Lue keskustelun säännöt.
Sain raivarin miehelle, joka ei antanut minun nukkua yövuoron jälkeen.
14.11.2020 |
Meillä ongelmana on se, että joudun välillä tekemään yövuoroja ja viikonloppuisin se on katastrofi, koska minun ei anneta nukkua missään välissä.
Aamulla kun tulin pyysin, että mies lähtisi lasten kanssa aamupäivällä ulos, jotta voisin rauhassa nukkua edes sen pari tuntia ja sitten voisin nukkua vähän lisää pienimmän lapsen kanssa kun hän menee päiväunille. Lähdössä kesti ja kesti, yritin toki nukkua mutta en saanut nukuttua koska kaikki pitivät kovaa meteliä. No, vihdoin he pääsivät lähtemään ulos, mutta kun olin juuri ensimmäisen kerran nukahtanut, niin vanhin lapsi tuli herättämään kysyäkseen että nukunko. Mies oli siis lähtenyt ulos vain nuorimman kanssa. Nukahdin sitten jonkin ajan päästä uudestaan ja kas eiköhän nuorin lapsikin tule jo herättämään minua. Olivat olleet sen 45min ulkona, jonka jälkeen mies ei ollut jaksanut seurata enää mitä lapsi puuhaa ja huomasi vasta jonkin ajan kuluttua että siellähän se on huoneessa jossa yritän nukkua.
Tässä vaiheessa mulla meni hermot. Mielestäni mieheni välinpitämättömyys on törkeää. Miten voi olla niin vaikeaa esim olla lapsen/lasten kanssa se 2h ulkona tai jossain ihan sama missä tai edes katsoa sitten kun tulevat sisälle että lapset eivät heti tuli herättämään minua? Jostain syystä tämä ei vaan onnistu häneltä kuitenkaan. Se on aina sama juttu kun minulla viikonloppuyövuoroja.
Kaiken lisäksi mies nyt sitten suuttui ja lähti nuorimman kanssa äidilleen jättäen kaksi muuta lasta kotiin, joille laitan nyt sitten ruokaa. Sanoi tulevansa joskus klo13-14 aikaan kotiin, joten minulta jäi myös mahdollisuus mennä päiväunille nuorimman kanssa.
Tällä hetkellä on sellainen olo, että tulen hulluksi kun en ole saanut ollenkaan nukkua, ehkä puoli tuntia korkeintaan! Mikä neuvoksi? Minulla itselläni on paska olo siitå että huusin miehelleni, mutta toisaalta epätoivoinen olo siitä että minulla ei ole mahdollisuutta nukkua päivällä, vaikka on toinen aikuinen talossa!!
Kommentit (272)
Muakin nauratti raivoaminen jos mies syö yöllä suklaata MELUISASTI eli folio on staatanasta. Eikös heillä ole mahdollisuutta sulkea makuuhuoneen ove vai onko naisella korvat kuin lepakolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muakin nauratti raivoaminen jos mies syö yöllä suklaata MELUISASTI eli folio on staatanasta. Eikös heillä ole mahdollisuutta sulkea makuuhuoneen ove vai onko naisella korvat kuin lepakolla?
Eikös se paukuttanut sitä levyä pöytään ts katkoi rivejä pöytää vasten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota hotellihuone seuraavalla kerralla
Aika nihkeää ottaa hotellihuone päivällä nukkumista varten, kun joutuu maksamaan kahdesta yöstä.
Monissa hotelleissa on näinä aikoina myös päivähuoneita tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat tuollaisia. Eivät ne tajua. Mies ajattelee, että kun kerran olet kotona, niin voithan hoitaa lapset niin kuin aina. Ei mies kykene tajuamaan, että naisenkin pitäisi saada nukkua joskus. Sinähän olet nainen, kyllä sinä jaksat painaa duunia loputtomasti! Mies sen sijaan saa kellahtaa petiin heti, kun vaikka tulee yksi aivastus. Sitten ollaan niin puolikuolleita että huh huh. Sääliä pitää ja olla hiljaa. Naiselle ei tällaista suoda ikinä.
Eli mene jonnekin muualle nukkumaan. Kotona et saa nukkua päiväsaikaan nyt etkä ikinä, koska mies ei tuota asiaa tule ymmärtämään.
Hohhoijaa ”miehet ovat tuollaisia”
En viitsinyt lukea pidemmälle.
Sen tiedän, että oma mieheni on vauva-ajasta meillä suojellut minun untani ja opettanut lapsille, että äitiä ei herätetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluu: onko ap:lla enemmän omaa aikaa kuin miehellä? Lähteekö ap lasten kanssa antaen miehelle saman verran aikaa kun mahdollisesti itse saa?
Lasketaanko nykyään nukkumisaika omaksi ajaksi?
