Miksi olette sinkkuja?

Haluan olla sinkku. Ainakin toistaiseksi.

Enn osaa naurattaa naista.

Miehet joista kiinnostun eivät kiinnostu minusta.

N24

Koska harrastan maksullista seksiä enkä usko että kumppani pitäisi tästä harrastuksesta. 

Tykkään paneskella ympäriinsä.

Olen ollut nuorena muutaman kerran parisuhteissa ja todennut, että se vaatii aivan liikaa toisen ihmisen huomioimista, asioista sopimista ja kompromisseja. Olen "It's my way or highway" -ihminen enkä siis lainkaan sopiva parisuhteeseen. Sinkkuuttani on kestänyt jo 27 vuotta. 

Ei ole löytynyt sitä oikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

en ole vapaaehtoisesti sinkku vaan syynä miesten karkottamiseen on uskomattoman ruma naama. miesten saamisessa ei myöskään auta se että tissit ovat onnettomat aa-kupit.

Ei tarvitse uskoa, muttei kaikki miehet halua seurustella tissien kanssa. Jos moni muu asia natsaa niin ei siin viitsi tisseistä valittamaan. Enkä kovin montaa vastenmielisen rumaa naista ole nähnyt, joten sekin on oma arviosi. Yhden sellaisen päästin menemään, ja kas kummaa meistä kahdesta, vain hänellä on perhettä.

Helppo tie on syyttää ulkonäköään, eikä epämiellyttävää ja hankalaa luonnetta.

Helppo on myös tehdä yleistyksiä tuntemattomista ihmisistä tietämättä näiden taustoja. Kyllä se ulkonäkö vaikuttaa niin, että jos se ulkokuori ei miellytä, niin ketään ei kiinnosta tutustua siihen mitä sisältä löytyy. Jännä muuten tuo sinun maininta luonteesta, kun tiedän useitakin fyysisesti kauniita mutta ikäväluonteisia ihmisiä, joilla seuraa riittää.

Useita kaatuneita parisuhteita takana ja seksikin lakannut kiinnostamasta. Nyt haluan elää yksin.

En tahdo kiihdyttää enkä viihdyttää.

Rimani on luultavasti liian korkealla. Arvostan omaa aikaani ja vapautta enkä tahdo luopua niistä ihan vaan sen takia, että olisin parisuhteessa. Tahdon normaalipainoisen seksikkään naisen, mutta olen itse kaljuuntuva hieman ylipainoinen kolmekymppinen mies.

En ole löytänyt ketään minulle sopivaa

Kukaan ei tykkää musta.

m36

Asun peräkylässä, täällä ei ole ketään minun ikäistäni.

En kelvannut nuorempana kenellekkään ja lopetin yrittämisen. Katkeruus ja viha ovat minulle ja näistä en tule ikinä luopumaan.

Olen jo kissojen orja. Enempää menojeni ja tekojeni kontrollia en kaipaa.

Koska en ole kohdannut ihmistä, joka olisi sopiva kumppani minulle ja jonka kanssa asiat etenisivät luontevasti jonkinlaiseen sitoutumiseen.

En oikeastaan edes ymmärrä, miten ihmiset alkaa seurustelemaan.

Minulle on ihmeellisempää miten joku EI ole sinkku kuin se, että on.

N28

En ole kovinkaan kiinnostunut seksistä ja olen sillä tavalla introvertti, että tarvitsen paljon omaa aikaa ja rauhaa.

Olen töissä aika naisvaltaisella alalla enkä tapaa harrastustenkaan parissa (etenkään nyt korona-aikana) juurikaan miehiä. Käyn normaalistikin aika harvakseltaan baareissa ja lähinnä vain kaveriporukan mukana, joten missä minä edes miehiä tapaisin.

Jos vastaan tulisi kuitenkin sattumalta joku mielestäni viehättävä, mukava, hauska ja fiksu mies, joka olisi myös viehättynyt minusta ja valmis hyväksymään omituisetkin puoleni, niin eipä minulla olisi mitään seurustelusuhdetta vastaan. En vain itse ole haku päällä, kun elämäni on oikein hyvää näinkin.

Eli hyvin todennäköisesti vietän ikäneitona seuraavatkin vuosikymmenet. Minun pitäisi itse aktivoitua huomattavasti, jos haluaisin tilanteeseen muutosta, mutta en tunne sellaiselle tarvetta.

Siihen on lukuisia syitä. En osaa tutustua miehiin ja toimia muutenkaan luontevasti. Minulla ei ole nuoruudesta mitään kokemuksia. En myöskään ole tavannut ketään, joka olisi tosissaan kiinnostunut minusta ja tällä hetkellä en edes tapaa uusia ihmisiä missään. Ujous ja epävarmuus estää  edes yrittämästä mitään. Huono itsetunto monista kokemuksistani johtuen ja oma ulkonäkö ei ainakaan  mitään plussaa tuo ja olen hyvin tavallinen jos sitäkään. En ole tavannut ketään jonka vuoksi olisin tahtonut yrittää rohkaistua ( jos nyt unohdetaan ne pari tyyppiä kaukaa vuosien takaa jolloin olin vielä tosi nuori).  Samalla viihdyn liikaakin yksin ja olen ainakin yrittänyt tottua siihen. Olen myös introvertti ja kaipaan omaa aikaa. Huonoon suhteeseen en tahtoisi ja sellaiseen missä huono olla. Se tekisi liikaa pahaa minulle ja en katselisi sellaista. Samalla haen ehkä jotain vähän erikoista ja outoa miestä, että tulisimme paremmin toimeen. En usko, että kaikkein kanssa onnistuisi yhtään. Voi olla, että minulle on hankalaa löytää sellainen outo mies jostain joka kestää minua ja ymmärtäisi jotenkin. Ja tämäkin mieluummin huonona puolena ja en ole korosta itseäni mitenkään. Tässähän näitä riittää.

Olen jäämässä sinkuksi pitkän avioliiton jälkeen (mies hakee eroa), isot lapsetkin on. Aina täälläkin saa lukea, miten eronneet äidit ovat ihan kuraa seurustelumielessä, joten enköhän minä saa olla puhtaalla omallatunnolla juuri niin sinkku kuin haluan ja vaikka lopun ikääni, jos haluan. Kukaan ei enää odota minulta mitään eikä voi vaatia. Vapaus odottaa!