Lue keskustelun säännöt.
Vuodeosastoje potilaat on heitteillä- mitä hoitajat tekee?
14.03.2014 |
4hlö huone, omahoitajasysteemi (24 potilasta,ainakin 5 hoitajaa). Yksi kivulias liikuntakyvytön, yksi lähes suoraa huutoa huutava levoton sänkypotilas, yksi muistamaton haahuilija ja yksi joka kärrätään aamulla päiväsaliin.
4h aikana, heti aamupesujen jälkeen huoneeseen tuotiin ruokatarjottimet ja haettiin ne pois, muuten ei käynyt _ketään_ edes ovella kurkkaamassa. Uskomatonta.
Ihan rauhassa olisi saanut kuolla/pudota sängystä/tukehtua oksennukseen/mitä vaan.
Missä hoitajat oikein päivänsä viettää?
Kommentit (151)
Siitä minä olen oikeasti tyytyväinen, että laitospaikkoja karsitaan. Saa omaiset hoitaa sen jälkeen vanhempiaan paremmin, kuin vanhainkodeilla paskat hoitajat.
Vihdoin vanhukset saavat laadukasta hoitoa, kun omaiset voivat vastata hänen tarpeisiinsa, eikä vanhusta panna kiusattavaksi paskojen hoitajien vaivaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 16:29"]
Hei haloo, en ole ketään haukkunut vaan ihmetellyt. Mutta kun mitään oikeita syitä ei löydy niin onko oletettava että nämä sarkastiset vastaukset ovat sittenkin se totuus? Onhan siellä kilkutin että saa hoitajan avuksi jos tarvetta on. Omaiset saisi käydä useemmin katsomassa mummoja ja pappoja laitoksissa. Ulkoiluttaa ja syöttää. Hoitajilla on kädet täynnä työtä. On raporttien tekoa , palaveria jne.
Jos potilaita on 24 ja hoitajia 5, neljän tunnin aikana kys.huoneen neljään potilaaseen käytettiin n.10min NELJÄSSÄ TUNNISSA niin kyllä joku mättää. Mikä, se ei ole tässä ketjussa selvinnyt. Hoitajat oli kyllä ystävällisiä tarjottimia tuodessaan ja hakiessaan, käytöstä en siis moiti, mutta missä ne oli sen muun ajan?
Kyseessä oli vuodeosasto nimenomaan ja minulla kuoleva omainen, ei ole minun homma varsinkaan muita siellä hoitaa.
Vaikka kyllä heitä auttelinkin ja jutustelin tilanteen rauhoittamiseksi. Siis huudon ja toisten siihen ärsyyntymisen.
[/quote]
Itse juuri 20 vuotta täyttäneenä joduin jalan murtumisen takia viettämään ensin 2,5 viikkoa sairaalassa (leikattiin 2 kertaa) ja sen jälkeen viikon kuntoutuksessa.
Lääkettä/apua ei saanut vaikka hälytysnappia painoi. Mulla oli ihan kamalat kouristukset vatsassa (olisiko olleet vahvat lääkkeet syynä?) eikä siltikään saanut edes sitä Panadolia. Sitten kun suostuttiin särkylääkettä antamaan, toivat Buranaa joka ei tehoa.
Kolmella kerralla toivat väärät lääkkeet. Ensimmäisellä kerralla otin mukisematta, mutta seuraavilla kerroilla selvisi että lääkitykseni oli ihan eri mitä tarjosivat. Usein unohdettiin tuoda nukahtamislääke (jota olin käyttänyt jo vuoden ennen sairaalaan joutumista) ja välillä jäi antamatta myös särkylääkkeet...
Pystyin toimimaan itse vessassa, mutta tarvitsin sen kävelytukihärvelin päästäkseni sinne. Huoneessa tukea ei saanut säilyttää, joten hoitaja oli kutsuttava aina jos halusin liikkua jonnekin. Ehdoton kielto oli etten saa nousta sängystä ilman hoitajan apua. Odottelin 2 tuntia ihan järjettömässä kusihädässä kunnes päätin laskea housuun.
