhyitä jaksoja täysin aloitteeton mihinkään fyysiseen läheisyyteen, mutta mies kuitenkin sortui aina muutaman päivän jälkeen oman läheisyyden kaipuunsa vuoksi rikkomaan aloitteettomuutensa.
Nyt on kuitenkin tapahtunut jotakin poikkeuksellista. Mies on pystynyt olemaan ilman fyysistä kontaktia kuukauden päivät ja hämmästelee omia tuntemuksiaan.
Mies tuntee päässeensä eroon läheisyyden kaipuustaan ko. naista kohtaan. Mies on alkanut ajatella itseään, tulevaisuuttaan ja onneaan, sekä haavettaan ikuisesta rakkaudesta, molemminpuolisesta sellaisesta.
Miehestä tuntuu, että tämäkin "rakkaus" on ollut vain yksipuolista...
No asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Nainen on selkeästi alkanut "oirehtia" tässä kuukauden hellyydettömässä jaksossa. Miehen mielestä nainen selkeästi kaipaa hellyyttä, mutta miehen mielessä on lähinnä katkeruus näistä vuosikymmenistä, jossa mies on kokenut samaa hellyyden kaipuuta, saamatta sitä ilman omaa aloitettaan.
Miehen mielestä naisen pitäisi nyt havaita miltä hänen oma käytöksensä tuntuu ja osata tehdä jotakin "rakentavaa", mikäli näkee suhteen jatkamisen arvoiseksi.
Miestä arveluttaa enää ainoastaan se, että onko hän voinut tulkita asiat jotenkin väärin, vai tekeekö hän pelkästään palveluksen itselleen ja naiselle, jos päättää tämän suhteen siihen johtopäätökseen, että rakkaus on korkeintaan yksipuolista.
Suhteesta on syntynyt lapsia.
Kuinka sinä kommentoisit tilannetta?
Kommentit (81)
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 22:12"]
Onko tämä jokin kirjoituskerhon henkilöhahmon kehittämistehtävän tekemistä? Hahmon uskottavuuden testaamista? Vai miksi ihmeessä tässä kirjoitetaan ulkopuolisen kertojan näkökulmasta?
[/quote]
Haluan, että tilannetta tarkastellaan objektiivisesti tarinan perusteella. Ei millään oletuksilla tai vertauksilla oman parisuhteen tilanteeseen.
Jos tarinasta olisi voinut tehdä sukupuolineutraalin, olisi siihen kenties voinut saada objektiivisen ja neutraalin vastauksen.
Nytkin on selkeästi nähtävissä vastaajien miesvihamielisyys ja tarinan peilaaminen vastaajien omiin parisuhteisiin, joissa tietenkin ainoa ongelmien aiheuttaja on mies;)
[/quote]
Nyt jyllää pahimman luokan banaanivirus lassukkakannassa. Joka toinen sana voidaan tuomita sensuuriin miesvihamielisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kirjoitat aivan kuin omasta parisuhteestani.
Vuosikaudet tein aloitteet ja huolehdit läheisyydestä - onnellisena ja tyytyväisenä. Sehän on miehen tehtävä.
Sitten aloin tuumimaan, että onko tässä mitään järkeä, kun yhdeksän kertaa kymmenestä vastaus on, että 'ei nyt'. Tuumiminen olisi varmaan jäänyt siihen, mutta sitten nainen ilmoitti, että kosketukseni inhottaa. Ja, että häneen ei saa koskea ilman lupaa. Ja, että hän haluaa muuttaa yksikseen ilman lapsiaan ja perhettään. Ei nämä ilmoitukset tulleet äkkipikaistuistuksissa tai yhtäkkiä vaan muutaman viikon aikana eli aika vakaasti harkiten.
Helpompaa olisi ollut ottaa puukosta, niin syvälle tuo iski.
Ajattelin, että jätetään fyysinen kosketus pois ainakin vähäksi aikaa, jos kerran niin on parempi. Ja yllätys oli suuri, kun nainen voi paremmin kuin vuosiin, oli iloinen ja tarmokas - se nainen, jonka olin tavannut vuosia sitten.
Nyt en ole suudellut naistani puoleentoista vuoteen, en ole koskenut kuin pyynnöstä ja seksiä on ehkä kerran kahdessa kuukaudessa ja sekin aika väkinäistä. Olen täysin kuollut ja erittäin varovainen, ettei minua luokata uudelleen samalla tavalla.
Ja täytyy myöntää, että katselen ympärilleni avoimin silmin.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 21:58"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 21:45"]
Kaikki ihmiset eivät ole luonteeltaan seksuaalisesti tai hellyyden suhteen kovin aktiivisia. Silti he kaipaavat elämäänsä kumppanin eikä sillä kyllä ole mitään tekemistä rahan kanssa. Miten suhtauduit otse suhteen alkupuolella naisen tekemiin aloitteisiin? Sillä voi olla hyvinkin suuri vaikutus. Mutta keskustele hyvä mies sen vaimosi kanssa.
[/quote]
Tarinan nainen oli alussa itse hyvin aktiivinen, jopa hyökkäävä, varsinkin seksin suhteen. Se tuntui miehestä todella mukavalta ja kohotti itsetuntoa, jopa silloin kun aloite tuli keskellä yötä kovassa univajeessa.
[/quote]
Tämä on kuin suoraan minun tarinastani. Se päättyi eroon ja vihaan, todelliseen halveksintaan minun puoleltani. En voi sille mitään, nainen jatkoi uuden kanssa suvereenisti.
