Miksi terveyskeskuksesta ei saa apua selkävaivaan?

Fysioterapeutti, luonteestaan riippumatta, printtaa jumppaohjeet. Niitä jumppia sitten tehdään itse kotona.

Laiskat syyttää fyssaria ja mitä milloinkin, vaikka useimmiten kyse on siitä ettei itse viitsi tehdä jumppia.

Selkävaivoista yleisesti: kengät vaikuttaa paljon.

AP voisi istuessa pyörittää terapiapalloja jalan alla. Jalat liittyy selkään.

Luepa terveyskirjastosta selkäkivun hoidosta. Joka ikinen päivä saa vääntää, et selkääsi ei kuvata tänään jos eilen selkä jymähti kun nostit lipastoa. Lääkäri ei sille tee mitään jos sinulla ei ole hälyttäviä oireita. Niiden hoito on fysioterapia ja kipulääkitys. Someasiantuntijat toki vaahtoavat magneettikuvista, mutta niitä ei oteta perusnoidannuolessa koska se ei muuta hoitolinjauksia mitenkään.

https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.tokman…

Kuvantaminen ei tee autuaaksi. Sieltä kenties löydetään joku muutos (itselläni diagnosoitiin välilevyrappeuma, kun muutama välilevy on luuhistunut), mutta vaiva paranee ainoastaan liikunnalla. Itse en päässyt välillä sängystä ylös, tietyt liikkeet aiheuttivat vihlovan kivun ja naaman sain aamulla pestyä makaamalla lavuaarin päällä.

Fyssarin ohjeilla tein jumppaa ja sain hermoja "venytettyä" ja tukilihaksia kuntoon. Aivan syvältähän ne mummojumpat ovat ja mättää tehdä joka ilta. Paljon iisimpää olisi käydä kuvissa, saada kipulääkkeet ja odotella parantumista Netflixiä katsellen. Kuten moni on neuvonut, mene asialliselle fyssarille, tee pyydetyt jumpat ja tule kertomaan mikäli ei 3 kk jokapäiväisen harjoittelun jälkeen ole kivulle tapahtunut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Leikkaus ei ole lääke välilevyn repeämään.

Sinä joka et pysty kävelemään, etkä rahavaikeuksien vuoksi pysty tilaamaan ambulanssia sairaalaan, eikä sinulla ole yhtään ystävää/tuttua joka voisi kyyditä, miten saat ruokaa? Kuka sen sinulle tekee/tuo ja tiskaa tiskit? En ymmärrä miten olet pysynyt hengissä.

Minulla ei ole ketään, ei kavereita eikä muita. Ne harvatkin sukulaiset asuvat liian kaukana.

Ruokaa tilaan kerran viikossa marketin kotiinkuljetuksella. (Myös apteekki toimittaisi kuriirilla reseptilääkkeetkin, jos lääkäri suostuisi kirjoittamaan edes muutaman tabletin.) Ostan ruokaa, jota ei tarvitse kuumentaa, ja käytän yhtä lautasta, haarukkaa, lasia ja niin edelleen. Siivoaminen ei onnistu, joten puhaltelen pölypallot huonekalujen alle pois näkyvistä. Olen tottunut olemaan yksin, mutta toisin kuin ennen, tänä vuonna yksinäinen joulu ja uusivuosi tuntuu pelottavalta, jollei tämä selkä ihmeparane itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikkaus ei ole lääke välilevyn repeämään.

Sinä joka et pysty kävelemään, etkä rahavaikeuksien vuoksi pysty tilaamaan ambulanssia sairaalaan, eikä sinulla ole yhtään ystävää/tuttua joka voisi kyyditä, miten saat ruokaa? Kuka sen sinulle tekee/tuo ja tiskaa tiskit? En ymmärrä miten olet pysynyt hengissä.

Minulla ei ole ketään, ei kavereita eikä muita. Ne harvatkin sukulaiset asuvat liian kaukana.