Tämä osui silmään minullakin. Yöt on kaikilla ihan vapaata omaa aikaa, mutta jotkut ei ole hoksanneet sitä, vaan typerästi nukkuu osan vuorokaudesta, siis miten tyhmä voi olla kun menee kokonainen yö ihan hukkaan :,D Pfft, vai unta joskus, uni on luusereille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korvatulpat korviin ja makkarin oveen salpa.
Toki jos miehesi on niin luupää, ettei tajua kuin kokemuksesta, niin voit herättää hänet ensi yönä tunnin välein.
Minä herätin, koska miehen mielestä juksasin kun hän sattui kerran kuussa heräämään wc-käynnille ja nukuin silloin.
Niinpä minä aloin herättämään hänet useita kertoja yössä tosi pirteänä ja rupattelin ja lauleskelin niitä näitä ja tätä jatkui niin kauan kunnes meni perille millaista on kun ei saa nukutuksi huolimatta siitä, että kaikkeni tein asian hyväksi.
Sitten löytyi minulle sopiva hyvä unilääke ja aaaaaaahhhhh!!
Minä en edes ollut töissä, kun tapasin miesystävää mökillä. Minulla on uniongelmia, ja sain nukuttua vasta aamuyöstä. Miesystävä kuitenkin heräsi tuolloin jo, ja hänellä oli tapana heittää minut ulos ennen puoltapäivää jotta saa "asetuttua kotiinsa". Viideltä aloitti aina kolistelun ja meuhkaamisen, ja yhden kerran lähtöpäivänä vedin raivarit. Oli isänsä kanssa kaatamassa moottorisahalla puita 10 metrin päässä nurkasta ennen klo 8. Isäänsä ei sen jälkeen näkynyt aamuisin, mutta mies ei oppinut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää sopia nämä asiat kunnolla miehen ja lasten kanssa.
Korvatulpat auttaa.
T: kohta loppuu oma yövuoro
Vierailija kirjoitti:
Kaikki sympatiat täältä. Itse haluaisin hakea eroa vähän samanlaisista syistä. Meillä minä opiskelen (teen gradua) ja teen myös osa-aikatyötä (60%). Mies on työtön ja luultavasti ei työllisty ihan heti.
Mun vuorokausi koostuu siitä, että herään aamulla ja herätän lapset sekä hoidan heidät kouluun. Ekaluokkalainen on ihanan omatoiminen, mutta 9-vuotias autisti ei. Sen jälkeen joko teen töitä tai opiskelen, päivästä riippuen. Ekaluokkalainen kotiutuu puolenpäivän aikaan ja kaipaa tekemistä ja seuraa, joten häiritsee minua vähän väliä. Iltaisin on harrastuksia minulla ja lapsilla, hoidan kuskauksista noin 90%. Osa hoituu kimppakyydeillä muitten vanhempien kanssa. Iltapalat ja iltatoimet hoidan minä. Jos jää aikaa, jatkan opiskelujuttuja tai teen kotitöitä.
Miehen vuorokausirytmi. Herää 11-12 aikaan. Syö aamupalaa ja lukee lehteä tai surffaa netissä parisen tuntia. Ei viihdytä ekaluokkalaista, eikä tee sen kanssa mitään oma-aloitteisesti. Ei etenkään lähde sen kanssa ulos, jotta mulla olisi pienessä kämpässä työrauhaa. Päivästä riippuen tekee jotain kotitöitä, mutta ei siivoa koskaan, koska "täällä on niin sotkuista" (logiikka, huhuu?). Illalla katsoo urheilua ja lipittää bisseä aina vähintään sikspäkin. Valvoo 1-2 yöllä, en tiedä tarkkaan, koska itse koitan nukkua.
Ja tämän kaiken keskellä se kehtaa kiukutella, että lapset ei kerro hänelle mitään eikä tee hänen kanssaan mitään - vaikka siis itse haluaisi lähinnä katsoa urheilua, somettaa ja juodan kaljaa. Valittaa myös, ettei tehdä koko perheenä mitään. Ajatus siitä on telkkarin katsominen yhdessä, tai joku kiva esim metsäretki yhdessä. Mutta sekin minun pitäisi hoitaa. Eli valita paikka, tarkistaa ajoreitit, ostaa ja pakata eväät, pakata lapsille varavaatteet ja huolehtia sadekamppeet, aurinkovoiteet, varahanskat yms. mukaan. Ja toki kotiin palatessa purkaa kassit ja laittaa tavarat paikalleen. Vituttaa niin ettei veri kierrä. Haluan erota, mutta emmin. Lähinnä pelottaa, että sen juominen karkaa käsistä lopullisesti, jos erotaan ja sitten lapsilla ei ole minkäänlaista isää. Ja se, että mun ihana anoppi kuolee huolesta ja surusta, jos erotaan.