Jaa, ilmeisesti olen oikeutettu eroamaan. Hellyyttä ei juurikaan ole, ei ole ollut koko 10 vuotisen suhteen aikana oikeastaan kuin alkuhuuman aikana. Seksikin vähenee koko ajan. Nyt olen ollut ilman reilut 3kk. Itse en eroa ole ajatellut, mutta näköjään sen vois ihan hyvällä omallatunnolla pistää vireille. Ilmoitanpa ukolle, että se on loppu nyt.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 23:16"]
Ap, kirjoitat aivan kuin omasta parisuhteestani.
Vuosikaudet tein aloitteet ja huolehdit läheisyydestä - onnellisena ja tyytyväisenä. Sehän on miehen tehtävä.
Sitten aloin tuumimaan, että onko tässä mitään järkeä, kun yhdeksän kertaa kymmenestä vastaus on, että 'ei nyt'. Tuumiminen olisi varmaan jäänyt siihen, mutta sitten nainen ilmoitti, että kosketukseni inhottaa. Ja, että häneen ei saa koskea ilman lupaa. Ja, että hän haluaa muuttaa yksikseen ilman lapsiaan ja perhettään. Ei nämä ilmoitukset tulleet äkkipikaistuistuksissa tai yhtäkkiä vaan muutaman viikon aikana eli aika vakaasti harkiten.
Helpompaa olisi ollut ottaa puukosta, niin syvälle tuo iski.
Ajattelin, että jätetään fyysinen kosketus pois ainakin vähäksi aikaa, jos kerran niin on parempi. Ja yllätys oli suuri, kun nainen voi paremmin kuin vuosiin, oli iloinen ja tarmokas - se nainen, jonka olin tavannut vuosia sitten.
Nyt en ole suudellut naistani puoleentoista vuoteen, en ole koskenut kuin pyynnöstä ja seksiä on ehkä kerran kahdessa kuukaudessa ja sekin aika väkinäistä. Olen täysin kuollut ja erittäin varovainen, ettei minua luokata uudelleen samalla tavalla.
Ja täytyy myöntää, että katselen ympärilleni avoimin silmin.
[/quote]
Olen ollut sinun tilanteessa ja ajatellut että ehkä se tästä vielä lähtee. Se oli virhe. Pari hyvää tilaisuutta oli jättää koko tilanne, mutta kun ajattelin että ei voi jättää jo koettua taakse... Sen jälkeen mut jätettiin täysin tyhjän päälle. Elämä on... tai sit ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 23:16"]
Ap, kirjoitat aivan kuin omasta parisuhteestani.
Vuosikaudet tein aloitteet ja huolehdit läheisyydestä - onnellisena ja tyytyväisenä. Sehän on miehen tehtävä.
Sitten aloin tuumimaan, että onko tässä mitään järkeä, kun yhdeksän kertaa kymmenestä vastaus on, että 'ei nyt'. Tuumiminen olisi varmaan jäänyt siihen, mutta sitten nainen ilmoitti, että kosketukseni inhottaa. Ja, että häneen ei saa koskea ilman lupaa. Ja, että hän haluaa muuttaa yksikseen ilman lapsiaan ja perhettään. Ei nämä ilmoitukset tulleet äkkipikaistuistuksissa tai yhtäkkiä vaan muutaman viikon aikana eli aika vakaasti harkiten.
Helpompaa olisi ollut ottaa puukosta, niin syvälle tuo iski.
Ajattelin, että jätetään fyysinen kosketus pois ainakin vähäksi aikaa, jos kerran niin on parempi. Ja yllätys oli suuri, kun nainen voi paremmin kuin vuosiin, oli iloinen ja tarmokas - se nainen, jonka olin tavannut vuosia sitten.
Nyt en ole suudellut naistani puoleentoista vuoteen, en ole koskenut kuin pyynnöstä ja seksiä on ehkä kerran kahdessa kuukaudessa ja sekin aika väkinäistä. Olen täysin kuollut ja erittäin varovainen, ettei minua luokata uudelleen samalla tavalla.
Ja täytyy myöntää, että katselen ympärilleni avoimin silmin.
[/quote]
Otan osaa. Itse tosin ottaisin mielelläni tilannetta selkeyttävää viestiä vastaan, vaikka se olisi negatiivista. On tässä riittävän pitkään arvailtu, että mistä syystä tämä "kylmyys" vain jatkuu ja jatkuu.
Sanallisesti ei juuri mitään moitteita kuulu. Eikä tässä tosiaankaan tuppisuina olla, vaikka sellaista epäilyä on ilmaan heitetty. Toki itse ongelmasta en edes halua puhua, koska minulle asia on mustavalkoinen.
Toinen ihminen joko haluaa toisen lähelleen tai ei halua.
Minä haluan vaimoni lähelleni, mutta koska koen, ettei hän ole valmis tekemään yhtään mitään asian eteen, koen ettei hänelle ole tärkeää, että minä olen hänen lähellään.
Minä olen senverran vaatimaton tyyppi, että en halua todellakaan olla kenellekkään riesaksi.
En kuitenkaan halua olla mikään kostaja tai kusipää, siksi avasin keskustelun, jossa erityisesti naisilla olisi mahdollisuus esittää omia näkökantojaan naisen käyttäytymisen syistä ko. tilanteessa.
Jotenkin en kuitenkaan halua tyytyä vastauksiin.
Minulle ei oikein riitä, että vain sanotaan rakastettavan. Vielä vastenmielisemmältä tuntuisi, että toisella olisi (vastentahtoinen) velvollisuus hakeutua toisen fyysiseen läheisyyteen.
Edellä mainitusta syystä en näe hyvänä ajatuksena avautua läheisyydenkaipuustani vaimolleni.