Ruokaa tilaan kerran viikossa marketin kotiinkuljetuksella. (Myös apteekki toimittaisi kuriirilla reseptilääkkeetkin, jos lääkäri suostuisi kirjoittamaan edes muutaman tabletin.) Ostan ruokaa, jota ei tarvitse kuumentaa, ja käytän yhtä lautasta, haarukkaa, lasia ja niin edelleen. Siivoaminen ei onnistu, joten puhaltelen pölypallot huonekalujen alle pois näkyvistä. Olen tottunut olemaan yksin, mutta toisin kuin ennen, tänä vuonna yksinäinen joulu ja uusivuosi tuntuu pelottavalta, jollei tämä selkä ihmeparane itsekseen.

Ja on niin kiva nähdä, että tällaisellekin annetaan alapeukkuja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei selkää voi hoitaa oikein mitenkään paitsi, että unohdat kivut ja alat liikkua.

Pitäisi saada diagnoosi ja sitten hoito.

Eihän se pelkällä kävelyllä parane.

Liikun päivittäin.

Oireet viittaavat välilevyvaivaan.

Suurimmalla osalla ihmisistä on jokin selkävaiva. Ei niihin ole mitään kunnon parannuskeinoa. Liikuntaa niin paljon kun pystyy ja laihdutus auttaa jonkin verrann

Pitää olla just oikeanlaista liikuntaa.

Sitten kun selviää röntgen ja magneettikuvan kautta vaivan nimi, niin voi laittaa sen  nimen youtubeen niin löytää ilmaiseksi hoito ohjeita.

Sit pitää vaan tehdä niitä liikkeitä.

vaivan

Ylätaljalla sai hyvin venytettyä selkänikamia sit meni selälleen ja nosteli jalkoja mahanpäälle että vatsalihakset treenautuu,     sit seki helpotti selkäkipua kun laitto painavat kengät(painoa jalkoihin) sit nilkkapainot ja käveli paljon.     Sitten pohkeiden venytys helpotti näiden lisäksi.

aa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin pitää selvittää vaivan syy. Lääkitys auttaa liikkumaan, mutta ensin huolellinen tutkimus.

Ap, suosittelen yksityistä ortopedia. Ei tk:ssa käytetä aikaa tutkimiseen eikä laiteta lähetettä kuvantamiseen.

Ihme, jos sieltä saisi riittävän avun ja OIKEAN DG:n.

Minut on laitettu 2 kertaa tänä vuonna magneettikuviin tk:sta.

Siellä on ollut joku nuori kokematon lääkäri, joka ei tiedä, että jokaista vaivaa ei ole syytä kuvata magneetilla. Se maksaa. Nelikymppisten selkiäkin kun ruvetaan magneetilla kuvaamaan, löytyy joka toiselta välilevynpullistuma, ihan oireettomiltakin.

Vierailija kirjoitti:

Leikkaus ei ole lääke välilevyn repeämään.

Sinä joka et pysty kävelemään, etkä rahavaikeuksien vuoksi pysty tilaamaan ambulanssia sairaalaan, eikä sinulla ole yhtään ystävää/tuttua joka voisi kyyditä, miten saat ruokaa? Kuka sen sinulle tekee/tuo ja tiskaa tiskit? En ymmärrä miten olet pysynyt hengissä.

Ei olekaan mutta vapautti puristuksissa olleen hermon.

Itselläni ei ole auttanut muu kuin kuntosali.

Ja silti välillä on niitä huonompia päiviä, kun täytyy mennä lattialle makaamaan toivoen että selkä naksahtaa. Magneettikuvassa ei näkynyt mitään, jos ko lääkäri edes kunnolla katsoi niitä kuvia. (Hain yksityiseltä lähetteen)

Vaikea on saada apua.