Sun anoppi on kuitenkin loppupeleissä aikuinen ihminen, joka on itse vastuussa omista tunteistaan. Tiedän millaista se on, kun yrittää pitää huolta toisen aikuisen ihmisen tunne-elämästä (olen tehnyt samaa äitini kanssa) mutta se on kuitenkin todella huono juttu kaikille osapuolille. Ylipäätään tuo, että yrität pitää huolta kaikista ympärillä olevista itsesi uhraten antaa todella huonon esimerkin lapsille - etenkin, jos sinulla on tyttöjä, jotka herkästi seuraavat äitinsä esimerkkiä.
Et voi tekohengittää miehesi elämää ja alkoholismia. Miehesi juominen karkaa käsistä jokatapauksessa, jos näin on käydäkseen. Voit ainoastaan pitkittää sitä hieman, mutta et voi toisen riippuvuuteen vaikuttaa millään muotoa, jos hän ei itse ole valmis tekemään mitään.
Naisten olisi hyvä ymmärtää, että se itsensä uhraaminen muiden vuoksi on todella todella haitallista kaikille osapuolille. Jokainen aikuinen ihminen on itse vastuutta itsestään. Se herttaisen oloinen anoppikin, joka tavallaan sysää omaa oman tunne-elämän kaikkien muiden vastuulle, koska hän nyt on niiiiin suruinen. Varmasti jokainen täällä tietää tämän ihmistyypin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sulla on myös yksi vaihtoehto, jota ei todnäk oo mainittu.
Eli se, että hommaatte asunnon missä on rauhallinen tila nukkumiseen. Esim meidän 70-l rakennetussa rivarissa oli alakerrass varastohuone, missä mä nukuin kun olin vastaavassa tilanteessa. Vaikka ois ydinpommi räjähtänyt, ei sinne kuullut. Yksi vaihtoehto on parantaa nykykotinne makkarin äänieristystä: äänieristävä ovi ja lisää materiaalia seiniin. Maksaa ehkä tonnin, mutta se on suora panostus sun elämään. Toki jos ootte vuokralla, niin vaikeempaa on sillon tollai rempata. Tosin jos omalla kustanteella tekisitte, niin ainakin yksityinen vuokranantaja saattaisi tykätäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein yövuoroa vuoroviikoin. Aika monet raivarit sai vetää ennenkun meni perille, että työviikolla kello 14 päivällä on mulle klo 02 yöllä ja 07. koittaa herätys, joten vapaaviikolla koittaa kosto jokaisesta herätyksestä, jollei mene jakeluun, koska päivällä uni on muutenkin kevyempää ja työvuoron pituus aina 10h45min.
Se on eri asia, jos herään omatoimisesti ja tulen makkarista ulos, muuten on turha tulla kyselemään mitään vaatetta tai mitä ruuaksi tai tulla hakemaan makkarista yhtikäs mitään. Uhkasin painua muualle nukkumaankin, jos ei saa nukkua rauhassa. Kerta riitti, kun lähdin heti herätyksestä ovet paukkuen ja renkaat vinkuen(menin uimaan ja vedin päikkärit autossa). Vasta kun odotin toista lasta aloin saada nukkua ihan oikeasti rauhassa, niin että mies laittoi talon väliovetkin kiinni.
Tsemppiä. Kosta takasin, ei se muuten opi.
Vaikka pidän aloitusta ihan keksittynä tarinana, kirjoitustyyli taas paljastaa että tauon jälkeen sama satutäti tehtailee aloituksia, niin kerronpa oman kokemukseni: Tein fyysisesti raskasta työtä ulkoilmassa ja kun tulin kotiin, olin ihan rättiväsynyt ja halusin ottaa pienet päiväunet. Eksä aloitti, heti kun olin vaipumassa uneen, tökkimään sormella kylkiluiden väliin ja herättämään minua, kun hänellä oli tylsää eikä saanut huomiota. Aikani sitä jaksoin kunnes erään kerran huitaisin taaksepäin sokkona ja osuin häntä nenään, vahingossa, en siihen tähdännyt, mutta meni hermot viimein tuohon sadistiseen kiusantekoon. Ilmeisesti tippa vertakin tuli, en nähnyt. Mies juoksi "itkien" kertomaan sisaruksilleen että olen väkivaltainen. Että on näitä pikkupoikia, jotka on äidin huomiota vailla, enemmänkin. Mieleltään sairaita, jotka tarvitsisivat laitoshoitoa, jota ei tänä päivänäkään enää saa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli yhteen aikaan vähän samanlaista mutta se loppui kun rupesin ottamaan yhteisestä ruoka- tai lomakassasta rahaa hotellia varten. Mieheni tajusi muutaman kerran jälkeen että mistä kiikastaa. Ja kyllä, olin aiemmin koittanut puhua hänelle asiasta useaan otteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat tuollaisia. Eivät ne tajua. Mies ajattelee, että kun kerran olet kotona, niin voithan hoitaa lapset niin kuin aina. Ei mies kykene tajuamaan, että naisenkin pitäisi saada nukkua joskus. Sinähän olet nainen, kyllä sinä jaksat painaa duunia loputtomasti! Mies sen sijaan saa kellahtaa petiin heti, kun vaikka tulee yksi aivastus. Sitten ollaan niin puolikuolleita että huh huh. Sääliä pitää ja olla hiljaa. Naiselle ei tällaista suoda ikinä.
