Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen masennuksen myötä taantunut "lapseksi" tietyllä tapaa. Suljen silmäni muulta maailmalta.
04.05.2025 |
En suostu mihinkään järkevään oikeastaan. Sisäisesti kamppailen kaiken kanssa josta pitäisi ottaa vastuuta ja itsensä nostaa ylös. En vain jaksa, ei kiinnosta, en koe merkitykselliseksi. Haluaisin vain kadota maailmalta. Tunnen samaan aikaan alituista häpeää ja itseinhoa.
Syön herkkuja ja katson elokuvia. En välitä, ihan sama.
En halua nähdä ketään, hävettää ja ahdistaa niin paljon. En jaksa sitä turhaa keskustelua enkä jaksa sitä vertailua ja kilpailua ja suorittamista ja mitä pitäisi pyrkiä tekemään. En halua kuulla, mielessäni on vain että antakaa minun olla.
Ainoa mitä teen, on että teen ruokaa, käyn joskus kaupassa, pidän perus siistiä kotia yllä ja huolehdin omasta hygieniasta.
Murehdin kuitenkin alituiseen ja tunnen olevani epäonnistunut. En kuitenkaan saa itseäni toimimaan kuten pitäisi ja vihaan itseäni, elämääni ja tätä että itseluottamus ja kaikki merkityksellisyys on kadonnut. Haluaisi vain päästä pois ja sitäkin suunnittelee koko ajan.
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peli ei ole vielä menetetty. Jaksat ylläpitää itseäsi ja kotia.
Nyt lepäät, liikut ja yrität saada apua, niin elämä voittaa lopulta. Voimia sinulle.
Kuulostaa tutulta. Nuo perusasiat jaksan just ja just tehdä, en yhtään sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus diaknisoitiin samaan aikaan kun keksittiin lääkkeet, muutama kymmenen tuhatta vuotta pärjättiin.
Tuttua, tuttua. Kerrot, että otit ennen vastuun sellaisistakin asioista, joista ei olisi pitänyt, ja tulit hyväksikäytetyksi. Ei siis ihme, että olet... Väsynyt, pettynyt, saanut tarpeeksesi? Heräisikö sellaisesta ajatuksesta kiinnostus elämää kohtaan, jos et ajattelisikaan, että tuohon entiseen kuuluisi pystyä palaamaan tai siitä olisi pitänyt tykätä? Jos ottaisit tämän ajan ja hetken mahdollisuutena tarkastella, mitä sinä todella haluat, millaista elämää haluat elää? Ei ole lainkaan huono idea karsia elämästä sellaisia asioita, joista tulee paha olo - ja todella miettiä, mistä tulisi hyvä olo, mitä haluat. Ja kyllä sulla on lupa olla nyt vaihteeksi itsekäskin. Elät itseäsi varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ympäristö ole koskaan ollut näin kummallinen sosiaalisesti.
Koen myös paljon samaa kuin aloittaja. Koetan pitää mielenkiintoa yllö you tubella ja kirjoilla. Ihmisten tapailu tuntuu raskaalta.
Suoraan sanoen helpottanut oloa nämä yksinäisyysketjut nyt mitä on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin olet pahempi kuin krista muhonen. Nainen on 30 v mutta käyttäytyy kuin 16-vuotias. Eikä edes häpeä!
Vierailija kirjoitti:
Masennus diaknisoitiin samaan aikaan kun keksittiin lääkkeet, muutama kymmenen tuhatta vuotta pärjättiin.
Ennenhän ei ollut sairaita eikä vammaisia ja kaikki elivät terveinä ja tuottavina yhteisön jäseninä vanhukseksi asti. Vai hetkinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärräthän, että voit tehdä tuon kaiken ilman sitä itseinhoa ja moittimistakin? Nimittäin ne sinua pitävät alhaalla. Masennus on tilaisuus käydä taisteluun niitä vastaan, ei itseäsi vastaan. Sinulla on oikeus olla masentunut, kun olet masentunut. Kun nouset siitä, osaat puolustaa itseäsi aiempaa paremmin. Etkä ole niin riippuvainen muiden arvostuksesta, kun olet löytänyt itsearvostuksen. Olet elänyt valheessa, nyt on aika lopettaa se. Ei itseäsi.
Kiitä itseäsi joka päivä siitä, että jaksat tehdä sen mitä jaksat. Ilman, että siihen sisältyy mitään arvostelua tai lisävaatimusta itseäsi kohtaan. Masennuksesta ei nousta tahdonvoimalla, vaan antautumalla rakastamaan itseään. Masennus suojaa sinua tekemästä aina vain enemmän vanhaa tilanteessa, jossa sinun pitäisi kasvaa uudeksi ihmiseksi. Ettet lisäisi vauhtia juostessasi umpikujaan.
Jos itsensä piiskaaminen on ainoa asia, joka saa sinut pyörittämään arkeasi, ota siitä lomaa joka toinen päivä. Silloin saat märehtiä ja surra rauhassa ja keskittyä hyväksymään itsesi ja antamaan pelon hälvetä. Samalla voit opetella automaattiohjauksen, jonka turvin saat harjattua hampaat ilman piiskaamisia.
Terveisin uupumuksesta romahtanut. Olen ollut masentunutkin vuosia, mutta nykyisin menee sen suhteen ihan mukavasti. Se hitaus poistuu parissa päivässä, jos se pyrkii päälle. Uupumiseenkin on selkeät syyt, joihin on ollut vaikea ja hidas vaikuttaa. Olosuhteet ovat korjaantuneet ajan myötä, mutta nyt vasta on varaa myöntää nääntyneisyys, kun asiat ovat jo melkein hyvin. On syytä säästellä voimia ja tehdä vähän vähemmän kuin olettaa jaksavansa. Huomasin eilen, miten hyvää teki keittää kahvia. Jokainen kädenliike on valmista koreografiaa, eikä minun tarvitse tehdä yhtään päätöstä tai valintaa. Äkkiä oivalsin seremonioiden merkityksen. Ne antavat turvaa ja niistä suoriutuu suunnilleen aina.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin olet pahempi kuin krista muhonen. Nainen on 30 v mutta käyttäytyy kuin 16-vuotias. Eikä edes häpeä!