Vaikka jotkut lukijat ovat saattaneet saada minusta käsityksen jonakin epätoivoisena nyhverönä, en todellakaan ole sellainen.
En hetkeäkään epäile, ettenkö saisi uutta parisuhdetta, ja etteikö sellaisessa olisi fyysisyyttä riittävästi ainakin aikansa.
Minä kuitenkin arvostan suuresti yhteistä menneisyyttä, perhettä ja kaikkea muuta siihen liittyvää, joten uusi parisuhde on aina vain mitätön korvike siitä mitä yhdessä koetun elämän lujittama parisuhde voisi olla, olkoonkin, että seksiä tai muuta fyysisyyttä olisi mielin määrin.
Haluaisin myös, että lapsilla olisi "mummola", johon voisi tulevaisuudessa tulla lasten lasten kanssa.
Nämä haaveet on kuitenkin sellaisia, joita ei voi yksin toteuttaa. Vaikka tässä on monen kommentoijan taholta koetettu tehdä minusta syyllistä, on minun näkökulmastani järkevät jatkoedellytykset liki loppuun kaluttu.
Hei ap, oletko varma ettet ole mieheni? Tämä voisi olla hänen kirjoittamansa. Olit tai et, voisin silti kirjoittaa oman näkökantani asiaan miksi käyttäydyn tuolla tavalla. Entiedä voiko siitä olla mitään apua tilanteeseesi, mutta tässäpä tulee;
Mies tuntuu haluavan pelkkää seksiä. Jos sitä ei saa, vetäytyy kokonaan pois ja tulee sellainen olo että eihän toinen muuta haluakkaan. Mies ei pahemmin osallistu kotiin tai lapsiin liittyviin asioihin. Käy usein kaupassa ja ruuankin tekee pari kertaa viikossa, siihen se jääkin. Kun yksin pyörittää huushollia, koittaa saada rahat laskuihin yms, ei siinä jää paljoa energiaa. Myös itsellä kasvaa viha ja katkeruus - "Miksi tuo toinen käyttäytyy noin, jos mukamas perhe ja minä olen hänelle tärkeä?" Tämä tilanne myös ottaa miestäni koville, saa herkästi raivokohtauksia ja karjuu ja ärjyy jopa vauvallekkin. Jokainen kerta saa minut jotenkin kauemmas hänestä ja halveksimaan häntä. Ollaan koitettu keskustella. Keskustelu tosin päättyy siihen, että minä saan kuulla aina olevani syyllinen ja minun tulisi katsoa peiliin.. Sekä että syytän vain häntä. Nyt olen muutaman viikon itse ollut kokoajan hyvällä tuulella vaikka suututtaisi, silti asiat eivät ole muuttuneet, joten ehkä minussa ei olekkaan ihan kaikki vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 23:23"]
Jaa, ilmeisesti olen oikeutettu eroamaan. Hellyyttä ei juurikaan ole, ei ole ollut koko 10 vuotisen suhteen aikana oikeastaan kuin alkuhuuman aikana. Seksikin vähenee koko ajan. Nyt olen ollut ilman reilut 3kk. Itse en eroa ole ajatellut, mutta näköjään sen vois ihan hyvällä omallatunnolla pistää vireille. Ilmoitanpa ukolle, että se on loppu nyt.
[/quote]
Jotakin sarkasmia olen näkevinäni viestissäsi?
Jos tilanteesi on kuten minulla, niin mielestäni olet oikeutettu, mutta sillä erotuksella, että minä jaksoin odottaa, että lapset on aikuisia.... Eli 8 - 10 vuotta vielä kylmyyttä...
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 23:39"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 23:16"]
Ap, kirjoitat aivan kuin omasta parisuhteestani.
Vuosikaudet tein aloitteet ja huolehdit läheisyydestä - onnellisena ja tyytyväisenä. Sehän on miehen tehtävä.
Sitten aloin tuumimaan, että onko tässä mitään järkeä, kun yhdeksän kertaa kymmenestä vastaus on, että 'ei nyt'. Tuumiminen olisi varmaan jäänyt siihen, mutta sitten nainen ilmoitti, että kosketukseni inhottaa. Ja, että häneen ei saa koskea ilman lupaa. Ja, että hän haluaa muuttaa yksikseen ilman lapsiaan ja perhettään. Ei nämä ilmoitukset tulleet äkkipikaistuistuksissa tai yhtäkkiä vaan muutaman viikon aikana eli aika vakaasti harkiten.
Helpompaa olisi ollut ottaa puukosta, niin syvälle tuo iski.
Ajattelin, että jätetään fyysinen kosketus pois ainakin vähäksi aikaa, jos kerran niin on parempi. Ja yllätys oli suuri, kun nainen voi paremmin kuin vuosiin, oli iloinen ja tarmokas - se nainen, jonka olin tavannut vuosia sitten.
Nyt en ole suudellut naistani puoleentoista vuoteen, en ole koskenut kuin pyynnöstä ja seksiä on ehkä kerran kahdessa kuukaudessa ja sekin aika väkinäistä. Olen täysin kuollut ja erittäin varovainen, ettei minua luokata uudelleen samalla tavalla.
Ja täytyy myöntää, että katselen ympärilleni avoimin silmin.
[/quote]
Otan osaa. Itse tosin ottaisin mielelläni tilannetta selkeyttävää viestiä vastaan, vaikka se olisi negatiivista. On tässä riittävän pitkään arvailtu, että mistä syystä tämä "kylmyys" vain jatkuu ja jatkuu.
