Erään parisuhteen loppu

Oli mies ja nainen.

Mies uskoi rakkauteen, ikuiseen, yhteen ja ainoaan.

Mies eli vuosia epävarmana, suhteissa, joissa tunsi olevansa vain huono vaihtoehto.

Lopulta kuitenkin tuli vastaan nainen, joka ylitti kaikki miehen odotukset. Nainen oli täydellisen kaunis, älykäs ja hauska.

Nainen, johon mies oppi luottamaan. Nainen, jonka rakkauden aitouden mies koki ja uskoi.

Vuosia kului. Idylli naisen täydellisyydestä hieman karisi, mutta rakkaus säilyi.

Ajoittain naisen vähäinen aloitteellisuus mihinkään fyysiseen alkoi kuitenkin vaivata miestä. Mies kuitenkin rakasti naista niin valtavasti, ettei antanut asian erityisesti vaivata. Mies oli aktiivisesti aloitteellinen.

Asia kuitenkin vaivasi miestä ja hän vähitellen vähensi seksuaalisia aloitteita, mutta jatkoi kuitenkin muunlaisen fyysisen läheisyyden aktiivista ylläpitoa.

Tämäkään ei tuntunut aiheuttavan naisessa mitään reaktiota. Miehen oli ajoittain vaikeaa tulkita oliko fyysinen läheisyys naiselle mukavaa vai ikävää.

Mies koki ajoittain syyllisyyttä siitä, ettei ollut enää seksuaalisesti aktiivinen, koska nainen vaikutti kuitenkin nauttivan seksistä, vaikkei ollut siihen aloitteellinen. Miehen mielestä alkoi kuitenkin olla nöyryyttävää olla aina aloitteen tekijä seksissä, eikä seksi loppujen lopuksi ollut miehelle enää lainkaan niin tärkeää, kuin se oli nuorelle miehelle ollut.

Ajoittain mies alkoi olla lyhyitä jaksoja täysin aloitteeton mihinkään fyysiseen läheisyyteen, mutta mies kuitenkin sortui aina muutaman päivän jälkeen oman läheisyyden kaipuunsa vuoksi rikkomaan aloitteettomuutensa.

Nyt on kuitenkin tapahtunut jotakin poikkeuksellista. Mies on pystynyt olemaan ilman fyysistä kontaktia kuukauden päivät ja hämmästelee omia tuntemuksiaan.

Mies tuntee päässeensä eroon läheisyyden kaipuustaan ko. naista kohtaan. Mies on alkanut ajatella itseään, tulevaisuuttaan ja onneaan, sekä haavettaan ikuisesta rakkaudesta, molemminpuolisesta sellaisesta.

Miehestä tuntuu, että tämäkin "rakkaus" on ollut vain yksipuolista...

No asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Nainen on selkeästi alkanut "oirehtia" tässä kuukauden hellyydettömässä jaksossa. Miehen mielestä nainen selkeästi kaipaa hellyyttä, mutta miehen mielessä on lähinnä katkeruus näistä vuosikymmenistä, jossa mies on kokenut samaa hellyyden kaipuuta, saamatta sitä ilman omaa aloitettaan.

Miehen mielestä naisen pitäisi nyt havaita miltä hänen oma käytöksensä tuntuu ja osata tehdä jotakin "rakentavaa", mikäli näkee suhteen jatkamisen arvoiseksi.

Miestä arveluttaa enää ainoastaan se, että onko hän voinut tulkita asiat jotenkin väärin, vai tekeekö hän pelkästään palveluksen itselleen ja naiselle, jos päättää tämän suhteen siihen johtopäätökseen, että rakkaus on korkeintaan yksipuolista.

Suhteesta on syntynyt lapsia.

Kuinka sinä kommentoisit tilannetta?