Miehen aikuislapsi veli villitsee lapset
Mieheni veli on kohta nelikymppinen ja lapseton. Hän tulee meidän lastemme kanssa toimeen erittäin hyvin, jaksaa leikkiä heidän kanssaan ja 6- ja 9-vuotiaat lapsemme rakastavat häntä. Kuitenkin: kun hän tulee meille tai kun olemme mummolassa, hän alkaa yleensä villitä lapsia riehumaan. Varsinkin 6-vuotiaan käytös yleensä muuttuu hänen läsnäollessaan ja tuolloin 6-vuotias ei olekaan enää se suht rauhallinen 6-vuotias, vaan maassa pyörivä, kiljuva, mölisevä ja levoton 4-vuotiaan tasolla oleva lapsi. Samalla myös mieheni veli alkaa mölähdellä, juosta ja kiljua. Jos on vaikka lähdön aika ja pitäisi alkaa pukea, mieheni veli ei ollenkaan ymmärrä esim. kannustaa lapsia pukemisessa, vaan jatkaa samaa kiljahtelua, örähtelyä, mölähtelyä ja lasten jahtaamista. Aivan kuin meillä olisi joku kolmas alle 10-vuotias lapsi käymässä.
Mitä teidän mielestänne tällaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä. Mieheni joskus sanoo veljelleen, että lopeta jo. Minusta on jotenkin tosi noloa mennä sanomaan aikuiselle ihmiselle, että rauhoittuisi vähän. Toisaalta minua ärsyttää jo valmiiksi jos hän on tulossa käymään, koska en jaksaisi katsella sitä perseilyä ja sitä, että lapset eivät tottele ja aloittavat sen hulinan. En myöskään ole kovin mielellään menossa käymään mummolassa samaan aikaan, kun miehen veli on siellä. Huomaan että isovanhempiakin tämä touhu ärsyttää.
Toisaalta pitäisi varmaan olla onnellinen, että lapsilla on tuollainen hyvä aikuis(lapsi)ystävä, joka muistaa heidän synttärinsä, ostaa joululahjoja ja eritoten viitsii touhuta heidän kanssaan ja leikkiä. Toisaalta ärsyttää, kun miehen veli ei osaa ottaa huomioon että lasten kanssa touhuilu ei ole pelkästään leikkimistä, riehumista ja mölisemistä.
Pohdin vielä, että onko kyseessä se, että hän ei osaa ottaa vastuuta muustakaan: hän käy töissä hyvällä palkalla, mutta ahdistuu jos häneltä vaaditaan normaaleita asioita. Hänellä on ollut tyttökaveri jo yli 10 vuotta, mutta he eivät ole ilmeisesti edelleenkään muuttamassa yhteen tai hankkimassa lapsia. Hän vain elelee, mutta ei ilmeisesti oikein osaa ottaa vastuuta mistään.
Mitä teidän mielestänne pitäisi tehdä? Pitäisikö minun tai mieheni sanoa asiasta? Miten tuosta voi sanoa loukkaamatta?
Kommentit (46)
Olla tyytyväinen, että lapsilla on tuollainen läheinen. Monilla lapsilla ei ole ketään villitsijää vaan sukulaisissakin pitää istua hiljaa kädet ristissä kun etenkään vanhemmat sukulaiset eivät jaksa pikkulapsia. Antaa lasten olla lapsia. Kyllä se aika vielä tulee kun eivät enää tee tuota.
Jos käy töissä hyvällä palkalla, niin töistä näyttää ottavan vastuuta. Kaikkien ei ole pakko mennä naimisiin tai tehdä lapsia.
Antaa riehua, anoppi komentakoon poikaansa, jos häiritsee 🙄
Kuvittelisin että itse kyllä vetäisin rajoja omien lasten suhteen. Lapsettomalla voi toki olla vaikea hahmottaa, että MITEN niiden lasten kanssa sitten muuten ollaan, tähän voi ohjata ja opastaa. Itselläkin naispuolinen kaveri aina haki aikanaan kavereiden lasten ns suosiota olemalla ihan älytön villihörhö, niin koitapa siinä sitten kahvipöydässä olla porukalla, kun toinen ANTAA muiden muksujen tehdä mitä vaan, mm nuolla naamaansa tai tunkea omenaa tukkaansa jns *eye roll*
Muista kuitenkin asiallinen palaute, posiitivstakin. ihanaa että lasten kanssa tuutte toimeen, mutta ei tarvitsisi ihan kokonajan riehua, näissä tilanteissa
(vaikka se pukeminen) voi tehdä x ja y, ja sitten vaikka ulkona jatkaa :D ja että aikuinenkin, vaikka riehuja-roolia on vetänyt, voi sanoa että nyt ei jaksa, voi lukea tai piirtää tms, olla vaan. Ettei oo yhden miehen sirkus meneillään kokokyläilyä
Muuten ihan fiksu kirjoitus, mutta tähän kosahti:
Pohdin vielä, että onko kyseessä se, että hän ei osaa ottaa vastuuta muustakaan: hän käy töissä hyvällä palkalla, mutta ahdistuu jos häneltä vaaditaan normaaleita asioita. Hänellä on ollut tyttökaveri jo yli 10 vuotta, mutta he eivät ole ilmeisesti edelleenkään muuttamassa yhteen tai hankkimassa lapsia. Hän vain elelee, mutta ei ilmeisesti oikein osaa ottaa vastuuta mistään.
