Tajusin just että ei kaa tää ole normaalia...
poikaystäväni ennen korona aikaa, repi ja piti minua väkisin kiinni, ensin baarissa (portsarit tuli hätiin) ja sitten kadulla, kännissä. Koska lähdin kapakan alakertaan koska mies ei kuunnellut ja käyttäytyi todella huonosti. Hänen mielestään teki sen koska en sanonut mihin lähden enkä suostunut pysähtymään. Oli kaikenlaista selittelyä "no ei se niin paha juttu ollut" "jos sanot että lievä pahoinpitely niin ihmiset luulee että oon lyönyt yms" "poliisit olis vaan tulleet ja nauraneet kun ei sulla mustelmia tullut" "Olisin saanut olla yhden yön putkassa ja kärsinyt rangaistukseni"
Yhtenä päivänä (en ole asiasta päässyt vielä yli ja kerroin tämän hänelle, tunteeni eivät ole palanneet) niin sanoi: no entäs sun veli, kyllähän sekin kännissä oli istumassa sinun pään päälle kun yritit nukkua, eikö sekin ole pahoinpitely? Sit hän tietää että veli sanonut että mut olis pitänyt pieksää ajat sitten yms (ilman syytä kännissä puhunut sekavia). Niin tajusin että tuo että sanoo noin, tulee ihan sellainen olo että sanoisi "kyllähän sulle saa tehdä jotain minäkin kun veljesikin on tehnyt". Siis ku en ymmärrä miten tuo veli asia siihen liittyy mitä mies on tehnyt. Tulee sellainen olo tuosta että kerran muutkin on tehneet niin hänkin saa. Vai voiko tuota muutoin ymmärtää? Mitä mieltä muuten olette, antaisitteko anteeksi tuollaisen ylilyönnin kännissä? Plus jonkinlaisen kontrolloinnin (ei saa olla miespuoleisia kavereita, vahtaa juttelenko miespuolisten työkavereiden kanssa yms). Siis objektiivisesti, jatkaisitteko tällaisen miehen kanssa? muuten ihana ja ei ole ollut muuta väkivaltaa, mutta siis normaali mies ei varmaan kännissäkään repisi toista takista ja pitäisi väkisin käsivarsista kiinni?
Kommentit (46)
Onko täällä muita jotka ovat seurustelleet ja kokeneet että tässä elämän rakkaus ja ovat olleet tosissaan rakastuneita mutta silti tullut ero? Ja myöhemmin olleet onnellisempia jonkun toisen kanssa ja unohtaneet tuon edellisen tyypin ettei ero enää satuta?
Helpottaisi sit tietää että muillakin olisi noin ja voi unohtaa. meillä paljon tosi hyviäkin yhdessä koettuja asioita, mutta haluan mieluummin sitte varmaan olla vapaa ja tehdä mitä haluan entä kontrollin alaisena
hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tyttö pieni, olet todella vaarallisessa ja vahingoittavassa suhteessa. Etkö koe ansaitsevasi parempaa? Mies, joka käyttäytyy noin ei ole ihana, ei todellakaan. Tuo ei myöskään tule jäämään yhteen kertaan, vaan väkivalta tulee toistumaan ja pahenemaan. Mieshän on sairaalloisen mustasukkainen, eikä se tule muuttumaan.
Koen ansaitsevani mutta tuntuu hankalalta löytää suhde, minulla on kummallakin kerralla mennyt n. 2 vuotta.
Kuule, yksinkin on parempi kuin parisuhteessa jossa sinua pidetään omaisuutena. Eikö vähimmäisvaatimuksena pitäisi olla se, että suhde parantaa elämänlaatua tai ei ainakaan huononna sitä? Vaikutat hirveän epävarmalta, ja tämä vanhempi mies käyttää tätä hyödykseen ja manipuloi sinua uskomaan, että tuollainen kuuluu normaaliin parisuhteeseen.
Mitä iloa sinulla on sellaisesta suhteesta jossa olet kuin vankina? Kyllä sinullakin on oikeus ajatella omaa hyvinvointiasi. Lisäksi mies on ihan oikeasti vaarallinen. Usko tätä, tuollainen käytös enteilee todella vaarallista väkivaltaa. Voit menettää henkesi tuon miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tyttö pieni, olet todella vaarallisessa ja vahingoittavassa suhteessa. Etkö koe ansaitsevasi parempaa? Mies, joka käyttäytyy noin ei ole ihana, ei todellakaan. Tuo ei myöskään tule jäämään yhteen kertaan, vaan väkivalta tulee toistumaan ja pahenemaan. Mieshän on sairaalloisen mustasukkainen, eikä se tule muuttumaan.
