Miksi terveyskeskuksesta ei saa apua selkävaivaan?

Lääkäri käskee kuntoilla ja sitten jengi riuhtoo  itsensä salilta leikkauspöydälle. Eikö olisi helpompaa tutkia se selkä heti, jotta vältytään hätäleikkauksilta ja kipulääkekoukuilta?

Tulee tästä ketjusta mieleen isäni, jonka tk-lääkäri määräsi 90-luvulla roikkumaan puuhun jotta selkä vetryisi.. se olikin semmoinen venyttely että seuraavaksi tarvittiin ambulanssikyyti, leikkaus  ja fysioterapiaa!

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri käskee kuntoilla ja sitten jengi riuhtoo  itsensä salilta leikkauspöydälle. Eikö olisi helpompaa tutkia se selkä heti, jotta vältytään hätäleikkauksilta ja kipulääkekoukuilta?

Mulla kävi nuorena niin, että kun oli tää pahin "salibuumi", kilpailtiin bikinifitneksissä yms. Onnistuin rikkomaan selkäni ja lonkat. Tein siis liian raskaita liikkeitä, liian isoilla painoilla +fyysinen työelämä ja ehkä liian niukka ravinto silloin. Lopputulos: toinen lonkka murtui, todettiin osteoporoosi ja en kärsin vieläkin kivuista. Jos teen liian raskaita liikkeitä. Jooga ja pilates yleensä ihan ok, mut ei mitään kunnon salitreeniä. Et mun mielestä tolla ilmiöllä oli jopa negatiivisia vaikutuksia, lääkäri tais itekkin ihmetellä mikä tää nuorten naisten sali villitys on ku helposti vaan rikotaan paikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivunhoidossa fysioterapia on käytännössä sitä, että fysioterapeutti kertoo, miten potilaan pitää jumpata. Fysioterapeutti ei siis jumppaa potilaan puolesta, koska ei siitä olisi potilaalle mitään hyötyä. Samoja jumppaohjeita, mitä fysioterapeutit vastaanotollaan antavat, löytyy pilvin pimein netistä. Ihan ilmaiseksi. 

Tavallisin ongelma kipupotilailla on, että kivut estävät jumppaamisen. Ja kun ei voi jumpata, kivut eivät myöskään lievity. Noidankehä. Muutama vuosi sitten USAssa todettiin valtava määrä opiaattiriippuvaisia. Suurin osa heistä oli saanut opiaatteja voimakkaaseen kipuun, mutta he olivat jatkaneet opiaattien käyttöä kipulääkkeinä vielä sen jälkeen, kun miedommat särkylääkkeet olisivat jo riittäneet. Opiaatteihin ei synny riippuvuutta niin kauan, kun niitä käytetään kovaan kipuun, mutta jos kipujen jo lieventyessä jatketaan käyttöä, syntyy riippuvuus. Tästä USAn havainnosta seurasi, että Suomessa alettiin tarkkailla opiaattien määräämistä kipulääkkeiksi aiempaa enemmän. Lääkärit eivät voi kirjoittaa opiaatteja tapaamatta potilasta. Reseptin voi vielä uusiakin, mutta ei kovin montaa kertaa, vaan potilas on tavattava välillä. 

Tällä hetkellä Suomessa kiuvnhoito keskittyy muihin keinoihin kuin opiaatteihin. Nämä keinot eivät aina ole sitä, mitä potilas itse haluaisi. Tehokas kipulääke kun olisi potilaalle  kaikista helpoin ja vaivattomin keino. Moni suomalainen kivuista kärsivä joutuukin kokeilemaan ties mitä hokkuspokkuskeinoja. Inkivääriä, kurkumaa, chilia jne. Homeopaattisia valmisteita. Erilaisia kipugeelejä ja voiteita. Rentoutumisharjoituksia. Mä käytin yhdessä vaiheessa hevosille tarkoitettua MSM-linimenttia. Joissain tapauksissa tens-laitteesta saattaa olla apua. Krooninen kipu on viheliäistä, mutta terveydenhuollon tavoitteena ei olekaan, että potilas olisi täysin kivuton. Tavoite on kipujen pysyminen sellaisella siedettävällä tasolla, että potilas pystyisi käymään töissä.

t. Kipukroonikko jo vuodesta 1995.

