Kuinka pystytte aloittamaan uuden parisuhteen suoraan lennosta, vaikka edellinen on juuri ihan vasta lopetettu?

Jospa se uusi toimii laastarina, samalla voi työstää entistä suhdetta. Uuden ei ehkä ole tarkoituskaan olla mikään vuosisadan rakkaustarina.

Vierailija kirjoitti:

Jospa se uusi toimii laastarina, samalla voi työstää entistä suhdetta. Uuden ei ehkä ole tarkoituskaan olla mikään vuosisadan rakkaustarina.

Eikö ole aika omahyväistä ja itsekästä pitää laastarisuhdetta? Varsinkin, jos siitä ei täysin toiselle osapuolelle kerro, että olet sitten laastarisuhde ettäs tiedät. Muutenkaan en ymmärrä mitään laastarisuhteita. Suhteen jälkeen pitäisi nimenomaan miettiä asioita aikansa ihan yksinään.

Moni jättäjä on käsitellyt eron jo ennen suhteen päättymistä. Jätettynä tilanne on tietysti toinen.

Ei kaikkien tarvitse "käsitellä" edellistä suhdetta mitenkään erityisesti. Se mikä on ohi on ohi, ei muuta kuin leuka ylös ja etiäpäin.

Omalla kohdallani erot ovat olleet aina enemmän tai vähemmän helpotuksia. Olen tehnyt eroa mielessäni jo yleensä useamman kuukauden, joten eron jälkeen olen heti enemmän kuin valmis uuteen sutinaan. Äitini sanoin; ei saa jäädä tuleen makaamaan ja laastari on paras keino siirtyä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Entinen deittailija kirjoitti:

Moni jättäjä on käsitellyt eron jo ennen suhteen päättymistä. Jätettynä tilanne on tietysti toinen.

Niin... Siat on sikoja. Näille tyypeille soisi vain kipeitä eroja, omien lapsien kätkytkuolemia ym.

Miksi kenenkään pitäisi jäädä epätyydyttävään suhteeseen? Haluaisitko, että kumppanisi on kanssasi vain säälistä?

Vierailija kirjoitti:

Entinen deittailija kirjoitti:

Moni jättäjä on käsitellyt eron jo ennen suhteen päättymistä. Jätettynä tilanne on tietysti toinen.

Niin... Siat on sikoja. Näille tyypeille soisi vain kipeitä eroja, omien lapsien kätkytkuolemia ym.

No jopas. Mahtuuko ajatusmaailmaasi että se jättäjä joka on prosessoinut eroa pitkään voi olla esim parisuhdeväkivallan uhri?

Kassit on johonkin tyhjennettävä. Kaken mahdollisen vapaa-ajan vietän toki jätkien kanssa pelaten/bailaten/dokaten/urheillen, mutta vakireikä on hyvä olla. Niitä juttuja ei kyllä pirukaan kuuntele 😂

Entinen deittailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen deittailija kirjoitti:

Moni jättäjä on käsitellyt eron jo ennen suhteen päättymistä. Jätettynä tilanne on tietysti toinen.

Niin... Siat on sikoja. Näille tyypeille soisi vain kipeitä eroja, omien lapsien kätkytkuolemia ym.

Miksi kenenkään pitäisi jäädä epätyydyttävään suhteeseen? Haluaisitko, että kumppanisi on kanssasi vain säälistä?

Voisi sen asian hoitaa edes moraalisella tyylillä, eikä jättää toista kitumaan tämän toisen samalla tietäen, että jättäjä aloitti heti perään uuden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikkien tarvitse "käsitellä" edellistä suhdetta mitenkään erityisesti. Se mikä on ohi on ohi, ei muuta kuin leuka ylös ja etiäpäin.

Omalla kohdallani erot ovat olleet aina enemmän tai vähemmän helpotuksia. Olen tehnyt eroa mielessäni jo yleensä useamman kuukauden, joten eron jälkeen olen heti enemmän kuin valmis uuteen sutinaan. Äitini sanoin; ei saa jäädä tuleen makaamaan ja laastari on paras keino siirtyä eteenpäin.