Koen ansaitsevani mutta tuntuu hankalalta löytää suhde, minulla on kummallakin kerralla mennyt n. 2 vuotta.
Sinun täytyy oppia olemaan tyytyväinen myös ilman suhdetta. Jos sinulla on taipumusta ripustautua ja tulla riippuvaiseksi kumppanistasi, niin vedät puoleesi juuri tuollaisia hyypiöitä, jotka haluavat alistaa ja hyväksikäyttää sinua.
Olen ollut useamman vuoden aikuiselämästä ihan onnellinen yksin. Mutta jotenkin sitä nyt tottui tässä 3 vuoden suhteessa toiseen ja kun rakastui. Hankalaa kun mies onkin erilainen entä alussa. Jotenkin hankala tajuta että tässä on hänen todellinen persoonansa ei se mitä hän näytti alussa useamman kuukauden.
No mitäpä luulet jatkaisinko. En tiedä mistä te jotkut naiset näitä helmiä löydätte.
Vierailija kirjoitti:
hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tyttö pieni, olet todella vaarallisessa ja vahingoittavassa suhteessa. Etkö koe ansaitsevasi parempaa? Mies, joka käyttäytyy noin ei ole ihana, ei todellakaan. Tuo ei myöskään tule jäämään yhteen kertaan, vaan väkivalta tulee toistumaan ja pahenemaan. Mieshän on sairaalloisen mustasukkainen, eikä se tule muuttumaan.
Koen ansaitsevani mutta tuntuu hankalalta löytää suhde, minulla on kummallakin kerralla mennyt n. 2 vuotta.
Kuule, yksinkin on parempi kuin parisuhteessa jossa sinua pidetään omaisuutena. Eikö vähimmäisvaatimuksena pitäisi olla se, että suhde parantaa elämänlaatua tai ei ainakaan huononna sitä? Vaikutat hirveän epävarmalta, ja tämä vanhempi mies käyttää tätä hyödykseen ja manipuloi sinua uskomaan, että tuollainen kuuluu normaaliin parisuhteeseen.
Mitä iloa sinulla on sellaisesta suhteesta jossa olet kuin vankina? Kyllä sinullakin on oikeus ajatella omaa hyvinvointiasi. Lisäksi mies on ihan oikeasti vaarallinen. Usko tätä, tuollainen käytös enteilee todella vaarallista väkivaltaa. Voit menettää henkesi tuon miehen kanssa.
Olen kyllä epävarma ja varsinkin herkkä. Tuntuu jotenkin että voinko rakastua vielä uudelleen saman verran tai enemmän ja voinko unohtaa tämän suhteen ja ne hyvät hetket? Niin manipuloi kun sanonut esim. että kukaan muu mies ei tuollaista hyväksyisi mitä minä olen tehnyt yms (vaikken ole tehnyt mitään väärää).
Siis mitä sinä hyvä nainen ajattelet kun olet tuollaisen sekopään kanssa?? Ei todellakaan ole normaalia puhetta ei poikaystävältäsi, eikä veljeltäsi. Puhumattakaan käytöksestä. Terveet ja fiksut ihmiset eivät käyttäydy noin, eikä känni ole mikään selitys tuollaiseen. Hanki itsellesi mies joka arvostaa sinua ja suhdettanne.
hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tyttö pieni, olet todella vaarallisessa ja vahingoittavassa suhteessa. Etkö koe ansaitsevasi parempaa? Mies, joka käyttäytyy noin ei ole ihana, ei todellakaan. Tuo ei myöskään tule jäämään yhteen kertaan, vaan väkivalta tulee toistumaan ja pahenemaan. Mieshän on sairaalloisen mustasukkainen, eikä se tule muuttumaan.
Koen ansaitsevani mutta tuntuu hankalalta löytää suhde, minulla on kummallakin kerralla mennyt n. 2 vuotta.
Kuule, yksinkin on parempi kuin parisuhteessa jossa sinua pidetään omaisuutena. Eikö vähimmäisvaatimuksena pitäisi olla se, että suhde parantaa elämänlaatua tai ei ainakaan huononna sitä? Vaikutat hirveän epävarmalta, ja tämä vanhempi mies käyttää tätä hyödykseen ja manipuloi sinua uskomaan, että tuollainen kuuluu normaaliin parisuhteeseen.