Tuo selittääkin sen, että traumapäivystyksen lääkärin määräämän kuuden päivän opiaattireseptin jälkeen olisi pitänyt hakea määräys terveyskeskuslääkäriltä, jonka vastaanotolle nyt en pääse kivun vuoksi. Onneksi tuo määrä vei kivulta terävimmän kärjen niin, että pääsen vessaan ja pystyn istumaankin jonkin aikaa. Potilastiedoistani näkee, että olen hyvin harvoin sairas ja että minulle ei koskaan ole määrätty tällaisia kipulääkkeitä, mutta ilmeisesti kymmenen Panacod-tablettia tekee minusta sitten narkkarin.

Tuli mieleen tosta, että menin kerran päivystykseen kun selkäkipu oli paha niin päivystyslääkäri sanoi ettei voi määrätä kipulääke reseptiä? Antoi vaan pari piikkiä käteen ja pakaraan. Mutta joskus taas olen saanut päivystyksellä panacod reseptin. Mihin tämä perustuu? Joku lääkäri paikalla? Eli jos kärsin kovasta selkäkivusta niin omaan terveyskeskukseen aika?

Vierailija kirjoitti:

Ei selkää voi hoitaa oikein mitenkään paitsi, että unohdat kivut ja alat liikkua.

Miten niin ei voi hoitaa? Omaa vaikeaa selkäkipua on hoidettu fysioterapiassa tens-sähkölaitteella, infrapunajutulla ja hieronnalla. Auttoivat niin paljon, että pääsin taas liikkeelle kunnolla.

Aurinko69 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivunhoidossa fysioterapia on käytännössä sitä, että fysioterapeutti kertoo, miten potilaan pitää jumpata. Fysioterapeutti ei siis jumppaa potilaan puolesta, koska ei siitä olisi potilaalle mitään hyötyä. Samoja jumppaohjeita, mitä fysioterapeutit vastaanotollaan antavat, löytyy pilvin pimein netistä. Ihan ilmaiseksi. 

Tavallisin ongelma kipupotilailla on, että kivut estävät jumppaamisen. Ja kun ei voi jumpata, kivut eivät myöskään lievity. Noidankehä. Muutama vuosi sitten USAssa todettiin valtava määrä opiaattiriippuvaisia. Suurin osa heistä oli saanut opiaatteja voimakkaaseen kipuun, mutta he olivat jatkaneet opiaattien käyttöä kipulääkkeinä vielä sen jälkeen, kun miedommat särkylääkkeet olisivat jo riittäneet. Opiaatteihin ei synny riippuvuutta niin kauan, kun niitä käytetään kovaan kipuun, mutta jos kipujen jo lieventyessä jatketaan käyttöä, syntyy riippuvuus. Tästä USAn havainnosta seurasi, että Suomessa alettiin tarkkailla opiaattien määräämistä kipulääkkeiksi aiempaa enemmän. Lääkärit eivät voi kirjoittaa opiaatteja tapaamatta potilasta. Reseptin voi vielä uusiakin, mutta ei kovin montaa kertaa, vaan potilas on tavattava välillä. 

Tällä hetkellä Suomessa kiuvnhoito keskittyy muihin keinoihin kuin opiaatteihin. Nämä keinot eivät aina ole sitä, mitä potilas itse haluaisi. Tehokas kipulääke kun olisi potilaalle  kaikista helpoin ja vaivattomin keino. Moni suomalainen kivuista kärsivä joutuukin kokeilemaan ties mitä hokkuspokkuskeinoja. Inkivääriä, kurkumaa, chilia jne. Homeopaattisia valmisteita. Erilaisia kipugeelejä ja voiteita. Rentoutumisharjoituksia. Mä käytin yhdessä vaiheessa hevosille tarkoitettua MSM-linimenttia. Joissain tapauksissa tens-laitteesta saattaa olla apua. Krooninen kipu on viheliäistä, mutta terveydenhuollon tavoitteena ei olekaan, että potilas olisi täysin kivuton. Tavoite on kipujen pysyminen sellaisella siedettävällä tasolla, että potilas pystyisi käymään töissä.

t. Kipukroonikko jo vuodesta 1995.

Tuo selittääkin sen, että traumapäivystyksen lääkärin määräämän kuuden päivän opiaattireseptin jälkeen olisi pitänyt hakea määräys terveyskeskuslääkäriltä, jonka vastaanotolle nyt en pääse kivun vuoksi. Onneksi tuo määrä vei kivulta terävimmän kärjen niin, että pääsen vessaan ja pystyn istumaankin jonkin aikaa. Potilastiedoistani näkee, että olen hyvin harvoin sairas ja että minulle ei koskaan ole määrätty tällaisia kipulääkkeitä, mutta ilmeisesti kymmenen Panacod-tablettia tekee minusta sitten narkkarin.