Ja oikeesti tätä yläpeukutetaan. Varmaan hyvältä tuntuu sitten siitä laastarista, jonka jätätte pian kun se oikea-oikea tulee vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Entinen deittailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen deittailija kirjoitti:

Moni jättäjä on käsitellyt eron jo ennen suhteen päättymistä. Jätettynä tilanne on tietysti toinen.

Niin... Siat on sikoja. Näille tyypeille soisi vain kipeitä eroja, omien lapsien kätkytkuolemia ym.

Miksi kenenkään pitäisi jäädä epätyydyttävään suhteeseen? Haluaisitko, että kumppanisi on kanssasi vain säälistä?

Voisi sen asian hoitaa edes moraalisella tyylillä, eikä jättää toista kitumaan tämän toisen samalla tietäen, että jättäjä aloitti heti perään uuden suhteen.

Mikä on moraalien tyyli jättää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikkien tarvitse "käsitellä" edellistä suhdetta mitenkään erityisesti. Se mikä on ohi on ohi, ei muuta kuin leuka ylös ja etiäpäin.

Omalla kohdallani erot ovat olleet aina enemmän tai vähemmän helpotuksia. Olen tehnyt eroa mielessäni jo yleensä useamman kuukauden, joten eron jälkeen olen heti enemmän kuin valmis uuteen sutinaan. Äitini sanoin; ei saa jäädä tuleen makaamaan ja laastari on paras keino siirtyä eteenpäin.

Ja oikeesti tätä yläpeukutetaan. Varmaan hyvältä tuntuu sitten siitä laastarista, jonka jätätte pian kun se oikea-oikea tulee vastaan.

Ei sitä laastaria ole tarpeen mitenkään huijata tuossa kuviossa. Hänelle voi ihan rehellisesti sanoa ettei juuri nyt ole etsinnässä aviomies tai -vaimo, mutta tapailla voidaan silti ja katsoa mihin homma johtaa.

/se jota lainasit

Jotkut ei vaan pysty olemaan yksin. Tarvitaan toinen osapuoli elämään, jotta voi tuntea olevansa onnellinen. Riippuu paljolti persoonasta.

Mä jätin eksäni pitkän harkinnan jälkeen. Asuttiin yhdessä jne. Hän oli intohimoinen ja romanttinen ekstrovertti...

Hän ei suostunut eroon - paitsi n. viikon päästä hän sanoi, että jospa erottaisiin kuitenkin, ja syykin selvisi varsin pian: oli työstänyt itselleen jotain laastarisutinaa. Siitä ei tullut mitään, mutta meni taas ehkä pari viikkoa, niin olikin löytänyt jo uuden rakkauden...

No ei siinä. Minä tunsin aluksi mustasukkaisuutta siitä, että toinen oli,

noin vaan niks naks päässyt "yli" minusta, kai epäilin oliko tunteensa aitoja alun perinkään. Mutta totuus on se, et minun tunteeni eivät olleet aitoja alun perinkään. Kumpikaan meistä ei siinä suhteessa ollut rakkaudesta, vaan rakkauden ja hyväksynnän kaipuusta.

No, tilanne nyt yli viiden vuoden jälkeen tuosta erosta on se, et hän on yhä sen ihmisen kanssa (kihloissa) ja minä edelleen sinkkuna.

Tälleen ujona introverttinä ei olekaan niin helppoa tutustua ja löytää ihmistä, toisin kuin sellaiselle, joka oikeastaan hengittää muiden kautta.

Mutta päästyäni itse yli erosta olen ollut onnellinen eksän puolesta. Tunnen muitakin ihmisiä, jotka eivät osaa olla yksin. Joskus suhteet onnistuu, joskus ei.

Niinhän se menee. Mutta olen edelleen sitä mieltä että jokaiselle tekisi hyvää olla jonkin aikaa edes yksin, hakematta mitään lohtuläheisyyttä (vaikkei siinä mitään pahaa olekaan). Ei ole tervettä perustaa omaa hyvinvointiaan ja onnellisuuttaan toisen ihmisen hyväksynnän varaan.

Voihan se olla jo henkisesti käsitelty. Jättäjä on usein miettinyt asiaa kuukausi-, jopa vuositolkulla ennen lähtöään...