Sanallisesti ei juuri mitään moitteita kuulu. Eikä tässä tosiaankaan tuppisuina olla, vaikka sellaista epäilyä on ilmaan heitetty. Toki itse ongelmasta en edes halua puhua, koska minulle asia on mustavalkoinen.
Toinen ihminen joko haluaa toisen lähelleen tai ei halua.
Minä haluan vaimoni lähelleni, mutta koska koen, ettei hän ole valmis tekemään yhtään mitään asian eteen, koen ettei hänelle ole tärkeää, että minä olen hänen lähellään.
Minä olen senverran vaatimaton tyyppi, että en halua todellakaan olla kenellekkään riesaksi.
En kuitenkaan halua olla mikään kostaja tai kusipää, siksi avasin keskustelun, jossa erityisesti naisilla olisi mahdollisuus esittää omia näkökantojaan naisen käyttäytymisen syistä ko. tilanteessa.
Jotenkin en kuitenkaan halua tyytyä vastauksiin.
Minulle ei oikein riitä, että vain sanotaan rakastettavan. Vielä vastenmielisemmältä tuntuisi, että toisella olisi (vastentahtoinen) velvollisuus hakeutua toisen fyysiseen läheisyyteen.
Edellä mainitusta syystä en näe hyvänä ajatuksena avautua läheisyydenkaipuustani vaimolleni.
Vaikka jotkut lukijat ovat saattaneet saada minusta käsityksen jonakin epätoivoisena nyhverönä, en todellakaan ole sellainen.
En hetkeäkään epäile, ettenkö saisi uutta parisuhdetta, ja etteikö sellaisessa olisi fyysisyyttä riittävästi ainakin aikansa.
Minä kuitenkin arvostan suuresti yhteistä menneisyyttä, perhettä ja kaikkea muuta siihen liittyvää, joten uusi parisuhde on aina vain mitätön korvike siitä mitä yhdessä koetun elämän lujittama parisuhde voisi olla, olkoonkin, että seksiä tai muuta fyysisyyttä olisi mielin määrin.
Haluaisin myös, että lapsilla olisi "mummola", johon voisi tulevaisuudessa tulla lasten lasten kanssa.
Nämä haaveet on kuitenkin sellaisia, joita ei voi yksin toteuttaa. Vaikka tässä on monen kommentoijan taholta koetettu tehdä minusta syyllistä, on minun näkökulmastani järkevät jatkoedellytykset liki loppuun kaluttu.
[/quote]
Ei ole täällä vielä näin tervejärkistä miestä vastaan tullut. Koen myös niin, että vain pitkä parisuhde voi antaa syvyyttä elämään. Oli ne kokemukset sitten hyviä tai huonoja (ei nyt kuitenkaan laittomuuksia).
Kaikkea hyvää sulle toivoo toinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 23:42"]
Hei ap, oletko varma ettet ole mieheni? Tämä voisi olla hänen kirjoittamansa. Olit tai et, voisin silti kirjoittaa oman näkökantani asiaan miksi käyttäydyn tuolla tavalla. Entiedä voiko siitä olla mitään apua tilanteeseesi, mutta tässäpä tulee;
Mies tuntuu haluavan pelkkää seksiä. Jos sitä ei saa, vetäytyy kokonaan pois ja tulee sellainen olo että eihän toinen muuta haluakkaan. Mies ei pahemmin osallistu kotiin tai lapsiin liittyviin asioihin. Käy usein kaupassa ja ruuankin tekee pari kertaa viikossa, siihen se jääkin. Kun yksin pyörittää huushollia, koittaa saada rahat laskuihin yms, ei siinä jää paljoa energiaa. Myös itsellä kasvaa viha ja katkeruus - "Miksi tuo toinen käyttäytyy noin, jos mukamas perhe ja minä olen hänelle tärkeä?" Tämä tilanne myös ottaa miestäni koville, saa herkästi raivokohtauksia ja karjuu ja ärjyy jopa vauvallekkin. Jokainen kerta saa minut jotenkin kauemmas hänestä ja halveksimaan häntä. Ollaan koitettu keskustella. Keskustelu tosin päättyy siihen, että minä saan kuulla aina olevani syyllinen ja minun tulisi katsoa peiliin.. Sekä että syytän vain häntä. Nyt olen muutaman viikon itse ollut kokoajan hyvällä tuulella vaikka suututtaisi, silti asiat eivät ole muuttuneet, joten ehkä minussa ei olekkaan ihan kaikki vika.
[/quote]
Kiitos asiallisesta näkökulmasta.
Itse olen kuitenkin pyrkinyt aivan tietoisesti jättämään aloitteet seksistä kokonaan pois, nimenomaan siksi, että vaimo voisi kokea, että olen hänelle hellä ihan pyytettömästi.
Mainitsinkin avauksessa, että tämä taas on tuonut lähinnä epätietoisuutta siitä, että onko tämä vaimolle vain ikävä asia, koska hän kuitenkin on tuntunut seksistä pääsääntöisesti nauttivan. Ei kuitenkaan ole siihenkään ollut aloitteellinen sitten ensimmäisten seurusteluvuosien jälkeen.
Toki kuvaamassasi tilanteessa on joitakin yhtymäkohtia myös meidän suhteeseen, mutta ainakin meillä vaimo todellakin pääsee kotitöiden suhteen hyvin vähällä nykyisin.
Jonkinmoista oravanpyörää kuitenkin tilanteessa ainakin teillä on selkeästi nähtävissä, ja kenties vastaavaa on lievästi myös meillä.
Ehkä sinun miehesi on vielä niin nuori, että seksi on todella tärkeää + mutta myös sellainen vapaaehtoinen seksi. Te naiset ette monesti ymmärrä sitä, ettei pelkästään ruinaamalla "saatu" vastapuolelle vastentahtoinen seksi todellakaan saa miestä hyvälle tuulelle kuin korkeintaan hetkeksi.