Tuli mieleen tosta, että menin kerran päivystykseen kun selkäkipu oli paha niin päivystyslääkäri sanoi ettei voi määrätä kipulääke reseptiä? Antoi vaan pari piikkiä käteen ja pakaraan. Mutta joskus taas olen saanut päivystyksellä panacod reseptin. Mihin tämä perustuu? Joku lääkäri paikalla? Eli jos kärsin kovasta selkäkivusta niin omaan terveyskeskukseen aika?

Päivystyslääkärit ovat usein haluttomia määräämään vahvempia kipulääkkeitä, koska niillä on addiktoivia ominaisuuksia ja päivystyksissä ilmeisesti käy ihmisiä teeskennellyn kivun kanssa hakemassa niitä huumausaineeksi. Usein tekevät juuri noin, että antavat kipupiikin mutta eivät reseptiä.

Vierailija kirjoitti:

Aurinko69 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivunhoidossa fysioterapia on käytännössä sitä, että fysioterapeutti kertoo, miten potilaan pitää jumpata. Fysioterapeutti ei siis jumppaa potilaan puolesta, koska ei siitä olisi potilaalle mitään hyötyä. Samoja jumppaohjeita, mitä fysioterapeutit vastaanotollaan antavat, löytyy pilvin pimein netistä. Ihan ilmaiseksi. 

Tavallisin ongelma kipupotilailla on, että kivut estävät jumppaamisen. Ja kun ei voi jumpata, kivut eivät myöskään lievity. Noidankehä. Muutama vuosi sitten USAssa todettiin valtava määrä opiaattiriippuvaisia. Suurin osa heistä oli saanut opiaatteja voimakkaaseen kipuun, mutta he olivat jatkaneet opiaattien käyttöä kipulääkkeinä vielä sen jälkeen, kun miedommat särkylääkkeet olisivat jo riittäneet. Opiaatteihin ei synny riippuvuutta niin kauan, kun niitä käytetään kovaan kipuun, mutta jos kipujen jo lieventyessä jatketaan käyttöä, syntyy riippuvuus. Tästä USAn havainnosta seurasi, että Suomessa alettiin tarkkailla opiaattien määräämistä kipulääkkeiksi aiempaa enemmän. Lääkärit eivät voi kirjoittaa opiaatteja tapaamatta potilasta. Reseptin voi vielä uusiakin, mutta ei kovin montaa kertaa, vaan potilas on tavattava välillä. 

Tällä hetkellä Suomessa kiuvnhoito keskittyy muihin keinoihin kuin opiaatteihin. Nämä keinot eivät aina ole sitä, mitä potilas itse haluaisi. Tehokas kipulääke kun olisi potilaalle  kaikista helpoin ja vaivattomin keino. Moni suomalainen kivuista kärsivä joutuukin kokeilemaan ties mitä hokkuspokkuskeinoja. Inkivääriä, kurkumaa, chilia jne. Homeopaattisia valmisteita. Erilaisia kipugeelejä ja voiteita. Rentoutumisharjoituksia. Mä käytin yhdessä vaiheessa hevosille tarkoitettua MSM-linimenttia. Joissain tapauksissa tens-laitteesta saattaa olla apua. Krooninen kipu on viheliäistä, mutta terveydenhuollon tavoitteena ei olekaan, että potilas olisi täysin kivuton. Tavoite on kipujen pysyminen sellaisella siedettävällä tasolla, että potilas pystyisi käymään töissä.

t. Kipukroonikko jo vuodesta 1995.

Tuo selittääkin sen, että traumapäivystyksen lääkärin määräämän kuuden päivän opiaattireseptin jälkeen olisi pitänyt hakea määräys terveyskeskuslääkäriltä, jonka vastaanotolle nyt en pääse kivun vuoksi. Onneksi tuo määrä vei kivulta terävimmän kärjen niin, että pääsen vessaan ja pystyn istumaankin jonkin aikaa. Potilastiedoistani näkee, että olen hyvin harvoin sairas ja että minulle ei koskaan ole määrätty tällaisia kipulääkkeitä, mutta ilmeisesti kymmenen Panacod-tablettia tekee minusta sitten narkkarin.