Mitä iloa sinulla on sellaisesta suhteesta jossa olet kuin vankina? Kyllä sinullakin on oikeus ajatella omaa hyvinvointiasi. Lisäksi mies on ihan oikeasti vaarallinen. Usko tätä, tuollainen käytös enteilee todella vaarallista väkivaltaa. Voit menettää henkesi tuon miehen kanssa.
Olen kyllä epävarma ja varsinkin herkkä. Tuntuu jotenkin että voinko rakastua vielä uudelleen saman verran tai enemmän ja voinko unohtaa tämän suhteen ja ne hyvät hetket? Niin manipuloi kun sanonut esim. että kukaan muu mies ei tuollaista hyväksyisi mitä minä olen tehnyt yms (vaikken ole tehnyt mitään väärää).
Voit rakastua uudestaan, ja rakastua ihmiseen, joka oikeasti on sitä mihin uskot rakastuvasi. Traumaattisista suhteista voi päästä yli, mutta itselleen kannattaa antaa aikaa, ei kannata lähteä heti etsimään uutta suhdetta, siinä joutuu helposti vain samanlaiseen tilanteeseen uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä sinä hyvä nainen ajattelet kun olet tuollaisen sekopään kanssa?? Ei todellakaan ole normaalia puhetta ei poikaystävältäsi, eikä veljeltäsi. Puhumattakaan käytöksestä. Terveet ja fiksut ihmiset eivät käyttäydy noin, eikä känni ole mikään selitys tuollaiseen. Hanki itsellesi mies joka arvostaa sinua ja suhdettanne.
Jos olisi alusta asti ollut tuollainen mutta "muuttui" tai siis varmaan peitteli omaa luonnettaan aluksi. Niin jotenkin olen odottanut että olsii samanlainen kuin alussa.
nyt korona aikana ollut ihana ja huomioiva ja rauhallinen (muutaman kerran 8 kk aikana aukonut päätä ja kimpaantunut suullisesti olemattomista asioista ja pitänyt mykkäkoulua yms) mutte tiedän että siksi kun en käy missään, olen ilman työtä enkä käy kotoa missään yksin niin ei tarvitse olla mustasukkainenkaan. Mutta eipä tämä voi koko elämää jatkua. Kun saan taas kulkea vapaammin niin alkaisi taas riehuminen varmaan
Vierailija kirjoitti:
hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tyttö pieni, olet todella vaarallisessa ja vahingoittavassa suhteessa. Etkö koe ansaitsevasi parempaa? Mies, joka käyttäytyy noin ei ole ihana, ei todellakaan. Tuo ei myöskään tule jäämään yhteen kertaan, vaan väkivalta tulee toistumaan ja pahenemaan. Mieshän on sairaalloisen mustasukkainen, eikä se tule muuttumaan.
Koen ansaitsevani mutta tuntuu hankalalta löytää suhde, minulla on kummallakin kerralla mennyt n. 2 vuotta.
Kuule, yksinkin on parempi kuin parisuhteessa jossa sinua pidetään omaisuutena. Eikö vähimmäisvaatimuksena pitäisi olla se, että suhde parantaa elämänlaatua tai ei ainakaan huononna sitä? Vaikutat hirveän epävarmalta, ja tämä vanhempi mies käyttää tätä hyödykseen ja manipuloi sinua uskomaan, että tuollainen kuuluu normaaliin parisuhteeseen.
Mitä iloa sinulla on sellaisesta suhteesta jossa olet kuin vankina? Kyllä sinullakin on oikeus ajatella omaa hyvinvointiasi. Lisäksi mies on ihan oikeasti vaarallinen. Usko tätä, tuollainen käytös enteilee todella vaarallista väkivaltaa. Voit menettää henkesi tuon miehen kanssa.
Olen kyllä epävarma ja varsinkin herkkä. Tuntuu jotenkin että voinko rakastua vielä uudelleen saman verran tai enemmän ja voinko unohtaa tämän suhteen ja ne hyvät hetket? Niin manipuloi kun sanonut esim. että kukaan muu mies ei tuollaista hyväksyisi mitä minä olen tehnyt yms (vaikken ole tehnyt mitään väärää).