Ja siinä vaiheessa kun mies kokee, että vaimo suorastaan halveksii häntä, on keinot aika vähissä. Todennäköisesti teilläkään ei kuitenkaan rehellisyyden nimissä ole sellainen tilanne, että sinä teet kaiken ja miehesi vain ruinaa seksiä. On nimittäin keskinmäärin tilastollinen fakta, että miehet tekee enempi töitä ja nykyisin jopa kotitöitä, joten ei voi olla niin, että jokaisella vauvapalstan naisella on se työtön juoppo, jota sitten joudutaan lasten lisäksi paijaamaan ja ruokkimaan ;)
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 23:42"]
Hei ap, oletko varma ettet ole mieheni? Tämä voisi olla hänen kirjoittamansa. Olit tai et, voisin silti kirjoittaa oman näkökantani asiaan miksi käyttäydyn tuolla tavalla. Entiedä voiko siitä olla mitään apua tilanteeseesi, mutta tässäpä tulee;
Mies tuntuu haluavan pelkkää seksiä. Jos sitä ei saa, vetäytyy kokonaan pois ja tulee sellainen olo että eihän toinen muuta haluakkaan. Mies ei pahemmin osallistu kotiin tai lapsiin liittyviin asioihin. Käy usein kaupassa ja ruuankin tekee pari kertaa viikossa, siihen se jääkin. Kun yksin pyörittää huushollia, koittaa saada rahat laskuihin yms, ei siinä jää paljoa energiaa. Myös itsellä kasvaa viha ja katkeruus - "Miksi tuo toinen käyttäytyy noin, jos mukamas perhe ja minä olen hänelle tärkeä?" Tämä tilanne myös ottaa miestäni koville, saa herkästi raivokohtauksia ja karjuu ja ärjyy jopa vauvallekkin. Jokainen kerta saa minut jotenkin kauemmas hänestä ja halveksimaan häntä. Ollaan koitettu keskustella. Keskustelu tosin päättyy siihen, että minä saan kuulla aina olevani syyllinen ja minun tulisi katsoa peiliin.. Sekä että syytän vain häntä. Nyt olen muutaman viikon itse ollut kokoajan hyvällä tuulella vaikka suututtaisi, silti asiat eivät ole muuttuneet, joten ehkä minussa ei olekkaan ihan kaikki vika.
[/quote]
Kiitos asiallisesta näkökulmasta.
Itse olen kuitenkin pyrkinyt aivan tietoisesti jättämään aloitteet seksistä kokonaan pois, nimenomaan siksi, että vaimo voisi kokea, että olen hänelle hellä ihan pyytettömästi.
Mainitsinkin avauksessa, että tämä taas on tuonut lähinnä epätietoisuutta siitä, että onko tämä vaimolle vain ikävä asia, koska hän kuitenkin on tuntunut seksistä pääsääntöisesti nauttivan. Ei kuitenkaan ole siihenkään ollut aloitteellinen sitten ensimmäisten seurusteluvuosien jälkeen.
Toki kuvaamassasi tilanteessa on joitakin yhtymäkohtia myös meidän suhteeseen, mutta ainakin meillä vaimo todellakin pääsee kotitöiden suhteen hyvin vähällä nykyisin.
Jonkinmoista oravanpyörää kuitenkin tilanteessa ainakin teillä on selkeästi nähtävissä, ja kenties vastaavaa on lievästi myös meillä.
Ehkä sinun miehesi on vielä niin nuori, että seksi on todella tärkeää + mutta myös sellainen vapaaehtoinen seksi. Te naiset ette monesti ymmärrä sitä, ettei pelkästään ruinaamalla "saatu" vastapuolelle vastentahtoinen seksi todellakaan saa miestä hyvälle tuulelle kuin korkeintaan hetkeksi.
Ja siinä vaiheessa kun mies kokee, että vaimo suorastaan halveksii häntä, on keinot aika vähissä. Todennäköisesti teilläkään ei kuitenkaan rehellisyyden nimissä ole sellainen tilanne, että sinä teet kaiken ja miehesi vain ruinaa seksiä. On nimittäin keskinmäärin tilastollinen fakta, että miehet tekee enempi töitä ja nykyisin jopa kotitöitä, joten ei voi olla niin, että jokaisella vauvapalstan naisella on se työtön juoppo, jota sitten joudutaan lasten lisäksi paijaamaan ja ruokkimaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 00:10"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 23:42"]
Hei ap, oletko varma ettet ole mieheni? Tämä voisi olla hänen kirjoittamansa. Olit tai et, voisin silti kirjoittaa oman näkökantani asiaan miksi käyttäydyn tuolla tavalla. Entiedä voiko siitä olla mitään apua tilanteeseesi, mutta tässäpä tulee;
Mies tuntuu haluavan pelkkää seksiä. Jos sitä ei saa, vetäytyy kokonaan pois ja tulee sellainen olo että eihän toinen muuta haluakkaan. Mies ei pahemmin osallistu kotiin tai lapsiin liittyviin asioihin. Käy usein kaupassa ja ruuankin tekee pari kertaa viikossa, siihen se jääkin. Kun yksin pyörittää huushollia, koittaa saada rahat laskuihin yms, ei siinä jää paljoa energiaa. Myös itsellä kasvaa viha ja katkeruus - "Miksi tuo toinen käyttäytyy noin, jos mukamas perhe ja minä olen hänelle tärkeä?" Tämä tilanne myös ottaa miestäni koville, saa herkästi raivokohtauksia ja karjuu ja ärjyy jopa vauvallekkin. Jokainen kerta saa minut jotenkin kauemmas hänestä ja halveksimaan häntä. Ollaan koitettu keskustella. Keskustelu tosin päättyy siihen, että minä saan kuulla aina olevani syyllinen ja minun tulisi katsoa peiliin.. Sekä että syytän vain häntä. Nyt olen muutaman viikon itse ollut kokoajan hyvällä tuulella vaikka suututtaisi, silti asiat eivät ole muuttuneet, joten ehkä minussa ei olekkaan ihan kaikki vika.