Tuli mieleen tosta, että menin kerran päivystykseen kun selkäkipu oli paha niin päivystyslääkäri sanoi ettei voi määrätä kipulääke reseptiä? Antoi vaan pari piikkiä käteen ja pakaraan. Mutta joskus taas olen saanut päivystyksellä panacod reseptin. Mihin tämä perustuu? Joku lääkäri paikalla? Eli jos kärsin kovasta selkäkivusta niin omaan terveyskeskukseen aika?

Päivystyslääkärit ovat usein haluttomia määräämään vahvempia kipulääkkeitä, koska niillä on addiktoivia ominaisuuksia ja päivystyksissä ilmeisesti käy ihmisiä teeskennellyn kivun kanssa hakemassa niitä huumausaineeksi. Usein tekevät juuri noin, että antavat kipupiikin mutta eivät reseptiä.

Suomessa tuntuu muutenkin olevan aina tarkka kaikki tollaset huumaavat kipulääke - bentsoreseptit. Itse sain vielä noin neljä vuotta sitten murtuman jälkeen 100kpl panacod reseptin, kävelin siis kepeillä, mutta kuulin et kaveri, joka leikattiin sai vain burana reseptin. Ilmeisesti vielä tiukentunut opiaatti pohjaisten lääkkeitten määrääminen.

Vierailija kirjoitti:

Minkään kunnan talous ei kestä sitä että kaikki selkävaivaiset laitettaisiin erikoislääkärille ja magneettikuvauksiin, kun 95% syynä on liikkumattomuus/tukilihasten heikkous/ylipaino.

Mene OTM fyssarille josta saat oikeanlaiset jumppaohjeet. Kyllä sielläkin huomataan jos syynä on selkeästi välilevyongelma.

Juuri näin.

Mitään ihmeparantumista ei tule, vaikka kuinka hyppää lääkärissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei selkää voi hoitaa oikein mitenkään paitsi, että unohdat kivut ja alat liikkua.

Miten niin ei voi hoitaa? Omaa vaikeaa selkäkipua on hoidettu fysioterapiassa tens-sähkölaitteella, infrapunajutulla ja hieronnalla. Auttoivat niin paljon, että pääsin taas liikkeelle kunnolla.

Ei ne mitään auta. Selkäsi parani ihan muun takia, "aika parantaa".

Aurinko69 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aurinko69 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivunhoidossa fysioterapia on käytännössä sitä, että fysioterapeutti kertoo, miten potilaan pitää jumpata. Fysioterapeutti ei siis jumppaa potilaan puolesta, koska ei siitä olisi potilaalle mitään hyötyä. Samoja jumppaohjeita, mitä fysioterapeutit vastaanotollaan antavat, löytyy pilvin pimein netistä. Ihan ilmaiseksi. 

Tavallisin ongelma kipupotilailla on, että kivut estävät jumppaamisen. Ja kun ei voi jumpata, kivut eivät myöskään lievity. Noidankehä. Muutama vuosi sitten USAssa todettiin valtava määrä opiaattiriippuvaisia. Suurin osa heistä oli saanut opiaatteja voimakkaaseen kipuun, mutta he olivat jatkaneet opiaattien käyttöä kipulääkkeinä vielä sen jälkeen, kun miedommat särkylääkkeet olisivat jo riittäneet. Opiaatteihin ei synny riippuvuutta niin kauan, kun niitä käytetään kovaan kipuun, mutta jos kipujen jo lieventyessä jatketaan käyttöä, syntyy riippuvuus. Tästä USAn havainnosta seurasi, että Suomessa alettiin tarkkailla opiaattien määräämistä kipulääkkeiksi aiempaa enemmän. Lääkärit eivät voi kirjoittaa opiaatteja tapaamatta potilasta. Reseptin voi vielä uusiakin, mutta ei kovin montaa kertaa, vaan potilas on tavattava välillä. 

Tällä hetkellä Suomessa kiuvnhoito keskittyy muihin keinoihin kuin opiaatteihin. Nämä keinot eivät aina ole sitä, mitä potilas itse haluaisi. Tehokas kipulääke kun olisi potilaalle  kaikista helpoin ja vaivattomin keino. Moni suomalainen kivuista kärsivä joutuukin kokeilemaan ties mitä hokkuspokkuskeinoja. Inkivääriä, kurkumaa, chilia jne. Homeopaattisia valmisteita. Erilaisia kipugeelejä ja voiteita. Rentoutumisharjoituksia. Mä käytin yhdessä vaiheessa hevosille tarkoitettua MSM-linimenttia. Joissain tapauksissa tens-laitteesta saattaa olla apua. Krooninen kipu on viheliäistä, mutta terveydenhuollon tavoitteena ei olekaan, että potilas olisi täysin kivuton. Tavoite on kipujen pysyminen sellaisella siedettävällä tasolla, että potilas pystyisi käymään töissä.

t. Kipukroonikko jo vuodesta 1995.