Voit rakastua uudestaan, ja rakastua ihmiseen, joka oikeasti on sitä mihin uskot rakastuvasi. Traumaattisista suhteista voi päästä yli, mutta itselleen kannattaa antaa aikaa, ei kannata lähteä heti etsimään uutta suhdetta, siinä joutuu helposti vain samanlaiseen tilanteeseen uudestaan.
Kiitos . No toivon ettei jää elämäni rakkaudeksi tämä. Haluan todellakin kokea saman vielä mitä hänen kanssa koin ensimmäiset muutaman kuukauden niin että se jatkuisi samanlaisena ihanana eikä muuttuisi painajaiseksi.
onhan tässä se hyvä puoli että varmaan tästä lähtien lähden jo ensimmäisten hälytysmerkkien soidessa. Tiesin jo 3 kk päästä ku eka kerran alkoi valittamaan ja kontrolloimaan niin mkinulle tuli ajatus "tämä suhde tulee loppumaan ennemmin tai myöähemmin" mutta olen roikkunut jo 3 vuotta siinä toivossa että hyvä aika jatkuisi loputtomiin eikä aina tulisi uutta valittamista., mustasukkaisuutta ja muuta ongelmaa.
hmmm kirjoitti:
Alkaa pikkuhiljaa tuntua että olisin tyytyväisempi yksin, vaikka kauan tuntunut että en halua olla yksin (3 v takana suhdetta). Se kai pahin että minulla menee oikeasti aina joku 2-3 vuotta olla yksin ennenku taas rakastun kun rakastun aika harvoin. Ja koko ajan tuntuu etten enää usko rakkauteen kun tuntuu että rakastuu ja sit tulee aina jotain. Ex poikkis oli todella hyvä luonteinen mutta se oli eka suhde ja enemmänkin kaveruutta ja kun sitten asuttiin eri kaupungeissa yms muita juttuja.
Yksinolon pelko saa ihmiset sietämään kaikenlaista. Se on juuri se asia mitä sinun pitäisi työstää. Tuo pelko. Se ei ole huono asia että menee pari vuotta ennen kuin joku tuntuu joltain. Parempi se niin on kuin että heti löytää uuden, kun sellaisessa löytämisessä on usein kyse siitä että kuka vain kelpaa.
hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tyttö pieni, olet todella vaarallisessa ja vahingoittavassa suhteessa. Etkö koe ansaitsevasi parempaa? Mies, joka käyttäytyy noin ei ole ihana, ei todellakaan. Tuo ei myöskään tule jäämään yhteen kertaan, vaan väkivalta tulee toistumaan ja pahenemaan. Mieshän on sairaalloisen mustasukkainen, eikä se tule muuttumaan.
Koen ansaitsevani mutta tuntuu hankalalta löytää suhde, minulla on kummallakin kerralla mennyt n. 2 vuotta.
Kuule, yksinkin on parempi kuin parisuhteessa jossa sinua pidetään omaisuutena. Eikö vähimmäisvaatimuksena pitäisi olla se, että suhde parantaa elämänlaatua tai ei ainakaan huononna sitä? Vaikutat hirveän epävarmalta, ja tämä vanhempi mies käyttää tätä hyödykseen ja manipuloi sinua uskomaan, että tuollainen kuuluu normaaliin parisuhteeseen.
Mitä iloa sinulla on sellaisesta suhteesta jossa olet kuin vankina? Kyllä sinullakin on oikeus ajatella omaa hyvinvointiasi. Lisäksi mies on ihan oikeasti vaarallinen. Usko tätä, tuollainen käytös enteilee todella vaarallista väkivaltaa. Voit menettää henkesi tuon miehen kanssa.
Olen kyllä epävarma ja varsinkin herkkä. Tuntuu jotenkin että voinko rakastua vielä uudelleen saman verran tai enemmän ja voinko unohtaa tämän suhteen ja ne hyvät hetket? Niin manipuloi kun sanonut esim. että kukaan muu mies ei tuollaista hyväksyisi mitä minä olen tehnyt yms (vaikken ole tehnyt mitään väärää).
Voit rakastua uudestaan, ja rakastua ihmiseen, joka oikeasti on sitä mihin uskot rakastuvasi. Traumaattisista suhteista voi päästä yli, mutta itselleen kannattaa antaa aikaa, ei kannata lähteä heti etsimään uutta suhdetta, siinä joutuu helposti vain samanlaiseen tilanteeseen uudestaan.