Sen jälkeen tarjosivat alusastiaa ja olettivat että kusen siihen niin että verhot olivat auki ja suora näköyhteys vastapäiseen sänkyyn. Pyysin sulkemaan verhot ja se tapahtuikin narinan ja kitinän kanssa.
Mulla alkoi myös kuukautiset sinä aikana kun oli ehdoton kielto liikkua mihinkään (leikkausten välillä). Siteen vaihtamiseen sain apua kerran päivässä eikä mitään puhetta että joku auttaisi esimerkiksi pesemään värkkini kun en siihen itse pystynyt ilman apua... Tästäkin seurasi nirinää ja narinaa.
Kuntoutuspaikassa olikin ihan mahtava omahoitaja, joka kävi monta kertaa päivässä katsomassa minua ja ihan vain kyselemässä fiiliksiä. Luksusta oli kun sain oman huoneen ja suihkuunkin pääsin joka päivä!
Kuntoutus oli tosin viikon ajan ½h päivässä rappusten nousua keppien kanssa fysioterapeutin johdolla. Olisin voinut tehdä saman treenin kotonakin...
Istuvat todennäköisesti kahvihuoneessa juoruamassa..
Itse olin harjoittelussa dementtiaosastolla eräässä hoivakodissa,työkkärin kautta enkä siis ollut edes alan opiskelija.
Minä kävin aamulla herättelemässä asukit ja pyytämään syömään,hoitajat kävivät sen verran että jakoivat lääkkeet.Muun ajan olinkin sitten yksin 8 vanhuksen kanssa+toisen puolen haahuilijoiden kanssa joita palauttelin vähän väliä takas omalle puolelleen ja sitten jo juoksin takaisin ettei oman puolen huonokuntoisemmat ole yrittäneet lähteä liikkeelle sohvalta tai mihin nyt ikinä olin heidät ohjannut istumaan.Välillä vein yhtä vessan ja toiselta kävin vaihtamassa vaipat jne jne.Tämä siis oli joka päiväistä että minut jätettiin vanhusten kanssa yksin,siellä ne kahvihuoneessa istuivat juoruamassa kun minä ammmattitaidoton harjoittelija hoidin vanhukset.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 16:29"]
mutta missä ne oli sen muun ajan?
[/quote]
Olen ollut aiemmin vuodeosastolla töissä, ja voin ainakin omalta osaltani kertoa mihin aikaa kuluu. Lääkkeiden jako vie paljon aikaa. Ne myös kaksoistarkistetaan, mikä tietysti vie myös paljon aikaa koska jos et muista ulkoa jokaisen pillerin ulkonäköä, joudut sen purkin hyllystä kaivamaan ja tarkistamaan. Haavojen hoito on työlästä, hankalaan haavaan voi mennä jopa lähes tunti eikä siitä välttämättä selviä edes yksin jos on hankalassa paikassa. Jokaisesta potilaasta kirjataan vointi, kaikki tehdyt toimenpiteet ja hoito (pesut, lääkkeiden anto, psyykkinen vointi, kävelyttäminen, syömiset, tiputukset, ihan joka ikinen asia). Lisäksi kirjataan vatsan toiminta, virtsan eritys, verenpaineet, happisaturaatiot, verensokerit jne joiden mittaamiseen sitä aikaa tietysti myös kuluu.
Lisäksi täytyy jatkuvasti tehdä uusille potilaille sisäänkirjauksia ja hoitosuunnitelmia ja lääkelistoja, tilata labroja, päivittää hoitosuunnitelmia, konsultoida lääkäriä, laittaa kotiutuvien ja muualle lähtevien potilaiden paperit ja reseptit ja kuljetustodistukset kuntoon ja tulostaa, järjestää kotihoito kotiutuvalle potilaalle jos hän sitä tarvitsee, järjestää fysioterapiat ja apuvälineet jne. Huonokuntoiset potilaat tarvitsevat paljon valvontaa ja tiheästi toistuvia mittauksia, happea, spiralääkkeitä jne.
Paperityötä ja tietokoneella tehtäviä hommia on paljon. Vaaratilanteista täytyy tehdä raportit, potilaiden toimintakykyarvioita ja muistitestejä ja ties mitä luokituksia on loputtomasti. Raportointi on elintärkeää, koska jos tieto ei kulje niin joku voi todellakin menehtyä sen seurauksena. Mutta raportointiinkin menee aikaa....