Kuinka kauan ap:llä on ollut tämä selkävaiva näin pahana? Itsekin välilevyn pullistumaa poteneena tuntui, että en tästä koskaan parane, koko loppuelämä pilalla. Mutta niin vain se lähti pikkuhiljaa paranemaan, vaikka leikkauksen mahdollisuutta jo harkittiin. Pahin vaihe kesti 6 viikkoa, ja sen jälkeen noin 2 v päivittäistä, elämistä häiritsevää kipua. Nyt n 8 v myöhemmin edelleen päivittäin tunnen pientä kipuilua, tarkkana saa olla esim. istuma-asennon kanssa. Itselläni liikunta pahensi ja pahentaa edelleen vaivaa. Pahinta on juoksu epätasaisella ja jooga, jossa pitkiä selkävenytyksiä, kuntosaliharjoittelu. Pilates ok, kun varoo tiettyjä liikkeitä. Kävely ok. Selkää tukemaan olen hommannut tukivyön, mutta esim. Kylpytakin vyön tai huivin voi koittaa sitoa alaselälle, lähes lantiolle, katso kuvista mihin raskausvyö laitetaan.

Kuinka kaukana ne kaukana asuvat sukulaiset asuu? Voisiko heille kuitenkin selittää tilanteen, jos voisivat tulla kyyditsemään lääkäriin? Itse paljon autoilevana esim 200 km suuntaansa ei ole pitkä matka. Ikävämpi olisi ajatus kärsivästä sukulaisesta joka ei kehtaa pyytää apua. Onko sinulla ollut joskus resepti kipulääkkeeseen? Eikö voisi kysyä, voiko tk lääkäri uusia puhelimitse tai etävastaanotolla?

Mulla magneettikuvattiin selkä, ja kerrottiin että se on kutakuinkin pilalla, näin jo orastavassa keski-ikäisyydessä. Tämä oli hyä tieto, koska nyt tiedän että salilla repiminen, painavien nostelu ja muu selkää tempova, tai painostava liike pitää jättää tekemättä. Eli täysin päinvastoin kuin oli neuvottu siihen asti. Inistiin kuorossa miten kaikki johtuu siitä kun en mitään tee, vaikka tosiasiassa tilanne oli päinvastoin. Selkäongelmiini auttaa parhaiten tietyt makaamisharjoitukset, jotka palauttavat nikamat oikeille kohdilleen, ja antavat luhistuneelle selkärannalle tilaa.

Moni ei ymmärrä että pienikin ylipaino ja liikkumattomuus on suuri riski selälle.

Saati sitte reilumpi ylipaino.

Ja nuita jos sanoo ääneen niin saa haukkuja,pitäs olla vaa pilleri tai leikkaus joka parantaa, mitään ei haluta itse tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan ap:llä on ollut tämä selkävaiva näin pahana? Itsekin välilevyn pullistumaa poteneena tuntui, että en tästä koskaan parane, koko loppuelämä pilalla. Mutta niin vain se lähti pikkuhiljaa paranemaan, vaikka leikkauksen mahdollisuutta jo harkittiin. Pahin vaihe kesti 6 viikkoa, ja sen jälkeen noin 2 v päivittäistä, elämistä häiritsevää kipua. Nyt n 8 v myöhemmin edelleen päivittäin tunnen pientä kipuilua, tarkkana saa olla esim. istuma-asennon kanssa. Itselläni liikunta pahensi ja pahentaa edelleen vaivaa. Pahinta on juoksu epätasaisella ja jooga, jossa pitkiä selkävenytyksiä, kuntosaliharjoittelu. Pilates ok, kun varoo tiettyjä liikkeitä. Kävely ok. Selkää tukemaan olen hommannut tukivyön, mutta esim. Kylpytakin vyön tai huivin voi koittaa sitoa alaselälle, lähes lantiolle, katso kuvista mihin raskausvyö laitetaan.

Kuinka kaukana ne kaukana asuvat sukulaiset asuu? Voisiko heille kuitenkin selittää tilanteen, jos voisivat tulla kyyditsemään lääkäriin? Itse paljon autoilevana esim 200 km suuntaansa ei ole pitkä matka. Ikävämpi olisi ajatus kärsivästä sukulaisesta joka ei kehtaa pyytää apua. Onko sinulla ollut joskus resepti kipulääkkeeseen? Eikö voisi kysyä, voiko tk lääkäri uusia puhelimitse tai etävastaanotolla?