Pikkasen hävettävää myös parjata sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Nuo perusasiat jaksan just ja just tehdä, en yhtään sen enempää.
Niinpä, minäkin juuri ja juuri ne jaksan. Muuten makaan ja jos on oikein hyvä viikko niin käyn jopa lenkillä. Yritän välillä pakottaa itseni sinne muutenkin mutta valitettavasti ne kostautuu ja saatan mennä vain taas voimattomaksi jos teen liikaa. Tämä on ollut tosi vaikeaa hyväksyä kun on ennen halunnut niin paljon yrittää tehdä ja ollut mielessä tavoitteita joihin on myös kyennyt. Nyt on kyllä taas tavoitteita mutta väsyn helposti joten se vähän ottaa lujille jos ei saavutakaan sitä mitä yrittää. Elämä tuntuu valuvan sormista, siltä se tuntuu ja olen yrittänyt huutaa itselleni että ala nyt jo toimimaan.
Katson kans youtubea ja luen joitakin kirjoja niin kuin yksi kommentoija myös pystyi samaistumaan. Ihmisten seura, vaikka sitä kaipaan niin kuitenkin saa olon väsyneeksi ja jotenkin myös kaikki negatiiviset tunteet korostuu tapaamisen jälkeen kun tajuaa ettei itsellä ole elämää, se on tyhjää, toisin kuin heidän joita tapaan. Eikä kyse ole mielestäni kateudesta vaan hämmennyksestä ja pettymyksestä itseensä että miten saatoin ajautua tähän tilaan ja sitten kuitenkin osaa yhdistellä että kyllä se aika loogista oli että uuvuin kun minulla on taipumusta siihen etten osaa pysähtyä ajoissa ja kuunnella itseäni tai varomerkkejä. Tämäkin pitäisi hyväksyä ja luottaa ettei kestä lopun elämää ja ehkä tällä on tärkeä paikka ja tarkoitus mutta silti toki pelottaa. Olen rukoillut. Ap
Tosiaan jos selittelee itselleen tällaisi surkutarinoita niin niistä tulee totta.
Positiivinen ja kannustava self talk on hyvä alku.
Voxraa kannattaa jokaisen uupumus masentuneen kokeilla. Se on lyhytvaikutteinen ja lopetettavissa seinään.
Antaa monelle takaisin vanhaa voimaa ja kykyä toimia. Plus mukavampia tuntemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärräthän, että voit tehdä tuon kaiken ilman sitä itseinhoa ja moittimistakin? Nimittäin ne sinua pitävät alhaalla. Masennus on tilaisuus käydä taisteluun niitä vastaan, ei itseäsi vastaan. Sinulla on oikeus olla masentunut, kun olet masentunut. Kun nouset siitä, osaat puolustaa itseäsi aiempaa paremmin. Etkä ole niin riippuvainen muiden arvostuksesta, kun olet löytänyt itsearvostuksen. Olet elänyt valheessa, nyt on aika lopettaa se. Ei itseäsi.
Kiitä itseäsi joka päivä siitä, että jaksat tehdä sen mitä jaksat. Ilman, että siihen sisältyy mitään arvostelua tai lisävaatimusta itseäsi kohtaan. Masennuksesta ei nousta tahdonvoimalla, vaan antautumalla rakastamaan itseään. Masennus suojaa sinua tekemästä aina vain enemmän vanhaa tilanteessa, jossa sinun pitäisi kasvaa uudeksi ihmiseksi. Ettet lisäisi vauhtia juostessasi umpikujaan.
Jos itsensä piiskaaminen on ainoa asia, joka saa sinut pyörittämään arkeasi, ota siitä l
Hieno viesti. Luen sen vielä ajatuksella paremmin ja minusta tuo on ihan kuten kerroit. Kiitos, täytyy opetella tuo etten kritisoi vaan kiitän. Aika järjetöntä että mistähän sellainenkin oikein kumpuaa. Kun miettii niin on kyllä järjen vastaista sellaista tarinaa kertoa kenellekään, edes itselleen. Ap
Vähän samanlainen juttu kävi itselle sen jälkeen kun kävin mielestäni masennuksen montun pohjalla - lakkasin välittämästä ja ottamasta paineita ulkomaailmasta ja tajusin, että kotona voin elää niin kuin haluan.
Uskaltauduin vihdoinkin pukeutua miten halusin julkisesti. Aloitin harrastuksen jonka olin pitkään jättänyt tekemättä. Otan torkkuja halityynyn kanssa ja katselen sarjoja pehmolelujeni kanssa.
Töissä käyn. Muutama ystävä vähän alkuun ihmetteli, mutta eivät enää ihmettele tai kysele, minä nyt olen tällainen.
t. mies
Alue: Aihe vapaa
Verrattuna siis aiempaan. Olin hyvinkin tekeväinen, määrätietoinen, ahkera ja otin vastuuta myös sellaisista asioista mistä ei olisi pitänyt. Kuitenkin halusin olla avuksi, halusin olla hyvä ja toimia oikein. Jouduin usein hyväksikäytetyksi ja kaikkea muuta. Olen ihan varjo tuosta ihmisestä jolla oli voimaa ja tarmoa mennä vaikka minkä läpi. Ap