Eli mene jonnekin muualle nukkumaan. Kotona et saa nukkua päiväsaikaan nyt etkä ikinä, koska mies ei tuota asiaa tule ymmärtämään.
En ole. Räikeä yleistys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota hotellihuone seuraavalla kerralla
Aika nihkeää ottaa hotellihuone päivällä nukkumista varten, kun joutuu maksamaan kahdesta yöstä.
Monissa hotelleissa on näinä aikoina myös päivähuoneita tarjolla.
Minkä nimiset hotellit näitä tarjoavat? Missä päin Suomea? Ainakaan googlettamalla en löytänyt kuin Helsinki-Vantaan lentokentältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota hotellihuone seuraavalla kerralla
Aika nihkeää ottaa hotellihuone päivällä nukkumista varten, kun joutuu maksamaan kahdesta yöstä.
Monissa hotelleissa on näinä aikoina myös päivähuoneita tarjolla.
Minkä nimiset hotellit näitä tarjoavat? Missä päin Suomea? Ainakaan googlettamalla en löytänyt kuin Helsinki-Vantaan lentokentältä.
Pienemmät paikat mitkä ei ole ketjuhotelleja. Meilläpäin on pari pienempää hotellia joista saa huoneen vaikka neljäksi tunniksi, kunhan soittaa ja kysyy. Netissä niitä tietoja ei ole.
Varaisin hotellin ihan oikeasti tuossa vaiheessa, että saan nukkua. Uni on tärkeää myös vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se hirveä vuorotyö, se tulee hajottamaan itsesi ja perheesi. Ei ole helppoa kuule puolisollasikaan sietää tuota. Yövuorojen tekeminen on hirveää, epäterveellistä ja epäinhimillistä. Ei ikinä tule toimimaan lasten kanssa. Oma mies teki pari kertaa viikossa yövuoroja, se hajoitti hänen pään, kropan ja meidän parisuhteen. Mies oli aina väsynyt, ei auttanut missään, kotona piti aina olla hipihiljaa ettei vaan häirinnyt, hän ei edes voinut laittaa korvatulppia koska ei halunnut vaan periaatteesta niitä käyttää. Hirveä stressi asiasta. Voin kertoa, ettei se ole perheellesikään kivaa kun ei voi omassa kodissaan olla normaalisti toisen keskellä päivää tapahtuvan nukkumisen takia. Ei aina jaksa olla ulkona montaa tuntia tai keksiä tekemistä yksin lasten kanssa puoleksi päivää yksinomaan ulkona, varsinkaan nyt korona-aikana kun me ei ainakaan minnekään sisäleikkipuistoihin mennä koska niistä aina saa jonkun taudin mukaansa. Syksyllä sää rajoittaa olemista. Mieheni oli aina joku toipumassa yövuorosta tai valmistautumassa siihen, hän ei koskaan tehnyt mitään meidän perheen eteen sillä verukkeella, että on yövuoroja. Sitten hän oli vapaalla kun minä olin töissä ja lapsi päiväkodissa. Nyt olemme eronneet ja voin paremmin kuin koskaan. En enää ikinä halua suhdetta ihmisen kanssa, joka tekee vuorotöitä. Samalla se pilasi kaikki pyhät, viikonloput, joulut ja juhannukset. Töitä oli aina miten sattuu ja aina juhlin yksin lapsen kanssa niitä, kun toinen oli joko töissä tai toipumassa työstään. Aivan perseestä koko homma. Tänäkin jouluna mies viettää jouluaaton ja joulupäivän töissä. Onneksi itselläni on normaalit työajat.
Onnea vaan uuden puolison etsimiseen jos vuorotyö sanelee asian. Oikeasti vuorotyö lisääntyy kun mm. kaupat ovat auki laajemmilla aukioloajoilla. Toivottavasti et tarvitse terveydenhuollon palveluita virka-ajan ulkopuolella. Vai haluaisitko yhteiskunnan jossa kaikki, mukaan lukien terveydenhuollon, kauppojen, poliisin, matkailualan palvelut, olisi saatavilla vain arkisin 8-16?
Korvatulpat ja oveen lukko.