**Esikoista yrittämässä jo pidemmän aikaa**

[quote author="kimallus-84" time="21.07.2014 klo 17:03"]

Asistente1escolar: Ei noihin digiovistesteihin mun tietääkseni saa mistään niitä pelkkiä lisätikkuja ostaa. Pitää ostaa koko setti. Kertokaa ihmeessä joku jos jostain saa pelkkiä liuskoja ostaa..?! Käsittääkseni siinä testilaitteessa ei edes riitä virta kuin niihin 7-10 puikkoon jotka setin mukana tulee.. Mammaksi:n sivuilla ei ollut myynnissä ollenkaan tota digitaalista ovistestiä ja tässä nää mitä ite nyt äkkiseltään löysin:

http://www.raskauskeiju.fi/clearblue_digital_ovulaatiotesti_7_kpl

https://www.kotitesti.fi/tuote/clearblue-digital-ovulaatiotesti-10kpl/00555/

Eli noissa molemmissa on siis mukana myös tuo itse puikkolaite. Kotitesti:n sivuilta just ite viime viikolla tilasin ton alehintaisen setin missä on normaalin 7 puikon sijaan mukana 10 puikkoa! Tuli muuten tänään postissa! ;) Näköjään tuolla Raskauskeijussa on nyt myöskin sama 10 puikon tarjous samaan hintaan :) Yleensähän noissa on vaan se 7 puikkoa mukana..

[/quote]

http://www.raskauskeiju.fi/clearblue_ovulaatiotesti_20kpl_monitoripuikko Ne lisäpuikot oli näköjään hedelmällisyysmonitoriin. Luulin ,että olivat tähän http://www.raskauskeiju.fi/clearblue_digital_ovulaatiotesti_20_kpl_sstpakkaus

Huomenna on onneksi neuvolaan gynelle aika, josko siihen asti hengissä täällä pysyn niin hyvä on :/ Ei kyllä jos toi ei ala vuoto rauhottumaan ennen nukkumaan menoa, on varmaan lähdettävä käymään jossain päivystyksessä. Tosin sen tietää et ne laittaa pian lanssiin ja tayssiin :(

Asistente ihana, että joku tajuaa :) ei se mies suoraan ole sanonut että ero tulee, mutta jos sanoo että ei halua erota vielä, niin sama hommahan se on. Sanoo mulle, että elämä ilman lapsia on niin tyhjää… Siis mitä ihan kuin mä olisin valinnut tämän elämän ja valinnut lapsettomuuden. Kyllä mä tiedän että elämä ilman lapsia on varmasti vähän tyhjää. Ärsyttää vaan kun se on muuttanut mielensä asiasta. Tästä kuitenkin keskusteltiin. Ei se tainnut oikeasti uskoa, ettei meille lapsia siunaannu. Tajuun niin sun innostuksen tosta salista, koska mäkin löysin 2 vuotta sitten täydellisen salin. 39e kuussa ja hinta ei tule koskaan nousemaan. Muilla jo noussut kahteen otteeseen, mutta mä saan ”ikuisesti” tolla hinnalla. Suotta pelkäät lapsettomuushoitoja. Jos se on vastoin sun uskomuksia, kuten että lapsia ei ole tarkoitettu koeputkihedelmöitettäväksi niin sitten on eri asia. Mutta jos pelkäät jotain muuta, pistoksia yms. ihan suotta. Mäkin ajattelin, että musta tuntuisi varmaan ihan kamalalta kun on hoidoissa, mutta ei. Musta tuntuu itse asiassa paremmmalta kuin aiemmin, koska nyt tehdään sitten kaikki että vauva tulisi. Ennen oli ihan yksin ja tiesi ettei tuu raskautumaan kuitenkaan. Kyllä mä suo rohkasen suuresti hakeutumaan lääkäriin, koska se voi olla tosi pienestä kiinni. Kuten ovulaatio tarttee vähän jelppiä joka onnistuu vaivaisella 10 tabletilla kuussa. Jos asut pk-seudulla niin voin vinkata kyllä täydellistä klinikkaa! Ja jos et mene hoitoihin niin mietit kuitenkin aina, mitä jos se olisikin onnistunut sitä kautta. Et takuulla tule katumaan kun pitelet omaa vauvaa sylissäsi. Kirjotan muuten tätä töissä yleensä sähköpostin kautta ja pistän kännyllä menemään sivulle. Meinasipa äskön lähteä tämä viesti mun esimiehelle. Ei perkele nyt pitää skarpata :D

