Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautuisitte jos saisitte 5v. jälkeen tietää, että mies seurusteli ekat 3kk päällekkäin myös toisen naisen kanssa?
15.11.2020 |
Kannattaako tässä vaiheessa tehdä enää asiasta numeroa kun tuo suhde on satakymmenvarmasti loppunut silloin aikanaan? Oltiin vaan jo sovittu yhteenmuutostakin ja siitä vasta n. 2-3 viikon päästä mies oli lopettanut kunnolla tuon toisen suhteen. (On todisteet että noin tapahtui, tätä ei tarvitse kyseenalaistaa. Eli ei ole kyse väärinkäsityksistä, toiveajatteluista, peloista tms. vaan kaikkineen ihan oikeasta tilanteesta.)
Mietin että annanko nyt vaan olla... Mutta itseäni tämä homma kalvaa sillä tasolla, että mietin mihin muuhun mies pystyy kun en tuolloin aikanaan tajunnut yhtään mitään siitä että meneillään oli muutakin minun ohellani.
Kommentit (469)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin. Toisen tapailu ei tässä olisi se kriittinen juttu, vaan vuosien epärehellisyys. Minulla on kusettamiselle täysi nollatoleranssi. Haukkukaa mustavalkoksi, evvk, kumppanille valehtelu ei ole mikään pyhä ihmisoikeus.
Se ettei kerro jotain asiaa menneisyydestään ei ole valehtelua. Se on kertomatta jättämistä. On aika inhimmillistä jättää paljonkin menneitä asioita kertomatta.
Olen eri mieltä. On eri asia jättää kertomatta epäoleellisia asioita suhdetta edeltävältä ajalta, kuin jättää kertomatta sellaisia olennaisia suhteen aikaisia tekijöitä jotka todennäköisesti vaikuttaisivat kumppanin haluun jatkaa koko suhdetta. Siinä pimitetään tietoa nimenomaan siinä tarkoituksessa, että viedään toiselta oikeus tehdä informoituja päätöksiä omasta parisuhteestaan. Se on törkeimpiä asioita mitä toiselle voi suhteessa tehdä ja osoittaa syvää kunnioituksen puutetta. Vrt. pettäminen - riittääkö oikeasti jonkun mielestä selitykseksi, että "noku sä et kysynyt"? Kaikkea ei toki tarvitse tai edes kannata kertoa, mutta sellaiset asiat kyllä jotka itsekin tietää isoiksi ja oleellisiksi. Usean kuukauden jatkuva kahden kumppanin pyörittäminen on tällaine asia.
Jep, nimenomaan. Eli pettäminen ei ole pettämistä, jos toinen ei kysy asiasta joten ei ole syytä kertoa? Se ei ole valehtelua, jos ei kerro, että petän sinua kun toinen ei tajua kysyä? Sillä siitähän tässä on kyse, pettämisestä. Jos sovitaan yhteisesti seurustelusta, niin seurustelu tarkoittaa sitoutumista yhteen ihmiseen ellei muuta sovita. Vapaa suhde on asia erikseen ja siitäkin sovitaan ja puhutaan. Kun ap ja mies ovat sopineet seurustelevansa ja mies on säätänyt edelleen toisen ihmisen kanssa joka 3kk, niin se on tietoista valehtelua, tietoista pettämistä. Ei kyse ole mistään että ei vain kerro aikaisemmista säädöistään, tuohan on tapahtunut samaan aikaan!
En pystyisi luottamaan tuollaiseen ihmiseen, sillä kertoo paljon mielenlaadusta, arvoista, moraalista ja ennen kaikkea häikäilemättömyydestä, että kehtaa ja pystyy säätämään noin pitkään ja valehtelemaan ihmisille. Tuollaiseen harva kykenee, eikä tuollaiseen kykene kukaan sellainen, joka pystyy sitoutumaan yhteen suhteeseen.
Olen valitettavasti ap lähes täysin varma, että tämä ei ole miehesi ainut sivusuhde ja että näitä yllätyksiä tulee esiin enemmänkin tulevaisuudessa, jos päätät jatkaa. Itse en pystyisi, koska en arvostaisi miestä enää. Luottamus on yksi tärkeimmistä asioista ja tuollaisen jälkeen se olisi mennyttä. Millainen ihminen pystyy tuollaiseen?