[/quote]
Kiitos asiallisesta näkökulmasta.
Itse olen kuitenkin pyrkinyt aivan tietoisesti jättämään aloitteet seksistä kokonaan pois, nimenomaan siksi, että vaimo voisi kokea, että olen hänelle hellä ihan pyytettömästi.
Mainitsinkin avauksessa, että tämä taas on tuonut lähinnä epätietoisuutta siitä, että onko tämä vaimolle vain ikävä asia, koska hän kuitenkin on tuntunut seksistä pääsääntöisesti nauttivan. Ei kuitenkaan ole siihenkään ollut aloitteellinen sitten ensimmäisten seurusteluvuosien jälkeen.
Toki kuvaamassasi tilanteessa on joitakin yhtymäkohtia myös meidän suhteeseen, mutta ainakin meillä vaimo todellakin pääsee kotitöiden suhteen hyvin vähällä nykyisin.
Jonkinmoista oravanpyörää kuitenkin tilanteessa ainakin teillä on selkeästi nähtävissä, ja kenties vastaavaa on lievästi myös meillä.
Ehkä sinun miehesi on vielä niin nuori, että seksi on todella tärkeää + mutta myös sellainen vapaaehtoinen seksi. Te naiset ette monesti ymmärrä sitä, ettei pelkästään ruinaamalla "saatu" vastapuolelle vastentahtoinen seksi todellakaan saa miestä hyvälle tuulelle kuin korkeintaan hetkeksi.
Ja siinä vaiheessa kun mies kokee, että vaimo suorastaan halveksii häntä, on keinot aika vähissä. Todennäköisesti teilläkään ei kuitenkaan rehellisyyden nimissä ole sellainen tilanne, että sinä teet kaiken ja miehesi vain ruinaa seksiä. On nimittäin keskinmäärin tilastollinen fakta, että miehet tekee enempi töitä ja nykyisin jopa kotitöitä, joten ei voi olla niin, että jokaisella vauvapalstan naisella on se työtön juoppo, jota sitten joudutaan lasten lisäksi paijaamaan ja ruokkimaan ;)
[/quote]
Hienoa, jos hoidatte kotia yhdessä ja jaatte arjen vastuunne. En minä tarkoittanutkaan, että sinä juuri noin toimisit. Kerroin vain syyn, millä tavalla meillä mieheni toiminta vaikuttaa minuun ja sitä myöten parisuhteeseen minun osaltani ja se saa mieheni ajattelemaan samalla tavalla kuin sinä.
Mutta, oletko oikeasti yrittänyt puhua vaimosi kanssa? Sen sijaan, että itsekin vetäydyt kauemmas ja lopetat aloitteen tekemisen. Mitä jos tuon sijaan koittaisit saada teille kahdenkeskistä aikaa. Kertoisit hänelle suoraan, että alat olla epätoivoinen. Älä ensimmäiseksi mainitse sitä seksiä, vaan sano että epäilet hänen olevan tyytymätön ylinpäätään suhteeseenne.
Minä olisin itse niin onnellinen, jos edes yhtenä päivänä toista kiinnostaisi oikeasti minunkin tunteeni ja ajatukseni. Jos tuntuisi siltä, että toinen arvostaa eikä pidä tavarana. Toivottavasti saatte asiat selvitettyä!
Terveisin nro 59 :)
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 00:37"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 00:10"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 23:42"]
Hei ap, oletko varma ettet ole mieheni? Tämä voisi olla hänen kirjoittamansa. Olit tai et, voisin silti kirjoittaa oman näkökantani asiaan miksi käyttäydyn tuolla tavalla. Entiedä voiko siitä olla mitään apua tilanteeseesi, mutta tässäpä tulee;
Mies tuntuu haluavan pelkkää seksiä. Jos sitä ei saa, vetäytyy kokonaan pois ja tulee sellainen olo että eihän toinen muuta haluakkaan. Mies ei pahemmin osallistu kotiin tai lapsiin liittyviin asioihin. Käy usein kaupassa ja ruuankin tekee pari kertaa viikossa, siihen se jääkin. Kun yksin pyörittää huushollia, koittaa saada rahat laskuihin yms, ei siinä jää paljoa energiaa. Myös itsellä kasvaa viha ja katkeruus - "Miksi tuo toinen käyttäytyy noin, jos mukamas perhe ja minä olen hänelle tärkeä?" Tämä tilanne myös ottaa miestäni koville, saa herkästi raivokohtauksia ja karjuu ja ärjyy jopa vauvallekkin. Jokainen kerta saa minut jotenkin kauemmas hänestä ja halveksimaan häntä. Ollaan koitettu keskustella. Keskustelu tosin päättyy siihen, että minä saan kuulla aina olevani syyllinen ja minun tulisi katsoa peiliin.. Sekä että syytän vain häntä. Nyt olen muutaman viikon itse ollut kokoajan hyvällä tuulella vaikka suututtaisi, silti asiat eivät ole muuttuneet, joten ehkä minussa ei olekkaan ihan kaikki vika.
