synnytin just ekan kerran ilman epiduraalia
Voi jeesus ku sattu se ponnistaminen, miksei kukaan kertonu, kannustivat vaan hölmöä?! Kun pää jäi jumiin ja repi paikat niin olisin halunnu purra mieheltä käden poikki ja toivotin kätilöt helvettiin ja huusin saatanaa. :D.
Nyt vähän naurattaa. Mutta onnellinen olo ja hyvin meni kaikki lopulta, vauva terve. Avautumisvaihe oli niin helppo etten tarvinnu lääkityksiä. En oo ihan varma kannattiko tämä päätös mutta tulipahan tehtyä. NEVER AGAIN!
Nyt unta.
Kommentit (27)
Ap, otan osaa. Ainakin se on nyt ohi.
Onnellisia päiviä pienokaisen kanssa!
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 13:23"]
Jep, kolme kertaa ilman epiduraalia. Vimpassa aquarakkulat. Ekassa olis kannattanut olla, jouduttiin sitten kuiten laittaan spinaali korjauksia varten leikkurissa kun koko perse halkesi. Onhan se, siis kivuliasta, mutta on sitä pahempaakin ollut kuten selkäleikkauksen jälkeen kun heräilin selällään dreeni selässä.
[/quote]
Tämä just, että mullakin kun ei ollut mitään puudutuksia ja sitten pitkittynyt ponnistusvaihe ja imukuppi ylös ja koko toosa ja perä hajalla....olis ollut kyllä ihan kiva jos sitä kaikkea ei olis tuntenut niin hyvin.Toisaalta olihan se alapää jo melko turtanakin ja ajatteli vaan että ihan sama kun saisivat vaan sen lapsen ulos ja äkkiä.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 13:57"]"Kylllähän se toki sattuu, varsinkin se vaihe kun lapsi alkaa tulla tosisaan ulos ja tuntuu että lantio halkeaa ja alapää ratkeaa, "
Juuri tuota tunnetta en itse haluaisi missään nimessä kokea... Olen raskaana ja en tiedä kuinka tulen synnytyksestä selviämään, ehkä en sitten edes selviä, mutta en todellakaan haluaisi tuntea koko synnytystä...
[/quote]
No ei mulla tuntunut että lantio halkeaa. Mitään lääkkeitä en saanut. Polttava kipu kun repeää mutta meni ohi sekunneissa. Ja koko kipu unohtuu kun lapsi on pihalla. Jotkut tykkää vaan retostaa ja 'leveillä' kuinka tuskaista on ollut.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 13:57"]"Kylllähän se toki sattuu, varsinkin se vaihe kun lapsi alkaa tulla tosisaan ulos ja tuntuu että lantio halkeaa ja alapää ratkeaa, "
Juuri tuota tunnetta en itse haluaisi missään nimessä kokea... Olen raskaana ja en tiedä kuinka tulen synnytyksestä selviämään, ehkä en sitten edes selviä, mutta en todellakaan haluaisi tuntea koko synnytystä...
[/quote]
No ei mulla tuntunut että lantio halkeaa. Mitään lääkkeitä en saanut. Polttava kipu kun repeää mutta meni ohi sekunneissa. Ja koko kipu unohtuu kun lapsi on pihalla. Jotkut tykkää vaan retostaa ja 'leveillä' kuinka tuskaista on ollut.
Jep, mutta miettikääpä niitä naisia joilla on kuukautiskivut samaa luokkaa kuin synnytyskivut. Joka ikinen kuukausi.
sain epiduraalin, ja ihanasti vei supistuskivut pois. Oli ponnistuksessa kyllä sitten oikeasti tarkkailtava, milloin ponnistaa. Kun pää vihdoin tuli ulos, niin kyllä sattui kuitenkin,, voiko sitä edes tunnottomaksi saada.. Mutta kun vauva oli sylissä, niin kaikki kipu unohtui, sitä huumaavaa tunnetta!
Hyppäsinkin sängystä ylös kylvetystä katsomaan, ja kuinkas sitten kävikään, taju lähti kivusta. Sen jälkeen en kävellytkään kahteen päivään, ja kuukausia kesti että oieasti kuntoiduin.
Jaksan ihmetellä noita hormoneita, miten ne saavatkin akiken tuskan häviämään
Uskomatonta, synnytit juuri, ja ensimmäiseksi tule avautumaan tänne. No, kukin taallaan. Eipä tullut av-palsta mieleenkään, kun olin synnärillä ja ihastelimme mieheni kanssa juuri syntynyttä vauvaa. En voi ymmärtää!