Ja joo, kyllä minullakin oli säätöä muualla kun tapailin miesystävääni ja miesystäväni oli täysin tietoinen asiasta. Mutta ne loppui siinä vaiheessa, kun molemmilla alkoi olemaan isompia tunteita pelissä mukana. En olisi ikinä pystynyt säätämään muiden kanssa samaan aikaan, kun olin rakastumassa miesystävääni. Ja jos sovitaan seurustelusta, niin sen jälkeiset säätämiset ovat ihan vain pettämistä.
Miten voi pettää kun suhteen alussa ei vielä edes ole mitään vakiintunutta suhdetta? Eikä mitään havaintoa siitä muodostuuko sellaista koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te jotkut haluatte pilata ap:n avioliiton hulluilla syytöksillänne?
Ihan semmoselta tämä ketju alkaa vaikuttaa. Keksitte toinen toistaan typerämpiä syytöksiä. Eikö ne viisi yhteistä onnellista vuotta merkitse mitään?
Oletteko kateellisia vai?
No ainakin omalla kohdalla se, että oli elänyt valheessa useita vuosia, sai minut kyseenalaistamaan koko suhteen. Avioliitto, jota olin pitänyt onnellisena, muuttui kulissiksi missä olin tietämättäni näytellyt osaani. Mies oli näytelmän kirjoittanut ja minä kuvittelin eläväni ihan oikeaa elämää.
Ap:n epävarmuus keski max. kolme kuukautta. Sitä ei voi verrata vuosikausien epävarmuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeastiko ap tyytyy nyt siihen, että asiasta ei tarvitse keskustella, koska miehen mielestä "ap:n pitää vain luottaa mieheen"?
Jos mies ei alkaisi keskustelemaan asiaa kunnolla läpi, niin eroaisin samantien. Ihan järkyttävää toimintaa miehen osalta.
Mies ei tässä tilanteessa pysty sanomaan yhtään mitään, mihin AP uskoisi täysin ja mikä tyydyttäisi hänen halunsa penkoa mennyttä. Jos ei luota kumppaniinsa niin mikään todistelu ja vakuuttelu ei silloin riitä. Kaiken voi tulkita pahimmalta mahdollisella tavalla kuten porukka täällä mustavalkoisen ehdottomasti tekee.
Mahtavaa että tämä on herättänyt yhä keskustelua. Luen ja metin joka ikistä kommenttia, kiitos. Sen verran voin kyllä sanoa, että jos olisin tuolloin tiennyt että miehellä on jo joku (hänhän sanoi minulle olleensa pitkään yksin), en missään nimessä olisi edes suhdetta aloittanut!
Nyt tietenkin vaakakupissa painaa nämä yhteiset 5 hyvää vuotta, joten enköhän tähän jää ja yritä päästä asiasta yli. Hämmentäviä ja ärsyttäviä tekijöitä tässä nyt tietysti on kuten olen ketjussa maininnutkin, joten ei ole ihan helppoa, etenkin kun mies on sitä mieltä että tätä ei enempää käsitellä: joko luotan tai en luota.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin eli kyllähän se tässäkin nähtiin että kertomatta jättäminen todellakin oli ratkaisevaa (ap ei olisi aloittanut suhdetta) eli ei voida sanoa että se on epärelevanttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeastiko ap tyytyy nyt siihen, että asiasta ei tarvitse keskustella, koska miehen mielestä "ap:n pitää vain luottaa mieheen"?
Jos mies ei alkaisi keskustelemaan asiaa kunnolla läpi, niin eroaisin samantien. Ihan järkyttävää toimintaa miehen osalta.
Mies ei tässä tilanteessa pysty sanomaan yhtään mitään, mihin AP uskoisi täysin ja mikä tyydyttäisi hänen halunsa penkoa mennyttä. Jos ei luota kumppaniinsa niin mikään todistelu ja vakuuttelu ei silloin riitä. Kaiken voi tulkita pahimmalta mahdollisella tavalla kuten porukka täällä mustavalkoisen ehdottomasti tekee.
