Paras oivalluksesi tavaran karsimiseen?

Minua on auttanut arvokkaammista tavaroista luopumisessa ajatus, että jos en käytä sitä, "varastan " tavaran joltain, joka sitä voisi käyttää. Esim. kitara, jota en ole viiteen vuoteen opetellut soittamaan - nämä esineet haluavat tulla käytetyksi! Joku muu oikeasti käyttäisi sitä tavaraa, ja olisi onnellinen kun löytää kierrätyskeskuksesta tai kirppikseltä priimakuntoisen halvalla. Ikään kuin antaisin lahjan, mutta en vain tunne vastaanottajaa.

Minun ongelma on nuukuus ja toisaalta ekologinen ajattelu. En haluaisi heittää roskiin käyttökelpoista tavaraa. Kierrätykseen kelpaavasta tavarasta on kohtuu helppo luopua, mutta sitten esim vähän nuhjuinen neule jota voi hyvin pitää kotona mutta ei töissä, moccamasterin kannu, josta on pieni muoviosa lohjennut, ei haittaa käyttöä mutta näyttää rumalle. Varsinkin noita nyppyyntyneitä neuleita on kertynyt kaappiin useampi, kierrätykseen ei oikein kehtaa viedä eikä kukaan niitä halua edes ilmaiseksi ottaa, mutta ovat vielä ihan lämpöisiä ja hyviä kotona ja mökillä. Onneksi on etätyöt, tulee käytettyä niitä ja ehkä ne joskus vielä hajoavat ja voi heittää roskiin. Vierastan myös ajatusta, että heitän tavaraa pois ja sitten ostan tilalle uuden jos tarvitseekin. Ihan haaskuuta ja luonnon tuhoamista ostaa kaupasta uusi tavara pois heitetyn käyttökelpoisen tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen uusi tavara jonka ostan on valmistuksessa kuluttanut materiaaleja/energiaa ja saatuttanut.

Pidä tavaroista huolta ja käytä ne loppuun, myös autot ja puhelimet jne.

Kyllä puhelin ja auto kannattaa usein vaihtaa ennenkuin ne on täysin finaalissa. Vanhan auton pitäminen tulee kalliiksi, vaihtaminen voi olla taloudellisesti kannattavaa. Myöskin puhelimen kanssa niin, että kun alkaa olla vikaa esim. akku ei kestä eikä sitä saa uusittua, niin uutta kehiin. Muuten käyttö on niin vmäistä että se vaikeuttaa elämää liikaa. Vanhan puhelimen voi myydä tai antaa vanhasta elektroniikasta uutta rakentelevalle, jättää varapuhelimeksi tai pistää keräykseen.

Tämä on totta!  Meillä oli vanha, hyvä pölynimuri. Oli kallis aikoinaan, ja kestikin hyvin. No nyt se meni syksyllä rikki ja ostimme uuden.

Ja voi kuinka kevyt tuo uusi imuri onkaan!  Imuroiminen tuolla on niin paljon helpompaa. Joskus tavarat vaan kannattaa uusia, asiat kehittyvät, uudet ovat kätevämpiä ja helpompia käyttää. 

Kannattaa laskea myös kuukausikustannusta. Eli 500e imuri kahdeksi vuodeksi tarkoittaa noin 20e/kuukausi kustannusta. Mielellään imurikin saisi toimia sen kymmenen vuotta. 

Laitteet kehittyvät energiatehokkaammiksi ja se on toki järkevä syy vaihtaa. Iso syy siihen että tavaraa on maailmassa liikaa on juuri tuo ihmisen halu saada kätevämpiä asioita itselleen. 

Vanhat tavarat eivät ole sitten seuraavalle tasolle enää mitenkään tärkeitä, koska niiden hinta putoaa ja seuraavan on ne helpompi heittää roskiin. 

Tärkeintä on että ei osta ihan pienessä hädässä mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille mutta nyt hain nimenomaan itse karsintaan niitä oivalluksia. Moneen vuoteen en ole ostanut itselleni kuin käytännössä pakolliset, nekin laadukkaina niin kestävät yleensä pitkään eikä tarvitse olla miettimässä usein uuden hankintaa. Mutta nyt siis olemassa olevasta omaisuudesta luopuminen kyseessä :)

Itseäni auttoi oivallus, että muistoni ja tunteeni eivät ole kiinni niissä tavaroissa. Tavara on vain tavaraa. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tietty laatikko varattuna vaikka langoille ja kankaille, niihin on mahduttava. Jos tulee uutta, heitän vanhoja pois. Samaa yritän ylläpitää kirjahyllyssä, se on täynnä kirjoja, ja saa ollakin, mutta jos tulee uusia säilytettäviä, joitain vanhoista on laitettava pois. (Mulla ei siis ole vain kaikkein rakkaimmat säilössä, vaan vähän muutakin, kun kerran tilaa on. Mutta enempää ei ole, eli tulevaa pitää rajoittaa.)