Sitten on kaikkea "ylimääräistä", kuten lääketilaukset, vaippatilaukset, pyykkitilaukset, muiden tarvikkeiden tilaaminen ja tietysti varastojen järjestäminen kun kuormat ovat tulleet (ja tarkistaa lähetyslistat).
Tuo 5 hoitajaa/24 potilasta on vieläpä todella paljon. Yleensä yhdellä hoitajalla on vähintään 7 potilasta...
Toivottavasi tämä edes osittain valaisi, mitä siellä touhutaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos hakeudut hoitoalalle ja ihmettelet siellä, mihin aika kuluu.
Olen ollut stadissa yksityisellä päivän ja oli tosi hyvää palvelua (sairaalassa) olen ollut naistenklinikalla 3 kertaa(kerran synnyttänyt) ei valittamista ja Marian sairaalassa aikoinaan polvesta 2 x ja ei valittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 16:38"]
Siitä minä olen oikeasti tyytyväinen, että laitospaikkoja karsitaan. Saa omaiset hoitaa sen jälkeen vanhempiaan paremmin, kuin vanhainkodeilla paskat hoitajat.
Vihdoin vanhukset saavat laadukasta hoitoa, kun omaiset voivat vastata hänen tarpeisiinsa, eikä vanhusta panna kiusattavaksi paskojen hoitajien vaivaksi.
[/quote]
Näin juuri. Moni omainen osaa hoitaa paljon paremmin, kuin jotkut laiskat lähärit. Monelle vanhukselle on todella onni, että vanhainkotipaikat loppuu. Kotihoitoa lisää ja saavat elää omassa kodissaan näin säilyttäen omatoimisuuden loppuun asti. Laitoksissa vain pannaan heti sänkyyn ja passataan jalattomaksi ja nukutetaan unilääkkeillä, kun hoitajat vain juoruilee. Pesuillekaan eivät pääse, eikä heitä ulkoiluteta.
Kotihoidossa vanhus saa laadukkaan elämän ja omaiset voi käydä piristämässä äitiään ja isäänsä tuttujen ja turvallisten seinien sisällä.
Kaikki voittavat. Veroja tarvitsee maksaa vähemmän ja omainen saa kotiinsa laadukasta hoitoa.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 17:06"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 16:38"]
Siitä minä olen oikeasti tyytyväinen, että laitospaikkoja karsitaan. Saa omaiset hoitaa sen jälkeen vanhempiaan paremmin, kuin vanhainkodeilla paskat hoitajat.
Vihdoin vanhukset saavat laadukasta hoitoa, kun omaiset voivat vastata hänen tarpeisiinsa, eikä vanhusta panna kiusattavaksi paskojen hoitajien vaivaksi.
[/quote]
Näin juuri. Moni omainen osaa hoitaa paljon paremmin, kuin jotkut laiskat lähärit. Monelle vanhukselle on todella onni, että vanhainkotipaikat loppuu. Kotihoitoa lisää ja saavat elää omassa kodissaan näin säilyttäen omatoimisuuden loppuun asti. Laitoksissa vain pannaan heti sänkyyn ja passataan jalattomaksi ja nukutetaan unilääkkeillä, kun hoitajat vain juoruilee. Pesuillekaan eivät pääse, eikä heitä ulkoiluteta.
Kotihoidossa vanhus saa laadukkaan elämän ja omaiset voi käydä piristämässä äitiään ja isäänsä tuttujen ja turvallisten seinien sisällä.
Kaikki voittavat. Veroja tarvitsee maksaa vähemmän ja omainen saa kotiinsa laadukasta hoitoa.
[/quote]
Lisäksi nää lähärihoitus saa potkut ja joutuvat vähän nöyrtymään, kun työttömyysluukulla kerjäävät uutta työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
76, oliko tuo sarkasmia vai oletko oikeasti noin pihalla?
Oma kokemukseni keuhkotautien osastolta (olin keuhkokuumeessa).
Olin aikuisiällä ensimmäistä kertaa sairaalahoidossa osastolla.