Tuo selittääkin sen, että traumapäivystyksen lääkärin määräämän kuuden päivän opiaattireseptin jälkeen olisi pitänyt hakea määräys terveyskeskuslääkäriltä, jonka vastaanotolle nyt en pääse kivun vuoksi. Onneksi tuo määrä vei kivulta terävimmän kärjen niin, että pääsen vessaan ja pystyn istumaankin jonkin aikaa. Potilastiedoistani näkee, että olen hyvin harvoin sairas ja että minulle ei koskaan ole määrätty tällaisia kipulääkkeitä, mutta ilmeisesti kymmenen Panacod-tablettia tekee minusta sitten narkkarin.

Tuli mieleen tosta, että menin kerran päivystykseen kun selkäkipu oli paha niin päivystyslääkäri sanoi ettei voi määrätä kipulääke reseptiä? Antoi vaan pari piikkiä käteen ja pakaraan. Mutta joskus taas olen saanut päivystyksellä panacod reseptin. Mihin tämä perustuu? Joku lääkäri paikalla? Eli jos kärsin kovasta selkäkivusta niin omaan terveyskeskukseen aika?

Päivystyslääkärit ovat usein haluttomia määräämään vahvempia kipulääkkeitä, koska niillä on addiktoivia ominaisuuksia ja päivystyksissä ilmeisesti käy ihmisiä teeskennellyn kivun kanssa hakemassa niitä huumausaineeksi. Usein tekevät juuri noin, että antavat kipupiikin mutta eivät reseptiä.

Suomessa tuntuu muutenkin olevan aina tarkka kaikki tollaset huumaavat kipulääke - bentsoreseptit. Itse sain vielä noin neljä vuotta sitten murtuman jälkeen 100kpl panacod reseptin, kävelin siis kepeillä, mutta kuulin et kaveri, joka leikattiin sai vain burana reseptin. Ilmeisesti vielä tiukentunut opiaatti pohjaisten lääkkeitten määrääminen.

Kyllä ja syyn kerroin kommentissani 56.

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ei ymmärrä että pienikin ylipaino ja liikkumattomuus on suuri riski selälle.

Saati sitte reilumpi ylipaino.

Ja nuita jos sanoo ääneen niin saa haukkuja,pitäs olla vaa pilleri tai leikkaus joka parantaa, mitään ei haluta itse tehdä.

Minä olen ja olen aina ollut hyvin hoikka.

Ja silti selkävaivainen.

No oletko urheillut koko ikäsi? monipuolisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei selkää voi hoitaa oikein mitenkään paitsi, että unohdat kivut ja alat liikkua.

Miten niin ei voi hoitaa? Omaa vaikeaa selkäkipua on hoidettu fysioterapiassa tens-sähkölaitteella, infrapunajutulla ja hieronnalla. Auttoivat niin paljon, että pääsin taas liikkeelle kunnolla.

Ei ne mitään auta. Selkäsi parani ihan muun takia, "aika parantaa".

Ai kun kiva. Kerron tämän seuraavalla kerralla lääkärille, kun lihaskalvo taas tulehtuu ja vaatii hoitoa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivunhoidossa fysioterapia on käytännössä sitä, että fysioterapeutti kertoo, miten potilaan pitää jumpata. Fysioterapeutti ei siis jumppaa potilaan puolesta, koska ei siitä olisi potilaalle mitään hyötyä. Samoja jumppaohjeita, mitä fysioterapeutit vastaanotollaan antavat, löytyy pilvin pimein netistä. Ihan ilmaiseksi. 