Tämä. Eli rajat tavaroille. Jos sukkalaatikkoon ei sovi enempää sukkia, pitää huonoimpia heittää pois. Samoin kirjat, meikit, lakanat, mitä tahansa. Tällä tavalla se sisältökin "jalostuu" eli pikkuhiljaa jää jäljelle ne kivoimmat ja tärkeimmät. Sitten joskus voi huomata, että voi pienentää sitä "rajattua tilaa", esim. kirjahyllyä, liinavaatekaappia yms. Yleensä kun lähtee karsimisen tielle, se tyhjä tila alkaa näyttää niin viehättävältä, että se vie mennessään ja löytyy koko ajan uutta karsittavaa...

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin noita nyppyyntyneitä neuleita on kertynyt kaappiin useampi, kierrätykseen ei oikein kehtaa viedä eikä kukaan niitä halua edes ilmaiseksi ottaa, mutta ovat vielä ihan lämpöisiä ja hyviä kotona ja mökillä.

Jos neuleessa ei ole muuta vikkaa kuin nyppyisyys, saat niistä helposti uudenveroisia poistamalla nypyt esim. villakammalla :)

Vierailija kirjoitti:

Minun ongelma on nuukuus ja toisaalta ekologinen ajattelu. En haluaisi heittää roskiin käyttökelpoista tavaraa. Kierrätykseen kelpaavasta tavarasta on kohtuu helppo luopua, mutta sitten esim vähän nuhjuinen neule jota voi hyvin pitää kotona mutta ei töissä, moccamasterin kannu, josta on pieni muoviosa lohjennut, ei haittaa käyttöä mutta näyttää rumalle. Varsinkin noita nyppyyntyneitä neuleita on kertynyt kaappiin useampi, kierrätykseen ei oikein kehtaa viedä eikä kukaan niitä halua edes ilmaiseksi ottaa, mutta ovat vielä ihan lämpöisiä ja hyviä kotona ja mökillä. Onneksi on etätyöt, tulee käytettyä niitä ja ehkä ne joskus vielä hajoavat ja voi heittää roskiin. Vierastan myös ajatusta, että heitän tavaraa pois ja sitten ostan tilalle uuden jos tarvitseekin. Ihan haaskuuta ja luonnon tuhoamista ostaa kaupasta uusi tavara pois heitetyn käyttökelpoisen tilalle.

Jos neuleet ovat luonnonmateriaalia, niin vie ne tekstiilinkeräyspisteeseen. Sieltä ne päätyvät kasvihuoneisiin alustaksi, niistä tehdään öljynkeräysmattoja jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin noita nyppyyntyneitä neuleita on kertynyt kaappiin useampi, kierrätykseen ei oikein kehtaa viedä eikä kukaan niitä halua edes ilmaiseksi ottaa, mutta ovat vielä ihan lämpöisiä ja hyviä kotona ja mökillä.

Jos neuleessa ei ole muuta vikkaa kuin nyppyisyys, saat niistä helposti uudenveroisia poistamalla nypyt esim. villakammalla :)

Yleensä oman kokemuksen perusteella ovat myös virttyneitä ja värit kulahtaneet.

Me kaikki ansaitsemme olla myös kotona kivoissa vaatteissa. Ja myös perhe ansaitsee kunnioituksen, että ettei niitä virttyneitä kammotuksia tarvitse heidän enää katsella. Etkö itse tai perhe ole muka yhtä tärkeitä kuin työkaverit? Ja mökillä varsinkin pitää olla ihanat vaatteet, että voi nauttia rauhassa vapaa-ajasta.

Itse pääsen aina rönttösistä vaatteista eroon keksimällä jonkun piha-tai remonttiprojektin, jossa vaatteet kuluu loppuun samantien. Tietysti sitten voi kysyä, että moneenko kertaan ne keittiön tuolit voi maalata?

Käyt pikkuhiljaa jokaisen kaapin ja hyllyn läpi, otat tavarat ulos ja katsot tavara kerrallaan että tarvitsetko sitä vai laitatko pois. Ja sitten vain tarpeelliset tavarat takaisin kaappiin.