Hummingbirdy: Joo kyllä se pelko on just sinne klinikalle menoa. Pelottaa vaan, että mitä sanoo painosta ym. En ymmärrä, että kuinka olen tässä 1kk aikana ehtinyt kelailla asioita liikaa. Ajattelen aina itse, että otan asian vaan ihan rennosti ja asiat ovat, että joko lapsia saa tai ei saa, mutta kyllä sitä vauvaa niin paljon kuitenkin toivoo. Onhan se tosi hienoa, että kahden ihmisen geenit yhdistyvät ja yhden näköisyyttä löytyy ties kenen kanssa. Joskus on hassua, kun jossain sukujuhlassa joku täysin vieras ihminen tulee sanomaan, että "sussa löytyy vähän samaa näköä iso iso mummun kanssa". Ja itsekin huomaa kuinka välillä on ihan oman isänsä näköinen ja taas jos äidin kanssa katsoo peiliin, niin näkee kuinka saman näköinen on vaikka muuten ollaan ihan eri näköiset.

Ja tosiaan varmasti on joku munasolu- ongelma. Koska kuitenkin mulla ollut aina menkat. Muistan kun joskus 13- 17v mulla oli tosi epäsäännölliset menkat ja ennen kun menin sitten hirsutismin takia lääkäriin, niin kierto oli tasan 32- 35pv. En muista enää tarkalleen ja pillereiden jälkeen aina kun pidin taukoja, niin mulla oli tasan 28pv kierto. Nyt ollut aikalailla samalla tavalla. Paitsi, että kerran venyi 35pv ja nyt oli n.30pv. Nyt oon niin hyvin unohtanut koko lapsenteon lomalla, että en edes tiedä mikä kp tänään on :D Ovulaatiopäivät merkkasin kalenteriin, kun satuin olemaan kotona. Pian ne menkat pitäisi kuitenkin alkaa.

Mä oon Helsingistä kotoisin, mutta muutaman maalla asumisvuoden jälkeen muutin Tampereelle ja löysin mieheni <3 Kokeillaan nyt aluksi ihan TAYSsin hormoniklinikkaa. Aika hassua, kun yliopistoalueella on muutama yksityinen lapsettomuusklinikka. Juuri se Ovumiakin, missä miehen simpat tutkitaan. Siellä otetaan kaikki labrakokeet ja en tiedä olisko inseminaatiokin siellä.

Jippii.

Nyt on laskujen mukaan ekasta ovulaatiopäivästä 14pv ja mulla on selkeitä menkkaoireita (joita oli ennen lapsentekoa) :D Jippii! Eli alkaakohan keho olla vihdoin normaalitilassa. Voiko olla mahdollista, että vuoden päivät siihen meni? Mutta aika hirveitä myrkkyjä ne minipilleritkin sitten.

Moi kaikki,

Täällä vielä yksi uusi vauvaa kovasti toivova tyttönen. Olen 26-vuotias, mieheni 28-vuotias. Lopetin pillerit tämän vuoden helmikuussa. Kiertojen pituus vaihteli aluksi kovasti, alussa vaan pitenivät jatkuvasti. Olen jo luoteeltani tällainen "kaikki mulle heti" -tyyppi, ja vaikka tässä yritystä ei ole edes sitä vuotta vielä takana, niin helppoa ei ole ollut. Kävin muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen yksityisellä ihan vaan selvittämässä noin pintapuolisesti, että kaikki on hyvin. Ultrattiin ja lääkäri sanoi, että hedelmällisempää naista saa hakea :) Käynnin jälkeen olin todella onnellinen, että varasin tuon ajan, heti tuli parempi olo, kun tiesi, että kaikki pitäisi olla ok. Lääkäri näki, että ovulaatio oli muutaman päivän sisään tulossa, paksu limakalvo ja muutenkin kaikki ok. Rauhoitteli kovasti ja sanoi, että ensi vuoden alussa uudestaan näytille, jos ei siihen mennessä mitään tapahdu.