Hei, tuossa ylempänä joku kommentoi minun ja ap:n tapauksia yhtaikaa, ja ketju meni vähän sekaisin. Minä olen numero 33 ja tuo, joka ei pääse liikkumaan. Sukulaiseni asuvat satojen kilometrien päässä. Selässäni on "pelkkä" lihasvamma, johon tarvitaan vain kipulääkettä ja fysioterapiaa. Lääkäri taas kieltäytyy määräämästä lääkettä näkemättä potilasta. Yksinkertainen tilanne, mutta mahdoton ratkaista.

Kivunhoidossa fysioterapia on käytännössä sitä, että fysioterapeutti kertoo, miten potilaan pitää jumpata. Fysioterapeutti ei siis jumppaa potilaan puolesta, koska ei siitä olisi potilaalle mitään hyötyä. Samoja jumppaohjeita, mitä fysioterapeutit vastaanotollaan antavat, löytyy pilvin pimein netistä. Ihan ilmaiseksi. 

Tavallisin ongelma kipupotilailla on, että kivut estävät jumppaamisen. Ja kun ei voi jumpata, kivut eivät myöskään lievity. Noidankehä. Muutama vuosi sitten USAssa todettiin valtava määrä opiaattiriippuvaisia. Suurin osa heistä oli saanut opiaatteja voimakkaaseen kipuun, mutta he olivat jatkaneet opiaattien käyttöä kipulääkkeinä vielä sen jälkeen, kun miedommat särkylääkkeet olisivat jo riittäneet. Opiaatteihin ei synny riippuvuutta niin kauan, kun niitä käytetään kovaan kipuun, mutta jos kipujen jo lieventyessä jatketaan käyttöä, syntyy riippuvuus. Tästä USAn havainnosta seurasi, että Suomessa alettiin tarkkailla opiaattien määräämistä kipulääkkeiksi aiempaa enemmän. Lääkärit eivät voi kirjoittaa opiaatteja tapaamatta potilasta. Reseptin voi vielä uusiakin, mutta ei kovin montaa kertaa, vaan potilas on tavattava välillä. 

Tällä hetkellä Suomessa kiuvnhoito keskittyy muihin keinoihin kuin opiaatteihin. Nämä keinot eivät aina ole sitä, mitä potilas itse haluaisi. Tehokas kipulääke kun olisi potilaalle  kaikista helpoin ja vaivattomin keino. Moni suomalainen kivuista kärsivä joutuukin kokeilemaan ties mitä hokkuspokkuskeinoja. Inkivääriä, kurkumaa, chilia jne. Homeopaattisia valmisteita. Erilaisia kipugeelejä ja voiteita. Rentoutumisharjoituksia. Mä käytin yhdessä vaiheessa hevosille tarkoitettua MSM-linimenttia. Joissain tapauksissa tens-laitteesta saattaa olla apua. Krooninen kipu on viheliäistä, mutta terveydenhuollon tavoitteena ei olekaan, että potilas olisi täysin kivuton. Tavoite on kipujen pysyminen sellaisella siedettävällä tasolla, että potilas pystyisi käymään töissä.

t. Kipukroonikko jo vuodesta 1995.

Vierailija kirjoitti:

Kivunhoidossa fysioterapia on käytännössä sitä, että fysioterapeutti kertoo, miten potilaan pitää jumpata. Fysioterapeutti ei siis jumppaa potilaan puolesta, koska ei siitä olisi potilaalle mitään hyötyä. Samoja jumppaohjeita, mitä fysioterapeutit vastaanotollaan antavat, löytyy pilvin pimein netistä. Ihan ilmaiseksi. 