Kiitos . No toivon ettei jää elämäni rakkaudeksi tämä. Haluan todellakin kokea saman vielä mitä hänen kanssa koin ensimmäiset muutaman kuukauden niin että se jatkuisi samanlaisena ihanana eikä muuttuisi painajaiseksi.
Voin taata että ei jää ihan senkin takia, että yksikään "elämän rakkaus" ei noin tekisi. Korkeintaan tuo suhde on yksipuolista ripustautumista ja luulet sen olevan rakkautta kun et paremmasta tiedä.
hmmm kirjoitti:
Alan tässä pikkuhiljaa ottamaan välimatkaa siis... :/
Ei ei ei. Ei mitään pikkuhiljaa. Olet jo vähintään 8kk myöhässä lähtemisestä. Pakkaa kamat ja lähde heti. Jos et voi turvallisesti mennä kaverille tai vanhemmille tms niin sitten naisten turvataloon. Mutta jos nyt pikkuhiljaa hissukseen alat ottamaan välimatkaa niin oot tuossa jumissa vielä monen vuoden kuluttua, lapsi varmaan tulossa ja nyrkin ja hellan välissä ja mietit minne sun elämä hävisi.
Jos eroat, tuo kuulostaa aika vaaralliselta porukalta jos joku istuu pään päällä ja toinen repii, ei normaalia. Sinkkuna ok. Jos otat uuden miehen katso ettei käytä alkoholia juuri ja on fiksu. Älä mene väärien seuraan.
Vierailija kirjoitti:
hmmm kirjoitti:
Alan tässä pikkuhiljaa ottamaan välimatkaa siis... :/
Ei ei ei. Ei mitään pikkuhiljaa. Olet jo vähintään 8kk myöhässä lähtemisestä. Pakkaa kamat ja lähde heti. Jos et voi turvallisesti mennä kaverille tai vanhemmille tms niin sitten naisten turvataloon. Mutta jos nyt pikkuhiljaa hissukseen alat ottamaan välimatkaa niin oot tuossa jumissa vielä monen vuoden kuluttua, lapsi varmaan tulossa ja nyrkin ja hellan välissä ja mietit minne sun elämä hävisi.
Totta. Mietin vaan mitä nyt korona aikana tekisin. Kun olen myös riskiryhmään ja liiankin varovainen en ole kulkenut missään muualla kuin ruokakaupassa. Siis nyt korona aikana hän todella nostaa minun hyvinvointia siksi kun ei tarvitse tehdä asioita yksin (kävely tv syöminen yms) . Ongelma se että olen vaikeasti masentunut ja jotenkin nyt hän vie aikaa ja ajatusta koronalta pois ja paljon kivempi tehdä asioita yhdessä entä yksin. Toisaalta jos koronaa ei olisi haluaisin tehdä asioita ja saada uusia ystäviä matkustaa yms mitkä ei oikein onnistu hänen kanssaan. En tiedä miten selviäisin korona ajan kun elämän tilanne huononisi entisestään. Ilman koronaa se paranisi ilman häntä kun voisin olla sosiaalinen yms. Joka kerta kun yritä miettiä eroa niin alkaa ahdista maan, mitä nyt, yksin kämpillä eikä mitään elämää kun koronan takia ei uskalla tavata ihmisiä korkeintaan kävelyllä käydä ja sitten taas yksin kotona. Hankala päästä miehestä eroon nyt kun elämä supistuu entisestään ilman häntä. Haluan esimerkiksi vuokrata mökin Lapista mutta minulla ei ole ketään muuta kenen kanssa mennä ja sekin kokemus jäisi pois jos nyt eroan tai en näkisi edes kaverina häntä. Jos koronaa ei olisi niin hankkisin kavereita harrastaisin bilettäisin yms. Juuri aloin tätä tehdä mutta sitten korona iski. Ajattelin että elän normaalia elämää vaikka mies suuttuisi ja tulisi ero, mutta normaalille elämälle tuli heti este. Nyt minulla ei ole muita ja pelkään että tekisin itselleni jotain ahdistuksesta jos olisin vaan yksin kotona :( en pysty täyttämään niin paljon päivästä tekemisellä yksin kun jäin ilman työtäkin koronan takia. Kannattaako minun siis silti erota ja yrittää olla yksin vaikka se ensin huonontaisi elämänlaatuakin todella paljon vai odottaa että korona vähenee että saan etsiä kavereita ja päästä pikkuhiljaa emotionaalisesti eroon hänestä
Tosiaan masennus on sillä mallilla etten pärjäisi nyt korona aikana yksin kotona. Miehen kanssa on nyt mukavaa kun hänen ei tarvitse olla mustasukkainen. Mutta jos korona kovin kauan kestää niin en kyllä halua vuosia vielä tähän kuluttaa mikäli mies normaalin elämän palattua taas jatkaa mustasukkaisuutta ja valittamista
Kannattaako erota ja olla yksin ja masentua ja itkeä aamusta iltaan viikkoja vai vielä venyttää suhdetta jotta kaikkia asioita ei tarvitse tehdä yksin. Esim. Sinne mökille en ainakaan yksin halua mennä tylsää
hmmm kirjoitti:
Joskus hän myöntyää että oli lievä pahoinpitely ja pyytää anteeksi ja ettei enää ikinä tee. Silti välillä tulee esiin että ei se nyt niin paha juttu ollut. Olen vastannyut että ei vissiin elämä meni ihan sekaiisn useaksi kuukaudeksi ja vieläkin inhottaa.