Tavallisin ongelma kipupotilailla on, että kivut estävät jumppaamisen. Ja kun ei voi jumpata, kivut eivät myöskään lievity. Noidankehä. Muutama vuosi sitten USAssa todettiin valtava määrä opiaattiriippuvaisia. Suurin osa heistä oli saanut opiaatteja voimakkaaseen kipuun, mutta he olivat jatkaneet opiaattien käyttöä kipulääkkeinä vielä sen jälkeen, kun miedommat särkylääkkeet olisivat jo riittäneet. Opiaatteihin ei synny riippuvuutta niin kauan, kun niitä käytetään kovaan kipuun, mutta jos kipujen jo lieventyessä jatketaan käyttöä, syntyy riippuvuus. Tästä USAn havainnosta seurasi, että Suomessa alettiin tarkkailla opiaattien määräämistä kipulääkkeiksi aiempaa enemmän. Lääkärit eivät voi kirjoittaa opiaatteja tapaamatta potilasta. Reseptin voi vielä uusiakin, mutta ei kovin montaa kertaa, vaan potilas on tavattava välillä. 

Tällä hetkellä Suomessa kiuvnhoito keskittyy muihin keinoihin kuin opiaatteihin. Nämä keinot eivät aina ole sitä, mitä potilas itse haluaisi. Tehokas kipulääke kun olisi potilaalle  kaikista helpoin ja vaivattomin keino. Moni suomalainen kivuista kärsivä joutuukin kokeilemaan ties mitä hokkuspokkuskeinoja. Inkivääriä, kurkumaa, chilia jne. Homeopaattisia valmisteita. Erilaisia kipugeelejä ja voiteita. Rentoutumisharjoituksia. Mä käytin yhdessä vaiheessa hevosille tarkoitettua MSM-linimenttia. Joissain tapauksissa tens-laitteesta saattaa olla apua. Krooninen kipu on viheliäistä, mutta terveydenhuollon tavoitteena ei olekaan, että potilas olisi täysin kivuton. Tavoite on kipujen pysyminen sellaisella siedettävällä tasolla, että potilas pystyisi käymään töissä.

t. Kipukroonikko jo vuodesta 1995.

Tuo selittääkin sen, että traumapäivystyksen lääkärin määräämän kuuden päivän opiaattireseptin jälkeen olisi pitänyt hakea määräys terveyskeskuslääkäriltä, jonka vastaanotolle nyt en pääse kivun vuoksi. Onneksi tuo määrä vei kivulta terävimmän kärjen niin, että pääsen vessaan ja pystyn istumaankin jonkin aikaa. Potilastiedoistani näkee, että olen hyvin harvoin sairas ja että minulle ei koskaan ole määrätty tällaisia kipulääkkeitä, mutta ilmeisesti kymmenen Panacod-tablettia tekee minusta sitten narkkarin.

10 Panacod-tablettia ei tee sinusta narkkaria, mutta koska terveyskeskuksessa on eri lääkäri kuin traumapäivystyksessä, tk-lääkäri ei voi uusia saamaasi reseptiä tapaamatta sinua. Jos hän tapaa sinut ja uusii reseptin, seuraavan kerran hän voi uusia reseptin tapaamatta sinua. Mulla oli pari vuotta sitten tilanne, että liikuin jo kyynärsauvojen kanssa, mutta yhtenä aamuna en pystynyt menemään yläkerrasta alakertaan keittiöön. Yritin saada reseptin käymättä terveyskeskuksessa, mutta ei onnistunut. En tiedä, millä keinolla oletettiin mun pääsevän ulos ja taksiin, kun en kerran päässyt edes yläkerrasta alakertaan, jossa ulko-ovi oli. Varmaan teleporttaamalla itseni terveyskeskukseen. Tai ehkä mun olisi pitänyt sauvojeni kanssa hypätä parvekkeelta ja taksikuskin ottaa koppi. Onneksi oli lähisukulaisia, jotka tulivat avuksi eikä tarvinnut olla päiväkausia syömättä. 

Ymmärrän kyllä syyn. Varasinkin jo ajan terveyskeskukseen, mutta lopulta peruutin sen, koska taksikyyteihin ei olisi ollut rahaa enkä kivun vuoksi voi lähteä kävelemäänkään - ilmeisesti hoidon edellytyksenä on se, että potilas pystyy raahautumaan terveyskeskukseen omin voimin.