Tavallisin ongelma kipupotilailla on, että kivut estävät jumppaamisen. Ja kun ei voi jumpata, kivut eivät myöskään lievity. Noidankehä. Muutama vuosi sitten USAssa todettiin valtava määrä opiaattiriippuvaisia. Suurin osa heistä oli saanut opiaatteja voimakkaaseen kipuun, mutta he olivat jatkaneet opiaattien käyttöä kipulääkkeinä vielä sen jälkeen, kun miedommat särkylääkkeet olisivat jo riittäneet. Opiaatteihin ei synny riippuvuutta niin kauan, kun niitä käytetään kovaan kipuun, mutta jos kipujen jo lieventyessä jatketaan käyttöä, syntyy riippuvuus. Tästä USAn havainnosta seurasi, että Suomessa alettiin tarkkailla opiaattien määräämistä kipulääkkeiksi aiempaa enemmän. Lääkärit eivät voi kirjoittaa opiaatteja tapaamatta potilasta. Reseptin voi vielä uusiakin, mutta ei kovin montaa kertaa, vaan potilas on tavattava välillä. 

Tällä hetkellä Suomessa kiuvnhoito keskittyy muihin keinoihin kuin opiaatteihin. Nämä keinot eivät aina ole sitä, mitä potilas itse haluaisi. Tehokas kipulääke kun olisi potilaalle  kaikista helpoin ja vaivattomin keino. Moni suomalainen kivuista kärsivä joutuukin kokeilemaan ties mitä hokkuspokkuskeinoja. Inkivääriä, kurkumaa, chilia jne. Homeopaattisia valmisteita. Erilaisia kipugeelejä ja voiteita. Rentoutumisharjoituksia. Mä käytin yhdessä vaiheessa hevosille tarkoitettua MSM-linimenttia. Joissain tapauksissa tens-laitteesta saattaa olla apua. Krooninen kipu on viheliäistä, mutta terveydenhuollon tavoitteena ei olekaan, että potilas olisi täysin kivuton. Tavoite on kipujen pysyminen sellaisella siedettävällä tasolla, että potilas pystyisi käymään töissä.

t. Kipukroonikko jo vuodesta 1995.

Tuo selittääkin sen, että traumapäivystyksen lääkärin määräämän kuuden päivän opiaattireseptin jälkeen olisi pitänyt hakea määräys terveyskeskuslääkäriltä, jonka vastaanotolle nyt en pääse kivun vuoksi. Onneksi tuo määrä vei kivulta terävimmän kärjen niin, että pääsen vessaan ja pystyn istumaankin jonkin aikaa. Potilastiedoistani näkee, että olen hyvin harvoin sairas ja että minulle ei koskaan ole määrätty tällaisia kipulääkkeitä, mutta ilmeisesti kymmenen Panacod-tablettia tekee minusta sitten narkkarin.

Tottakai liikkumattomuus ja ylipainokin mutta tiedän useita hoikkia selkäkipuisia ihmisiä, samoin monella urheilijalla on selkäongelmia joten ei se nyt aina niin yksi yhteen mene nämä asiat että ylipaino sitä tätä ja tuota.

Vierailija kirjoitti:

Moni ei ymmärrä että pienikin ylipaino ja liikkumattomuus on suuri riski selälle.

Saati sitte reilumpi ylipaino.

Ja nuita jos sanoo ääneen niin saa haukkuja,pitäs olla vaa pilleri tai leikkaus joka parantaa, mitään ei haluta itse tehdä.

Minä olen ja olen aina ollut hyvin hoikka.

Ja silti selkävaivainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivunhoidossa fysioterapia on käytännössä sitä, että fysioterapeutti kertoo, miten potilaan pitää jumpata. Fysioterapeutti ei siis jumppaa potilaan puolesta, koska ei siitä olisi potilaalle mitään hyötyä. Samoja jumppaohjeita, mitä fysioterapeutit vastaanotollaan antavat, löytyy pilvin pimein netistä. Ihan ilmaiseksi. 