Mulla on tyhmä syy eli hilloan tavaroita jotka aattelen saavani myytyä joskus. En voi laittaa suoraan kieträtykseen jos se on minusta niin kiva että joku maksaisi. Harvoin kuitenkin maksaa, ilmoitus vanhenee Torissa ja tavara kaapissa. Eli kun tajuaisin että se raha meni JO silloin kun ostin tavaran eikä takaisin tule. Se auttaisi. Kukaan ei arvosta meidän rojuja samalla lailla.

Järkevin ja helpoin tapa pitää paikat ojennuksessa on opetella kyseenalaistamaan voimakkaasti sitä, mitä todella tarvitsee. Itse ostan nykyään ainoastaan aivan välttämättömimmät asiat, en mitään krääsää. Kiinnitän paljon huomiota laatuun, ja maksan siitä ilomielin. Viime vuonna taisin tehdä yhden ostoksen (synttärilahja sukulaislapselle), jos ei päivittäistarvikkeita lasketa. Tänä vuonna pitänee ostaa uudet ulkoiluvaatteet jossain vaiheessa, ja ehkä sukkia. En halua enää mitään. Tavara ahdistaa ja on vain taakka. Koen myös suurta iloa ja vapautta siksi, ettei minun tarvitse kuluttaa elämääni mainoksia seuraten ja aina sitä pohtien, mitä seuraavaksi muka pitäisi ostaa. Sen tasoinen kulutus, johon olemme tottuneet, on aivan sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Käyt pikkuhiljaa jokaisen kaapin ja hyllyn läpi, otat tavarat ulos ja katsot tavara kerrallaan että tarvitsetko sitä vai laitatko pois. Ja sitten vain tarpeelliset tavarat takaisin kaappiin.

Tuo ei minun mielestä toimi muistoesineille. Koska kun käyt yhtä kaappia tai hyllyä läpi tuntuu ihan kohtuulliselta jättää tämä muisto mummosta, toinen serkusta ja kolmas lapsuuden kesistä. Sitten kun siirryt pari päivän päästä seuraavaan hyllyyn, niin taas on kohtuullista jättää jokunen muistoesine. Sitten ollaankin aloittajan tilanteessa, että kaikkialla on perintökalleuksia ja muistoja.

Muilta osin tämä on hyvä taktiikka. Tosin samalla kannattaa miettiä kuuluuko nämä tavarat tähän hyllylle. Jos ei kuulu, niin sitten vaan kylmästi vie omalle paikalleen. Jos oma paikka on sotku, niin antaa olla, heittää sinne kasaan vaan. Ja jos se olikin jo aiemmin käyty läpi niin, sitten voi arvioida tarpeellisuuden muiden saman kategorian tavaroiden kanssa. Tämä on vähän sellainen hidas, mutta sotkuton konmari - tyyli.

Jokaisesta tärkeästä ihmisestä voi jättää yhden muistoesineen. Jos haluaa jotain säästää. Jos nyt ei ihan kymmeniä mummoja ole niin muistot mahtuvat yhdelle hyllylle /yhteen laatikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Ap vastaa kysymyksiin: tässä koonti, toivottavasti muistan vastata kaikkiin. Olen päälle 30v. Kahden pienen lapsen (3 ja 5v.) äiti, naimisissa. Eli en asu yksin ja asumme rivarissa, missä maailman surkeimmat säilytystilat, näin jälkiviisaana voin todeta...

Jotenkin vain lähes kaiken kanssa mietin säilytyspaikkaa tms, ei vain edes lähtökohtaisesti tule asioista luopuminen ”luonnostaan” mieleen.. Olen kuulemma ollut pienestä asti samanlainen, äitini tuskaillut aina asian kanssa.. nyt sitten olen luopunut myymällä/lahjoittamalla/heittämällä roskiin jne. Valehtelematta 70% omaisuudestani, mutta SIlTI tämä on jotenkin hankalaa.. ei vain naksahda päässä asiat kunnolla niin että osaisin hyvillä mielin luopua asioista.. uusien tulo on aika pitkälti pysähtynyt, tosin poislukien lasten tavarat kun kuitenkin koko ajan vaihtuu vaatekoko/kenkäkoko you name it..

Kaikki astiat on esimerkiksi käytössä, samoin pannut, kattilat.. Meikkejä ja vastaavia mulla on vain ne mitä käytän, samoin hygieniatuotteita, siivouspesuaineita.. vaatteita on varmaan aika paljon mutta toisaalta lasten kanssa tarvitsee kunnon ulkoiluvaatteita eri säille, kotioloihin on omansa, töissä pitää olla hyvin pukeutunut, harrastusvaatteet.. lapsilla vaatteita ei ole mitenkään turhan paljon, mahtuvat hyvin kaappiin ja kiertävät selkeästi eli ei ongelmaa..