Kärsin vaikeasta sairaalakammosta (monien asioiden ja sattumien summa).
Kelloa jos soitin paikalle tuli aina joku monista opiskelijoista, joilla ei ollut lupaa esim tuoda kipulääkettä/irroittaa antibiootti tippaa tms. Eli joka kerta nämä "hoitsu-to be" joutuivat toteamaan, että hetki haen hoitajan joka yleensä tuli kiukkuisena puolentunnin päästä.
Itkeskelin paljon tuona aikana, sillä oikeasti pelkäsin kammoni takia. Joka päivä lääkärinkierrolla luvattiin että joku tulee keskustelemaan ja että saan rauhoittavaa/nukahtamis lääkettä ilta lääkkeisiin (valvoin siis peloissani lähes viikon) mutta kukaan ei koskaan tullut, eikä lääkkeitä näkynyt.
Suihkuun toki pääsin itse, mutta tyhmänä menin kysymään mistä saisin puhtaat vaatteet ja miten toimitaan kun kädessäni on tippa. Sain niiiiin tylyä ja asiattomia vastauksia ettei ole tosikaan. Hoitaja tiuski että enkö osaa vetää kumihanskaa käteni päälle (juu osaan, mutta ajattelin varmistaa ettei tule sanomista) ja kärryssä on puhtaat vaatteet. Miten olisin voinut tietää että saan mennä "omin neuvoin" sieltä hakemaan kun kukaan ei kertonut.
Ystäväpiirissäni on hoitajia, ja niin. Noh haluaisin uskoa että he ovat niitä hyviä hoitajia. Mutta epäilen että sielläkin on joukossa näitä kansliassa istuvia arjen sankareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen, minkä takia vielä tehdään niitä potilashuone sairaaloita. Olin itse puolitoista vuotta sitten leikkauksen jälkeen avo-osastolla, jossa hoitajat olivat kokoajan samassa tilassa. Siinä hoitajat näki kokoajan ja hoisivat ihan luonnollisesti potilaita tarpeen vaatiessa. Hoitajia näki kokoajan, eikä heitä kaivannut, mutta aina säännöllisesti muistivat moikata. Nyt olin 3 potilaan huoneessa ja hoitajat kävivät jakamassa lääkkeet ja lääkärin kierroksella. Kun pääsin itse ylöskin, hoitajat oli siellä lasin takana, eivätkä ottaneet mitään kontaktia.
Nyt kokoajan tuntui, että hoitajilla oli paljon tärkeämpää hoitaa tietokoneen tietokantaa tai jotain muuta siinä näytöllä, kun avo-osastolla hoitajien ollessa jatkuvasti läsnä tunsi heidän läsnäolonsa. Ihan pienet tervehdykset ratkaisevat paljon. Luultavasti molemmilla osastoilla oli ihan yhtä kiire syöttää tietoja tietokantaan ja tarkastella tietokoneelta kaikkea muuta mahdollista. Yhdellä puolella tervehdykset ja se läsnäolo sai olon tuntumaan hoidetulta. Toisella osastolla niiden puute sai tuntemaan itsensä kipujen keskellä aika heitteillejätetyksi.
Jokainen, joka täällä ihmettelee, saa minun puolesta mennä katsomaan, mihin se aika kuluu! Itse en ole hoitoalalla, mutta pitkäaikaispotilaan omaisena on tullut seurattua sivusta jo jonkun aikaa.
Ei vaan tunnu olevan hoitajia tarpeeksi per vuoro ja potilaat tuntuvat olevan isotöisiä ja saattavat sitouttaa useammin hoitajan.
Hävetkää ihmiset, jotka siellä kritisoitte! Tullaanko teitä arvostelemaan teidän työpaikalle näin rankoin sanakääntein? JA uskon, että suurin osa teistä arvostelijoista ei
pärjäisi hoitajana.
Arvosta niitä hoitajia kovasti,jotka jaksavat töissä teidän kaltaisista marisijoista huolimatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 17:09"]
Oma kokemukseni keuhkotautien osastolta (olin keuhkokuumeessa).
Olin aikuisiällä ensimmäistä kertaa sairaalahoidossa osastolla.
Kärsin vaikeasta sairaalakammosta (monien asioiden ja sattumien summa).