Toivoakseni lääkkeetön ihmeparantuminen tapahtuu pian. Olen hakenut kuin minulle tehtyä työpaikkaa, joka parantaisi tilannettani valtavasti tämän pitkän työttömyyden ja köyhyyden jälkeen. Etähaastattelun ajan voisin esittää ongelmatonta, mutta työpaikalle pääseminen olisi vaikeampi juttu. Harmi, koska selkävaivani olisi helpohkosti parannettavissa kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Aurinko69 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivunhoidossa fysioterapia on käytännössä sitä, että fysioterapeutti kertoo, miten potilaan pitää jumpata. Fysioterapeutti ei siis jumppaa potilaan puolesta, koska ei siitä olisi potilaalle mitään hyötyä. Samoja jumppaohjeita, mitä fysioterapeutit vastaanotollaan antavat, löytyy pilvin pimein netistä. Ihan ilmaiseksi. 

Tavallisin ongelma kipupotilailla on, että kivut estävät jumppaamisen. Ja kun ei voi jumpata, kivut eivät myöskään lievity. Noidankehä. Muutama vuosi sitten USAssa todettiin valtava määrä opiaattiriippuvaisia. Suurin osa heistä oli saanut opiaatteja voimakkaaseen kipuun, mutta he olivat jatkaneet opiaattien käyttöä kipulääkkeinä vielä sen jälkeen, kun miedommat särkylääkkeet olisivat jo riittäneet. Opiaatteihin ei synny riippuvuutta niin kauan, kun niitä käytetään kovaan kipuun, mutta jos kipujen jo lieventyessä jatketaan käyttöä, syntyy riippuvuus. Tästä USAn havainnosta seurasi, että Suomessa alettiin tarkkailla opiaattien määräämistä kipulääkkeiksi aiempaa enemmän. Lääkärit eivät voi kirjoittaa opiaatteja tapaamatta potilasta. Reseptin voi vielä uusiakin, mutta ei kovin montaa kertaa, vaan potilas on tavattava välillä. 

Tällä hetkellä Suomessa kiuvnhoito keskittyy muihin keinoihin kuin opiaatteihin. Nämä keinot eivät aina ole sitä, mitä potilas itse haluaisi. Tehokas kipulääke kun olisi potilaalle  kaikista helpoin ja vaivattomin keino. Moni suomalainen kivuista kärsivä joutuukin kokeilemaan ties mitä hokkuspokkuskeinoja. Inkivääriä, kurkumaa, chilia jne. Homeopaattisia valmisteita. Erilaisia kipugeelejä ja voiteita. Rentoutumisharjoituksia. Mä käytin yhdessä vaiheessa hevosille tarkoitettua MSM-linimenttia. Joissain tapauksissa tens-laitteesta saattaa olla apua. Krooninen kipu on viheliäistä, mutta terveydenhuollon tavoitteena ei olekaan, että potilas olisi täysin kivuton. Tavoite on kipujen pysyminen sellaisella siedettävällä tasolla, että potilas pystyisi käymään töissä.

t. Kipukroonikko jo vuodesta 1995.

Tuo selittääkin sen, että traumapäivystyksen lääkärin määräämän kuuden päivän opiaattireseptin jälkeen olisi pitänyt hakea määräys terveyskeskuslääkäriltä, jonka vastaanotolle nyt en pääse kivun vuoksi. Onneksi tuo määrä vei kivulta terävimmän kärjen niin, että pääsen vessaan ja pystyn istumaankin jonkin aikaa. Potilastiedoistani näkee, että olen hyvin harvoin sairas ja että minulle ei koskaan ole määrätty tällaisia kipulääkkeitä, mutta ilmeisesti kymmenen Panacod-tablettia tekee minusta sitten narkkarin.

Tuli mieleen tosta, että menin kerran päivystykseen kun selkäkipu oli paha niin päivystyslääkäri sanoi ettei voi määrätä kipulääke reseptiä? Antoi vaan pari piikkiä käteen ja pakaraan. Mutta joskus taas olen saanut päivystyksellä panacod reseptin. Mihin tämä perustuu? Joku lääkäri paikalla? Eli jos kärsin kovasta selkäkivusta niin omaan terveyskeskukseen aika?

Päivystyslääkärit ovat usein haluttomia määräämään vahvempia kipulääkkeitä, koska niillä on addiktoivia ominaisuuksia ja päivystyksissä ilmeisesti käy ihmisiä teeskennellyn kivun kanssa hakemassa niitä huumausaineeksi. Usein tekevät juuri noin, että antavat kipupiikin mutta eivät reseptiä.