Mutta sitten nämä ihan ihme tavarat.. Hyvänä esimerkkinä olen saanut parikymmentä Riedelin viinilasia.. en mitenkään pysty luopumaan niistä vaikka meillä ei edes juoda viiniä... älytöntä.. tiedän. Ainoana lapsena mulla on myös sellaista perintökamaa mikä on vain pakko säästää. Niitä ei ole edes tarkoitettu mulle lopullisesti vaan mun kuuluu antaa ne lapsilleni ja heidän eteenpäin.... Tällaisten takia yritän sitten minimoida kaiken muun extran mutta tökkii vaan jotenkin tosi pahasti. Muistoesineet on ihan mahdottomia, ja ne on varmaan mun pahin kompastuskivi.. Ja ne on ne mitkä oikeastaan ovat enää edes ”turhana” jäljellä. Enkä todella kaikkea ole siis hävittämässä, mutta jotenkin kun tietää tai on kuullut tarinat tavaroiden takana, niistä luopuminen on todella vaikeaa.

Ota valokuvat tavaroista ja viskaa sitten menemään. JOS joskus alkaa kaduttaa niin voit laittaa toriin ilmoituksen, että halutaan ostaa vastaava tuote. Tuskin tulee hetki, jolloin laadit ilmoituksen..

Vierailija kirjoitti:

Minua on auttanut arvokkaammista tavaroista luopumisessa ajatus, että jos en käytä sitä, "varastan " tavaran joltain, joka sitä voisi käyttää. Esim. kitara, jota en ole viiteen vuoteen opetellut soittamaan - nämä esineet haluavat tulla käytetyksi! Joku muu oikeasti käyttäisi sitä tavaraa, ja olisi onnellinen kun löytää kierrätyskeskuksesta tai kirppikseltä priimakuntoisen halvalla. Ikään kuin antaisin lahjan, mutta en vain tunne vastaanottajaa.

Tämä ajattelu on auttanut minua, kun olen myynyt tai lahjoittanut hyväkuntoista, mutta minulle tarpeetonta tavaraa. Monesti on uusi omistaja kiitellyt, että on etsinyt juuri sellaista tavaraa joka minulla oli tarjolla, joskus on jopa lähetetty kuva tavarasta uudessa kodissaan. Paljon mieluummin laitan tavaran kiertoon ja annan sen jollekulle käyttöön kuin säilön sitä kotona ihan vaan säilömisen vuoksi. Ympäristökin kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin noita nyppyyntyneitä neuleita on kertynyt kaappiin useampi, kierrätykseen ei oikein kehtaa viedä eikä kukaan niitä halua edes ilmaiseksi ottaa, mutta ovat vielä ihan lämpöisiä ja hyviä kotona ja mökillä.

Jos neuleessa ei ole muuta vikkaa kuin nyppyisyys, saat niistä helposti uudenveroisia poistamalla nypyt esim. villakammalla :)

Yleensä oman kokemuksen perusteella ovat myös virttyneitä ja värit kulahtaneet.

Me kaikki ansaitsemme olla myös kotona kivoissa vaatteissa. Ja myös perhe ansaitsee kunnioituksen, että ettei niitä virttyneitä kammotuksia tarvitse heidän enää katsella. Etkö itse tai perhe ole muka yhtä tärkeitä kuin työkaverit? Ja mökillä varsinkin pitää olla ihanat vaatteet, että voi nauttia rauhassa vapaa-ajasta.

Itse pääsen aina rönttösistä vaatteista eroon keksimällä jonkun piha-tai remonttiprojektin, jossa vaatteet kuluu loppuun samantien. Tietysti sitten voi kysyä, että moneenko kertaan ne keittiön tuolit voi maalata?

Juu, ei niistä sekoiteneuleista oikein saa työkelpoisia millään vippaskonstilla, testattu on :( sittemmin olen oppinut enkä osta enää mitään halpoja neuleita kun ei ne kestä hyvinä käytössä. Ja kyllä todellakin käytän noita kauhtuneita kotona, olisi aivan tuhlausta käyttää jotain uutta kallista kashmirneuletta kotona kokatessa, siivotessa ja lasten kanssa askarrellessa. Sitten se menisi nopeasti pilalle ja päätyisi siihen kauhtuneiden pinoon ja joutuisin taas ostamaan uuden työkäyttöön. Nämä kotineuleet on ihan kivan näköisiä jos ei läheltä katso ja mukavia, reikäiset ja pahasti tahraiset heitän kyllä pois. Ekologista on käyttää vaate "loppuun" kotivaatteena ja käyttää uusia siistejä vaatteita säästeliäämmin, jotta ne pysyvät pitempään hyvänä.