Onko tämä paha juttu vai ei? En kerta kaikkiaan itse enää tiedä että tapahtuuko tällaista muilla vai olisiko heti suhde poikki?
On se paha juttu.
Irrottaudu ja pidä huolta itsestäsi.
Et sinä ole sitä varten olemassa, että sinulle tehdään pahaa. Sinille kuuluu tehdä hyvää.
Ei kannata jäädä siihen hankeen makaamaan vaan lähteä eteenpäin. Pidä itses itsestäsi hyvää huolta.
Epäröt siksi, koska sinua on kohdeltu huonosti. Jos sinua olisi kohdeltu hyvin, niin ymmärtäisit heti, että
Tuo on väärin ja lähtisit.
Nyt se vaan on vienyt sinulta enemmän aikaa. Nyt ymmärrät, että sinä
Olet arvokas.
Etiäpäin.Suo itsellesi hyvää.
Vierailija kirjoitti:
hmmm kirjoitti:
Joskus hän myöntyää että oli lievä pahoinpitely ja pyytää anteeksi ja ettei enää ikinä tee. Silti välillä tulee esiin että ei se nyt niin paha juttu ollut. Olen vastannyut että ei vissiin elämä meni ihan sekaiisn useaksi kuukaudeksi ja vieläkin inhottaa.
Onko tämä paha juttu vai ei? En kerta kaikkiaan itse enää tiedä että tapahtuuko tällaista muilla vai olisiko heti suhde poikki?
On se paha juttu.
Irrottaudu ja pidä huolta itsestäsi.Et sinä ole sitä varten olemassa, että sinulle tehdään pahaa. Sinille kuuluu tehdä hyvää.
Ei kannata jäädä siihen hankeen makaamaan vaan lähteä eteenpäin. Pidä itses itsestäsi hyvää huolta.
Epäröt siksi, koska sinua on kohdeltu huonosti. Jos sinua olisi kohdeltu hyvin, niin ymmärtäisit heti, että
Tuo on väärin ja lähtisit.Nyt se vaan on vienyt sinulta enemmän aikaa. Nyt ymmärrät, että sinä
Olet arvokas.
Etiäpäin.Suo itsellesi hyvää.
Kiitos. Niin kai. Mietin että onko minulla koskaan ollut elämässä ketään joka oikeasti kohtelisi hyvin niin yksi kaveri ollut aiemmin ja sit exä vaikka ei sekään mitenkään mahtavasti niin kuin rakastuneet tekee mutta kuitenkin kuten ihmistä. Lapsuudessa kai rotuun huonoon kohteluun ja nyt vaikea nähdä mikä oikein ja mikä väärin. Vaikka tiedän mikä minusta tuntuu pahalta mutta kun olen aina kuullut sitä että liioittelen ja olen väärässä ja ajattelen väärin yms.
Sinun täytyy oppia olemaan tyytyväinen myös ilman suhdetta. Jos sinulla on taipumusta ripustautua ja tulla riippuvaiseksi kumppanistasi, niin vedät puoleesi juuri tuollaisia hyypiöitä, jotka haluavat alistaa ja hyväksikäyttää sinua.