Minä olen tuo numero 33, jota vietiin päivystykseen ei-kiireellisellä ambulanssikuljetuksella, kun kipu oli liikkumattakin melkein sietämätön. Kysyin, saisinko kipupiikin ja lihasrelaksantteja, mutta niitä ei enää kuulemma anneta. Niiden sijaan sain kaksi tulehduskipulääketablettia, ja kun ne eivät toimineet reilun tunnin aikana ollenkaan, sain kaksi Panacod-tablettia mukaan ja reseptin 20 tablettiin. Enempää ei tipu, jollen pääse lääkärin vastaanotolle. En pääse, kun sattuu niin paljon.

Kövin 2 kertaa terkarissa päivytykessä kovien selkä kipujen ja jalan puutumisen takia jalat meni alta kädet tärisi niin kova kipu oli .Sain kipu piikin vain molemmilla kerroilla sen jälkeen 1 kerran läänissä terkkarisss kirjoitti kiireellinen lähetteen sairaalaan. Kävin itse maksavana selän mamgeetti kuvassa maksoi 269 eur vaikka ei olisi ollut varaa niin kovat kivut oli.Sai CD levyn mukaan selän kuvast .Yöllä tuli hirveet kivut jalat meni alta ei muuta ku taas päivstyksern jossa olin 5 tuntia kovissa kivuissa kunnon pääsin lääkäriin. Annoin Selän CD levyn selästä siinä oli useammassa nikaman välissä välilevy pullistumia joka selitti kovan kivut ja jalan puutumisen ja alin nikama hankaa luuta vastääen paha ahtauma..Terkarisss ei edes röngen kuvaa otettu selästä.Nyt saan Otropedille ajan sairaalaan jos en olisi käynyt itse selän mangeetti kuvassa josta heti löytyi syy koviin kipuhin...mulla on 20 vuotta sitten selkä leikattu 2 kertaa Töölössä ja 2 vuotta sitten todettu selkärangan kanavan ahtauma ja madaltuma sekään ei auttanut terkkarussa et olisivat ottaneet selästä edes röngen kuvaa ..terkarissa osaavat vain kipu lääkkeitä määrätä tutkimatta potilasta..en enään koskaan mene telkkarin päivytykseen vaan menen yksityiselle

Vierailija kirjoitti:

Ei selkää voi hoitaa oikein mitenkään paitsi, että unohdat kivut ja alat liikkua.

Ai miten niin ei voi. Minulta leikattiin iso pullistuma selästä ja nykyään pystyn taas töissä kulkemaan.

Liikuntaa ei voinut harrastaa, kun toinen jalka ei pitänyt alla.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on kun ne ei tajua että tämä vaiva vaikuttaa työkykyyn?

En pääse aamulla ylös sängystä, kestää kauan.

Täältä saa apua:

http://kuntoutus-karppinen.net/

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ei ymmärrä että pienikin ylipaino ja liikkumattomuus on suuri riski selälle.

Saati sitte reilumpi ylipaino.

Ja nuita jos sanoo ääneen niin saa haukkuja,pitäs olla vaa pilleri tai leikkaus joka parantaa, mitään ei haluta itse tehdä.

Minä olen ja olen aina ollut hyvin hoikka.

Ja silti selkävaivainen.

No oletko urheillut koko ikäsi? monipuolisesti

Mä jouduin lopettamaan kilpaurani selän takia. Mulla on selkärankareuma ja pahat kulumat.

Vierailija kirjoitti:

Luepa terveyskirjastosta selkäkivun hoidosta. Joka ikinen päivä saa vääntää, et selkääsi ei kuvata tänään jos eilen selkä jymähti kun nostit lipastoa. Lääkäri ei sille tee mitään jos sinulla ei ole hälyttäviä oireita. Niiden hoito on fysioterapia ja kipulääkitys. Someasiantuntijat toki vaahtoavat magneettikuvista, mutta niitä ei oteta perusnoidannuolessa koska se ei muuta hoitolinjauksia mitenkään.

Lääkäri voi antaa kipupiikin pakaraan ja toisen lihasrelaksantteja. Ne lihasrelaksantit on kipulääkkeitäkin parempi hoito siihen noidannuoleen.

https://selkakanava.fi/ löytyy neuvoja selän omatoimiseen hoitoon sekä harjoituksia mitä voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mee työterveyteen

Ei ole.

"Työterveyshuolto on pakollinen työnantajille, joilla on vähintään yksi palkattu työntekijä. Toisin sanoen työnantajalla on työterveyshuoltolain mukaan velvollisuus järjestää ehkäisevän työterveyshuollon palvelut kaikille työsuhteessa oleville työntekijöille."