Tavallisin ongelma kipupotilailla on, että kivut estävät jumppaamisen. Ja kun ei voi jumpata, kivut eivät myöskään lievity. Noidankehä. Muutama vuosi sitten USAssa todettiin valtava määrä opiaattiriippuvaisia. Suurin osa heistä oli saanut opiaatteja voimakkaaseen kipuun, mutta he olivat jatkaneet opiaattien käyttöä kipulääkkeinä vielä sen jälkeen, kun miedommat särkylääkkeet olisivat jo riittäneet. Opiaatteihin ei synny riippuvuutta niin kauan, kun niitä käytetään kovaan kipuun, mutta jos kipujen jo lieventyessä jatketaan käyttöä, syntyy riippuvuus. Tästä USAn havainnosta seurasi, että Suomessa alettiin tarkkailla opiaattien määräämistä kipulääkkeiksi aiempaa enemmän. Lääkärit eivät voi kirjoittaa opiaatteja tapaamatta potilasta. Reseptin voi vielä uusiakin, mutta ei kovin montaa kertaa, vaan potilas on tavattava välillä. 

Tällä hetkellä Suomessa kiuvnhoito keskittyy muihin keinoihin kuin opiaatteihin. Nämä keinot eivät aina ole sitä, mitä potilas itse haluaisi. Tehokas kipulääke kun olisi potilaalle  kaikista helpoin ja vaivattomin keino. Moni suomalainen kivuista kärsivä joutuukin kokeilemaan ties mitä hokkuspokkuskeinoja. Inkivääriä, kurkumaa, chilia jne. Homeopaattisia valmisteita. Erilaisia kipugeelejä ja voiteita. Rentoutumisharjoituksia. Mä käytin yhdessä vaiheessa hevosille tarkoitettua MSM-linimenttia. Joissain tapauksissa tens-laitteesta saattaa olla apua. Krooninen kipu on viheliäistä, mutta terveydenhuollon tavoitteena ei olekaan, että potilas olisi täysin kivuton. Tavoite on kipujen pysyminen sellaisella siedettävällä tasolla, että potilas pystyisi käymään töissä.

t. Kipukroonikko jo vuodesta 1995.

Tuo selittääkin sen, että traumapäivystyksen lääkärin määräämän kuuden päivän opiaattireseptin jälkeen olisi pitänyt hakea määräys terveyskeskuslääkäriltä, jonka vastaanotolle nyt en pääse kivun vuoksi. Onneksi tuo määrä vei kivulta terävimmän kärjen niin, että pääsen vessaan ja pystyn istumaankin jonkin aikaa. Potilastiedoistani näkee, että olen hyvin harvoin sairas ja että minulle ei koskaan ole määrätty tällaisia kipulääkkeitä, mutta ilmeisesti kymmenen Panacod-tablettia tekee minusta sitten narkkarin.

10 Panacod-tablettia ei tee sinusta narkkaria, mutta koska terveyskeskuksessa on eri lääkäri kuin traumapäivystyksessä, tk-lääkäri ei voi uusia saamaasi reseptiä tapaamatta sinua. Jos hän tapaa sinut ja uusii reseptin, seuraavan kerran hän voi uusia reseptin tapaamatta sinua. Mulla oli pari vuotta sitten tilanne, että liikuin jo kyynärsauvojen kanssa, mutta yhtenä aamuna en pystynyt menemään yläkerrasta alakertaan keittiöön. Yritin saada reseptin käymättä terveyskeskuksessa, mutta ei onnistunut. En tiedä, millä keinolla oletettiin mun pääsevän ulos ja taksiin, kun en kerran päässyt edes yläkerrasta alakertaan, jossa ulko-ovi oli. Varmaan teleporttaamalla itseni terveyskeskukseen. Tai ehkä mun olisi pitänyt sauvojeni kanssa hypätä parvekkeelta ja taksikuskin ottaa koppi. Onneksi oli lähisukulaisia, jotka tulivat avuksi eikä tarvinnut olla päiväkausia syömättä.