Jos mies olisi heti tilanteen paljastuttua kertonut rehellisesti, miksi teki noin ja valehteli ap:lle suhteen alkuaikoina niin tilanne ei olisi näin paha. Eli tämä mystisyys tekee asiasta vielä pahemman.
Toki sitä luottoa ei selityksillä saa takaisin noin vain, mutta itse haluaisin kyllä tietää syyn tälle käytökselle. Jos mitään varsinaista syytä ei ole, niin asiahan voi toistua milloin vain uudestaan, pettämisen muodossa. Kuka haluaa elää parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei hallitse omaa käytöstään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kertomatta jättäminen on minullekin ihan valehteluun verrattavissa oleva asia, silloin kun kyse on näin merkittävästä seikasta.
Vierailija kirjoitti:
No niin eli kyllähän se tässäkin nähtiin että kertomatta jättäminen todellakin oli ratkaisevaa (ap ei olisi aloittanut suhdetta) eli ei voida sanoa että se on epärelevanttia.
Niin, kuka pettäjän kanssa haluaisikaan alkaa parisuhteeseen. En minä ainakaan.
Tämän "oisko pitänyt kertoa vai ei" - keskustelun lisäksi pitäisi miettiä sitäki, että tällaisella käytöksellä ap:n miehen kaltainen pettäjä vaarantaa puolisonsa terveyden samalla. On olennainen tieto, että kuka harrastaa seksiä kenenkin kanssa. Esim. aika moni harrastaa seksiä kumppaninsa kanssa ilman kondomia, mutta kuin moni tekisi näin, jos tietäisi, että toinen panee muitakin? Siinä ne taas taudit leviää, kiitos petturin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse vietin satunnaisesti aikaa ja paneskelin exän kanssa ja erään muunkin kanssa nykyisen suhteeni alkuaikoina vaikka olinkin umpirakastunut. "Sivusuhteisiin" taas ei sen kummempia tunteita liittynyt vaikka yhdessäolo ja seksi sujuikin.
Miksi? Sen kun tietäisi. Varmaan jotain tiedostamatonta sitoutumiskammoa ja pelkoa vanhan elämän jättämisestä taakse. Häpeän tuota ajanjaksoa koko lopun elämäni, mutta eipä sille enää mitään voi. Sen olen kuitenkin päättänyt ja viisastunut, että meni niin tai näin niin ei koskaan enää samaa. Typerää ja henkinen krapula vaivaa vuosikausia.
Tai ehkä kuvittelit olevasi umpirakastunut, käytöksesi kuitenkin paljastaa ettet ollut.
Vierailija kirjoitti:
Mahtavaa että tämä on herättänyt yhä keskustelua. Luen ja metin joka ikistä kommenttia, kiitos. Sen verran voin kyllä sanoa, että jos olisin tuolloin tiennyt että miehellä on jo joku (hänhän sanoi minulle olleensa pitkään yksin), en missään nimessä olisi edes suhdetta aloittanut!
Nyt tietenkin vaakakupissa painaa nämä yhteiset 5 hyvää vuotta, joten enköhän tähän jää ja yritä päästä asiasta yli. Hämmentäviä ja ärsyttäviä tekijöitä tässä nyt tietysti on kuten olen ketjussa maininnutkin, joten ei ole ihan helppoa, etenkin kun mies on sitä mieltä että tätä ei enempää käsitellä: joko luotan tai en luota.
AP
Särähtää korvaan tuo "etenkin kun mies on sitä mieltä että tätä ei enempää käsitellä". Vilpitön mies olisi pahoillaan siitä, että on valehdellut ja antanut ymmärtää asioiden olevan muuta kuin ne ovat. Ja antaisi aikaa ja tilaa sulatella ja käsitellä asian.