Kelloa jos soitin paikalle tuli aina joku monista opiskelijoista, joilla ei ollut lupaa esim tuoda kipulääkettä/irroittaa antibiootti tippaa tms. Eli joka kerta nämä "hoitsu-to be" joutuivat toteamaan, että hetki haen hoitajan joka yleensä tuli kiukkuisena puolentunnin päästä.
Itkeskelin paljon tuona aikana, sillä oikeasti pelkäsin kammoni takia. Joka päivä lääkärinkierrolla luvattiin että joku tulee keskustelemaan ja että saan rauhoittavaa/nukahtamis lääkettä ilta lääkkeisiin (valvoin siis peloissani lähes viikon) mutta kukaan ei koskaan tullut, eikä lääkkeitä näkynyt.
Suihkuun toki pääsin itse, mutta tyhmänä menin kysymään mistä saisin puhtaat vaatteet ja miten toimitaan kun kädessäni on tippa. Sain niiiiin tylyä ja asiattomia vastauksia ettei ole tosikaan. Hoitaja tiuski että enkö osaa vetää kumihanskaa käteni päälle (juu osaan, mutta ajattelin varmistaa ettei tule sanomista) ja kärryssä on puhtaat vaatteet. Miten olisin voinut tietää että saan mennä "omin neuvoin" sieltä hakemaan kun kukaan ei kertonut.
Ystäväpiirissäni on hoitajia, ja niin. Noh haluaisin uskoa että he ovat niitä hyviä hoitajia. Mutta epäilen että sielläkin on joukossa näitä kansliassa istuvia arjen sankareita.
[/quote]
Minä olen kyllä saanut aina nukahtamislääkkeen pyytämällä, kuten kipulääkkeetkin.
Olen ollut usemman kerran sairaalassa ja ei ole kyllä valittamista. Äitini oli myös vasta lonkkaleikkauksessa ja hyvin hoisivat vähän sekavaa ihmistä.
Minä en lähde enää edes vuodeosastoille töihin. Olen ollut nuorempana ja oli älyttömän raskasta hommaa. Ei vain selkä kestä ja en muutenkaan jaksa.
Siirryin mielenterveyspuolelle ja pääsee fyysisesti todella paljon helpommalla. Ei ikinä ainakaan vanhuspuolelle töihin, eikä kehitysvammaisten vuodeosastolle. Aivan järkyttäviä paikkoja kiireen vuoksi ja raskaiden nosteltavien ja jopa väkivaltaisten asukkaiden takia.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 17:09"]
Jokainen, joka täällä ihmettelee, saa minun puolesta mennä katsomaan, mihin se aika kuluu! Itse en ole hoitoalalla, mutta pitkäaikaispotilaan omaisena on tullut seurattua sivusta jo jonkun aikaa.
Ei vaan tunnu olevan hoitajia tarpeeksi per vuoro ja potilaat tuntuvat olevan isotöisiä ja saattavat sitouttaa useammin hoitajan.
Hävetkää ihmiset, jotka siellä kritisoitte! Tullaanko teitä arvostelemaan teidän työpaikalle näin rankoin sanakääntein? JA uskon, että suurin osa teistä arvostelijoista ei
pärjäisi hoitajana.
Arvosta niitä hoitajia kovasti,jotka jaksavat töissä teidän kaltaisista marisijoista huolimatta!
[/quote]
Ei en pärjäisi hoitajana, ja tiedostan sen itse joten en lähde edes yrittämään.
Mutta oletan että hoitajat kohtelisivat jokaista potilasta saman arvoisena!
Jokaisen hätä on erilainen, ja joku potilas saattaa valittaa usein turhasta, mutta entäpäs jos tämä kerta onkin se jolloin hätä on oikeasti todellinen ja vanhus tukehtuu sänkyynsä.
Vaarini oli juuri lonkkaleikkauksen takia 3vk vuodeosastolla ja kyllä teki pahaa katsoa millaiseksi muuttui siellä :( Vaarilla myös kesällä todettu varhaisessa vaiheessa oleva muistisairaus joka aiheuttaa osaksi myös käsien tärinää/vapinaa.