Joskus se edellinen suhde voi olla ollut jo vuosia sekä henkisesti että fyysisesti kuollut.

Tällöin seuraavaan on helppo siirtyä, koska se edellinen on ollut olemassa vain nimellisesti, ei enää aikoihin oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ei vaan pysty olemaan yksin. Tarvitaan toinen osapuoli elämään, jotta voi tuntea olevansa onnellinen. Riippuu paljolti persoonasta.

Mä jätin eksäni pitkän harkinnan jälkeen. Asuttiin yhdessä jne. Hän oli intohimoinen ja romanttinen ekstrovertti...

Hän ei suostunut eroon - paitsi n. viikon päästä hän sanoi, että jospa erottaisiin kuitenkin, ja syykin selvisi varsin pian: oli työstänyt itselleen jotain laastarisutinaa. Siitä ei tullut mitään, mutta meni taas ehkä pari viikkoa, niin olikin löytänyt jo uuden rakkauden...

No ei siinä. Minä tunsin aluksi mustasukkaisuutta siitä, että toinen oli,

noin vaan niks naks päässyt "yli" minusta, kai epäilin oliko tunteensa aitoja alun perinkään. Mutta totuus on se, et minun tunteeni eivät olleet aitoja alun perinkään. Kumpikaan meistä ei siinä suhteessa ollut rakkaudesta, vaan rakkauden ja hyväksynnän kaipuusta.

No, tilanne nyt yli viiden vuoden jälkeen tuosta erosta on se, et hän on yhä sen ihmisen kanssa (kihloissa) ja minä edelleen sinkkuna.

Tälleen ujona introverttinä ei olekaan niin helppoa tutustua ja löytää ihmistä, toisin kuin sellaiselle, joka oikeastaan hengittää muiden kautta.

Mutta päästyäni itse yli erosta olen ollut onnellinen eksän puolesta. Tunnen muitakin ihmisiä, jotka eivät osaa olla yksin. Joskus suhteet onnistuu, joskus ei.

Niinhän se menee. Mutta olen edelleen sitä mieltä että jokaiselle tekisi hyvää olla jonkin aikaa edes yksin, hakematta mitään lohtuläheisyyttä (vaikkei siinä mitään pahaa olekaan). Ei ole tervettä perustaa omaa hyvinvointiaan ja onnellisuuttaan toisen ihmisen hyväksynnän varaan.

On toki niitäkin, jotka eivät osaa olla yksin, mutta joskus käy niinkin, että sattuma vaan tuo oikean eteen heti perään.

Vierailija kirjoitti:

Entinen deittailija kirjoitti:

Moni jättäjä on käsitellyt eron jo ennen suhteen päättymistä. Jätettynä tilanne on tietysti toinen.

Niin... Siat on sikoja. Näille tyypeille soisi vain kipeitä eroja, omien lapsien kätkytkuolemia ym.

Lapsen kuolemaa toivova, kannattaa hakeutua hoitoon välittömästi.

Minulle on tehnyt niin hyvää olla monta vuotta sinkku, etten voisi enää aloittaa suhdetta ihmisen kanssa, jolta edellisen suhteen päättymisestä vain vähän aikaa. Yksin työstää kaikenlaisia ajatusmalleja. Kun osaa olla yksin, tehdä itse itsensä onnelliseksi niin uudesta suhteesta tulee tasapainoisempi ja parempi.

Kivesten käsky on niin ankara, että uusi nainen on pakko heti löytää.

Jonkun kevyen ja harmittoman laastarisuhteen vielä jokseenkin ymmärrän. Minulla on tuttu, joka on jo kaksi kertaa ehtinyt kihlautua, ennen kuin edellinen avioliitto on edes ohi. Sitä en ymmärrä. Miksi pitää rynnätä suinpäin avioliittoon uuden ihmisen kanssa? Voihan sitä olla yhdessä ilman kauheaa kiirettäkin. No, hän on jonkun vuoden päälle 30 vuotias, neljäs avioliitto menossa, en minä olisi ehtinyt samassa ajassa.

Laastarisuhde on kivaa aikaa. Kunnonkanipanemista!