Oma mielipiteeni ja kokemukseni on, että kahta ei voi rakastaa samaan aikaan. Toki voi tykätä, olla ihastunut ja seksi voi olla hyvää, mutta tarkoitan nyt niitä syvempiä aitoja tunteita. Palavasti rakastunut mies olisi dumpannut, tai ghostannut sen toisen ap:n tavattuaan- ei jatkanut suhdetta 3kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajattelisin, että ei sinun tarvitse päättää mustavalkoisesti joko tai, että JOKO asia on sulle ok etkä saa enää yhtään miettiä asiaa tai vaivata miestä noilla ajatuksilla tai JOKO asia on super vakava ja pitää erota ja kyse on tunnekylmästä petturista. Jos mulla olisi tuollainen tilanne, niin ottaisin varmaan rauhassa, tunnustaisin itselleni että asia todella vaivaa ja vaatisin puolisolta mahdollisuutta avoimeen keskusteluun. Olisin niin hämmentynyt, ettei heti tietäisikään, mitä pitäisi ajatella. Ei ulkopuolinen keskusteluapu tai yksittäinen käyntikään olisi poissuljettu.
Minuun vaikuttaisi myös se, miten kumppani suhtautuu asiaan - onko hän mahdollisesti pahoillaan ja häpeää asiaa jälkikäteen vai eikö asiaa saa kaivella? Kyllä tuollainen asia voisi ainakin hetkellisen kolhun aiheuttaa, mutta voisi siitä päästä ylikin, sillä ei kaikki sitoudu/ syty parisuhteeseen samaa tahtia. Ja nyt jälkikäteen voi kumppanisi olla ikionnellinen nykytilanteesta. Mutta jos asiasta ei saa puhua, hän salailee ja ärsyyntyy aiheesta niin sitten en jaksaisi katsella sellaista.
Hälärit soi kyllä.
Ensinnäkin mies on alussa sanonut, ettei hänellä ole ketään, silti on. Lieventävä seikka olisi ollut jos mies olisi noilla seurusteluun johtavilla treffeillä vaikkapa maininnut että jotain tapailua on ollut, mutta se loppuu nyt.
Toisekseen se, että ilmassa on muutakin: "en ihan luota siihen että saan tukea ja turvaa kuten avioliitossa kuuluu" tms.
Kolmanneksi ettei asiaa käsitellä, vaan mies toteaa että "joko luotat tai et luota".
Nämä tekee tästä kuviosta sellaisen, että luotto on kovilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olin seurusteluaikana paljon enemmän päällekkäin kuin näin naimisissa.
Ap, lankeat nyt perinteiseen ansaan, että tässähän menisi viisi vuotta hukkaan, jos nyt eroaisi. Tätä hain kommentillani aiemmin, että parempi viisi nyt, kuin viisitoista myöhemmin. Tukahdutin samanlaisia epäilyjä omasta miehestäni aikanaan, ja ajattelin että "kukaan ei ole täydellinen" ( haluaisin että epätäydellisyys ilmenee lojuvina sukkina eikä pettämisenä) ja kaikkihan on nyt hyvin (onko oikeasti vai haluanko uskotella itselleni että on).
Jos mies ei edes selvitä asiaa, pidän teidän tulevaisuutta todella huonona. Sinulla on haaveita teidän tulevaisuudesta, ehkä talosta ja lapsista. Nyt hän on eri mies kuin luulit hänen olevan. Jos sokeasti menet kohti unelmiasi, toivoen että kyllä ne sieltä onnistuvat kun uskot kovasti, entä jos eivät tulekaan?
Jos olet vielä nuori, voit vielä löytää kunnollisenkin miehen. Sellaisen joka tämä on vain esittänyt olevansa.
Ymmärrän, että rakastat häntä, ja haluaisit uskoa kaiken mitä hän selittää, ettei se rakkautesi särkyisi. Valitettavasti rakkautesi on ollut aika sokea, ja kohdistuu ehkä mieheen jota ei todellisuudessa ole.
Vähintä mitä hän voi tehdä on keskustella ja vastata kysymyksiin, kuten kuka tahansa pettänyt. Kiinnitä nyt sitten huomiota siihen, jos sinusta tuntuu että hän valehtelee (taas) ja jos hän puhuu ristiin itsensä kanssa.
Vielä: haluatko lopun ikää miettiä, puhuuko hän totta tällä kertaa?