No heti tuon käynnin jälkeen plussa! Olin toisaalta onneni kukkuloilla, mutta toisaalta en uskaltanut iloita yhtään. Keskenhän se sitten meni, viikkoja oli 6 :( Olin jo varannut ajan varhaisultraan, mutta noin viikko ennen sovittua aikaa alkoi hirveät vatsakivut ja runsas vuoto. Heti kyllä arvasin mistä oli kyse... Varhaisultraan varaamani aika muutettiin "tavalliseksi" lääkäriajaksi, tarkistettiin että kohtu on tyhjä ja olihan se. Itku tulee vieläkin, kun tätä kirjoittaa. Keskenmenon jälkeen juuri ensimmäiset menkat nyt loppumassa, ovista alan siis kohta tikuttaa.

Tästä ketjusta on kyllä ollut todella paljon apua :) Tietysti olen pahoillani teidän kaikkien puolesta, mutta tuntuu hyvältä tietää, etten ole ainoa, jolle on näin käynyt. Onnea ihan hirveästi teille, jotka olette nyt plussanneet, toivon todella, että vauvat pysyvät teillä kaikilla mukana :)

Omaa fiilistä ei ainakaan auttanut parhaan kaverin vauvauutiset....

Tervetuloa Kukkaistyttö88! Mä en voi edes kuvitella miten kamalaa on keskenmeno :'( Sekin on jo kamalaa, kun kuvittelee, että nyt tärppää tai sitten ollut kemiallinenraskaus ym :(

Mun oli pakko ostaa eilen RFSUn liuskaraskaustestejä, kun menkat TAAS myöhässä tai sitten mun kierto on vaan pidentynyt. Mutta äkkiseltään laskettuna mulla oli tänään 14vrk ovulaatiosta. Joopa joo! Miksi tunteet käskee uskomaan, että raskautuis nyt yhtäkkiä luomusti, mutta järki taas toitottaa, että odotapa nyt vaan lääkäriaikaa. TAIDAN OLLA SEKOOMASSA :P

Moikka kaikille!

Kyllä tätä ketjua on "mukava" lukea, tuntuu että kaikki ajatukset on sallittuja..Ja näköjään monilla ne vaihtelee aikalailla laidasta laitaan! :) Ei ole helppoa tää lapsen tekeminen. 

Itsellä alkoi taas uusi kierto, kierto kesti vain 25päivää. En tiedä onko se jo liian vähän..? 

Voin kans vaan kuvitella miten pahalta keskenmeno tuntuu kun ensin yrittämistäkin niin kauan takana .. Se ilo ja onni vaihtuu niin äkkiä :(

Tsempit kaikille !!!!  

Tasan vuosi siitä kun tein posiitivisen raskaustestin yli 10 vuoden odottamisen jälkeen. Ja silti mulla ei ole lasta. Mä oon niin vihainen tänään. Niin kipeä. Niin surullinen. MIKSI MUN LAPSI OTETTIIN MULTA POIS?? Miksen mä kykene saamaan lapsia??? Miksi mun annettiin hetken luulla, että musta tulisi vihdoin äiti?? Ja sitten se on vain ... elinkelvoton, olemassa olematon... Ja ymmärtääkö tuo mies mitä mä suren?? Se sanoo, että mä kuljen kuulemma selkä tulevaisuuteen ja katson menneisyyteen... no vittu pitäskö tässä unohtaa kokonaan että mullle annettiin hetki onnea, toivoa.. ja sitten se revittiin julmasti pois??? Mitä tuo MISTÄÄN ymmärtää, sille tää on ensimmäinen kerta elämässä kun lasta yrittää saada... mulle tää on jo 4. Ja tulosta ei tule. 

Mua ei lohduta yhtään se, että syyskuussa on se aika sinne hormonipolille. Mitä ne muka voi enää tehdä mulle?? Mä olen ollut ilman ehkäisyä 13 vuotta ja melkein 7 kuukautta. Ja raskauksia tuo yksi viime elokuulta. Joka ei sitten edes ollut kehityskelvollinen raskaus. Mun munasolut on RIKKI. Mä olen rikki. Mun keho toimii aikalailla kuin kello, mutta jokin mussa on silti niin pielessä ettei musta koskaan tule äitiä.

Ihan hirveä olo. Mitä järkeä mun elämällä on, jos mä en kykene saamaan lasta? Mä en ole mitään halunnut niin paljoa, kuin saada lapsen. 5- vuotiaana mä halusin ainakin 18 lasta. Ja vuosi vuodelta olen antanut "pois" yhden.. nyt mulle riittäisi "EDES SE YKSI". 