Ei osta uutta muiden odotusten, tulevaisuuden minän tai muodin mukaan.

Ei osta tuotetta, joka ei ole kaikilta osin juuri sitä mitä itse haluat.

Uskalla kieltäytyä ilmaisestakin tarpeettomasta tavarasta. Lahjat on kohteesta ottaa vastaan, mutta itsellesi tarpeettoman lahjan voi myydä tai antaa eteenpäin ilman huonoa omatuntoa.

Keksiä monta käyttöä yhdelle tavaralle. Esim. Meillä on korkeat valkoviinilasit, niistä juomme kuohuviinit, valkoviinit, punaviinit, drinkit ja limonadit. Tähän kuuluu myös ettei osta yhden käyttötavan tavaroita, esim omenankaranpoistaja, veitsellä voi tehdä yllättävän paljon.

Ei osta käyttötavaroita yli tarpeen. Pyyhkeitä, pussilakanoita, tyynyjä, peittoja... 2x perheen henkilömäärä riittää.

Tärkeintä on vältellä ostamista. Minulla on toiminut aina ohje ”älä osta sitä mitä tarvitset, vaan vain sen, mitä ilman et tule toimeen”. Kysyn tämän kysymyksen itseltäni aina kun tekee mieli jotain. Niinpä esim vaatteita tai koruja ei ole päässyt hirveästi kertymään.

Karsimisessa auttaa minua se, että en tee karsitusta tavarasta eroon pääsemistä liian vaikeaksi. Minua ahdistaa ihan älyttömästi, jos nurkissa on täysinäisiä muovipusseja menossa jonnekin. Jos tavarassa on pienenpienikin vika, heitän heti roskiin (toki lajittelen). Vaatteista teen sitä mukaa luutuja: jos totean teepaidan tulleen tiensä päähän, kävelen samalta seisomalta kastelemaan paidan hanan alla, töräytän siihen Tolua, luutuan lattian yhdestä huoneesta, ja heitän paidan roskiin. Parittomalla sukalla voi pyyhkiä vessan pytyn ulkopinnan jne. Samalla siistiytyy yksi kohta kodissa.

Hyväkuntoisen tavaran vien Konttiin. Sinne kelpuutan vain sellaisen tavaran, jonka kehtaisin antaa jollekin hyvätuloiselle ystävälleni, tämä on siis mielikuva-kriteerini. Myymisen vaivaan en suostu, se raha meni silloin kun tavaran ostin.

Miksi tavaraa pitäisi karsia tai piilottaa? Kuitenkin tulee tilanteita, että tarvitset vielä tavaraa, jonka olet heittänyt pois tai piilottanut jonnekin kaapin perälle tai jättänyt ostamatta. Monet tavarat ovat myös kauniita. Paljon tavaran katsomisesta tulee myös levollinen ja turvallinen mieli. Osta isompi koti, niin kaikki tavarat mahtuvat esille tai ovat helposti käytettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tavaraa pitäisi karsia tai piilottaa? Kuitenkin tulee tilanteita, että tarvitset vielä tavaraa, jonka olet heittänyt pois tai piilottanut jonnekin kaapin perälle tai jättänyt ostamatta. Monet tavarat ovat myös kauniita. Paljon tavaran katsomisesta tulee myös levollinen ja turvallinen mieli. Osta isompi koti, niin kaikki tavarat mahtuvat esille tai ovat helposti käytettävissä.

Minä pidän vähemmästä tavaramäärästä, koska sitten tarvitsen vähemmän kaappeja eli tilat pysyvät avarana ja on muutenkin helpompi siivota, jos hyllyt eivät ole täynnä tai nurkat täynnä tavaroita. Mielestäni tavarat ovat kauniita kun ne ovat siistejä ja minulla ei riitä aika pölyjen ja tahrohen pyyhkimiseen. Pidän myös siitä, että omaisuus on jonkinlaisessa hallinnassa, että edes suurinpiirtein muistaa missä mikin on ja mitä omistaa. Tavaroista ei ole mitään hyötyä, jos ne ovat piilossa ja kukaan ei edes muista sen olemassaoloa. Myyn tarpeettomat tavarat ja joku toinen voi käyttää sitä. Tarpeeton tavara on parempi jonkun käytössä.