Noi palavasti rakastumiset on petollisia. Tiputtaa aina pilvistä tylsään tai jopa synkkään todellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, lankeat nyt perinteiseen ansaan, että tässähän menisi viisi vuotta hukkaan, jos nyt eroaisi. Tätä hain kommentillani aiemmin, että parempi viisi nyt, kuin viisitoista myöhemmin. Tukahdutin samanlaisia epäilyjä omasta miehestäni aikanaan, ja ajattelin että "kukaan ei ole täydellinen" ( haluaisin että epätäydellisyys ilmenee lojuvina sukkina eikä pettämisenä) ja kaikkihan on nyt hyvin (onko oikeasti vai haluanko uskotella itselleni että on).
Jos mies ei edes selvitä asiaa, pidän teidän tulevaisuutta todella huonona. Sinulla on haaveita teidän tulevaisuudesta, ehkä talosta ja lapsista. Nyt hän on eri mies kuin luulit hänen olevan. Jos sokeasti menet kohti unelmiasi, toivoen että kyllä ne sieltä onnistuvat kun uskot kovasti, entä jos eivät tulekaan?
Jos olet vielä nuori, voit vielä löytää kunnollisenkin miehen. Sellaisen joka tämä on vain esittänyt olevansa.Ymmärrän, että rakastat häntä, ja haluaisit uskoa kaiken mitä hän selittää, ettei se rakkautesi särkyisi. Valitettavasti rakkautesi on ollut aika sokea, ja kohdistuu ehkä mieheen jota ei todellisuudessa ole.
Vähintä mitä hän voi tehdä on keskustella ja vastata kysymyksiin, kuten kuka tahansa pettänyt. Kiinnitä nyt sitten huomiota siihen, jos sinusta tuntuu että hän valehtelee (taas) ja jos hän puhuu ristiin itsensä kanssa.
Vielä: haluatko lopun ikää miettiä, puhuuko hän totta tällä kertaa?
Tää on hyvä pointti, mitä olen itsekin joutunut miettimään kun mieheni jäi kiinni vuosia sitten tapahtuneesta pettämisestä. Olemme vielä yhdessä, mutta minulle hän on aivan eri mies nykyään. Sittemmin olen ymmärtänyt, että hän on valehdellut paljon muustakin, ja pystyy tekemään niin ihan huoletta. Se on vaan tosiasia, minkä kanssa pitää elää - tai sitten ei tarvitse, jos en enää jaksa. Mutta pidän tärkeänä sitä, että tiedostan asian.
Kiitos vauvapalsta, kun muistutat jatkuvasti, miten onnekas olen, kun mieheni on rehellinen ja suoraselkäinen.
Ap:kin vaikuttaa rehelliseltä ja suoraselkäiseltä, joten tämä läheisriippuvainen valehtelija ei ole hänen arvoisensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin. Toisen tapailu ei tässä olisi se kriittinen juttu, vaan vuosien epärehellisyys. Minulla on kusettamiselle täysi nollatoleranssi. Haukkukaa mustavalkoksi, evvk, kumppanille valehtelu ei ole mikään pyhä ihmisoikeus.
Se ettei kerro jotain asiaa menneisyydestään ei ole valehtelua. Se on kertomatta jättämistä. On aika inhimmillistä jättää paljonkin menneitä asioita kertomatta.
Olen eri mieltä. On eri asia jättää kertomatta epäoleellisia asioita suhdetta edeltävältä ajalta, kuin jättää kertomatta sellaisia olennaisia suhteen aikaisia tekijöitä jotka todennäköisesti vaikuttaisivat kumppanin haluun jatkaa koko suhdetta. Siinä pimitetään tietoa nimenomaan siinä tarkoituksessa, että viedään toiselta oikeus tehdä informoituja päätöksiä omasta parisuhteestaan. Se on törkeimpiä asioita mitä toiselle voi suhteessa tehdä ja osoittaa syvää kunnioituksen puutetta. Vrt. pettäminen - riittääkö oikeasti jonkun mielestä selitykseksi, että "noku sä et kysynyt"? Kaikkea ei toki tarvitse tai edes kannata kertoa, mutta sellaiset asiat kyllä jotka itsekin tietää isoiksi ja oleellisiksi. Usean kuukauden jatkuva kahden kumppanin pyörittäminen on tällaine asia.