Kuten kolmonen jo totesikin, ottaahan hän vastuuta, jos on päässyt hyville palkoille. Alle nelikymppinen vuonna 2020 harvoin on pärjännyt ja edennyt enää pelkällä "vähän sinne päin" -peukalonpyörittelyllä.
Kummasti muutenkin vedetään yhtäläisyysviivoja yhteenmuuton & perheenlisäyksen ja kunnollisuuden välille. "Normaalit asiat" voi AP ihan suosiolla tunkea hanuriinsa. :D
Mä niin pystyn samaistumaan tuohon kahvipöytään, missä yksi antaa tunkea omenaa tukkaan ja myös lasten äidin fiiliksiin siinä kahvipöydässä :D t: AP
Joo, siis minulle on ihan se ja sama loppupeleissä haluaako hän tehdä lapsia, enkä kyseenalaista hänen kunnollisuuttaan. Hän on luotettava ja kunnollinen mies. Silti olen monessa tilanteessa miettinyt, että hän vain "elelee", mutta vähän kuin pelkäisi vastuunottoa. En myöskään oleta että kaikki haluavat lapsia, se on ihan jokaisen oma valinta. Itse halusin ja tiedän, että he rikastuttavat omaa elämääni. Se mitä muut haluavat, on heidän valintansa. t: AP
Vierailija kirjoitti:
Muuten ihan fiksu kirjoitus, mutta tähän kosahti:
Pohdin vielä, että onko kyseessä se, että hän ei osaa ottaa vastuuta muustakaan: hän käy töissä hyvällä palkalla, mutta ahdistuu jos häneltä vaaditaan normaaleita asioita. Hänellä on ollut tyttökaveri jo yli 10 vuotta, mutta he eivät ole ilmeisesti edelleenkään muuttamassa yhteen tai hankkimassa lapsia. Hän vain elelee, mutta ei ilmeisesti oikein osaa ottaa vastuuta mistään.
Kuten kolmonen jo totesikin, ottaahan hän vastuuta, jos on päässyt hyville palkoille. Alle nelikymppinen vuonna 2020 harvoin on pärjännyt ja edennyt enää pelkällä "vähän sinne päin" -peukalonpyörittelyllä.
Kummasti muutenkin vedetään yhtäläisyysviivoja yhteenmuuton & perheenlisäyksen ja kunnollisuuden välille. "Normaalit asiat" voi AP ihan suosiolla tunkea hanuriinsa. :D
Mistä normaalista vaatimuksesta veli on ahdistunut? Kuka on vaatimuksen esittänyt?
Useimmat ihmiset ahdistuvat, kun joku sukulainen esittää vaatimuksia asioista, jotka eivät hänelle kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Joo, siis minulle on ihan se ja sama loppupeleissä haluaako hän tehdä lapsia, enkä kyseenalaista hänen kunnollisuuttaan. Hän on luotettava ja kunnollinen mies. Silti olen monessa tilanteessa miettinyt, että hän vain "elelee", mutta vähän kuin pelkäisi vastuunottoa. En myöskään oleta että kaikki haluavat lapsia, se on ihan jokaisen oma valinta. Itse halusin ja tiedän, että he rikastuttavat omaa elämääni. Se mitä muut haluavat, on heidän valintansa. t: AP
Vierailija kirjoitti:
Muuten ihan fiksu kirjoitus, mutta tähän kosahti:
Pohdin vielä, että onko kyseessä se, että hän ei osaa ottaa vastuuta muustakaan: hän käy töissä hyvällä palkalla, mutta ahdistuu jos häneltä vaaditaan normaaleita asioita. Hänellä on ollut tyttökaveri jo yli 10 vuotta, mutta he eivät ole ilmeisesti edelleenkään muuttamassa yhteen tai hankkimassa lapsia. Hän vain elelee, mutta ei ilmeisesti oikein osaa ottaa vastuuta mistään.
Kuten kolmonen jo totesikin, ottaahan hän vastuuta, jos on päässyt hyville palkoille. Alle nelikymppinen vuonna 2020 harvoin on pärjännyt ja edennyt enää pelkällä "vähän sinne päin" -peukalonpyörittelyllä.