Ruokailussa kukaan ei auttanut/ehtinyt auttaa, tämän seurauksena vaarini laihtui 3vk aikana 8 kiloa. Vaarini on jo valmiiksi normaalin painon alarajoilla, ollut aina hoikka ja nyt siis sairaalassa meni siihen kuntoon että paino alkaa olla alipainon puolella. Normaalisti kotona siis mummoni auttaa syömisessä/vaarilla vähän isompi lusikka käytössä josta saa kunnon otteen. Sairaalassa sai syötyä ainoastaan silloin kun joku meistä perheenjäsenistä oli iltaruuan aikaan paikalla, eli n. klo 17. Me sitten autoimme syömään kun ei ollut syönyt mitään muuta koko päivänä. (tämä kävi ilmi myös potilaskortista jossa luki päivän ruuat/juomat)
Vaarini oli ennen kaatumistaan ja lonkkaleikkaustaan hyvin liikkuva, käveli siis hyvin osteoporoosista huolimatta. Vuodeosastolla hoitajilla ei ollut aikaa viedä ketään vessaan vaan sinne menivät ne ketkä sinne pääsivät omin avuin. Vaarini joutui tämän 3vk tekemään tarpeensa vaippoihin mikä on mielestäni todella nöyryyttävää 70-vuotiaalle joka oli ennen leikkausta täysin toimintakykyinen kaikilta osin. Onneksi hän pääsi jo kotiin ja on taas itsenäinen vaikka nyt joutuukin leikkauksen takia käyttämään rollaattoria. Tuntui että hoitajat ovat unohtaneet sen että vanhuksetkin ovat ihmisiä... :( toivon todella että tälle hoitajapulalle tehtäisiin jotain ja äkkiä!
Tuttavapiirissäni on muutama vuodeosastolla työskentelevä hoitaja.
Ikävä kyllä monesti työpäivän aikana tulee face postauksia ja Instagram kuvia hassun hauskoista jutuista.
Omassa työssäni se ei olisi mahdollista, esimiehelle ilmoittamalla saatan pitää puhelinta mukana työpäivän aikana jos odotan tärkeää puhelua tms.
Eli eiköhän se facettelu ja puhelimen näprääminen ole pois silloin ajasta potilaille.
Erään kanssa jopa jutellut melkein puolitoista tuntia facen chatissa ennen kuin tajusin että on töissä kun pyysi odottamaan hetken että käy katsomassa kellon kun soi kolmannen kerran... että näin.
Oletteko koskaan miettineet miksi vanhusten lautasilla on ruokaa vielä jäljellä? Tai nestelistoilla vähän nesteitä merkittynä?
Siksi koska potilas KIELTÄYTYY syömästä/juomasta? Jos itse kieltäytyisit syömästä, haluaisitko että ruokaa tyrkytetään väkisin suuhusi?
Tai oletteko miettineet, että joillain potilailla on nielemisvaikeuksia, jonka vuoksi ruokailu on hyvinkin vaivalloista ja saattaa jopa olla riskialtista.
Täällä on näitä niiiiin tietäviä liikkeellä.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 15:45"]
Jos osastolla on 26 potilasta ja illassa neljä (4) hoitajaa, se tarkoittaa sitä, että ei siellä jokaisessa huoneessa ole kuulkaas aikaa viettää tunti tolkulla.
Ja aina tämä sama mutina. "Ne hoitajat istuu vain koneella". Onko kenelläkään tietoa, että sinne koneelle on pakko välillä ennättää. On kirjattava jokaisesta päivän tapahtumat.
Ja kyllä, hoitajilla on myös oikeus käydä kahvilla ja syömässä. Ei hoitajat mitään robotteja ole jotka selviää työpäivän ilman ruokaa.
Vai mites. Kuinka moni teistä av-palstalaisista lähtisi juuri kun on saanut ruokansa lämpimäksi, vessattamaan potilasta? Tuskin kovin moni.
[/quote]
Minä lähden, olen hoitaja. Mutta suurin osa työkavereistani on juuri noita laiskoja persiilläänistujia. Aina on niin kiire, ettei ehdi tehdä mitään! Mutta istua kyllä jaksavat!
Huomaa kyllä että kalikka on kalahtanut!