Jep, nimenomaan. Eli pettäminen ei ole pettämistä, jos toinen ei kysy asiasta joten ei ole syytä kertoa? Se ei ole valehtelua, jos ei kerro, että petän sinua kun toinen ei tajua kysyä? Sillä siitähän tässä on kyse, pettämisestä. Jos sovitaan yhteisesti seurustelusta, niin seurustelu tarkoittaa sitoutumista yhteen ihmiseen ellei muuta sovita. Vapaa suhde on asia erikseen ja siitäkin sovitaan ja puhutaan. Kun ap ja mies ovat sopineet seurustelevansa ja mies on säätänyt edelleen toisen ihmisen kanssa joka 3kk, niin se on tietoista valehtelua, tietoista pettämistä. Ei kyse ole mistään että ei vain kerro aikaisemmista säädöistään, tuohan on tapahtunut samaan aikaan!
En pystyisi luottamaan tuollaiseen ihmiseen, sillä kertoo paljon mielenlaadusta, arvoista, moraalista ja ennen kaikkea häikäilemättömyydestä, että kehtaa ja pystyy säätämään noin pitkään ja valehtelemaan ihmisille. Tuollaiseen harva kykenee, eikä tuollaiseen kykene kukaan sellainen, joka pystyy sitoutumaan yhteen suhteeseen.
Olen valitettavasti ap lähes täysin varma, että tämä ei ole miehesi ainut sivusuhde ja että näitä yllätyksiä tulee esiin enemmänkin tulevaisuudessa, jos päätät jatkaa. Itse en pystyisi, koska en arvostaisi miestä enää. Luottamus on yksi tärkeimmistä asioista ja tuollaisen jälkeen se olisi mennyttä. Millainen ihminen pystyy tuollaiseen?
Ja joo, kyllä minullakin oli säätöä muualla kun tapailin miesystävääni ja miesystäväni oli täysin tietoinen asiasta. Mutta ne loppui siinä vaiheessa, kun molemmilla alkoi olemaan isompia tunteita pelissä mukana. En olisi ikinä pystynyt säätämään muiden kanssa samaan aikaan, kun olin rakastumassa miesystävääni. Ja jos sovitaan seurustelusta, niin sen jälkeiset säätämiset ovat ihan vain pettämistä.
Miten voi pettää kun suhteen alussa ei vielä edes ole mitään vakiintunutta suhdetta? Eikä mitään havaintoa siitä muodostuuko sellaista koskaan.
Eikös tuossa ap:n tapauksessa oltu nimenomaan puhuttu jo seurustelusta kun tämä äijä vielä pyöritti selän takana toista?
Mulle olisi kyllä ihan yhdentekevää onko seurustelusta sovittu sanallisesti vai ei, silloin kun tapaillaan yhtä ei tapailla muita - varsinkaan jos suhde on edennyt jo fyysiselle tasolle. Ja odotan, että kumppanilleni tämä on myös itsestään selvää. Jos ei ole, ei muuta kuin uutta etsimään. En pystyisi ikinä luottamaan ihmiseen, jolle ei tuota vaikeuksia hyppiä sängystä toiseen.
Itse vietin satunnaisesti aikaa ja paneskelin exän kanssa ja erään muunkin kanssa nykyisen suhteeni alkuaikoina vaikka olinkin umpirakastunut. "Sivusuhteisiin" taas ei sen kummempia tunteita liittynyt vaikka yhdessäolo ja seksi sujuikin.
Miksi? Sen kun tietäisi. Varmaan jotain tiedostamatonta sitoutumiskammoa ja pelkoa vanhan elämän jättämisestä taakse. Häpeän tuota ajanjaksoa koko lopun elämäni, mutta eipä sille enää mitään voi. Sen olen kuitenkin päättänyt ja viisastunut, että meni niin tai näin niin ei koskaan enää samaa. Typerää ja henkinen krapula vaivaa vuosikausia.