Kummasti muutenkin vedetään yhtäläisyysviivoja yhteenmuuton & perheenlisäyksen ja kunnollisuuden välille. "Normaalit asiat" voi AP ihan suosiolla tunkea hanuriinsa. :D
Edelleen: eikö töissä vastuunotto riitä? Tai se arkinen vastuu, että laskut tulee maksettua ajallaan, kämppä pysyy siistinä, ja joten kuten muistaa sukulaisten merkkipäivät? Ylevöittääkö lapsista otettu vastuu ihmisen "pelkästä elelystä"?
Mikä on elelyn ja elämisen ero? Veli elää toisin kuin ap, sekö on "elelyä".
Itselläni oli vähän vastaavanlaisia kokemuksia yhden tuttavan kanssa, kun omat lapseni olivat saman ikäisiä kuin AP:lla. Oma suositukseni on: pure hammasta ja koeta kestää. Lapset kasvaa äkkiä sen verran isommiksi, että eivät enää lähde hölmöilemään. Yritä nähdä positiivinen puoli: lapsilla on joku, joka jaksaa heidän kanssaan värkätä. Myöhemmin helpottaa :)
Meillä on vähän samanlainen ongelma, mutta kyseessä on miehen sisko.
On ihan tervettä ja järkevää, että lapset ja aikuiset osaavat välillä hullutella ja heittäytyä.
Epänormaalimpaa on melkein se, että kuusivuotias istuu näkymättömänä jossain pöydän nurkassa.
Anna niiden riehua ja rellestää. Meilläkin lasten setä villitsee aina lapset ja pelkkä tieto kylään tulemisesta saa jo lapset hyppimään.
Ei se ole meiltä pois. Tuskin 10vuoden päästä lapsista on enää riehumis seuraa sedälleen.
Ymmärrän ap:ta koska onhan se varmasti ärsyttävää että kun on vuosikausia taottu lasten päähän jotain että "iltaisin ei huudeta", "autotielle ei juosta" tai "jälkkäriä vasta ruoan jälkeen" ja sitten tulee joku läheinen ja vesittää pyrkimykset. Ap:n tapauksessa kyse ei onneksi ollut lapsille vaarallisista asioista (kuten vaikkapa allergian huomiotta jättäminen tms) mutta silti siinä määrin samaa ajatusta että ohitetaan vanhempien auktoriteetti ja annetaan lapsille sivuvasemmalta lupa olla tuhmia.
Sen sijaan en itse katkoisi mitään välejä tuohon veljeen, sillä hän on lapsille tärkeä hahmo. Voi myös olla että lapsille on vapauttavaa saada joskus leikitellä aikuisen seurassa, mikäli semmoisesta huomiosta on välillä pula. Kannattaisi siis lähestyä tilannetta varovaisesti, ja vaikka kuten joku ketjussa jo sanoikin "lempeillä esimerkeillä" kuten että jatketaan riehumista vasta pukeutumisen jälkeen tms.
Vierailija kirjoitti:
Veli Porvoosta.
Veli Puolikuu
Minä olen tuollainen "veli", ja todella toivoisin, että vanhemmat pitäisivät vähän paremmin jöötä kummilapsilleni. Lapset kirjaimellisesti roikkuvat minussa eikä mistään aikuisten kesken käytävästä keskustelusta tule mitään, kun lapset keskeyttävät n. 5 sekunnin välein. Olen todennut, että on parempi olla sitten lasten seurassa ja puuhata heidän asioitaan, sillä sitä ei keskeytetä jatkuvalla syötöllä. Lapset ovat oikein mukavia, mutta erittäin uuvuttavaa seuraa. Usein yritän etukäteen keksiä tekosyitä miksi en ehtisi tätä perhettä tavata, vaikka sitten yhdessä ollessa onkin yleensä ihan kivaa. Omia lapsia minulla ei ole eikä tule.
M39
Äh, huumorilla. "Hei lapset, Matti-setä mukaanlukien, nyt olisi aika rauhoittua kun pitäisi alkaa pukemaan ja lähtemään" Ja kun Matti-setä jatkaa ölinää, sanot lempeästi että "Matti, enkös minä just sanonut..." Puhut Matille kuin lapselle, ehkä Matti siitä tajuaa, tai sit ei.
Ap rajoitatteko itse lapsianne vai annatteko heidän vapaasti roikkua sedän kimpussa. Muiden lasten komentamiseen ja menkää pois/en jaksa enää leikkiä on yllättävä kynnys vieraalla itsellään.
Lopulta tilanne eskaloituu riehunnaksi. Se ei välttämättä ole sedän syy.
Kuten tuossa viestissä 17
-ohis
Jos miehen veli itsekin tykkää tuollaisesta raisusta leikistä sen lisäksi, että lapset tykkäävät, ehkä tuo on lapsille hyväksi. Kuten joku jo sanoi, lapsille tekee hyvää heittäytyä ja riehua joskus. Ehkä voisitte ohjata heidät pihalle leikkimään ja riehumaan?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Veli Porvoosta.