[/quote]
Kiitos asiallisesta näkökulmasta.
Itse olen kuitenkin pyrkinyt aivan tietoisesti jättämään aloitteet seksistä kokonaan pois, nimenomaan siksi, että vaimo voisi kokea, että olen hänelle hellä ihan pyytettömästi.
Mainitsinkin avauksessa, että tämä taas on tuonut lähinnä epätietoisuutta siitä, että onko tämä vaimolle vain ikävä asia, koska hän kuitenkin on tuntunut seksistä pääsääntöisesti nauttivan. Ei kuitenkaan ole siihenkään ollut aloitteellinen sitten ensimmäisten seurusteluvuosien jälkeen.
Toki kuvaamassasi tilanteessa on joitakin yhtymäkohtia myös meidän suhteeseen, mutta ainakin meillä vaimo todellakin pääsee kotitöiden suhteen hyvin vähällä nykyisin.
Jonkinmoista oravanpyörää kuitenkin tilanteessa ainakin teillä on selkeästi nähtävissä, ja kenties vastaavaa on lievästi myös meillä.
Ehkä sinun miehesi on vielä niin nuori, että seksi on todella tärkeää + mutta myös sellainen vapaaehtoinen seksi. Te naiset ette monesti ymmärrä sitä, ettei pelkästään ruinaamalla "saatu" vastapuolelle vastentahtoinen seksi todellakaan saa miestä hyvälle tuulelle kuin korkeintaan hetkeksi.
Ja siinä vaiheessa kun mies kokee, että vaimo suorastaan halveksii häntä, on keinot aika vähissä. Todennäköisesti teilläkään ei kuitenkaan rehellisyyden nimissä ole sellainen tilanne, että sinä teet kaiken ja miehesi vain ruinaa seksiä. On nimittäin keskinmäärin tilastollinen fakta, että miehet tekee enempi töitä ja nykyisin jopa kotitöitä, joten ei voi olla niin, että jokaisella vauvapalstan naisella on se työtön juoppo, jota sitten joudutaan lasten lisäksi paijaamaan ja ruokkimaan ;)
[/quote]
Hienoa, jos hoidatte kotia yhdessä ja jaatte arjen vastuunne. En minä tarkoittanutkaan, että sinä juuri noin toimisit. Kerroin vain syyn, millä tavalla meillä mieheni toiminta vaikuttaa minuun ja sitä myöten parisuhteeseen minun osaltani ja se saa mieheni ajattelemaan samalla tavalla kuin sinä.
Mutta, oletko oikeasti yrittänyt puhua vaimosi kanssa? Sen sijaan, että itsekin vetäydyt kauemmas ja lopetat aloitteen tekemisen. Mitä jos tuon sijaan koittaisit saada teille kahdenkeskistä aikaa. Kertoisit hänelle suoraan, että alat olla epätoivoinen. Älä ensimmäiseksi mainitse sitä seksiä, vaan sano että epäilet hänen olevan tyytymätön ylinpäätään suhteeseenne.
Minä olisin itse niin onnellinen, jos edes yhtenä päivänä toista kiinnostaisi oikeasti minunkin tunteeni ja ajatukseni. Jos tuntuisi siltä, että toinen arvostaa eikä pidä tavarana. Toivottavasti saatte asiat selvitettyä!
Terveisin nro 59 :)
[/quote]
Niin. Edelleen kiitos asiallisesta vastauksesta, joka on niin harvinaista tällä palstalla.
Jotenkin minun on kuitenkin vaikeaa sovittaa sinun kokemuksiasi oman vaimoni kokemuksiksi. En millään muotoa pysty kokemaan, että olisin kohdellut vaimoani missään vaiheessa niin huonosti, että hän siitä syystä voisi kokea esim. halveksivansa minua.
Toki en minä häntä yksistään paapo ja helli, joten annan kyllä negatiivistakin palautetta, jos jokin asia alkaa ylitsepääsemättömästi ärsyttämään.
Olen vähän ajautumassa sellaiselle kannalle, että kaikissa suhteissa aina toinen on enempi se mielistelijä ja aloitteentekijä jne., joten pitää ehkä omille lapsille painottaa, että eivät koskaan ala omissa suhteissaan siihen rooliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että kokeeko toisen halveksivan pihtaamalla tai jättämällä kodin hoidon toislle on lopun alkua. Jos ei arvostusta tule kotona se tulee muualta, seksin tai muun muodossa.
Ap pyysi kommentoimaan tilannettaan. Kommentoin sitä ja tähän mennessä tulleita naisten viestejä ja kommenttaja.
65-75% ap:n tekstistä voisi olla kuin omasta kynästä.
Oletko ap vuosien mittaan puhunut tai yrittänyt ottaa asiaa puheeksi? Veikkaan, että olet mutta ilman mitään tulosta. Niinhän se menee. Samalla kaavalla kuin se jatkuva torjuminen.
Olen samalla surullinen ja iloinen ap:n puolesta. Surullinen tuosta puoliksi onnettomasta suhteesta; osaan samaistua tuohon tuttuun tunteeseen. Ap:n nainen on kouluttanut miehen pois hellyydennälästä niin tehokkaasti, ettei ole enää juurikaan jäljellä siitä rakkautta, joka miehen kahlitsee epätyydyttävään suhteeseen. Zen-tila. Mikä mahdollisuus ap. Ap:lla on nyt todellinen vaihtoehto elämässä. Vapaa tahto.
Puhukaa ihmiset, puhukaa. Ja lempikää. Tilanteeseen olette aivan yhtä syyllisiä tai syyttömiä kumpikin.
Ensimmäinen asia mikä tuli mieleen on MIKSI IHMISET EIVÄT PUHU ASIOISTA?