Mä oon varmaan tehnyt elämässäni jotain niin pahaa, ettei mulle siksi anneta lasta.

Mä en tiedä, miten mä oikeesti jaksan tätä kohta enää? Paljon helpompaa olisi vain mennä ja poistattaa kaikki tuolta alhaalta, ei olisi sitten enää sitä varjotoivoa... oikeaa toivoa en usko olevan enää olemassakaan. Ja pitäs vaan erota tuon miehen kanssa, niin se saisi edes mahdollisuuden omaan lapseen.. kai se jättää mut jokatapauksessa joskus... 

Anteeksi tämä omanapainen valitus. On vaan ihan helvetin huono päivä.

Weebee kp ihansama ja yk mitäväliä enää!

Weebee: On sulla raskas kohtalo :'( Mä muistelisin lukeneeni, että ollaan lähes saman ikäisiä, itse oon -81. Nyt koen olevani onnekas, että vasta näin vanhana löysin miehen jonka kanssa voisin saada lapsen. Itselläni oli vauvakuume joskus teini-iässä ja 25- 30v koitin löytää sitä oikeaa huonolla menestyksellä. Tosin sain jo 19v:na tuomion, että turha yrittääkään saada lapsia. Mutta joo, sitten 27- 28v sain uuden "tuomion", että voi onnistua alle 30v lapsen saaminen. Mutta vasta 31v alkoi yrittäminen... Itsellä usein myös tuo fiilis, että haluaisin päästää miehestä irti, että voi toisen kanssa löytää onnen. Mut eipä tuo tuosta ainakaan vielä ole kaikonnut. Välillä tuntuu, että olis helpotus erota, mutta sitten on myös paljon hyvää elää parisuhteesta. Aikuisiästä 10v asuin yksin ja opin olemaan yksin onnellinen <3

Olen lueskellut tätä ketjua paljon viime aikoina, mutta vasta nyt jaksoin itse rekisteröityä. Ikää minulla on 32 v. ja miehellä vähän enemmän. Meillä on diagnoosina selittämätön lapsettomuus ja yritystä takana nyt 2,5 vuotta. Hoidot on vasta aloitettu ja eka epäonnistunut inssi sai mut nyt aktivoitumaan tällä sivustolla. Paljon pettymyksiä, epätoivoa, stressiä, katkeruutta ja surua on mahtunut erityisesti viimeiseen puoleen vuoteen. Kirjoittelisin mielelläni lisää tuolla Haikara hakoteillä -ryhmässä, vähän privaatimmin. 

Weebee: Olen niin pahoillani :(

 weebee :/ mäkin oon niin pahoillani. Kyllä elämä potkii päähän nyt ihan reilusti :(

Tulin ilmoittamaan vain nopeasti, että vituiksihan sekin meni. En tule saamaan lapsia nyt enkä koskaan :( Välivuoto alkoi taas tasan viikko ovulaatiosta. Eli ei onnistu lapsenteko multa. En tiiä mitä mulle enää voi tehdä. Mitään ei ole enää tehtävissä, kaikki keinot on kokeiltu ja vuodan silti. Olen aika maassa nyt.

Hummingbirdy: Mä olen niin pahoillani myös sun puolesta :( :(

Oho, kylläpä plussia on tupsahatanut monelle. Paljon, paljon onnea! Upeeta!

Täällä alkoi taas uusi kierto ja muutama kyynelhän siitä seurasi. En jaksa enää tätä elämää kahden viikon etapeissa. Yritetään, jännitetään, petytään, odotetaan ja taas sama uudelleen kohta puolentoista vuoden ajan. Lapsettomuus on koko ajan mielessä. En ole pystynyt rauhoittumaan loman aikana kun jokainen vapaa minuutti menee lapsettomuutta ja tulevaisuutta pohtiessa. Olen väsynyt tähän. Olen muutoksen tarpeessa.

LILY77: Juuri eilen sanoin samaa miehelle. Yritystä, odotusta, jännitystä, pettymystä... Aika menee niin hitaasti, kaikki odotus kohdistuu siihen plussa odottamiseen ja joka kerta sama pettymys, usko alkaa mennä...

Torstaina alan itse tikuttaa ovista, joka pitäisi viikonloppuna olla edellisen kierron mukaan laskettuna.