Taas yksi yritys katsoa parisuhdetta vain ja ainoastaan hedonistisesta näkökulmasta. Ymmärtäkää nyt rakkaat veljet ja sisaret, että parisuhteessa seksi on VAIN yksi osa sitä; olkoonkin että se on tärkeä, mutta tärkeintä on sittenkin parisuhde/perhe kokonaisvaltaisena, toimivana, dynaamisena kokonaisuutena omassa yhteisössään!
Ymmärrän täysin tuon aloituksen ajatuksen, että naisen tulisi "osata tehdä jotakin "rakentavaa", mikäli näkee suhteen jatkamisen arvoiseksi". Eihän se ole tähänkään mennessä vihjaamalla,anomalla, kerjäämällä saatikka puhumalla parantunut. Tarvitaan naisen omaa oivallusta, tarvitaan tekoja, tunteita, huomioimista. Puhunko nyt tarinasta vai omasta elämästäni?
Sitten se suuri kysymys. Miten naisen pitkäaikaista johdonmukaista samanlaista käyttäytymistä tulisi tulkita. Tässä ketjussa suurin osa naiskirjoittajista on ulkona kuin lumiukko miehen rakkauden/hellyyden/rakastelun tarpeesta ja kaipuusta.
Tämä on ihan tosissaan määritelty seksinnäläksi, joka on hedonistinen eläimellinen tarve. Ja josta naisen ei sen takia tarvitse välittää. Ja tästä hedonistisesta tarpeesta päästään näppärästi eroon puhumalla yhdessä.
Ap, ei toista voi väkisin vaatia rakastamaan. Nyt kun sinulla itsellä on vaihtoehto olemassa, niin voit ihan itse päättää, haluatko antaa 5-pisteen vihjeen lisäksi naiselle mahdollisuutta tajuta asioita 3-pisteen tai jopa 1-pisteen vihjeellä. Tilanteesi ja tulevaisuutesi herrana voit antaa jopa oljenkorsia; vaimo voi kilauttaa kaverille tai voit antaa 50:50 vihjeet missä mättää.
Kysy yleisöltä kortin olet sinä jo käyttänyt ;=)
Onnea valitsemallasi tiellä, mikä se ikinä sitten onkin.
Näitä juttuja kun lukee niin olen jopa tyytyväinen siitä, että olen palstakielen mukaisesti lassukka. Ei kun eikös lassukka ole mies joka vihaa naisia? No, en minä sitten lassukka olekaan mutta muuten vaan naiseton ikisinkku. Nimittäin en kestäisi tuollaista vekslaamista. Ja ennen kuin joku sanoo, että kyllä se sinullekin vielä joku löytyy niin minun ikäni on 52v.
Se nainen haistaa sun katkeruuden ja sitä ällöttää seksi sun kanssa? Naisille ne on henkimaailman juttuja tollaset seksit.
Itekin olen ollut aina suhteissa joissa olen antanut enemmän. Ei se ole kivaa. Mutta katkeroitua ei kannata. Olen nainen.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 07:52"]
Se nainen haistaa sun katkeruuden ja sitä ällöttää seksi sun kanssa? Naisille ne on henkimaailman juttuja tollaset seksit.
Itekin olen ollut aina suhteissa joissa olen antanut enemmän. Ei se ole kivaa. Mutta katkeroitua ei kannata. Olen nainen.
[/quote]
So?
Kysymys olikin, että onko näin, kuten esität. Jos on, niin hyvä, koska siinä tapauksessa mitään ongelmaa ei ole.
Ja tämä suhde lopetetaan juuri siksi, ettei katkeroiduttaisi.
Ap, eniten sun jutuissa huolettaa se, että koet vaimosi olevan suuri väärintekijä ilman että edes kysyt hänen näkökulmaansa asioihin. Oletko edes pyytänyt häntä tekemään aloitteita, kertonut, että se olisi sinulle todella tärkeää?
Jos suhteessa saa hellyyttä ja seksiä itselleen tarpeellisen määrän, ei välttämättä tule tehtyä aloitteita, kun tarpeet tulee tyydytetyiksi ilmankin. Kun antaa puolisolleen, silloin kun hän haluaa, ei yleensä myöskään ymmärrä laiminlyövänsä toista seksuaalisesti.
Nyt vaimo saattaa epäillä sinulla olevan sutinoita jonkun muun naisen kanssa, kun yllättäen lopetit aloitteet ja välttelee siksi aloitteen tekemistä itse, vaikka lähellesi kaipaisikin.
Tyylisi johtaa siis väistämättä suhteen kriisiytymiseen, vaikka se olisi voitu ehkä välttää ihan keskustelemalla. Vaimosi kuva sinusta puolisona ei ehkä sekään ole yhtä ihanteellinen kuin sinulla (ainoa vika kun sinussa on muka ulkonäkö, vaikka ainakin myös itsetunnossa ja kommunikaatiokyvyissä mättää pahasti).
Itsekään en ole mikään ongelmista keskustelija. Meillä on nyt sitten viime kuukaudet avattu parinkymmenen vuoden kommunikaatiovajetta välillä rajusti riidellenkin. Meillä kuitenkin avoimuus on johtanut seksin ja hellyyden määrän rajuun lisääntymiseen. Itse olin ennen haluton, mutta henkinen avoimuus ja läheisyys on johtanut myös fyysiseen läheisyyteen.
Ap, älä katkeroidu. Varo jos lähdet suhteesta, prinsessa ei anna anteeksi ikinä että jätettiin. Ei prinsessoja voi jättää, mahdoton ajatus hänelle.