Mitä muille kuuluu?

Miten Lumiruusukon loppuilta/yö sujui :/ ?

Mä laitoin myös sinne Haikara hakoteillä-ryhmään liittymispyynnön. Nyt pitäisi repiä puhtia, on niin paljon tekemistä loppuviikolle, mutta ilmeisesti tuo tuplattu metformiini nyt aiheuttaa (onneksi suht lievää) pahoinvointia ja ihan järkkyä väsymystä. Aloittaessa sivuvaikutukset lieveni n viikossa, joten eiköhän tääkin tästä asetu pian...

Hei pitkästä aikaa! Ja superpaljon onnea plussille! Ja supervirtuaalihalit niille, joilla plussa vielä antaa odotuttaa. Kyllä se sieltä tulee, pakko uskoa!

Mä kävin aukiolotutkimuksessa alkukesästä, ja oma kokemus oli hyvin kivuton. Lähinnä se oli sellaista epämiellyttävää juilintaa, mutta varsinaista kipua ei ollut missään vaiheessa. Ilmeisesti kipua voi kuitenkin olla enemmän sillon, jos putket on tukossa.

Kesälomalla tuli tavattua monia viimeisillään raskaana olevia äitejä, tuoreita äitejä ja suloisia vauvoja. Kyllä voin minäkin rehellisesti sanoa, että kirpaisee joka kerta, vaikka sitä yrittääkin pitää tunteensa kurissa. Muiden on vaikea ymmärtää, millaista elämää tämä "kiertolaisuus" on, tuntuu että joka kerran tipahtaa aina vähän korkeammalta (tai syvemmälle, ihan miten vaan). Mulle vertaistuesta on kuitenkin suuri apu, toivottavasti muillekin.

Nyt tulee vähän (tai paljon) omaa vuodatusta:

Aukiolotutkimuksen yhteydessä lääkäri sanoi, että voidaan soittaa jo heti seuraavasta kierrosta polille ensimmäistä inseminaatiota varten. Se meni kuitenkin ohi, koska ajoitus oli luonnollisesti aivan keturallaan (juhannus). Kesälomalla alkoi uusi kierto, mutta kun soitin polille, sanoivat vain, ettei täällä ole lääkäreitä, soita uudestaan ensi kuussa. Huoh. Itkuhan siinä tietysti tuli: miksi käskettiin soittaa, jos poli on kesätauolla? Taas siirryttiin kuukaudella eteenpäin. Tämä prosessi on kyllä jäätävän hidas.

Ajateltiin sitten kuitenkin yrittää luomuna, ja aloinkin tikuttaa viikonloppuna. Ihmettelin, kun jo kp10 tuli vahva plussa. Jossain mielenhäiriössä tein sitten myös raskaustestin.. enkä ymmärrä yhtään. PregCheckiin tuli yhtä vahvat viivat, ja paniikissa heti perään tehtyy Clearbluen digiin raskaana 2-3 viikkoa. Ilmeisesti ne viimeiset kuukautiset eivät sitten olleetkaan kuukautiset.

Tämä on nyt kolmas kerta, kun saan plussaa testeihin. Aiemmat kerrat ovat olleet kemiallisia (toinen meni ehkä varhaisen keskenmenon puolelle). Olen aivan hermona, ja myös aivan varma siitä, että a) näin väärin b) testit on virheellisiä c) kohta alkaa vuoto. Oireita ei oikeastaan ole, ja työpäivät kuluvat kynsiä järsiessä. Miten ihmeessä tässä pystyy rauhoittumaan ja keskittymään arkeen?! Teen huomenna tai torstaina vielä yhden digitestin, ja jos se näyttää silloin viikkoja 3+, täytynee soittaa polille.

JULES: Mä niin pidän täällä peukkuja! Käy sitten heti kertomassa miten asiat etenee!

Jules: Uskotaan, että vauva pysyy matkassa loppuun asti. Paljon tarrasukkia.

ON: Äsken tippui postiluukusta kirjekuori miehen nimellä. Olisko simppatutkimuksen tulos? On taas jännitystä iltaan asti. Toivottavasti ei käy yhtä nolosti, kun 3vk sitten, että olis hammaslääkäri kutsu :D Jännittää miehen puolesta ihan sikana. Tiedän, että pelkää olevansa hedelmätön.